2017

Home 2017 (Page 32)
Showing: 311 - 320 of 352 RESULTS
Niitä näitä VAT

Oppia ikä kaikki!

Väkisin puristettu paketti kolmanteen näyttöön ei lähtökohtaisestikaan ollut sellainen kuin toivoin ja varmastikin olisin parempaan pystynyt kun olisi ollut enemmän aikaa ja olisin aloittanut vielä aikaisemmin sen tekemisen. Tulos varsinaisesta näytöstä (digitaalinen kuvankäsittely) siten, että neljä kuudesta läpi täydentäen ja kaksi uusittava kokonaan, mitä pidän kyllä periaatteessa ihan hyvänä.

11 digitaalinen työnkulku kirjallisena: hyväksytty
12 omakuva: täydennettävä (Tomaattikeitto-purkkikuvassa heijastus omasta kuvasta puuttuu, hiusten kohdalta liian raju jälki kuvan upottomisessa. ”Kehykset pöydällä” -kuva hyväksytty. Hyvän tuulen kuvapari. 🙂  ) 
13 toimintakuva: uusittava (liikaa samoja kuvakokoja, levottomia taustoja, valon vaihtelua) 
14 kollaasi/montaasi: täydennettävä (lusikassa on valotusvirhe! Muutoin todella tyylikäs, huolellinen, tarkka, oivaltava.) 
15 digitointi: täydennettävä (harmaa lumi korjattava, muuten perfetto!) 
16 Arkisarja: uusittava (väärin valitut kuvakulmat, pitäisi mennä lähemmäs ihmistä) 

Diginäytön simultaaniin (ihmisten arki) kovasti satsasin (hommasin mallitkin! 🙂 ) ja toivoin, että olisi ollut täydennettävissä, mutta ei. Se on tehtävä kokonaan uudelleen ja jo se vaatii yhtä ylimääräistä Tornion reissua. Ja sitä vaatii myös hylsy eilisestä studiouusinnasta. Se minua kyllä raivostuttaa, olen siis itselleni kovin vihainen moisesta töpeksinnästä. Niin kuin minä nyt en olisi ruokaa aiemmin kuvannut!! Oikeastaan hävettää, että edes palautin kuvat arvosteltavaksi. Ihan alta lipan suoritus. Noita kahta simultaania voin toki uusia yhtenä viikonloppuna, ehkä jopa viimeisen näytön yhteydessä, mutta katsotaan nyt.

Ja sitten edellisistä uusinnoista kolmesta yksi meni läpi (Aapelin studiokuvat), ja kaksi on edelleen uusittavana: se kauan ja moneen kertaan kuvattu henkilö miljöössä (joskin se oli ihan pienestä kiinni, ettei Juniorin kuvat Nallikarissa oli ylittäneet hyväksyttävän rajaa) ja tuo em. studiosimultaani.

Kuva Rivermotellin parvekkeelta aamukahdeksalta. Klikkaa isommaksi. 

No  mutta nyt on vähän sellainen ´loman alku’  -fiilis. Pitkään aikaan ei ole lähiopetusviikonloppua, eikä siihen viimeiseen, ainoaan jäljellä olevaan, ole enää ennakko- eikä etätehtäviä, joten vasta huhtikuun alussa oleva neljäs näyttötutkintoviikonloppu on seuraava etappi tällä VAT-polullani. Ja sinne sitten on kyllä täydennettäviä ja uusittavia tehtäviä yllin kyllin, ja tietysti sen ko. näytön ennakkotehtävät.  Mutta sinne on aikaa kaksi kuukautta, joten kyllä tässä nyt on selvästi sellainen ”sitteku”-viikko edessä. Onpa tämän vuoden alku mennyt aika lailla näiden kuva- ja taitto-ohjelman opiskelussa ja puolet viikonlopuistakin Torniossa. Mutta nyt siis breikin aika. Nyt on ”sitteku kolmas näyttö on ohi”, joten ehtii tehdä kaikenmoista leppoisaa.

