Näinä aikoina, tässä iässä, tässäkään iässä, ei ole samantekevää, miten yönsä nukkuu. Yöunista on tullut vuosi vuodelta tärkeämpiä – mitä paremmat, pidemmät, levollisemmat unet, sitä parempi päivä, viikko, jopa vuosi. Nyt kun on ollut vähemmän ahdistavia, enemmän huolettomia päiviä ovat yöunetkin olleet pitkähköjä, keskeytymättömiä, painajaisemattomia. Ja toisinpäin: syy ja seuraus, kehäpäätelmä? Mutta hyvänen aika, millaista melskettä yhtenä sun toisenakin yönä on ollut unissani. Olen varma, että aika uusi melatoniini (Nova Night) on yksi osasyyllinen näihin yöllisiin vilkkaisiin yöuniin. Mutta ihan sama, kunhan on unta. Ja viime aikoina on ollut. Se on kiittämisen aihe! Oi että. Aika iso osa hyvinvointia!
Kotieloa keskenään, kaikkea pientä puuhaa, siivouksen siirsin suosiolla huomiseksi, eihän sitä pyhänä. Mutta pyykkiä voi pestä, silittää ja järjestellä, se ei riko pyhäpäivän rauhaa… Ja hiihtää, mutta hitto, onhan kädet vuoropäivinä kipeät. Noh, liikkuvat kuitenkin. Ja ajattelen, että liike on lääke. Kympin verran lääkettä tänäänkin.
Ja bujoilua: tämän vuoden kalenteripohja on melkein valmis. Vuoden verran kestänyt kalenterin teko, bujoilu, planeraaminen, mikä ikinä sen nimi onkaan, siis jatkuu. Koetan muistaa joku päivä laittaa jonkun kuvankin tämän vuotisesta kalenteristani.
Leivoinkin. Huomenissa reseptiä ja kuvakin, jos kakku on onnistunut.