2015 – Sivu 16 – Tuulestatemmattua

Yliopistosta uloskirjautuminen, ja ilta Iissä

Aamun rankkasateessa lähdin töihin, Linnanmaalle oli jo palannut paljonkin henkilökuntaa kustannuspaikalle. Käytin päivän itseni häivyttämiseen yliopistosta, mm. nettisivuilta: Unpublish KLIKS! ja olen poistettu henkilökuntaluettelosta, oven pielestä nimi pois ja avaimen luovutus – ja minulla ei enää ole työhuonetta, henkilökuntakortin mitätöimisen jälkeen olen yliopistolla vieras, jonka on liikuttava siellä vain silloin kun ovet ovat auki yleisölle ja opiskelijoille.

Autopaikan sanoin irti ja työluurin kävin viemässä Mobiilitukeen, saatesanoilla, että ensi viikolla seuraajani tulee hakemaan sen, pitäkää numero hänelle varattuna. Kirjastokortista ei tarvinnut luopua, eikä onneksi edes oikeudesta lainata kotiinkin periaatteessa vain ”tutkijasalikäyttöön” tarkoitettuja kirjoja, saan siis edelleen rajoituksetta lainata, mikä on erinomaisen hyvä ja mieluinen asia.

Dekaanilta kävin pyytämässä työtodistuksen. Niitä minulla onkin ennestään vain muutama. Vuoden 1990 jälkeiseltä ajalta ei yhtään. Lupasi ensi viikoksi kirjoittaa. Tietohallinnon kanssa neuvottelin yliopiston sähköpostikansioissa olevien viestien siirtämisestä siviilisähköpostiini. Todettiin, että sekin on hoideltava ensi viikolla ja liekkö onnistuukaan: parikymmenvuotinen sähköpostikansioiden kerääminen ei ole pikku juttu, ja posteissa on myös henkilökohtaisia, minulle tärkeitä kirjeitä, enkä nyt – vielä – jaksaisi ruveta perkaamaan tuhansien postien matskuja, joten toivotaan, että postien konfigurointi, tai mitä se lieneekään, onnistuu. Olen kirjautunut ulos monista sähköpostilistoista ja poistanut nimeni yhdeltä sun toiselta nettisivulta.

Olen siis tänään luopunut yliopistollisesta identiteetistäni tai ainakin monista sen ulkoisista merkeistä, järjestellyt itseäni ulos yliopiston järjestelmistä, ja roudannut loputkin romppeeni pois kampukselta.

Ensi viikolla menee ainakin vielä yksi päivä erinäisissä lähtöpuuhissa. Mutta lähdön tunnelmaa oli … Pientä haikeutta. Tai sellaista ”minä-en-enää-kuulu-tänne” -fiilistä. Eikä se ole pelkästään hyvä tunne.

Aivan eri tunnelma oli sitten illalla: Juniorin päästyä töistä lähdimme Iihin. Sisareni oli kutsunut meidät ja pikkuperheen kylään. Emmekä suinkaan menneet mihinkään iltakahville.

Alkuruokana lohta ja avokadoa, sitruunaa saaristolaisleivillä.

Pääruokana brasilialaisia lihavartaita ja marinoituja kasviksia feta-pastan kera.

Ja jälkiruoaksi espresso-pannacotta marinoitujen mansikoiden kanssa.

Se oli todella hyvää. Kokeilen varmasti itsekin. Olisiko jopa kalaasien jälkiruoka.

Ja siinäkö kaikki? Ehei, kahvin kera vielä valkosuklaa-kahvi-täytekakkua.

Siis kahviteemalla koko menu (eturuoka kahvikupeista kumotut annokset 😉 ).

Että sellainen maanantain päivällinen.

Oli kyllä mukava, ilta vierähti, Tahvokaan ei malttanut nukkua, kun oli niin mukavat kekkerit. Höpöttelimme ja ihailimme Iijoen maisemaa.

Auringonlaskusta ”oli pakko” ottaa HDR-kuva… Ei satanut, ja tuntui kesäillalta.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Juhlajuomia ja salaatti

Kaiken juhlinnan (mökkielämää ystävien kanssa ja kaksistaan, rotissööri-piknik, eiliset häät) jälkeen tänään kotisunnuntai. Kotitöitä ja lenkkiä, liian aikaisin heräämistä, mutta lopultakin pieni juhla tänäänkin.

Nautimme neljästään Moet & Chandonin melko uuden tuotteen, Ice Imperial. Puolikuiva, erinomaisen hedelmäinen samppanja.