Kävin eilen iltapäivällä, studionäytön jälkeen IKEAsta hakemassa erinäisiä säilytyskoteloita ja laatikoita, joten lähipäivinä alkaa Suuri Mappien Tyhjennys. Kirjainventaarion ja kirjahyllyjen perkauksen olen Linnanmaalta kotiin roudaamisen jälkeen jo tehnyt, mutta kymmenien mappien ja paperinippujen läpikäynti ja roskiin/arkistoon lajittelu on täysin tekemättä. Se on parin vuoden aikana to-do-listalla painunut aina vain alemmas, mutta nyt alkaa olla aika sille. Ja onhan noita monia muitakin tätä viikkoa odottaneita juttuja…

IKEAn lisäksi eiliseen illansuuhun ja iltaan kuului pikkuinen lenkki – ilman kameraa! Syömässä kävin itsekseni, enkä pienimuotoiseen (meitä oli tällä kertaa vain seitsemän) kisastudioon lähtenyt ollenkaan (, mistä tänä aamuna kovasti kiitin itsenäni silloin kun opiskelukavereiden valumista palautteeseen katselin… 😉 ) Haaparannan puolella kun vaihteeksi asustelin, enkä opiskelija-asuntolassa. Yksikseen ja sometellen tuntui hyvälle ilta viettää.

Heräsin sitten tietysti ihan tuhannen liian aikaisin (klo 6), mutta sepä mahdollisti, että ehdin käydä aamulenkillä – ja tänään olin jo taas Canonin kanssa kaveri.

Aamuaurinko Alatornion kirkon takana lupaa kevättä. 

Tänään olin jo alkuillasta kotona: tavan mukaan Pehtoori ja pikkuperhe jo ruokapöydän ympärillä palatessani. Sehän oli hyvä, nyt on hyvä.

Historiaa Niitä näitä Valokuvaus VAT

Torniossa historian havinaa – ja säheltämistä

Ehdottomasti kannattaa klikata kuvat isommiksi. 

Eilinen ilta oli pakkashankineen ja kuutamoinen, ja sellaisena kovin kaunis. Täysikuun aattoilta, joten tarvoin vinkkelit jalassa Jääkärikadun (tunnetaan usein paremmin Rantakatuna) ja Kaupunginlahden  välissä ja kuvailin Vanhan Tornion viehättävää idylliä, kauniita vanhoja taloja.

Aiemmin päivällä kun kiertelin kameran kanssa tapasin tuossa Jääkärikadulla vanhan herrasmiehen, jonka kanssa jäimme juttusille, ja hän kertoi minulle noista taloisa. Tuo kuvassa näkyvä on aikanaan ollut kirkkoherran puustelli, ja kirkkoherranvirasto siinä samassa kuten usein tapana oli. Nyt se on viime vuodet ollut vammaisten hoivakotina, mutta parhaillaan muuttavat sieltä pois uudempiin, parempikuntoisiin tiloihin.

Eilisen postauksen kuvassa näkyvä punainen talo oli konduktöörin talo. Väliin jää kauniin keltainen talo (KLIKS), joka oli kuulemma tullivirkamies Aspion talo. Kirkkoherra, tullivirkamies ja konduktööri, — jäin miettimään elämää tuolla kadulla 100 vuotta sitten.

Ja vähän yli sata vuotta sitten samaisen kadun päässä olleessa, nyt siniharmaassa, rakennuksessa oli tärkeää, salaista toimintaa, joka osaltaan johti Suomea kohti itsenäistymistä. Kun suomalaisnuorukaiset vuosina 1915 – 1916 lähtivät jääkärikoulutukseen Saksaan, se piti tapahtua salassa: yksi tärkeä reitti, ns. etappireitti, kulki Tornion kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen Saksaan. Ja juuri tässä kuvassa olevassa talossa näitä rekryyttiasioita hoideltiin. Tämän talon historiaa sivuaa myös se itsenäisyyspäiväkynttilöiden polttaminen… KLIKS

Toki Torniossa on idyllisiä, vanhoja puutaloja muuallakin kuin tuossa Rannassa. Niitä eilen kuvailin: kuvasarjassani ideana, että henkilöiden taustalla olisi aina jokin kaunis vanha puutalo… ja että henkilö/asia on kuvasarjassa aina samassa kohtaa…

Suensaaren, Tornion vanhan keskustan asemakaavakartta yllä on vuodelta 1936. Siinäpä ei meidän koulua, Lappiaa, näy. Sen on juuri tuolla yläreunassa, jossa kartassa ei näy mitään.

Sinne taas huomenna aamulla varhain. Tänään olin jo seitsemältä, muokkaamassa vielä eilisiä kuvia, ja sitten aamupäivällä studiosimultaanin uusinta, jonka sähelsin ja tein kaiken maailman huolimattomuusvirheita niin, että meni heikommin kuin edellisellä kerralla.

