2015 – Sivu 17 – Tuulestatemmattua

Missä kaukana?

Puhelu

Tuttu: No moi! Missäs olet? Enhän häirinny?

Minä: Reissussa ollaan, ei mitään häiriötä. Päinvastoin, mukava kun soitit.

T: Jossain lämpimässä, rantalomallako ootte? Vai joku kaupunkiloma?

M: Eiku patikoimaanhan me taas… Ja ihan vaan oleilemaan.

T: Taas jossain Alpeilla. Onko hienot maisemat? Entäs reitit?

M: Maisemat on hulppeat, ja reittejä on valittavaksi asti. Vaikeusastetta ja reitin pituutta joka lähtöön!

T: … ja ruuhkaista on?

M: No ei nyt niinkään, mutta on täällä muitakin patikoijia aika lailla.

T: Onkos siellä hyviä ravintoloita? Millanen ruoka?

M: Ravintoloitakin vaikka kuinka. Tänään meillä lautasella sellaista valkoista kalaa (white fish) paistettuna, oli kyllä ihan hurjan hyvää. Mieskokki hanskasi hommansa. Ihan kaksistaan kyllä tänään syötiin.

T: Entäpä viinit? Onko hyvä tarjonta?

M: No ei paljon parempaa valkoviiniä kalalle voisi olla kuin se, mikä tänäänkin oli. Täällä on kyllä hyvät, selvästi huolella valitut viinit. Ja sitten paikallisissa ja valtakunnan lehdissä kovasti kehuvat jotain väkevää, jonka nimessä on kuuluisan, koko maan historiaan vaikuttavan taistelun nimi. Maailman parhaaksi kehuvat. Siksi on kuulemma loppu suunnilleen koko maasta, mutta täällä sitä oli, piti kyllä naapurikylään ajella sitä hakemaan, mutta ihan historian vuoksi … . Huomenna ajattelimme testata.

T: Siis siellä on hyviä terasseja, patioita?

M: Toki on.

T: Eikä itikoita niinku täällä Oulussa?

M: Eipä ole näkynyt. Vaikka melko lämmintäkin on.

T: Siis vielä lämmintäkin?

M: On ollut oikein hyvä aurinkoinen keli, kunhan vaan jatkuis…

T: Onko nyt hyvä aika reissata sinne?

M: Mun mielestä just tähän aikaan vuodesta ihan parasta, tonne syyskuun puoliväliin ihan parasta aikaa täällä.

T: Luonnossa jotain mielenkiintoista?

M: Vaikka ja kuinka: kun vaan tietäis mitä tänäänkin olen kuvaillut. Ja kun näkisit täällä nämä vedet! Hiekkapohjaisia uimapaikkoja, ja vesi on kirkasta!

T: No että majoitus? Onko hyvä yösija? Siisti ja hiljanen?

M: No on! Ihan kuin täällä ois pidetty suursiivous aika vasta, tosi mukavat ja meidän makuun passelit huoneet. Eikä todellakaan ole naapureista häiriötä. Ihan huippu. Hyvin nukuttiin viime yökin. Ja tiedätkös, täällä on saunakin. Enpä ole tainnut paremmassa koskaan käydä. Se on kyllä itse lämmitettävä, mutta sekin on mukavaa ja tuleepahan liikuttua.

T: Mahtaa olla melkonen pintaliitäjien paikka?

M: Kuule ei ole. Ihan mukavia ihmisiä sekä kaupassa että patikkapolulla tapaa. Oikein on lepposa meininki. …

T: Ai niin, saako siellä niitä patikkamerkkejä, joita Alpeilla on tapana jakaa?

M: Eiku täällä on joku paikallinen tapa, että jokainen tuo päivän patikalta kiven majapaikan seinustalle. Mekin sitten tuotiin tänään.

T: MISSÄ te oikein ootte??

