Vattilaisten pikkujouluviikonloppu

vkl

Nyt väsyttää. Opiskelu vie voimia. Mutta vielä enemmän väsyttää jos on opiskelijapikkujoulu. Vaikka olisikin liki ensimmäisten joukossa lähtenyt puolenyön aikoihin nukkumaan ja jättänyt väliin jatkot, joilla osa kurssikavereista oli viihtynyt aamuviiteen asti.

Meillä oli hyvä viikonloppu. Ehkä näistä jo koetusta viidestätoista kouluviikonlopusta nyt tuli vähiten uutta oppia, ehkä vähiten tuli tehtyä töitä, mutta nyt viikonlopun anti olikin enempi sosiaalistumisessa. Tai siis että meillä oli porukalla mukavaa.

Eilen illalla lähdimme melkein suoraan studioista illanviettoon, jossa toinen opeista oli meille kattanut pöydät, paistanut paljon makkaroita, tehnyt salaattia ja avannut pari tömppöä viiniä. Toinen opeista oli viimeiseen asti kanssamme studioissa.

Pikkujoulumme ohjelmana ei ollut muuta kuin syödä, mahdollisesti saunoa, nauttia viiniä, viskiä, muita virvokkeita (OPM ~ oma pullo mukaan -meiningillä mentiin) ja höpötellä yhdessä. Ei tarvittu muuta ohjelmaa. Ja minä tarkkailin (taas kerran) ryhmädynamiikkaa, rooleja, dialogeja.

Tiedättehän, että jos ortopedit kokoontuvat yhteen illanviettoon, niin koko ilta leikataan, jos bussikuskit kokoontuvat yhteen illanviettoon, niin koko ilta ajetaan, jos keittiömestarit kokoontuvat yhteen illanviettoon, niin koko ilta kokataan ja voitte olla varmoja, että jos valokuvauksen opiskelijat kokoontuvat yhteen illanviettoon, niin koko ilta pohditaan, miten näytöissä on mennyt ja miten tulevista selvitään. Ja paljon muuta siinä ohessa.

Hyvä tunnelma meillä lopultakin oli.

Studiokuvauksissa tuli kyllä hoksattua, että minun ja uuden kamerani välinen yhteistyö ei vielä ole mitenkäään saumatonta, mutta kyllä minä taas yritin. Yritin kovasti.

Ja opin studiokuvauksesta paljon, mm. miten savukonetta käytetään ja miten paljon on tehtävä valaistuksen kanssa töitä, jotta iso moottoripyörä ja sen kiillot saadaan näyttämään hyvälle.

vkl-2

Omat kuvaukseni eivät oikein onnistuneet. Onhan taas uuden kameran kanssa paljon opettelemista, tutustumista, tavoille oppimista. Mutta ei auta muuta kuin kuvata. Olenhan sanonut itselle ja opiskelijoille, että vain kirjoittamalla oppii, ja kyllä se pätee varmasti siihenkin, että vain kuvaamalla oppii… Siispä harjoitukset jatkuvat.

vkl-3

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.