Huomenna ei tarvi ihan kovin aikaisin (vasta 9.30) mennä. Onneksi. Nyt väsy.

VAT

Ihmisten arkea Torniossa

Sehän se on ollut tämän päivän aiheena, simultaanitehtävän otsikko. Kuten arvelinkin, oli kuvattava ihmisiä, kuvattava pakkasessa, harmaassa maisemassa, aika vähässä valossa. Ja tehtävän rajaus vielä Tornioon, – minä kun olin taas ajatellut kuvailevani Haaparannan puolella, jossa ihmiset oikeasti ovat helpommin kuvattavia, ainakin suostuvat, jolleivät nyt ihan tyrkyttäydykään, kuviin. No ja sitten vielä ”Valitse näkökulma”! Ja tehtävänantoon liittyi vielä se, että kuvien kuvitteellinen tilaaja on Tornion kaupunki, joka käyttää niitä ”erilaisiin tarkoituksiin tiedotusmateriaaleissa”. Loistava tarkennus siihen, mitä pitää kuvata! Erilaisiin tarkoituksiin??

Ensimmäistä kertaa kuville on annettava, tai siis saa antaa, nimet. Periaatehan on yleensä se että kuva on ymmärrettävä ilman selityksiä, mutta tällä kertaa kuville nimet sekä suomeksi että englanniksi. Ja muutenkin metadata täytettävä perusteellisesti avainsanoineen ja kaikkine exif-tietoineen ja englanniksi nekin. Aiemmin ei ole tarvinnut.

No mutta, tavoitteenahan on saada  nimenomaan nämä simultaanitehtävät pois päiväjärjestyksestä ja kun kerran moneen päivään en ollut kunnolla ulkoillut, oli hyvä syy kello puoli kymmenen laskeutua Tornion kaduille, puistoihin ja joenrantaan kameravermeiden kanssa. Tavoitteeena seitsemän kuvaa, jotka täyttäisivät tehtävänannon vaatimukset.

Ensimmäiset kaksi tuntia meni haeskellessa, näkökulmaa miettiessä, kävellessä, hajallaukauksia otellessa, valotusta etc. säätäessä. Vähitellen huomaan, että olen rajautunut kiertämään Tornion vanhoja rakennuksia, etsimään ihmisiä niiden lähettyviltä… Onnistun jututtamaan muutamia, pyytämään kuviin. ja siinä päivä kuluu iltapäivän puolelle…

On monen tunnin ulkona olon jälkeen nälkä, ja saan kuin saankin ruokaseuraa suoraan pohjoisesta. Ja kaksi komeaa mallia!! Pehtoori ja VMP:n M. olivat matkalla Hangasojalta Ouluun, ja kuten sovittu oli, tulivat Tornioon seurakseni syömään. Mustaparran päämaja -ravintolassa söimme  Luonnollisesti käytin tilaisuutta hyväkseni ja molemmat saivat (joutuivat?) ´esittää´ ”Ihmisten arkea Torniossa”.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdin koululle purkamaan päivän kuvasaalista, eikä ketään varmasti hämmästyttäne, etten juurikaan ollut tyytyväinen siihen: 180 kuvaa, viitisen tuntia kiertelyä pitkin Torniota autolla ja jalan, eikä seitsemää hyvää saatikka varmaa läpimenijää löydy! Iltaseitsemältä lähdin koululta, vielä Rantakadun vanhojen talojen ja hienon kuutamon valoon (ja pakkaseen!) kuvaamaan. Eikä yhtäkään ihmistä liikkeellä!!!

Kuvasetti  on luovutettava huomenna aamupuolikymmeneltä, jolloin alkaa studiosimultaanin uusinta. Tällä pikkuläppärillä en iltakuvia muokkaa, tässä postauksessa pari suoraan kamerasta… joten on aamulla aikaisin oltava koululla että ehdin vielä illan kuvat muokata, tekstittää ja sarjan koota. Saapa nähdä.

Valokuvaus VAT

Kohti kolmatta näyttöä!

