Meillä on ihanan siistiä, todella siistiä. Meillä on ollut aamupäivällä oma luottosiivoojamme; S. on käynyt meillä enemmän vähemmän säännöllisesti pitkästi toistakymmentä vuotta. Tänään oli se päivä kuukaudesta, ja lähdimme Pehtoorin kanssa pois jaloista, pois tieltä.
Retkikohdetta pohtiessa oli esillä autoreissuja, mutta kun oli kuitenkin luvannut aurinkoa ja oli tiedossa kesäkuun aamu, niin päätimme lähteä yhdessä pyörälenkille. Sitähän ei kovin usein tapahdu. Eilen iltasella vielä ehdottelimme toisillemme, jotta josko Muhokselle tai edes Laukan sillalle asti sykkelöisimme, mutta lopulta aateltiin, että mutkin 80 km on vähän turhan pitkä. Ja päädyimme Varjakkaan. Loistavaa: ei tullut kuin 65 km kun teimme erinäisiä poikkelehtimisia.
Aamukahdeksan jälkeen lähdettyämme kotipihasta jo muutaman kilometrin jälkeen harkitsimme, josko pitäisi palata hakemaan sormikkaat, mutta reippaasti jatkoimme kohti Oulunsaloa ja Varjakan venesataman rantaa. Mukana olleet kahvit nautimme ja mietittiin, jäämmekö odottelemaan jäätelökioskin avautumista kymmeneltä, mutta paluumatkalle lähdimme. Enää ei palellut edes käsiä.
Varjakan tien varressa on ikiaikainen petäjä, liki 400-vuotias mänty, joka on ollut vuosisata, pari sitten merenkulkijoille maamerkkinä. Männyn lähellä on myös kymmenkunta sammaloitunutta kivijalkaa ja kivikellaria? jotka ovat Varjakan sahan entisten työntekijöiden asuinrakennusten jäännöksiä. Nyt perustuksissa oli paikallisten ”siirtolapuutarhoja” tai siis yrttipenkkejä, pellavaa, auringonkukkia, ties mitä sieltä nouseekaan…
Paluumatkalla etsimme (apuja löytämiseksi hankittiin paikallisilta informanteilta, kiitos A & J) kuvanveistäjä Sanna Koiviston veistossarjan ”Tarinan paikka”. (linkin takanakin on reitti ja selitys näistä mukavista, luonnonläheisistä teoksista).
Tarinan kautta selviää myös, miksi nuo hellyttävät eläinhahmot ovat vähän ”oudossa”, vaikeasti löydättävässä paikassa.
Oulunsalossa Vihiluodon tiellä ja sitten paluumatkalla Kaakkurin, Hiirosen, Lintulan ….. kautta ajellessa linnunlaulua, kauniita pihoja, hienoja taloja, pitkiä pilvikirsikkarivistöjä, tuoksuvia syreenejä, kukkivia omenapuita, oraalla olevia peltoja. Suomen suvi on kaunis! Ihan ylivertaisen kaunis.
Matkan lopuksi poikkesimme vielä Nallikariin, jossa Lomaan (leirintäalueen sisäänkäynti ja kahvila), josta on tullut ”Nallikari Bistro & Bakery”. Kasvispiirakkapala lounaaksi ja sitten kotipihalle iltapäiväksi. Kesä. <3