Monenlaisia tunnelmia ja tekemisiä tänään.
Aamupäivä meni äidin asioilla ja luona, jossa eiliseen postaukseeni ja nimenomaan sen jatko-osaan liittyen pitkään muisteltiin, tarkisteltiin vuosilukuja, nimiä, henkilöitä, etsittiin vielä kuvia.
Ja sitten suoraan hakemaan Apsu ja äitinsä. Juniorilla alkoi tänään koulu, paluu kesätöistä ja isyyslomaviikoilta kouluun, kolmas vuosi jo, ja Miniällä oli iltavuoro jonne Aatun kanssa hänet vietiin ja sitten minä sain pihalle pelikaverin.
Apsusta on kesän aikana kasvanut iso poika, oikeasti leikki-ikäinen, joka touhuaa, ja puhua pulputtaa. Kokonaisia lauseita ei vielä ole montakaan, mutta paljon asiaa, josta kyllä saa selvää. Ja laulelee itsekseen jotain leikkiessään. Oma ”mummipappa” -laulukin on ja me Pehtoorin kanssa sitten tietysti hyrisemme vieressä onnellinen hymy naamalla. Hyvin hyväntuulinen poika on edelleen. Toki ponnekkaita kaksivuotiaan EI-kommentteja tulee aika tiuhaan, mutta ne tuntuvat jotenkin täytesanoilta, joita ei seuraa mitään itkupotkuraivareita, mökötyksiä tai oikeastaan yhtään mitään. Hommat jatkuu ja sujuu. Hii-o hoi, kuuluu taas välillä ja sitten, No niin!
Illansuussa kun Juniori haki pojan, lähdin, vihdoin Oulujokivarteen kuvailemaan ja kävelemään. Oulujoen kirkosta on menossa kuvakilpailu, ja olen pitkin kesää ajatellut tekeväni kuuden kuvan miljöösarjan, mutta enpä ole aiemmin saanut aikaiseksi. Ei tainnut tämäniltaisista otoksista mitään kilpailukelpoisia otoksia tulla, mutta olipahan ihana tyyni elokuun ilta kulkea Oulun kulttuurimaisemassa. Oulunjoen pappilan rannassa olin pitkään ja riemastuin ikihyviksi tavattoman kauniista ohrapelloista, jotka ilta-auringon valossa olivat ihan kultaa.
Pappilan rantamökki.
Poikkimaantien uusi silta …