Nyt ei pysty enempää, on lähdettävä pakkaamaan ja syömään. Jos sytyttäisin takkaan tulen ja paistaisin makkaraa…

Silmissä vilisee ja tympäsee kun parempaan ei pysty, eikä ehdi. Oikeasti osa noista nyt ”Digitaalinen työnkulku” -tehtävistä on sellaisia, joihin saatiin oppi vast 1½ viikkoa sitten, joten eipä ole paljon ehtinyt harjoitella, saatikka toteuttaa. Mutta omapahan on vikani, kun olen menossa tähän ensimmäiseen ryhmään. Toinen olisi kahden viikon päästä, mutta sepä ei minulle sovi. Me kun ollaan reissussa silloin!!!

Alla on huomenna palautettavan portfolion kolmas ”luku” ja täydennykset etc.. Osa tuosta on kuvallisena täällä: KLIKS Esim. kuvateos ”Kaikki nämä vuosikymmenet”. Todellakin minulle on ollut vaikeaa tämä omakuvien tekeminen, ottaminen, työstäminen. Ja sitten saatesanoissa oli vielä, että ”tässä on mahdollisuus ottaa huumori mukaan valokuvaamiseen”. Ei ole huumoria itsensä kuvaamisessa. Vedinkin sitten kunnolla ”yli”. 😀

Eipä olisi huomenna Torniossa kovin kylmä: simultaani on tehtävä ulkosalla, – ja pahoin pelkään, että tehtävä vaatii myös – vieraiden – ihmisten kuvaamista. No mutta  – miten ne urheilijat sanoo – ”näillä mennään ja katsotaan, mihin se riittää” ja sitten taas kohti uusintoja ja lisää harjoittelua.

Pitäkäähän peukkuja!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Näyttötutkinto (3)
(10.2–12.2.2017)

Studion uusinta ja täydennys
1 Henkilömuotokuva studiossa – Aapeli 1 v. 9 kk (uusi)
2 Tuotekuva – Alessi (3) gamutit korjattu
3 Syväterävyys – Helminauha-maljakko (1) kuvankäsittelyn jäljet poistettu
4 Kirjallinen kuvaus- ja valaisusuunnitelma (uusi, edellinen hyväksytty, mutta simultaania varten uusi)
5 Simultaani studiokuvaus 11.2. – Leipä (uusi)

Miljöön uusinta ja täydennys
6 Reppari – Kauppahallin kalakaupan aamu (1) Sävy muuhun sarjaan sopivaksi
7 Miljöö – Tuulentupa (3) gamutit korjattu
8 Henkilö miljöössä – Valokuvaaja talvimaisemassa (uusi)
9 Maisema – Kaunispään syyskesä (1) Porokuvasta cyaani vähennetty
10 Simultaani – Pikkukaupungin keskitalvi (1) gamut korjattu

Digitaalinen työkulku
11 Kirjallinen tehtävä: Digitaalinen työnkulku
12 Omakuva – ”Kaikki nämä vuosikymmenet” ja keittokirjaesitteeseen kuva
13 Toimintakuva – Nuorten kokkien SM-kilpailu
14 Kollaasi – Keittokirjan kansi
15 Vanha kuva – Kenraalin autonkuljettaja
16 Simultaani – 10.2.

Kuvat tikulla + tulosteet (1 henkilö studiossa, 1 henkilö miljöössä, 1 toiminta, 1 vanhan kuvan retusointi)
Kirjallinen itsearviointi
Kuvaussuunnitelma studiosimultaaniin
Kirjallinen tehtävä Digitaalinen työnkulku

VAT

Kouluhommia

Jos olisin vielä töissä niin huomenna lintsaisin. Olisin varmaan lintsannut tänäänkin. Olin aika huono lintsailemaan, sairauslomiakaan en pahemmin pitänyt, flunssan takia en ymmärtänyt jäädä kotiin, mutta nyt lintsaisin.

Olen tänään lintsannut lenkin – kuinka olisinkaan halunnut lähteä kauniiseen pakkassäähän! Olen lintsannut KAIKKI kotityöt. En ole soittanut äidilleni, en ole vastaillut kenenkään sähköposteihin. En ole lukenut lehtiä, en juuri vilkuillut nettiä. Olen syönyt lounaaksi JA päivälliseksi pakastimesta ottamaani borssikeittoa. Syönyt yhtä ja samaa soppaa (joka kyllä on hyvää) huolimatta siitä, että minulla oli varattuna katkarapuja ja paahtoleipää Toast Skagenia varten.

Ainoa, mitä en ole siirtänyt kuvankäsittelyn ja uusintakuvien ottamisen, kirjallisen ennakkotehtävän ja portfolion täydentämisen tieltä pois, on ollut Aapeli. Tänään, kuten eilenkin, insinööriopiskelijalla oli koulua iltapäivään asti ja lähihoitajalla iltavuoro, joten mummi sai iltapäiväksi seuraa ja erinomaisen syyn olla pois koneelta.