Viinisuosituksia-5

Pehtoorin kanssa oli lasilliset sitä jo viime kesänä Helsinki-Vantaan viinibaarissa Bad Gasteinista palatessa nautittu (silloin se tarjottiin samppanja-drinkkinä mintun ja jäiden kanssa, tänään puuttui minttu), mutta nyt juhlistimme sillä pojan opiskelupaikkaa. Ja ihan vaan ”ruokajuomana” (heh!) … Kyllä, kyllä se on hedelmäistä ja jäidenkin kanssa erinomaista. Ei ehkä sellaista, mitä samppanjalla yleensä ymmärretään ”rutikuivaa, hienoa”. Tämä oli ”helposti lähestyttävä” mutta riittävän kupliva ja moniulottuinen, että sen samppanjaksi maistoi. Eikä ole ollenkaan niin makea kuin saman talon Nectar.

Tämän kesän valkoviinilöytö on ollut ehdottoman hyvä valkoviini, joka on puolikuiva olematta imelä ja joka on – tietysti – Alsacesta. Alsacelaiseksi poikkeuksellista on, että se on kahden rypäleen sekoitus: riesling ja pinot gris ovat harmonisessa sopusoinnussa tässä viinissä. Raikas, hivenen mausteinen. Kaksi minun lempirypälettäni, ja vielä Alsacesta kotoisin, niin olisi kumma, jollen pitäisi. Pitävät tästä muutkin. Sellaisetkin, joille rutikuiva riesling ei maistu tai jotka eivät pinot grisiä tunne. Tämä on savukalan kanssa hyvää, ahvenfileiden kanssa hyvää, varmastikin monien aasialaisen keittiön herkkujen kanssa, ja omakohtaisesti todettu, että myös pähkinöiden kanssa hyvää. Black Tie

Ja jo aiemmin olen puhunut Hewitsonin uutuuspunaviinistä. Ei ole edullisimpia, mutta La Secateur on hyvää. Se on valmistettu appassimento-menetelmällä (vrt. monet italialaiset apassito, passimo, etc. ja Amarone-viinit), mikä merkitsee, että siinä on tiettyä makeutta maussa. Ei napsu tanniinit. Juhlaviini sekin. Se loppui keväällä Alkoista suunnilleen saman tien kuin oli niihin tullut, mutta nyt sitä taas saa.

Ajattelin, että laittelen tähän vielä kesäpiirakkaohjeita, mutta jättänen ne huomiseksi tai tiistaiksi. Tähän kuitenkin minun osuuteni perjantain pikinikille. Onhan nyt rapuaika, joten tein katkarapusalaattia.

Vanha, hyvä ohje. Alkuruokana oivallinen, buffeeseen sopii hyvin. Oheen patonkia tai hyvää maalaisleipää.

Susannan katkasalaatti (Ohje Kotiliedestä viime vuosituhannelta)

600 g kuorittuja katkarapuja
1 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 tlk kuorittuja tomaatteja
1 rkl tomaattipuretta
½ tl chilijauhetta
1 tl mustapippuria
½ tl suolaa
2 dl smetanaa
5 tippaa tabascoa
80 g juustoraastetta (emmental)

Hienonna sipuli ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää puristetut/pilkotut valkosipulin kynnet, purkkitomaatit ja pure, chili, mustapippuri ja suola. Keittele puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Jäähdytä.

Lisää seokseen smetana, tabasco, juustoraaste ja katkat.
Anna maustua jääkaapissa joku tunti tai vaikka yön yli (mielellään yön yli).

Tee salaatista peti lautaselle, asettele katkamössö sen päälle, lisää muutama rapu koristeeksi, samoin tilliä.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Sunnuntai on taas kestänyt iltaan asti. Hyvä sunnuntai tämä on ollut. Huomenna ajattelin mennä töihin. 😉

Niitä näitä Yliopistoelämää

Hääjuhlassa vieraana

LM-n häät-7

Olen saanut olla hääjuhlissa tänään. Vihkiminen Oulujoen kirkossa ja hääjuhla Maikkulan kartanossa.

Jo toisen kerran sain kutsun opiskelijani häihin. Kun sellaisen kutsun saa, ei voi kieltäytyä. Enkä millään muotoa olisi halunnutkaan kieltäytyä; hyvin otettu ja kiitollinen olin kutsun saadessani.

Syksyn 2007 vuosikurssilla oli monta sellaista opiskelijaa, jotka ovat olleet osa elämääni enemmän kuin ”normiopiskelijat”. Ja yksi heistä on tämän päiväinen morsian.