M: Mökillä ollaan. Täällä on kuule hyvä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuollaista fiktiivistä puhelua olen tänään jutellut. Ja sama sitten kuvakertomuksena. Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Patikkareissu-17

Niitä näitä

Juhlista mökkilomalle

Eihän nukkuminen taas viime aikoina ole ollut minun vahvimpia puoliani. Sen verran ylikierroksilla olen käynyt kaiken kanssa, että uni on ollut toissijaista. Hyvin kuvaavaa, että viime yönä näin niissä unipätkissä tekeväni kakkuja Juniorin valmistujaisiin, huoh! Poika on eilen saanut tietää, että hänellä on opiskelupaikka ja minä pöhkö jo uneksin valmistujaissafkojen tekemisistä! Ei silti: Pehtoori oli nähnyt unia, joissa teki pojalle kirjoituspöytää ja työhuonetta. Kukin vahvuuksiensa mukaan, vaikka unissa. 😉

Siispä kovin (liian) aikaisin olin hereillä. Kahdeksan jälkeen torin mansikkapöytien kautta pyöräilin Caritakseen äidin luona piipahtamaan, todellakin lennossa käväisin ja sitten takaisin kotiin. Pakkauksen viimeistelyä, vaateshowia, kontribuutioni juhlapöytään mukaan ja sitten Jääliin.

Eipä ole miehen suvussa neljä miessukupolvea suoraan alenevasti ennen ollut samassa kuvassa: Appi 90 v., Pehtoori kohta 58 v. , Juniori 24 v. ja Tahvo 2kk.

Suvun nuorimmat pikkuserkukset (2kk ja 2 v.) tapasivat toisensa ja muutoinkin mukavat pienet juhlat.

Me Pehtoorin kanssa kävimme peräkamarissa vaihtamassa juhlakamppeet farkkuihin ja verkkareihin ja poistuimme ensimmäisinä: lähdimme juhlista suoraan kohti mökkiä.

Ja nyt: Hangasojalla ollaan!

Niitä näitä Valokuvaus Vanhemmuus

Hieno aamu, vielä parempi päivä

Vein tyttären aamukoneelle, ja suoraan kentältä ajoin Papinjärvelle (lentokentän kupeessa). Tarkoitus oli kuvata auringonnousua (klo 6), mutta siitä tulikin hienon aamusumun kuvausretki.

Tämä yllä oleva bannerissakin oleva kuva (paina F5 jos Norjan vuoret eivät ole vaihtuneet aamusumuiseen järveen) on aamuisen kuvasadon parhaimmistoa.

Näetkö keinuhaamun?

[kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla]

Aamupäivällä leivontaa apen huomisille ysikymppisille, ja iltapäivällä kävimme Saarelassa ystävien uutta, upeaa kesäkeittiötä katsomassa ja kahvittelemassa, kuulumiset vaihtamassa. Paitsi pöydän antimista ja hienosta pihasta nautimme myös auringosta, joka siis tänäänkin Oulussa on vastoin ukkosennusteita paistellut.

Ja illalla olen ommellut ! Pari tuntia ommellut! Ja jotta sellainen onnistuisi, täytyy olla hyvä moodi! Ja sellainen on ollut. Todellakin.

Poika oli tuossa päivällä piipahtamassa Tahvon kanssa, juteltiin ja Juniori pulputti ja räppäsi samalla puhelintaan ja sitten yhtäkkiä hiljeni tsadam!!!

Tämä on niin hieno juttu!! Isänsä jäljille lähtee poika opiskelemaan.

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Vanhemmuus

Nimipäiväruokapöydässä

Aamulla merenrannassa tiheä sumu. Ei muuta, tai siis ei muita. Mietin siinä kaislikkoa katsellessa, että kehenhän pitäisi ottaa yhteyttä, että ranta raivattaisiin siten, että pääsisi vaikka kahlailemaan… Jokunen vuosi sitten lähetin kaupungin katurakennus- tms. toimistolle sähköposti,a että ryhtyisivät talvisin auraamaan Meri-Toppilan rannan kävelytietä. Ei tullut vastausta. Ei minkään moista. Ja talvet on tuolla meidän lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien voimien tallottu polku lumisateiden jälkeen. Talvella ei aurata, eikä kesällä kahlata. En siis tänäänkään jäänyt kahlailemaan, topakka sauvakävelylenkki vain.

Aamusella paistinkääntäjäasioita sähköpostilla ja muutamiin työsähköposteihin vastailu tyyliin ”Sori, en enää syksylllä ole näiden asioiden kanssa tekemisissä… ” .

Kauppareissulla vierähti kauan: paitsi äidille kauppa-asioita, jotka tyär sitten tervehdyskäynnillään ”punahilkkana” kävi viemässä, hankin myös kaikkea vähän erikoisempaa… Tein nimittäin uusia ruokia tänään, kokeilin pariakin uutta reseptiä. Parikin tämän naisten viikon nimipäiväsankaria kun oli ruokapöytään tulossa. Tyär ja Miniä juhlivat tänään meidän viiden seurueessa nimppareitaan.