Viime viikkoina on ollut mukava seurata pojan ”puhumista”. Ymmärrettäviä sanoja ei ole vielä kovinkaan paljoa, itse asiassa pitkään aikaan ei ole tullut uusia, mutta silti Apsu puhua pulputtaa koko ajan – ilmetty isänsä. Ja se, että ymmärrän aika paljon tuosta omakielisestä pulputuksestaan, on aika hämmentävää. Sitä jää välillä miettimään kielen kehitystä, sanojen tärkeyttä, sitä, että onko ensin kieli ja sitten ajattelu, vai toisinpäin. Ja mitä pieni ajattelee…

Muutoin itseasiassa ihan mukavaa ollut tämä kouluhomma, mutta tämä ihan liian aikaisin olevan näytön aiheuttama kiire ja se, että yksi tehtävä on selfiet, on tehnyt päivään hieman nuivan tunnelman välillä.

Mutta kyllä tämä tästä. Huomenna ei tarvi lintsata kun olen pysyväisellä lomalla, joten vielä huominen aikaa …

Italia Jokaviikkoinen soppamme Niitä näitä Ruoka ja viini

Viikon soppa – italialainen minestrone

Minun on tunnustettava – olen käyttänyt Knorrin minestrone -pussikeittoja – jopa säännöllisesti useamman vuoden ajan. Kun ennen ylioppilaskirjoituksia muutin pois kotikotoa, muutin omilleni, niin useimmiten söin koululla, sittemmin OKL:n opiskelijaruokalassa ja Hilikussa, ja välillä kävin kotikotonakin syömässä. Mutta aika usein koetin kokkailla itsekin. Ja silloin yksi vakkarisapuskoista oli Knorrin Minestrone, jonka sekaan pilkoin HK:n nakkeja. Voi tätä soveltamisen loputonta riemua jo silloin!

No mutta eipä tässä enempää pimeästä menneisyydestäni, vaan nyt on ”Jokaviikkoinen soppamme” -sarjan ensimmäisen italialaisen keiton vuoro, per favor. Eikä minkä tahansa keiton, vaan keittojen keiton: minestrone. Eikä tehdä pussikeitosta.

Tein keittoa viime viikolla systerin luona – taas yksi influenssapotilas, joka sai influenssan rokotteesta huolimatta – ja jäimme pohtimaan, mistä nimi ´minestrone´ oikein tulee. Sisareni on suorittanut italian kielen yliopistollisen kielikokeen ja kun aikamme surffailimme pääsimme lopputulemaan, että oikeastaan se on ”keittojen keitto” ~ minestra on keitto, keittää… ´Minestra milanese´ on milanolainen keitto, joka tainnut kyllä parilla Milanon reissulla jäädä väliin… Ehkä kun menen sen kolmannen kerran, menenköhän koskaan?, maistan keiton ja samalla pääsen vihdoin sinne hautausmaalle kuvaamaan.

Minestronea on varmaan niin monenlaisia kuin on ”mammoja”, vuodenaikoja, maakuntia, vuodentuloja, lempparivihanneksia ja keittiöitä. Tämä soppa on loputtomasti varioitavissa. Tässä siis suuntaa-antavia ainesmääriä ja ohjeistus. Ja tämä, jos joku, keitto on parempaa seuraavana päivänä.

Vuosikymmenien Minestrone

oliiviöljyä
puolikas valkokaali
2 porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
1 prk tomaattipyreetä
1 litra vettä
2 prk (Mutti) tomaattimurskaa
2 lihaliemi tai kasvisfondia
mustapippuria
ehkä suolaa
2 tl sokeria
purjo
paprika
200 g palvikinkkua
2 dl rakettispaghettia
kourallinen persiljaa

Keiton pinnalle sekoita keskenään 1 prk raejuustoa, 2 rkl luonnonjukurttia, 2 rkl pestoa, 1 tl sokeria.

Suikaloi kaali ja porkkana. Leikkaa halkaistut sipulit ohuiksi siivuiksi. Hienonna valkosipulin kynnet. Kuumenna oliiviöljy, lisää kaali, porkkana, sipulit ja tomaattipyree ja kuullota. Lisää joukkoon vesi, tomaattimurske, fondi, pippuria ja sokeri.

Keitä hiljalleen vartin verran. Sillä aikaa pilko purjo, paprika ja kinkku. Lisää ne ja pasta sekä palvikinkku keittoon, keittele 10–15 minuuttia.

Kun tuot tarjolle, laita pinnalle runsaasti persiljaa ja raejuustopestoa. Se on hyvää, ei kannata fuskata sen suhteen. Ja sopii moniin muihinkin keittoihin. Valion sivuilta tuon olen oppinut. Ja patonkia – naturalmente!

Tästä tulee iso annos. Joten ehkä jää pakastettavaakin. Eikä kovasti kärsi siitäkään. Erinomainen eväskeitto. Loputtomiin varioitavissa – keitä omanlaisesi keittojen keitto!

Buon appetito!


VAT

Dead-line lähellä

Oltiinpa tänään aamupäivällä Apsun ja Juniorin kanssa Nallikarissa. Ei niin, että mummilla on vähän viime tingassa näyttöön valmistautuminen, ja nimenomaan edellisten uusintojen kuvaaminen. Palautus uusinnoille on huomenna puoleltapäivin, joten eihän tässä mitään!

Henkilö miljöössä on kuvattu ja muokattu. Henkilö studiossa on kuvattu ja muokattu. KLIKS. Kyllä tässä vähän sellainen hätävarameininki on… Sellaista pienoista urheilujuhlan tuntua on kyllä ilmassa.

Ehdin vielä ennen huomista puoltapäivää vaihtaa kaikki, säätää kaikki ja unohtaa korjata piposta gamutit, suoristaa horisontit ja lopulta en saa ladatuksi kuvia OneDriveen.

Miten minusta on tullut tällainen viime hetkeen jättäjä!!

Pehtoori päätti jo viime viikolla, että häipyy ”jaloista” pois, ja lähti aamusella mökille. Sai kaverin mukaansa, hyvä niin.

Nyt jatkan harjoituksia. Huomenna on soppapäivä!

Ruoka ja viini

Helmikuun sunnuntaina herkkuja

Kuvia ja kokkaamista, siinä tämän sunnuntain speksit. Ja kävin ripeän sauvakävelynkin keskipäivällä, — olkavarsi ei muuten kestä näitä pitkiä kuvankäsittelypäiviä koneella.

Totaalisen kotiviikonlopun ”ateriajärjestystä” – kuten vielä 100 vuotta sitten asia ilmaistiin – miettiessä ajattelin, että olisi blinien aika. Nyt jos koskaan. Ja kuinka ollakkaan, juuri niitä olivat myös Miniä ja Juniori toivoneet saavansa, ja Aapelikin söi niitä hyvällä ruokahalulla, – mieluummin niitä kuin Pilttiä.

Perinteiset lisukkeet ja sitten tein uudenlaisen porolastujutun: porolastuja, smetanaa, suolakurkkuhakkelusta, raejuustoa, vähän mustapippuria.

Noita tehdessä mietin, että blinit ovat kyllä minun lemppariruokaani – ihan top kolmoseen yltävät. Kaksi muuta ovat Toast Skagen (katkarapuleipä) ja hyvä pihvi kunnon kastikkeella. Sitten ehkä parsaa, prosciuttoa ja hollandaisea ja olisiko vielä porolasagne. Ja sitten sata muuta …

Juniori lupasi tuoda kellaristaan samppanjan, toikin, ja liki kermaista, BdB (pelkkää chardonnayta) -kuohuvaa maistellessa mietin, oikeastaan aika tyytyväisenä, kuinka poika onkaan perehtynyt asiaan, osaa samppanjoista jo paljon, paljon enemmän kuin pitkään viinejä harrastaneet vanhempansa.

Jostain Ranskan maalta suoraan oli tuon pikkuisen reilun 30 euron juhlajuoman tilannut. Muhkea pullo kätki sisäänsä raikkaan, oikein tasapainoisen samppanjan. Teki sunnuntain päivällisestä ihan juhlan.

Jälkkäriksi oli kääretorttuversio Runebergin tortusta, mutta eihän se mikään suunnaton onnistuminen ollut: ei se tänään maistunut anjovikselta kuten eilen, mutta vielä parempaa olisi ollut jos olisin oheen vispannut oikein tymäkän vispikermavaahdon. No, jossain kohden tingittiin kaloreista. …

Ja sitten muu päivä kuvien parissa. Miten minulle taas näin kävi? – Että dead-linet säätelevät tekemisiä…

Niitä näitä Ruoka ja viini

Keittiössä ja ulkona

Olen tänään tehnyt Runebergin torttua, joka tuoksuu joululle ja maistuu anjovikselle. Ainakin lämpimänä, maistellaanpa huomenna onko maku tasaantunut.

