Tunnelmia lokakuisena sunnuntaina

Kalenteri ja ulkoilma eivät oikein tuntuneet olevan samalla aikajanalla. Lokakuun loppu ja silti lämmin, aurinkoinen, tyven mitä kaunein sää.

Aamupäivän pakkailin ja hinnoittelin kortteja, sitten ulos.

Päätin kuvata vain heijasteita, mutta eihän sekään päätös pitänyt. Mutta valo oli leppeä, hyvä kuvattava, kirkas muttei kova.

 

 

Toissapäiväinen lumi kuin kuorrutteena …

Tässä kohtaa ajattelin, että olo vähän kuin minulla. Tummaa, tasaista, sitten kirkasta, virtaavaa, kultaista, joka kuitenkin vie alaspäin ja lopuksi kuohuu ja vaahtoaa.

 

Vastavärit toimii aina, – syksyllä varsinkin.

Kuusisaaren rannassa ja vastarannalla oli lippoajia. Näin monen saavankin kalaa – myisivätköhän jos kävisi kysymässä?

Tähän halusin lopettaa. Kuitenkin kuivilla ja ympärillä tyventä. Tähän pyritään.

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Tunnelmia lokakuisena sunnuntaina”

  1. Luonnon kauneus on saanut sinut pohdiskelemaan syvällisiä…..sellaista elämä on ! Siinäpä blogisi viehätys onkin, toisinaan arkipäivän toimia iloineen ja suruineen, toisinaan hyvinkin syvälle meneviä ajatuksia. Kiitos taas todella kauniista syyskuvista !

    Vastaa
    • Luonnossa on hyvä pohdiskella – tai olla pohdiskelematta. Se on siitäkin hyvä; kaupungin puisto, joen- ja merenrannat antavat tilaa ajatuksille, mutta toisaalta myös antavat ´vain´ nauttia luonnosta.

      Kiitos sinulle kommentista.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.