Olimmepa shoppausretkellä ystävän kanssa. Kun se meille molemmille oli nyt mahdollista, lähdimme pakkastorstain aamuna kohti Haaparantaa. Automatka on hyvä aika ja paikka jutella (paljon menneestä, olemmehan opiskelukavereita, mutta vielä enemmän tästä päivästä ja myös tulevasta, vaikka totesimme, että ehkä ei kannattaisi), ja ostoskierroksen jälkeen oli hyvä mennä syömään. Ofeliassa kävimme.
Parina viime vuonna opintiellä totuin tiettyihin Haaparanta-herkkuihin, joita kouluviikonloppuina kävin ostamassa ja toin kotiin, joten nyt oli vaje tunnbrödistä, kutunjuustosta, Kavlin tuubijuustoista, canelloneista sekä edullisista Systemin viineistä. Ja ainahan voi IKEAsta löytää jotain tarpeellista.
Ja sitten Torniotar! Minullehan se on tuttu kuvauskohde, ja myös käyntikohde. Minä oikeasti tarvitsin jo jonkun uuden jakun, villapuseron tai tunikan. Mutta se, että tarvitsinko kolmea, on hieman arveluttavaa. Mutta: 1) kun jakun alkuperäinen hinta oli 180 €, jonka hinta oli pudotettu 126 euroon, josta oli vielä 20 % alennus, 2) kun se oli kotimainen, mustavalkoinen, monikäyttöinen, väljä ja 3) ystäväkin sanoi, että näytän siinä ihan valokuvaajalta, niin olihan se ostettava. Absolutely!
Mutta entä ne kaksi muuta ja asustehuivi niihin? Nekin oli alen alessa, nekin kotimaisia, nekin mustavalkoisia, ja toinen niistä enempikin kesävaate (pitkä, silkki, laskeutuva). Toinen (puseromalli) ja huivi on samaa sarjaa tuon ensimmäisen kanssa. Joten pakko mikä pakko! Olen niin tyytyväinen noihin. Lupaan laittaa joku päivä kunnon kuvat ostoksistani. Torniotar on ehdottomasti käymisen väärti, sisustustavaraa (mm. Gant, Pappelina ja Marimekko) ja naisten vaatteita (Aino, Laurie, Ritva Falla, Marimekko).
Ja IKEAkin: siellä ei ollut juuri ketään, joten verkkainen tepastelu ei ollut ollenkaan hassumpaa. Ja IKEA oli sisustettu kokonaan uudelleen. Nyt siellä oli paljon pieniä valmiiksi sisustettuja huoneita, ja raikkautta ihan eri lailla kuin ennen. Kaikesta huolimatta sinne en saanut kulumaan kuin kuuskymppiä. Huomaatteko, ihan pelkkää säästöä koko reissu.
Mukava reissu oli.
Tuo lienee sitä kuulua naisen logiikkaa, mitä enemmän ostat ALESTA, sitä enemmän rahaa säästyy!
No niinpä, Jarin. Kerrassaan mainiota että tämä logiikka on tullut sinullekin ymmärretyksi. 😀
Selvää säästöä. Odotan kuvia! Kannattaa aina ostaa, kun omannäköinen vaate löytyy. Kun ”pakko saada” -tunne syntyy, se on vahva viesti. Olen löytänyt monta monikäyttö/luottovaatetta vahingossa, silloin, kun en ole mitään erityisesti etsinyt. Kertaakaan en ole näitä ostoksia katunut, monia ”pakkolöytääjokukolttunäihinjuhliin” -ostoksia kylläkin. Teit siis hyvin, Reija 🙂
Olet, Katri, niin oikeassa. Ja sama pätee kenkiin. Intuitio on ratkaiseva.
Mielenkkintoinen aihe tämä vaatteiden ostaminen ja hankkiminen yleensäkin – siis minulle tällä hetkellä.
Minullahan oli ”älä osta mitään vaatteita! -vuosi 2017. Tiedossa oli, että yhdet juhlat tulee ja niihin siis optio vaatteen hankintaa ja hauskan 50-luvun henkeen olevan hörhelön ostinkin tuolloin.
Joulukuussa alkoi hieman tuntua siltä, että nyt ehkä voisi ostaa jotakin, mutta sinnittelin. Nyt kun olisi ”lupa” ostaa, en löydä mitään mieleistä ja jos joku on sinne päin päädyn siihen etten sitä tarvitse. Yhden paidan olen ostanut kun sen väri miellytti ja oli niin pehmoinen.
Osoittako tämä siis sitä, että en todellakaan tarvitse vielä(kään) uusia vaatteita vai olenko niin laiska, etten viitsi etsiä?
Housujen tarve on kyllä piakkoin hyvin ajankohtainen. Vuoden kun käyttää pääsääntöisesti kolmea paria housuja, alkaa kuluminen olla jo näkyvissä.
Sinullahan on ollut hieno vuosi, ja onnistuit päätöksesi pitämään. Minulla on yksi ystävä joka oli myös vuoden ostamatta uusia vaatteita, ja hänelle jäi vähän samanlainen fiilis kuin sinulle. … ettei taida vieläkään tarvita.
Minulla ei taitaisi tuo onnistua, joskin nyt kun enää ole yliopistotöissä, niin tosi vähän on tullut mitään hankittua. Enemmänkin ulkoilukamppeita.