Hieman minua juhliiin ajellessani kuitenkin mietitytti, kun en tiennyt, onko häissä ketään, jonka tuntisin, että mitenhän siellä itsekseni olen, mutta olihan siellä tietysti puolenkymmentä morsiamen kurssikaveria, joten olihan sitten juttuseuraa.

Ja sitten! Hääjuhlassa samaan pöytään, vastapäätä, oli plaseerattu tuttu 50 vuoden takaa!! Kansakoulun eka- ja tokaluokan kaverini, paras koulukaveri tuolloin. Emmekä ole tavanneet puoleen vuosisataan! Ja vallan mainiota, että hänkin oli minun 5-vuotissynttäreilläni, joita vietettiin juuri tuon samaisen Maikkulan kartanon piharakennuksessa. Olemme samassa kuvassa joka otettiin noilla synttäreilläni.

Oli mukavat häät. Parasta oli, että hääpari oikeasti näytti onnelliselta saadessaan toisensa; eivät ”suorittaneet” häitä niin kuin joskus tuntuu tapahtuvan.

Maikkulan ruoka oli hyvää, miljöö on vertaansa vailla, sopivasti mukavaa ohjelmaa, illaksi sääkin selkeni.

Kymmeneltä häävalssin jälkeen, bändin aloittaessa jamit, boolimaljaa nostettaessa pöytään, totesin, että nyt minun on hyvä aika lähteä.

Ruoka ja viini

Rotissööri-piknik vol. 5

Olenhan minä ennenkin leuhkinut tällä paistinkääntäjyydelläni. Että olen harrastajajäsenenä mukana järjestössä, jossa ammattilaiset ja ruoan intohimoiset harrastajat kokoontuvat yhteen milloin minkäkin syyn varjolla nauttimaan hyvistä mauista, ruoasta ja juomasta.

Monia, monia hienoja makuelämyksiä ja uusia asioita, hienoja viinejä ja tekemistä, illallisia, ruokakursseja, tutustumista tuottajiin, juhlia ja oppimista on tullut koettua. Eikä vähäisin ilon aihe ole se, että tässä tapaa säännöllisesti mukavia ihmisiä. Samanmoisia kuin itsekin; ruoka kiinnostaa. Sen tekeminen, siitä elannon saaminen, siitä nauttiminen, sen esillepano. On ilo tavata, jutella, nähdä, kertoa menneestä, vaihtaa kuulumisia tulevan odottamisesta.

On ilo olla yhdessä ruoan ääressä.

Tänään oli jo viides Oulun paistinkääntäjien voutikunnan piknik. Aiemmin teemana on ollut Italia (meillä 2011), sitten Välimeri, ja Aasia, viime kesänä pohjoismainen keittiö ja nyt sitten teemaksi saatiin rosvopaisti ja ”reilua mökkiruokaa”. Pääsimme Pikisaareen, joka on kulttuurihistoriallisesti(kin) hieno saari, ihan keskustan kupeessa.

Yli 30 paistinkääntäjää aveceineen kattoi piknik-pöydän, jonka kanssa ei ollut muuta ongelmaa kuin että miten voisi kaikkea maistaa ..

Moni oli aiemminkinkin rosvopaistia maistanut, päässyt kokemaan, – me emme. Ja kyllähän se oli ihan hurjan hyvää. Lammasta yrttien ympäröimänä, kesän parhaiden kasvisten kera. Se oli hyvää, ihan tavattoman hyvää. Jopa niin, että Pehtoori jo suunnittelee ”rosvokuopan” tekoa mökille.

Silmän- ja jälkiruokaakin riitti.

Lime-marjakakku

Mansikka-pannacotta ja mustikka-valkosuklaamousse

No, nyt en leuhki enempää; uskonette, että oli hieno illansuu ja ilta.

Historiaa Lappi Niitä näitä

Kotimatkalla museossa

Hangasoja haukkoineen jätettiin aamupäivällä. Eilen satoi ajoittain, mikä ei estänyt ulkoilua, nikkarointia, edelleen metsänraivausta. Yöllä satoi hirmuisesti – kuulemma. Minulla ei siitä mitään muuta tietoa kuin että aamulla mökin pihalla isoja lätäköitä ja tulvaojassa vettä, mitä ei yleensä loppukesästä tapahdu.

Säittenkin puolesta oli siis hyvä aika suunnata kohti maalikyliä, ja tätä etelän lämpöä ja aurinkoa. 😉

Rovaniemelle asti ja Rovaniemellä vielä satoi, mikä ei estänyt meitä turisteilemasta siellä.

Kävimme Arktikumissa katsomassa ”Wir waren freunde” – näyttelyn. Se on kertomus saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisista Lapissa 1940–1944. Vaikka aihe on minulle melkoisen tuttu, jopa itse olen sitä (hyvin vähän, Keminmaan historian osalta) tutkinut ja haastatteluja siihen(kin) liittyen tehnyt, oli näyttely silti uutta avaava.

