Talvimyrsky.

Jotenkin on ollut sellainen – selvästikin väärä – käsitys, että jos tuulee etelästä, niin tuuli EI ole kylmä. Tänään on tuullut ja myrskynnyt, etelästä – ja totta totisesti kylmästi. Michelin-ukoksi pukeutuneena ei palellut, ja tuli punaiset posket, mutta enpä voi väittää, että olisi ollut mikään riemullinen ulkoilukokemus.

Kuten ei myöskään joulun purkaminen kodista, pihalta ja Festasta. Muutamia valoja jätettiin vielä, mutta muutoin liinat, lautaset, nauhat, pallot, tontut, kristallikoristeet, – KAIKKI pois. Kun marraskuun alkupuolella aloin jo ripotella kaikkea pientä pitkin kotia, Pehtoori laitella valonauhoja etc pihalle niin onhan niitä kertynyt. Ja tässä sama juttu kuin pihakalusteiden kanssa: keväällä on ilo ja kesän tulon riemu mielessä kun pestään ja putsataan tuoleja, pöytiä, ruukkuja ja pieniä pihakoristeita, mutta syksyllä niiden kerääminen ja vajaan vieminen eivät tuo hyvää mieltä. Mutta aika aikaansa kutakin.

Muutoin olenkin vain nauttinut: istunut kudin sylissä huovan alla, kuunnellut yhden kirjan ja aloittanut toista, saanut toisen hihan uudesta neuleesta valmiiksi ja aloittanut toista. Keitellyt teetä, syönyt panettonea. Välillä vähän tehnyt suunnitelmia tämän vuoden ajankuluksi. Tuntuu, että minulla on ihan hurjan paljon aikaa. Viitseliäisyyttä ja ahkeruutta aina vain vähemmän. Olisiko kyse iästä? 😀

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy:

Discover more from Tuulestatemmattua

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading