Kesän tullessa

Päivä ihan sekaisin. Nukuin yli kahdeksaan! Mutta kuinka olikaan hyvä nukkua! Unesta olisi kyllä muistettava olla kiitollinen. Hyvä uni on tärkeää. Mutta kuinka ylenpalttinen – tai siis ihan ohi aamun parhaiden hetkien – nukkuminen voikaan sotkea päivän rytmiä. No mutta! Väliäkös sillä! Ja hyvä päivä tänään on ollut.

Huolella föönasin hiukseni ja meikkasinkin [ei vain ja pelkästään peitevoidetta silmänalusiin, mustaa kulmiin ja hailakkaa huulipunaa kuten näinä kotoilukuukausinakin olen oikeastaan päivittäin käyttänyt, vaan ripsiväri ja oikeasti punainen huulipuna kehiin!]. Silkkihuivi ja poplari, loaferit, käsilaukunkin etsin vaatehuoneen perukoilta, ei siis maastolenkkareita ja reppua. Kaupungille. Autolla.

Olin shoppailemassa. Kaupoilla! Ja kuinka nautinkaan Sokoksen Herkussa valitessani kaikkea pientä hyvää viikonlopuksi. Kiertelin ja kaartelin. Ilman kauppalappua. Toki varovaisesti kuljin, kaupassa oli aika paljon muitakin, mikä on viime aikojen aamuvarhaisilla kauppareissuilla ollut harvinaista. Kävinpä sisustusosastollakin, vaatteitakin katselemassa, olipa kyllä kauniita kevät- ja kesävaatteita, mutta kun ”mihinpä niitä”. Eipä ole menoja eikä käyttöä, – muuta kuin ulkoiluvermeillä. Siispä Intersporttiin. Eikä tarvinnut keksiä mitään tekosyitä tai merkityksiä ostokselle: tuulitakki on tarpeen, vanha musta, ankea, kulahtanut, on purjeen kokoinen! Uuden takin valintaan ei mennyt kauaa, ei kontakteja, toinen sovittamistani oli mun. Netistä ei ole löytynyt, kaupasta löytyi heti. Harvoin on ollut niin ilo olla ostoksilla.

Kotipihalle, eikä vieläkään pyöräilemään. Pihahommia vielä. Ja illansuussa tuli systeri piazzallemme: oli aika kesän ensimmäisille Hugoille. Höpöttelimme, nautimme lämmöstä, itikattomuudesta, linnunlaulusta, pihasta, kukista, kesän tulosta. Kohtaamisesta.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.