Ja se oli hyvin ”kuvallinen” – paljon siviilien kuvia kohtaamisista saksalaisten (ja puolalaisten, itävaltalaisten, sveitsiläisten, tsekkien, etelä-tirolilaisten…) kanssa. Saksan armeijan (ja Orgasation Todtin, vankien, yms.) yhteismäärä Lapissa oli yli 200 000, joten ei ihme, että kanssakäyminen siviilien kanssa oli vilkasta. Lappiahan ei miehitetty, vaan aseveljeyden nimissä elettiin rinnakkain monta vuotta aina syyskuuhun 1944 asti.

Näyttelyn markkinoinnissa tehtiin alkuun hieman arveluttava veto, etten sanoisi ylilyönti: ks. Uutinen aiheesta

ja kuinkas sitten kävikään….

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1430108894014.html

Ja mikä ihme herätti japanilaisten varhaisteinien suuren kiinnostuksen? Mitä noin ihmeissään katselevat?

Tämähän se aiheutti suunnilleen kosketusnäytöllisten puhelimien aikana syntyneille suurta ihastusta ja hämmennystä!

Kunnon kirjoituskone.

Yllä oleva kuva olkoon minun kannanottoni näinä päivinä vellovaan keskusteluun.
Korostan, että tuo lehti on vuodelta 1941 ja samalla mietin, eikö historia sittenkään opeta mitään.

Näyttelykierroksen ja Arktikumin lounaan jälkeen kävimme ChocoDelistä ostamassa konvehteja vastaisen varalle, ja jätskit. Niitäkin siellä on. Jäätelökin oli hyvää.

Kotona kaikki tuntui avaralta, siistiltä, vihreältä, kaupunkilaiselta. Välillä hyvä näinkin. Eikä tänne tarvinnut tulla töiden takia, päinvastoin: juhlien takia. Koko elokuu on täynnä juhlia; joka viikonloppu juhlat tai kutsut tai jotain. Huomenna rotissööri-piknik ja lauantaina häät! Ja ensi viikolla vaikka ja mitä, ja pitäisi olla edes vähän kuosissa, ja minulla on tukkakatastrofi. Kampaajani sairaustapauksen vuoksi en pääse huollattamaan pehkoani. Ja se ei ole minulle mikään pikkujuttu.

Sitä minä tuossa peilin edessä mietin, että kun jotkut oikein maksavat siitä, että saavat kiharat ja hiuspidennykset! Minä haluan väriä, lyhennystä ja helposti sileäksi föönättavat hiukset, mutta se ei nyt onnistu. Auts.

Niitä näitä

Kesäkuvakilpailu 2015: tulosten julkistus

No nyt vihdoin! On kesäkuvakilpailun 2015 tulosten julkistamisen aika.

Ensimmäinen kesäkuvaretkeni 2012 suuntautui Kemijokilaaksoon, sitten Koillismaalle, viime kesänä Pohjanmaan rannikkotielle ja (ent.) Oulun läänin eteläisiin kuntiin. Luode, koillinen, lounas oli siis jo käyty ja nyt oli kaakon vuoro. Oulujärveä kohti lähdin keskiviikkoaamuna 15.7. Ja tälläkin retkellä jäi kovin monta hienoa paikkaa tutustumatta. Muutamia kohteita, joissa pysähdyin ja kuvailin, eivät olleet kisakuvissa, mutta palannen niihin vielä.

Kilpailuun osallistui (vain) kymmenen blogin lukijaa, joista kaksi (Antti ja Satu) ovat Pohjois-Suomen ulkopuolelta, minkä vuoksi heille on myönnetty kaksi lähtöpistettä. Moni ennenkin kärkisijoille noussut oli tänäkin vuonna mitaleilla.

Vaikein kysymys oli AIV-pullot ja helpoin Kajaanin linna. Sen tiesivät/arvasivat kaikki.

