Olin vaateostoksilla! Ja olen nyt lievästi huonotuulinen, väsynyt, vannonut etten enää ikinä lähde ostamalla ostamaan vaatteita, muutaman satasen tuhlannut, paksu, ihastunut uusien farkkujeni väriin, päättänyt että vastaisuudessa ostan hyvän vaatteen vain juuri silloin kun sellaisen jossakin näen, ohilukiessa, satunnaisesti kaupan ikkunassa nähtyäni tai matkalla lautasliinoja ostamaan vaateosaston kautta kiertäessä. Sillä tavoin löytyy parhaat vaatteet.
Ei sillä tavoin, että lähdet, asiasta tehden hakemaan mukavia työhousuja ja jotain ilahduttavaa puseroa tai jakkua, lähdet töiden jälkeen ja pääsiäisen lammaspaistien, colomban, punaviinien, makeiden jälkkäreiden ja muun viikon kestäneen runsaahkon herkuttelun jälkeen – ei niin.
Enkö ostanut muka yhtään huivia? No ostin tietenkin.
Mutta missä ne siistit, suorat työhousut, jakku tai kaunis neule? Virkanaisen paitapusero?
Mutta töissä oli kivaa. 😀
Vaateostokset ovat rasittavinta maailmassa! Siksi noudatan juuri tuota samaa periaatetta ”ostan kun löydän mieleisen”. Silloin en yhtään mieti. Jos vaate miellyttää, sitä tietää pitävänsä.
Tässä elämäntilanteessa olen onnellisessa asemassa: kotona voi pitää kollareita ja jos ihmisten ilmoille menee, kaapista löytyy sen verran päälle mahtuvia entisen elämän vaatteita, että hyvin pärjäilen ilman shoppailuahdistusta. 68 senttisiä vaatteita on kiva ostaa 😉
Juuri noin Katri! 68-senttisiä on paljon kivempi ostaa kuin 68-kiloisia; niiden kanssa ei ole shoppailuahdistusta. 🙂