Kohtaamisia tiedossa

Samaan aikaan kun koronan ”leviämisvaiheessa olevien” alueiden raja tulee lähemmäs, tänne ylemmäs, on meillä poikkeuksellisen sosiaalinen viikonvaihde edessä. Monena päivänä peräkkäin tapaamisia, vierailuja. Mehän ei olla oikein ketään tavattu, missään käyty moneen viikkoon. Okei, ruokakaupassa, ja Pehtoori rautakaupassa, apteekit, äidit, Tyär, Juniori ja pienet sekä systeri on käyty ja tavattu,  ja minä parilla pienellä kuvauskeikalla – siinäpä ne kohtaamiset.

Tämä nykyisen elämänmenon aikana harvinainen viikonvaihde alkoi jo tänään, kun tyttären poikaystävä saatiin meille syömään. Ei mitään grande dinneriä, vaan vain astetta parempi torstainen wokki-nuudeli-salaatti-sapuska. Levelin nosto oli myös määrällinen: sekä nuudeleita että curryja oli kahdenlaisia, lisukkeita useampiakin. Jälkkäriksi perusvarmaa kotiruokaa: hillarahka on lähes poikkeuksetta tykätty ruoka. Mutta minusta parasta oli, että meillä oli ruokapöydässä paitsi tytär mutta myös ”vieras”. Tapasimme, kohtasimme, oli uusia juttuja, kuulumisia.

Kaikkinensa korona ei minun elossani ja tämän vuoden elämänmenossa ole ollut mikään kuristava, ei kovinkaan ahdistava juttu (pl. kevään peruuntuneet mökkireissut), – semminkin kun korona ei ole ollut kenenkään lähipiirin terveyttä tai elantoa kurittanut juttu. Koko korona on elämässä ollut jotenkin, kuitenkin, taka-alalla, sillä kaikkea muuta, monenmoista muuta, elämänmenoa ja merkityksellisyyttä, koskettavaa on tälle vuodelle kertynyt. Nyt kuitenkin – kun tuntuu olevan joku hienoinen suvantovaihe muiden asioiden kanssa – aistin, että on koronaväsymystä, kulttuurikaipuuta, ystävien ikävää, jopa haaveita pienistä ja isoista reissuista …

Siksikin on mahdottoman mukavaa, että tämä viikonloppu, nämä kohtaamiset. Niistä iloitsen!

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.