Tänä vuonna löytyi vastauspaperi, jossa KAIKKI yksitoista kohtaa olivat oikein = täydet 18 pistettä. Ja tässä vastaukset voittopaperista:

1) Vanhat lelut ja nuket löytyvät Paltamon Metelin Kanervasta. Siellä on tietääkseni Suomen pohjoisin nukke- ja lelumuseo. ”Eilisen lapset ja leikityt lelut”.
2) Lamminahon vanha arvokas tila Vaalassa Nuojualla. Nykyisin kesämuseona ja tapahtumapaikkana.
3) Suuri aika -pronssiveistos Kajaanissa. UKK-muistomerkki, joka paljastettiin Urkin syntymän 90-vuotispäivänä 3.9.1990.
4) Hienot pullot! AIV-pulloja eli niissä säilytettiin rehun tekemisessä käytettävää happoa.
5) Pyhäkosken voimalaitos Muhoksella. Aarne Ervin suunnittelema, kuten myös Leppiniemen asuinalue lähistöllä. Rakennettu aikoinaan voimalaitoksen työntekijöille.
6) Alassalmen lossi vie mantereelta (Vaalasta) Manamansaloon. Kainuun meri = Oulujärvi.
7) Kajaanin linnan osa.
8) Rokualla.
9) Vanha valurautainen vohvelipannu, joka on asetettu irrotettujen hellanrenkaiden jättämään aukkoon. Hieno! Tällä paistettiin sydämenmuotoisia vohveleita.
10) Veneetkin ovat Paltamon Metelissä. Venemetsä -tilataideteos.
11) Kajaanin (ev.lut.) kirkko.

Moni oli googlettamalla löytänyt kohteista pieniä anekdootteja, joita muutamia kopioin tähän kuvalliseen oikeaan ”riviin”.

1) Missä on paljon lasten vanhoja leluja ja nukkeja? (2 pist.)

”Golftie 3, 88300 Paltamo, kulttuuriyhdistyksen Meteli seis, Metelin Kanervan lelutalo ym.”

Se oli kyllä mukava paikka. Siellä on pitkälti yli 1000 nukkea, joista vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta. Nalleja ja mekaanisia peltileluja 1930 – 1960-luvuilta. Nostalgiaa yllin kyllin. Ja pieni antiikkikirppis, josta ostinkin kolmellakympillä maitopäälärin, kukkamaljakon ja veitsitelineet. (laitan joskus kuvia)

2) Mikä kulttuurihistoriallisesti arvokas pihapiiri? Missä? Mitä toimintaa nykyisin? (2 pist.)

”Lamminahon perinnetalon pihapiiri Oulujoen varressa, Vaalassa. Paikka toimii kesäisin talomuseona ja on auki yleisölle kesäkuun alkupuolelta koulujen alkamiseen.” Käydessäni siellä on kansainvälinen työleiri, nuoria Aasiasta ja Euroopasta tekemässä pärekattoa. 😉

3) Pätkä mitä ja missä? (2 pist.)

”Suuri Aika” on Urho Kaleva Kekkosen muistomerkki. Se on espoolaisen kuvanveistäjä Pekka Kauhasen veistämä, 8 m korkea veistos, joka on valettu pronssiin. Veistos paljastettiin 3.9.1990, jolloin oli kulunut 90 vuotta Urho Kekkosen syntymästä. Veistos on ensimmäinen Suomen presidentille pystytetty valtakunnallinen muistomerkki, joka sijaitsee Helsingin ulkopuolella. Patsas on Kajaanissa Urho Kekkosen puistossa evankelisluterialaisen ja ortodoksisen kirkon välistä.” Lähde: http://www.kajaani.fi/Kaupunkitieto2/Nahtavyydet/UKK-muistomerkki/)

4) Mitä noissa pulloissa on säilytetty? (1 piste)

”- Pulloissa on säilytetty AIV-liuosta, joka oli alunperin rikkihapon (H2SO4) ja suolahapon (HCl) seos; myöhemmin liuos oli muurahaishappoa (HCOOH).
– Pulloissa on säilytetty AIV-liuosta, jolla on säilötty (ja säilötään edelleen) nurmirehua lehmille pitkän talven varalle. ”

Nämä kuvasin Lamminahossa.

5) Mikä voimalaitos? Miten talot liittyvät siihen? Mitä taloja? (2 pist.)

”Pyhäkosken voimalaitos Muhoksella. Aarne Ervin suunnittelema, kuten myös Leppiniemen asuinalue lähistöllä. Rakennettu aikoinaan voimalaitoksen työntekijöille.”

6) Mihin saareen lossi vie? Mitä on lossipaikan nimi? Mikä meri? (3 pist.)

”Lossi vie Manamansaloon. Lossipaikka on Alassalmi. Meri on Kainuun meri eli Oulujärvi.”

Oli niin kaunis kesäilta kun lossirannassa odottelin lossin lähtöä.

7) Mistä tuo raunion pätkä on osa? (1 pist.)

Kajaanin linnan tiesivät kaikki!

8) Missä on rantasauna, kankaita, laavuja, järviä – ja tänään tattejakin! Paljon tatteja. (1 pist.)