Minulla tuo syöminen niin ollut tärkeää kun kerran läsnä oli Tahvokin (olen tässä päättänyt, että pojanpojan ”bloginimenä” pysykööt Tahvo. Blogimaailmassahan ei oikein ole tapana omilla nimillä ketään ”puhutella”, joten siksikin … ja tulevaakin ajatellen en lapsenlasta omalla nimellään täällä enää mainitse.)

Pehtoorin kanssa teimme aika runsaan nimppariruokatarjoilun, jonka parhaita osia olivat Perämeren lohi, alla oleva kurkku-fenkoli-vuohenjuusto-salaatti sekä mustikkapiirakka basilika-twistillä. Se kyllä varmasti vaatii maistuakseen vähän ennakkoluulottumuutta, mutta itse pidin siitä kovasti. Molempien ohje on siinä samaisessa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä, josta olen jo liki kyllästymiseen asti täällä puhunut. Kirjoitan nuo reseptit joku päivä…

Yatsyakin ehdittiin pelata. Eikä kilpailuhenkisyys meidän kolmen kesken ainakaan vähenemään päin ole. 😉

Ja onhan tässä illassa taas jo lähdön tunnelmaa: tyär palautuu huomenna Helsinkiin.

Niitä näitä

Lomatuntoja

Viimeisen kesäloman? viimeinen kesälomaviikko alkoi säpsähtäen hereille ennen seitsemää: myöhästyn töistä! Olin taas unissani paiskinut töitä, tehnyt luentoa ja hukannut sähköpostiviestejä! Mutta ei mennyt kauaa kun ikkunaverhon raosta näin auringon, muistin kesän ja loman.

Laitoin kahvipannun liedelle ja uunin lämpiämään: haluan croissanteja aamiaiseksi! On loma-aamu. Huolimatta viikonlopun pitkien kaavojen illallisista ja kaikista herkuista haluan vielä tänään jatkaa tätä hyvää … siis croissanteja ja hilloa aamiaisella, maitokahvia. Hmm…

Ennen aamiaista käveleskelin pihalla. Kastelin kukkia, tuoksuttelin aamukasteista nurmea.

Edelleen aika levollinen mieli ja olo.

Aamun touhujen jälkeen tein sellaista, mikä minusta on mitä suurinta joutilaisuutta; istahdin pihatuoliin lukemaan aikakauslehtiä. Uudistettu Digikuva-lehti on minusta erinomainen, jopa niin, että harkitsen vakavasti sen tilaamista. Jo aiemmin mainostamastani Glorian Ruoka & Viini-lehdestä löytyi ohje huomisen juhlaruoan jälkiruoaksi. Soittelin äidille, tekstailin sisareni kanssa. Ja sitten tyär tupsahti viereeni aurinkoiselle pihalle.

Parituntisen otimme aurinkoa, ja kuinka hyvälle tuntuikaan istua rauhassa, jutella, – kaikesta. Antaa auringon helliä ja saada vihdoin vähän väriä. En varmaan koskaan, en koskaan!, heinäkuun puolivälissä ole ollut näin kalpea kuin nyt.

Puolelta päivin Pehtoori käväisi tovin seuranamme ja lähti sitten pyörällä torille kahville. Yhden jälkeen isyyslomalta töihin palannut Juniori piipahti omalla kahvitauollaan seuranamme. Ja me tyttären kanssa jatkoimme auringonpalvontaa, höpöttelyä …

Tyttärelläkin (mini)loma. Sen kunniaksi päätimme lähteä ensin keilaamaan ja sitten Nallikariin syömään. Pehtoori saatin mukaan. Minä voitin 😉 ja taas kerran söimme Miekojärven kuhaa. Se vaan on niin hyvä annos. Ja keilaaminen tekee olkapäälleni hyvää.

Tällaiset päivät kuluvat nopeasti.

Isovanhemmuus Vanhemmuus

Kastajaisten jälkeen (vol. II)

Johan tässä pari päivää olen vähän herkillä ollut. Vielä tänään aamulla lenkillä – pienen, ohuen sateen tehdessä hyvää kasvoille – kuuntelin tätä Hectorin uusimman levyn ”Hauras”-nimikkokappaletta ja sain kyyneleet silmiini.

Niin suurta on syntyä
Hetki kaunis säihkyvä
Kun kaikki on edessä
Aika matkaan lähteä
Nähdä kauas niin läheltä
Myös taivaan täysi tähtiä
Olla tyynenä myskyissä
Matkalla, perillä
—
On hauras elämä
Kirkas ja hämärä
Voimassaan väkevä
Hetkessä särkyvä
Läpinäkyvä
Se antaa enemmän
Jos pyytää vähemmän
Vain hetken kestävä
Hauras on elämä
—

Enemmän itkin tuota kuunnellassa kuin eilen, jolloin pihallamme kuului ”Ystävä sä lapsien”.

Että se oli niin hieno kesäpäivä, että saimme kastejuhlan pihalla viettää! Se oli niin hienoa… Aamupäivän viidestään juhlaa teimme. Meistä kaikista aamupäivä tuntui kovin pitkältä, ja puolelta päivin kaikki oli valmiina. Nelisenkymmentä vierasta, sisarukset lapsineen ja lisäksi nuorenparin ystäviä tuli juhlistamaan pikkuisen kastepäivää. Meidän sisäpihasta tuli hetkeksi pieni kappeli, – sininen taivas ja kaunis kesä.

Toki – luonnollisesti – kyynelehdin eilenkin, mutta sentään enemmän hymyilin, – oli hyvä mieli.

Katsoin kun poikani kihlattunsa kanssa olivat vanhempina, kauniina, rohkeina ja kun tytär oli pojanpojalle kummina ja pieni Tahvo sai kasteen ja siinä samalla nimensä —

Jossain pienellä äänellä koetin itselleni hokea: nyt, elä tämä, juuri nyt, vain tämän kerran, unohda muu, …

Enhän minä isovanhemman rukousta saanut loppuun asti itkemättä luettua, onneksi oli Pehtoori vieressä, – jatkoi siitä, mihin asti minä pääsin.

Enkä ole vielä aiemmin ollut kastetilaisuudessa [paitsi omien lastemme ;)] jossa pappi olisi tehnyt kasteesta ja nimenannossta välittömän, nimenomaan vauvan, juhlan. Pappi, joka olisi saanut syntymään tunteen siitä, että meillä kaikilla läsnäolleilla oli oma osamme tuossa tilanteessa, pappi, joka ei tehnyt tilaisuudesta pönytystä, vaan lämminhenkisen, välittömän juhlan.

Siinä se minun perheeni (ja Miniän vanhemmat). … oli syytä onnen kyyneliin yllin kyllin.

Kastekakku sai aiheellisesti paljon ihastuneita kommentteja,

Kastajaiset-25

eivätkä muutkaan tarjoilut jääneet syömättä.

Paljonhan en ehtinyt kenenkään kanssa jutella, mutta oli hienoa edes pikaisesti tavata Miniän sisarukset (kolme siskoa) perheineen. Ja tärkeää oli, että meidänkin sisarukset olivat Aatun juhlassa mukana.

Iltapäivällä sitten yhdessä laittelimme kastejuhlan puitteet pois, ja ryhdyimme järjestelemään ruokaa. Pari nuorten kaveria tulivat takaisin, – oli leppeä, leppoisa tunnelma, aurinkoinen kesäilta. Minä lähdin ensimmäistä kertaa ”vaunukävelylle” ja kuinka olinkaan hyvilläni.

Grillailimme, nuoret avasivat kaikki kastelahjat, istahdimme pöytään, juttelimme. Tahvo – eiku Aatu – oli illalla vielä kovin virkeä … osallistui keskusteluun …

Vietimme pitkän illan, tyttären muutama ystäväkin tuli vielä syömään pikku perheen jo lähdettyä, me istuimme ja juttelimme puolille öin. Luulen, että unohtumaton päivä ja ilta oli tuo.

________

Juniorin (työ)kaveri oli – onneksi! – lupautunut kuvaamaan kastejuhlaan. Juhlassa otetut kuvat ovat siis hänen ottamiaan (Vesku1 voin lämpimästi suositella). Onneksi oli puoliammatilainen kameran kanssa mukana, ettei minun tarvinnut edes yrittää.

Pellavaisen kastepuvun tilasin täältä. Ei ollut turhan röyhelöinen …

Isovanhemmuus

Kastajaisten jälkeen (vol. I)

Minäpä olen käynyt kastajaisten jälkeen Satokankaan Aatun kanssa iltakävelyllä.

Hieno päivä. Onnellinen olo.

Isovanhemmuus Niitä näitä Vanhemmuus

Ennen kastajaisia

Oulussa on ollut kesä tänään.

Jo varhain aamulla tuntui, että hyvä päivähän tästä. Eikä tunne ollut aiheeton…

Kuppikakut onnistuivat paremmin kuin edellinen koe-erä. Päivällä Miniä kärsivällisyydellään tuli ne koristelemaan. Ja gluteeniton kakkukin onnistui kerta yrittämällä. Tehtiin iltapäivä porukalla kaikkea valmistelevaa… Kun ei kuitenkaan vain ihan pienet kahvikestit ole tulossa…

Sitten ryhdyin sellaiseen pipertelyyn, mihin en koskaan olisi uskonut: pieniä rusetteja pinocchio-kakun pintaan …

Eihän tämmöisten juhlien järjestämisestä paljon ole kokemusta. Kahdesti vain. Ja Miniän kanssa päivällä jutellessa oli todettava, että en kyllä Juniorin – huomisen sankarin isän – kastajaisten järjestämisestä juuri mitään muista. Tavattoman nopeasti ne halusin ”pois päiväjärjestyksestä”. Kotona nekin vietettiin, eikä vieraita, sukua, paljon ollut. Vähän sumussa taisin elellä siihen aikaan.

Jotain perinteitä sentään on…

Kukkia tietysti olen laitellut: aamupäivällä kävelin Hietasaareen puutarhalle, Pehtoori tuli sitten minut ja kukkalastin hakemaan. — niitä pitäisikin vielä tuonne käydä laittelemassa koristeeksi.

Mutta melkein kaikki on valmiina. Kohta Pehtoori lähtee kentälle hakemaan tyttären. Veljensä esikoisen kummiksi tulee tyär – ja viettämään osan viikon kesälomastaan kotikotona. Sekin juhla tässä vielä. 😉

Nimestä meillä ei ole tietoa, kiinnostaahan se tietysti. Minulla kun on tämä etunimi-harrastuskin vielä… 😉 Mutta ei sentään sellaista jännitystä Tahvolle annettavan nimen kanssa kuin minun anopillani oli meidän molempien lasten nimien antamisen kanssa. Anoppi-parka sai pahan migreenin ennen kastajaisia; pelkäsi, että annetaan jotain vaikeita, ”ulukomaalasia” nimiä lapsille. Ja oli sitten erinomaisen helpottunut kun sekä Esikoinen että Juniori kastettiin hyvin suomalaisilla, itse asiassa jopa raamatullisilla, suomalaiskansallisilla nimillä: Miksi Saara nauroi? Tuomas seisoo niinkuin tammi…

Mutta huomiseen, ystävät!

Niitä näitä Valokuvaus

Kuvasatoa kotiseuturetkeltä

Vielä eiliseen retkeeni ja sen kuvasatoon palaan …

Tällainenkin sattui retkellä kohdalle, kyselin perheeltä, minkä he ajattelivat sen olevan? – Ja miten loistavia arvauksia, todellakin arvauksia, eikä tietoa: ”Puutarhapöytä, jossa on ollut paksuvartinen muinainen aurinkovarjo” ja ”Joku lämmittävä penkki, eli joku hiiliastia alle. ;)” Ja sitten jatkuu: ”Kuuden hengen gt-pöytä. Vanha.”, ja toinen välkky jatkaa: ”Niin ja ginikannu toho keskelle”. Onko blogini lukijoissa paremmin arvaavia? Tämä ei enää kuulu kisaan, mutta kyselenpähän huvikseni. Tietääkö joku? Se EI ole puutarha-, eikä gin-tonic-pöytä, mutta mikä?

Entäs tämä? Meinasin laittaa kilpailuun yhdeksi kysymykseksi, mutta olisi ollut liian helppo.

Nämä olivat aikansa (1800-luvun lopun – 1900-luvun alun) 3D-lasit. Telineeseen kun laittoi kuvan saattoi saada kolmiulotteisen vaikutelman…

Sellaisen huomion noiden satojen kilometrien tienvarsia katsellessa tein, että Oulun leveysasteella ei kasva kulleroita, joilla tuntui juhannuksen jälkeen koko Pohjois-Kalotin tiestön pientareet olevan koristeltu, eikä kasva lupiineja, joita taas alkaa olla 100 kilometriä etelään päin mennessä, mutta näillä meidän leveysasteilla kasvaa takiaisia. Ja paljon.

No ei se mitään, pidän niiden väristä, mutta eihän niitä todellakaan tule kotiin kerätyksi.

