Pääsin tänään ulos. Pääsin lenkille. Rannassa olo oikeasti tuulestatemmattu. Kova, raikas tuuli tuntui viikon sisällä, nuhjussa, kiireessä, flunssassa olleilla kasvoilla ihanalta. Oli hyvä hengittää! Merkillisen dramaattinen taivaankaari, sinisen kaikki sävyt (kuva suurenee klikkaamalla) tekivät monta yötä huonosti nukkuneelle kropalle ja mielelle hyvää. Lepoa liikkeessä.
Aamupäivän asioidenhoitelokierroksella kävin myös hautausmaalla. Enkä ollut uskoa todeksi!
Muutama viikko sitten kävimme yhdessä pehtoorin kanssa haudalla ja veimme sinne oikein komean valkoisen pallokrysanteemin, joka oli täydessä kukassa. Ostaessani kukan ostin sille myös paksun kipsisen suojaruukun, joka sopi haudan väreihin. Kukka ei ollut kallis, mutta ruukku kuitenkin muutaman kympin. Ja tänään? Haudalla oli pallokrysanteemin tilalla toinen kukka, joka oli vasta nupulla, tosin aika pieni, aivan selvästi eri kasvi, jonka olimme sinne vieneet – ja ruukku tipotiessään! Että joku oli oikeasti käynyt pöllimässä ison komean kukan ja ruukun ja pistänyt tilalle toisen kulahtaneen kasvin. Mahtoi tulla hyvä mieli kun kävi toisten haudalta kukan kähveltämässä!
Myönnetään: ei ole maailman suurin huoli ja murhe, mutta olenhan minä vähän ihmeissäni. Eikö mitään rajaa…
Lauantain kunniaksi laittelin nuorisolle mieluista gurmeeta. Viikko kun on mennyt munakkailla ja pikaisilla pasta-aterioilla. Nyt Stockalla oli pinkkejä munakoisoja, joista tein erityisesti tyttären iloksi mozzarella/tomaattipaistosta ja sitten pääruoaksi pitkästä aikaa cannelloneja. Turhan hyviä tuli niistä. Vieläkin täys olo.
Luulen että ensi yönä nukun hyvin. 🙂