Rokualla kyllä on paljon luontonähtävyyksiä, patikkapolkuja (latuja), sienimetsiä, kylpylä, kauniita maisemia, geopark. Sinne kyllä mennään syksyllä päiväretkelle.

9) Mikä tämä on? Mitä sillä on tehty? (2 pist.)

”Kuvassa on Lamminahon vohvelirauta, jonka englantilaiset lohilordit toivat Lamminahoon 1880-luvulla. Sillä on tietenkin paistettu vohveleita.” Se toimii edelleenkin; sitä oli käyntiäni edeltävänä uuninlämmityspäivänä testattu.

10) Missä veneet ovat metsässä pystytettyinä? (1 pist.)

”Tukkijoella näytelmän lavasteita, Paltamon Metelissähän Homasen venemetsä on.”

11) Missä tämä kirkko on? (1 pist.)

Kajaanin ev.lut. kirkko on keskellä Kajaania.

Ja tässä tulostaulukko!

Voittaja on siis Maisa! Samaan pistemäärään, jaetulle ykkössijalle ylsi Satu, jolla muutamien pisteiden puuttumisen paikkasi kotipaikkahyvitys. Anu oli sijalla kaksi ja Koivu kolmantena. Voittaja saa siis valita kolmesta palkinnosta haluamansa ja kaksi muuta palkintoa arvottiin kaikkien osallistuneiden kesken.

Ja Hangasojalla ilman virallisia valvojia (ei täällä ole ketään muita kuin me kaksi!) suoritetussa arvonnassa pärjäsivät Anu ja Antti! Onneksi olkoon kaikille ja kiitokset osallistumisesta. Maisa, Anu ja Antti laitatteko minulle sähköpostilla (reija at satokangas.fi) kirjepostiosoitteenne, jotta voin kotiin palattuani postitella voittonne. Laittakaa myös palkintotoiveenne mieluisuusjärjestyksessä.

Kisatuomarointi on tehty. Vakaa aie on tehdä tällainen kisa ensi vuonnakin.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Puuhommia ja haukkakuvia

Korkealla kunnahalla hongat huminoi,
kirves paukkaa, puuta haukkaa pokasaha soi.

Tänään on ollut metsuripäivä: vielä jatkoimme talven tuulenkaatojen ja tykkylumien jäljiltä siivoilua metsästä ja pihapiiristäkin (ei ikinä ennen ole ollut tällaista), oksien keräämistä, runkojen metsästä raahaamista, moottorisahaamista ja klapien tekoa (nämä kaksi vm. vain Pehtoorin hommia; minulle ei moottoroitua sahaa eikä kirvestä anneta 🙁 ), mottien tekoa, nuotiolla roskien polttoa, uppotukkien ja muiden roskien perkaamista purosta, vanhan puulaatikon pilkkomista…

Muistattehan, että meidän mökillä polttopuut eivät ole leikin asia. Eivät todellakaan. Koivuklapeja saatiin kuivumaan – ja ilmaiseksi!

Ja notskipaikalle pitkäksi aikaa kelo- ja mäntyrankoja pilkottuina, – ja ilmaiseksi! Ja hyvää liikuntaa ulkona!

Sitten minulla on sellainenkin hassu tapa, että keräilen käpyjä. Käpyjenkerääjä! Kerään niitä mökkipihalta liiterin päähän. Järkevää? – Tiedä häntä, mutta pidän niistä.

Siinäpä se reilut kuusi tuntia huhkimista kului. Ja varmasti ihan yhtä paljon energiaa vaativat nuo puuhommat kuin olisi patikka Urupäälle tehnyt. Se nimittäin oli toisena vaihtoehtona sen jälkeen, kun ystävät pitkän aamiaisen jälkeen lähtivät (mutkan kautta) Ouluun ja päivästä näytti tulevan sateeton ja lämmin. Sellainen se olikin.

Ja jo pari päivää on kuunneltu haukkojen varoitusääniä ja koetettu tunnistaa sitä, niitä. Tänään hoksattiin, että niitä onkin VIISI! Onnistuin kameran ja (liian pienen (70 – 200 mm) zoomin kanssa) menemään aika lähelle niiden keloa. Olivat kyllä melkein pelottavan näköisiä.

Ja koskapa noita kuvailin paljon, oli vähän pakko kuvankäsittelyllä kokeilla mitä kuvista lähtee

Ja sitten suurennoksia lentokuvista. [Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.]

