Viime vuonna täällä Tuulestatemmatussa tein silloin meneillään olleeseen Arjen historia -luentosarjaani liittyvän 1960-lukua käsittelevän kyselyn. Siihen tuli paljon hyviä vastauksia ja kommentteja. Nyt tästä tämänvuotisestakin voisin kysellä: opiskelijoiden kanssa kun keskusteltiin siitä, kuinka paljon koulujen historian tunneilla opettajat hyödyntävät paikallishistoriallista tutkimusta, käytetäänkö kouluopetuksessa oman kotikunnan/kaupungin historiaa esimerkkinä tai elävöittäjänä? Kyselin myös noilta, enimmillään 1990-luvun alussa syntyneiltä, onko heidän kotikunnastaan tehty paikallis/seurakuntahistoriaa? Ovatko he koskaan siihen tutustuneet?
Ja liki odotusten mukaisesti enimmät olivat ihan hämmästyksissään: ei koulussa todellakaan mistään kotikunnan historiasta mitään opetettu, eivätkä opiskelijat myöskään tienneet, oliko heidän kotikunnastaan historiateosta kirjoitettu. Ja luennollani on siis nimenomaan historian opiskelijoita!
Miten on, onko täällä Temmatussa kävijöiden kotikunnasta/kaupungista historia kansien välissä? Onko se hyllyssä? Koskaan aukaisemattomana vai läpiluettuna? Vaikeusastetta tähän voi halutessaan lisätä ja käydä katsomassa luentoni sivulla olevan ykkösharjoituksen tehtävänannon. http://www.satokangas.fi/Historiaa%20tilauksesta/
Entäs muistuuko mieleen, puhuttiinko koulussa – millään luokka-asteella – oman kotipaikan historiasta? Kerrottiinko, miksi Oulun nimi on Oulu ja miksi siitä koskaan tehtiin kaupunki? Tiesikö opettaja kertoa, että Raatinsaaressa oli sisällissodan jälkeen punaisten vankileiri? Entä miksi Kakaravaaran kaupunginosan nimi on Kakaravaara?
Jos viikossa tulee tusinan verran vastauksia kommenttilaatikkoon, voisin arpoa tuolta varastosta sen viimeisen seinäkalenterin, joka on jakamatta ja jossa on ottamiani kuvia Oulusta.
Tähän alle vielä kuva eilisen surmapaikan tienoilta; kuva otettu jokunen vuosikymmen sitten, ehkä 1950-luvun alusta. Kortin/kuvan vohkaisin fb-ryhmästä nimeltä ”Puu-Tuira”. Toinen fb-ryhmä, jossa on paljon hyviä kuvia Oulun menneiltä ja nykyisiltäkin vuosikymmeniltä, on ”Oulu tutuksi”. Paikallishistoriaa sielläkin…
Olen käynyt peruskouluni Orimattilassa, lukion taas naapurikaupungissa Lahdessa. Ala-asteella koulun vieressä asui innokas kotiseutuharrastaja, joka kävi kertomassa koululaisille paitsi oman kylämme historiasta, mutta myös entisajan elämästä ylipäätään. Orimattilan historiasta on kirjoitettu ainakin yksi kirjasarja, mutta edellisen kerran olen selannut niitä opuksia vähintään 15 vuotta sitten jonkun tuttavan luona.
Lukiossa Lahden historia taisi rajoittua lähinnä Hennalan vankileiriin. Kirjojakin on kirjoitettu, mutta itse olen etsinyt tietoa lähinnä netistä.
1. On kansien välissä. (a) Enon historia, (b) Suur-Ilomantsin historia.
2. On hyllyssä.
3. On avattu ja selattu, kuvia katsottu.
4. Olli Tiaisesta ja Simo Hurtasta puhuttiin.
Kuten jo aiemminkin olen todennut, puunilaissodat jäivät nimenä mieleen.
Onpa hauska päästä Reijan luentokurssille näin etäoppilaana, kiitos!
Kouluajoistani on niin kauan, että en muista mitä Lahdessa kerrottiin Lahden historiasta.