Olen puhunut tyttären kanssa pitkään puhelimessa, parantanut maailmaa ja kuullut, että hänellä on kaikki, kaikki!!, pokemonit kerättynä. Ja nyt tyär odottaa uutta päivitystä ja lisää kerättävää. Minun mielestäni moinen on hassua, mutta kyllä olen iloinen puolestaan: on saanut aikomansa tehdyksi. Enää viisi viikkoa niin tulee keräilemään uusia Ouluun. Ja ymmärtääkseni muistakin syistä. 😀

Olen ollut pitkällä lenkillä ja kuvaillut paljon, harjoitellutkin perjantain simultaania varten. Kun latasin kuvat koneelle, on näyttö täynnä harmaata ja valkoista, vaikka ilma oli mitä mainioin ulkoilulle. Pihalla ja rannoilla näyttää siltä kuin jouluna soisi näyttävän; on paljon valkoista, puhdasta, pehmeää lunta.

Olen tehnyt meille erilaista kuharuokaa. Erilaiseksi sen tekee tuo pinaattikastike, joka olikin kyllä hyvää. Ehkäpä siitä jalostuu pinaattikeitto …

Valkoviini kalan kanssa oli Fiano di Avellino. Mastroberardino-viinitalo on tuttu entuudestaan, ja ehkä tämä viinikin, erilaisella etiketillä ehkä? – Noh, joka tapauksessa, se sopi miedon kuhan makuun oikein hyvin. Happoja olisi ehkä saanut olla vähän enemmänkin, mutta raikas, rapsakka maku miellytti.

Mutta nuo puuttuvat hapot ovatkin olleet tämän leppoisan lauantain suurin ”murhe”… 😉  Lauantait ovat edelleen hyviä päiviä.


Niitä näitä

Lukulampun valossa

Perjantai-ilta kotona. Koko viikonloppu kotona… Eikä mitään erityistä. Sellainen tuntuu nyt hyvälle.

Juuri nyt tuon kuvan tunnelma tuntuu houkuttelevalle, ja siitä tulee mieleen 30 vuoden (oikeastiko jo 30 vuotta on siitä!!!) takaiset tunnelmat. Tuo lamppu sen tekee.

Muistan kun syksyllä (1986), talven tullessa ja vielä näin keskitalvella, ajoimme iltasella töiden jälkeen tai viikonloppuisin aikaisin, vielä pimeän aikaan Toivoniemestä, Tuirasta, tänne Rantapeltoon meidän raksalle… ja kuinka aina näin yhdessä talossa (tuossa aika lähellä, pappilan kentän reunalla olevassa talossa) ikkunassa palavan lukulampun ja sen valossa varjon laiskanlinnasta, jossa joku luki lehteä tai kirjaa… Sellainen kodikas, levollinen tunnelma näkyi ulos asti.

Muistan, kuinka ajattelin, että pian meilläkin on uusi koti valmiina, pian mekin voimme istahtaa töiden jälkeen isoon tuoliin lukemaan lehteä tai kirjaa, voimme ottaa viereen juusto- ja kurkkuleipiä, sytyttää kynttilän ja takan!! Sellainenhan uudessa kodissamme oli, ja olla vailla tekemistä. Ei tarvitse maalata, kärrätä, siivota, tapiseerata, saumata, pestä,  – ja sitten iski taas epäusko: ei ikinä päästä muuttamaan! Talo ei valmistu ikinä!

Mutta valmistui se.

Ja kohta istun isossa lepotuolissa takkatulen ääressä lukien, lukulampun palaessa. Eikä lähdetä Pehtoorin kanssa mihinkään. Ollaan kotona, koko viikonloppu.

Olen minä tästä ennenkin maininnut, kyllä tätä saa aina välillä Suomestakin, mutta silti roudasin tämän viime viikonloppuna Haaparannasta: Rotarin 2011 kuohuvan avasimme, avasimme ihan muuten vaan.

Koti-ilta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. Eilinen arvontavideo ei useimmille auennut. Tässä toimiva linkki. KLIKS!