Näin pieni maailma ja pienet suuret tekemiset täällä tänään.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Korjaus/täydennenys ylläolevaan (ke 29.7.2015 klo 8.00)

Lähetin eilen sähköpostia lintuharrastaja/ammattilaisasiantuntija (EH) ystävälleni, ja kyselin haukasta, ja hän vastasi näin:

Hei, veikkaan kuitenkin ampuhaukkaa. Nuorellakin nuolihaukalla on voimakkaampi viiksijuova ja levinneisyys täsmää paremmin. Hieno pihapinna!
http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/nuolihaukka
http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/ampuhaukka

Ja ihan samoilla linjoilla on myös Koivu (ks. allaoleva kommentti), joka hänkin on kyllä asiantuntija näissä(kin) asioissa.

Siis meidän pihakelossa oleilee viisi AMPUhaukkaa. Miltähän ne näyttävät sateessa? Tänään näyttää olevan mahdollisuus kuvata niitä oikein kunnon sateessa.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

(Ruoka)retki Inariin

Aamu sateinen, eikä ennuste luvannut mitään kummempaa koko päiväksi. Siispä päätimme toteuttaa jo eilen suunnitellun retken Inariin.

Ystäviemme iloksi ja ihastukseksi ajoimme ensimmäiseksi Ivalon keskustassa olevan Kenkä-Asun eteen. Legendaarinen Ivalon keskustan retrovaatekauppa on vertaansa vailla. Toki siellä on käyty ennenkin.

Lainaus Saariselkä.net -sivulta kymmenen vuoden takaa

Naisten, miesten ja lasten asusteita ja kenkiä myyvän liikkeen asiakkaina on vuosien varrella ollut lappilaisten lisäksi myös kuuluisuuksia, muun muassa Remu Aaltonen ja viimeksi Lenita Airisto. Petterssonien laajat valikoimat ovat erityisesti 60- ja 70-lukuja harrastavien muotialan ihmisten aarreaitta. Filmiryhmiä ja lehdistöä on vieraillut liikkeessä ulkomailtakin.

Ostimmepa Pehtoorille mökkineuleen, ja kuten hintalapusta näkyy laadukas englantilainen puuvillaneule oli ollut valikoimissa jo markka-aikaan.

Kaupanpitäjä Hissu on 93-vuotias!! Ja hän kertoi meille, että on vain kerran käynyt lääkärissä: ”Kun kerran lähettivät kutsun”… Vain sunnuntaisin liike on kiinni, ja vanha rouva pitää liikettä yksin. Ehdottomasti kannattaa poiketa Ivalossa käydessä…

Matka jatkui Inarinjärven aina niin vaikuttavia, kauniin karuja, rakkaisia rantamia seuraillen kohti pohjoista. Karhunpesäkivi oli vähän aikeena käydä katsomassa, mutta vettä tuli niin paljon, että jätimme väliin. Nautimme vain kahvit, ja lähdimme kohti Inaria.

Sajoksessa taas uusia yksityiskohtia, ja saamelaiskäsitöiden näyttely.

Vitriineillä mukavan näköiset telineet…

Inarin Jäniskoskella kävimme, sateesta huolimatta. Se on hieno koski. Sateellakin. Videokin olisi, mutta eihän se lataus onnistu. Metsä mahtavan vihreä, pehmeän näköinen ja raikkaan tuoksuinen.

Ja sitten reippaan kävelyn (kilometri!! 🙂 ) ja retken jälkeen päivän pääkohde oli ihan liki: hotelli Kultahovin ravintola Aanaar, jonka nettisivulla on teksti:

Aanaar on kuuluisa tasokkaasta ruoastaan, johon käytetään hienoja ja puhtaita paikallisia raaka-aineita. Kalat ostetaan suoraan Inarijärven hovikalastajalta ja poronliha lähipalkisen poromiehiltä. Myös marjat, sienet ja luonnonyrtit tulevat lähialueelta.

Menu on vähintäänkin haastava, ja olisin voinut valita siitä minkä hyvänsä etu-, pää- tai jälkiruoan.

Tässäpä ne valitsemani

Juurespihvit tavallisia, matsutakevaahto ja savustettu-punajuuripyree ennenkokematonta hyvää.

Jälkiruoka, jonka nimi oli ”savusauna”. Tuo ”mallasmulta” oli tavattoman hyvää, olisi saanut olla annoksessa enemmänkin, samoin koivunlehtisorbetissa makua, mutta kaikkinensa oikein hieno gourmet-päivällinen, rento paikka, mutta ruoka palkittua (eikä aiheetta) tasoa.