Tämä seuraava kuva on otettu kilpailukuvissa olleen voimalaitoksen yläjuoksulta. Jännä kuinka veden pinta on kuin kalvo.

Muutoinkin vesien äärellä oli hienoa olla. Mikä siinä on, että vesi on niin rauhoittava, kiehtova, herkkä, vahva, pelottava, kaunis elementti?

Ja aamut! Tässä kuvassa on vielä jäljellä sellaista kesäaamun ihanaa tunnelmaa…

Tänään päivä on mennyt kastajaisia järkätessä. Huushollia ja astioita järjestellen, vähän leipoenkin. Minulle ei paljon leipomuksia jääkään, sillä Miniä on tilannut kakun ja kaksi voileipäkakkua… Kunhan nyt täydennyksiä teen. Ja järjestelen. Silitän liinoja. Koristelen. Pikkuisen siivoilen.

Kesäkuvakisa Valokuvaus

Kesäkuvakisa 2015

Tänään on vuoden 2015 kesäkuvakisan julkistamisen aika!

Olen juuri palannut perinteiseltä yhden päivän roadtripiltäni: 12 tuntia, 468 km ja 286 kuvaa.

Kirkkoja, museoita, maisemia, lyhyt luontopolku, kulttuuria, suomalaista maaseutua, arkkitehtuuria, sorateitä, vettä ja veneenlaskupaikkoja, lossikin sattui matkalle. Kolme puheliasta miestä kohteissa ja yksi erinomainen, avulias naisopas yhdessä kohteista. Ihmettelin taas suuresti, että näin paljon hienoja paikkoja – ihan lähellä. Ihan ennen näkemättömiä kohteita, ja vanhoja tuttuja.

Voi, kuinka pidänkään näistä reissuista. Joskin olisi kyllä kannattanut suunnitella paremmin etukäteen, olisin säästynyt erinäisiltä siksak-ajeluilta. Ja ehtinyt nähdä vielä enemmän. 🙂 Oli sateetonta, tyventä, ja illan tullen lämpenevää – liki 18 astetta jo viimeisessä kohteessa.Kuvat ovat niistä paikoista, joissa kävin. Se taas merkitsee, että ne eivät voi olla kovin kaukana Oulusta. Näin ollen pohjoissuomalaiset ovat kilpailussa etulyöntiasemassa, joten reiluuden vuoksi – kuten tapana on – annan hyvityspisteitä siten, että jos et ole koskaan asunut Oulun tai Lapin läänissä, saat kaksi lähtöpistettä.

Ilmoittele vastauksesi suoraan minulle sähköpostilla (reija at satokangas.fi), mutta laita myös kommenttilaatikkoon alas (vaikka nimimerkillä) ilmoittautuminen osallistumisesta, jotta arvonta on sitten reilu kun kaikki näkevät ketkä ovat osallistuneet, ja toki muutkin kommentit ovat tavalliseen tapaan tervetulleita. Kilpailuaikaa on kaksi viikkoa: tiistain 28. päivän lopuille, puoleen yöhön asti voit lähetellä vastauksia.

Kolmen edellisten vuosien kesäkisojen tulokset (ja niistä linkit edellisiin tehtäviin) ovat linkkien takana: täällä 2014, täällä 2013 ja täällä 2012. Ehkä niihin perehtyminen antaa jotain apuja myös tämänvuotisessa kisassa?Entäs palkinnot? Palkintoja on kolme, ja niistä voittaja saa ensin valita haluamansa, sitten loput kaksi arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken. Ihan kuten viime vuonnakin palkintona on tietysti

1) Vuorotellen-kirjani. Sen lisäksi
2) Kotiruoka, jossa on pikku artikkelini ja lisäksi on
3) 10 euron lahjakortti Pentikin myymälään.

K I L P A I L U K U V A T

~~~~~~~~~~~~~~~~

Alla 11 tehtävää, joiden kuvat eivät ole kulku- ja/tai aikajärjestyksessä. Tiedätkö tai arvaatko, mistä ne ovat ja mitä ne esittävät? Kuvista saatavat pisteet vaihtelevat: 1 – 3 pistettä/kuva, ja ne on merkitty sulkuihin kysymyksen/kysymysten perään. Maksimipistemäärä on 18 (+ mahdolliset kotipaikkahyvityspisteet = 2 pist.).

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla…

1) Missä on paljon lasten vanhoja leluja ja nukkeja? (2 pist.)