Sen sijaan nykyinen kotikaupunkini Ylivieska on paikallishistorioiden elävä ihmemaa, eivätkä koululaiset pysty välttämään sitä vaikka yrittäisivät. On tietysti Ylivieskan historiakirja (ei ole hyllyssä), Suur-Kalajoen historia ja sen lisäksi paljon kylähistorioita ja muuta paikallishistoriaa kuten kirja Raudaskylän kristillisestä opistosta. Sukututkimuksista puhumattakaan.
(Sukututkimuksista ks. http://www.ylivieska.fi/kirjasto/sukukirjat )
Omassa hyllyssä on 1930-luvun lamasta kertova ”Pula ja kapina” (Ilmari Luhtasela 2004), merkittävästä rakennuksesta kertova ”Tapahtui Jaakolan talossa” (Jouko Hannula 2011) ja oman kylän historia ”Niemelänkylä. Elävä kylä Kalajokivarressa” (toim. Jouko Hannula 2014).
Kirjat ovat erittäin luettavia ja kohteensa näköisiä, niissä on paljon kuvia, sattumuksia, haastatteluja ja tuttuja paikkoja. Ne ovat myös positiivisia, ”maksaja on oikeutettu edustavaan muotokuvaan” -tyyppisiä teoksia.
Ovatko nämä kirjat kronikoita vai tieteellistä tutkimusta onkin jo vaikeampi kysymys. Ne ovat ”totta”, kahdessa ensimmäisessä on lähdeluettelo, mutta niitä ei ole nootitettu. Kontekstiakin on rakennettu, mutta kriittinen analyysi ja keskustelu aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa on vähäistä. No, ei tuo viimeksimainittu aina ole kovin ihmeellistä ”varsinaisissa” tutkimuksissakaan.
Ehkä tärkeintä ei ole kirjojen luokittelu sen mukaan ovatko ne tutkimuksia vai eivät. Ne antavat ylivieskalaisille paikallistuntemusta, muokkaavat identiteettiä ja luovat tunteen yhteisestä menneisyydestä.
Hienoa, jo kolme mielenkiintoista vastausta kyselyyni! Kommentoin sitten kaikkia tähän tulleita vastauksia, joita niin mielelläni näkisin lisääkin, sitten yhdellä kertaa ensi viikon lopulla.
Onpa kyllä Ylivieskassa sukukirjoja todellakin tehty paljon! Kiitos linkistä Katri H.: käytän luennolla.
Kouvolan historiasta on julkaistu kaksiosainen teos, jota ei tosin hyllystäni löydy. Työpaikan hyllyssä se oli, mutta tulipalo vei.
Kansalaisopistossa toimi monia vuosia paikallishistoriaryhmä ”Kadonnutta Kouvolaa etsimässä”, joka julkaisi useita antologioita kaupunginosittain. Nykyisin järjestetään paikallishistorialuentoja, jotka ovat kuulemma niin suosittuja, että minkään salin seinät eivät meinaa riittää. Enpä vain ole itse saanut aikaiseksi mennä…
Kouluajoilta en muista, että paikallishistoriaa olisi juuri käsitelty. Toki kun mm. Anjala ja Värälä ovat tässä nurkalla, niin ne ovat tulleet esille suuremmissa yhteyksissä.
Olipas kiva kuulla sieltä Kaakkois-Suomestakin paikallishistorian tilanne. Ja hyvältä kuulostaa. Kiitos tästä Satu.
Oli sen verran kiinnostava puheenaihe, että pitää itsekin osallistua. Minulta löytyy Oulun historiikki kirjahyllystä. Haukiputaan historiikkia ei löydy, mutta Martinniemen kylän historia kyllä! Sitä tulee aika usein luettua.
Muistan, että tehtiin yläkoulussa kiertoajelu/-kävely Oulussa. Siitä retkestä muistan vain pommitusten jäljet jonkun rakennuksen kivijalassa.
Syksyllä kun aloitin työt uudella paikkakunnalla koulussa, niin tuli aika heti haettua koulun kirjastosta paikkakunnan historiikki. Pidän tärkeänä, että oppilaiden kanssa käsitellään myös paikallishistoriaa.
Laura, hienoa että kansankynttilänä jaat paikallishistoriallistakin tietoa. 😉
Varmaan olette kiertoajelulla käyneet Lyskan kivijalan rosoja katsomassa.
Historiikki vai historia? siitäpä keskusteltiin eilen luennollakin. Palannen asiaan. …