Alkuillasta oltiin takaisin mökillä, saunomista, iltapalaa, opiskeltiin haukkoja, niiden ääniiä ja tuntomerkkejä (ks. eilinen postaus). Ja neljän hengen seurueen lintu/kasvi/kukka/luontotuntijat (joihin minä todellakaan en kuulu) olivat sekä Koivun että Raijan eiliseen postaukseen antamien kommenttien viitoittamina kääntymässä siihen, että ehkä se eilinen oli sittenkin nuolihaukka. … mutta ei vielä ihan ehdotonta varmuutta.

Tänään iltahetkeämme tahdittivat tangot, eivät Souvarit, mistä olin oikein iloinen. Eikä tämä mökkireissu ole edes lopussa! Vaikka ”oikeasti” tänään olisi ollut paluu duuniin… 😉

Lappi Niitä näitä

Pientä patikointia, mukavaa mökkeilyä

Jos olisin julkkis ja minusta tehtäisiin sellainen lehtijuttu, jossa ”syväluodattaisiin ajatteluani” ja otettaisiin selvää tekemisistäni ja tykkäämisistäni, ja sitten pitkän kysymyssarjan keskellä olisi kysymys ”mikä on lempisuosi”, vastaisin empimättä: ”Tankasuo UKK-kansallispuistossa, Jorpulipään ja Pikku Tankavaaran välissä!”

Ai, että minusta ei koskaan tehdä lehtijuttua, saatikka että ”syväluodattasiin” ja ei ikinä, ei koskaan ei keneltäkään, ei missään yhteydessä kysytä, ”mikä on lempisuosi”, mutta JOS. Jos kysyttäisiin niin vastaisin, että Tankasuo.

Siellä me tänäänkin käytiin. Vietiin ystävät Tankavaaraan, ja päivän ”ohjelmanumerona” oli kapuaminen Jorpulipään (467 mpy) huipulle. Meille tämä oli kolmas kerta, – se on hyvä reitti. Leppoisaa nousua, loivaa laskua. Pitkospuita ja helppoa rakkaa.

Säätiedotus oli luvannut viileähköä, sateetonta päivää. No fity-sixty piti paikkansa; viileähköä oli, muttei sateetonta. Vajaan kolmen tunnin patikan aikana ehdittiin sadeviitat, goretexit, avaruusviitat ;), kertakäyttösadetakit, huput, kamerasuojat vetää päälle ja pois eräänkin kerran. Mutta lopultakaan eipä nuo haitannut.

Illansuussa saatiin sitten aurinkoakin, Hangasojan varrella heinäkuinen sunnuntai-ilta oli karun kaunis. Seurattiin hiiri/tunturihaukan ja jonkun pikkulinnun eloonjäämistaistelua… Hyvin kaukaa kuvattuna voittaja(t) kelon nokassa.

Ja loppuiltahan – tietysti – kului rantasaunoen, syöden, höpötellen. Nuorison kanssakin ehdin chattailla, lukeakin vielä. Mökkeilyä parhaimmillaan.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Kesäkuvakisaan on jo kymmenkunta osallistujaa, mutta vielä ehtii mukaan. Tiistai-iltakin on vielä aikaa lähettää vastauksia. Keskiviikkona tulosten julkistus ja arvonta.

Kesäkuvakisan kuvat ja kysymykset löydät täältä.

Historiaa Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

Mökillä enimmäkseen sisällä

Eihän tänään mikään huippusää ole mökillä ollut.

Mikä merkitsi, että oli hyvä tehdä metsurihommia ja vähän leipoa. Sitruunakakusta tuli aurinko!

Emme me kakkua kaksistaan syöneet.

VMP = varamiespalvelu = hyvät ystävät, jotka tulivat tänne seuraksemme viidennen – tai kymmenennen tai jotain siltä väliltä – kerran muutamaksi päiväksi, olivat seuranamme ruokapöydässä.

Tulivat aika lailla suoraan Napuen taistelukentän viereiseltä kesäpaikaltaan, mikä oli erinomainen syy maistaa nyt jo maailmankuulua Napue-giniä.

Ja? – Ja se oli kyllä hyvää. Oikein erinomaista, vaikkei meillä sitä asiaan kuuluvaa rosmariinin oksaa ollutkaan…

Napuen taisteluhan ei ollut mitenkään Suomen historian huippuhetkiä, päinvastoin: Isonkyrön Napuessa kenraali Armfeltin suomalaiset joukot hävisivät venäläisille pahanpäiväisesti helmikuussa 1714, mikä osaltaan johti ns. Isonvihan alkamiseen. Seurannut seitsemän vuoden vainoaika oli erityisesti Pohjanmaan väestölle rankka ja raaka ajanjakso.

Mutta iloisempiin tunnelmiin: nyt lähdetään notskille iltapalalle.

Täällä kun on vielä hyvin valoisaa eikä sada.