2008

Biologit ja juristi matkaseurana opettavat humanistille ja insinöörille paljon uusia asioita. Ihmisistä ja kasveista, luonnosta ja oikeustapauksista tiedämme rutkasti enemmän nyt kuin torstaina pohjoiseen lähtiessämme. Eikä tieto ollut ainoa, eikä likimainkaan paras, asia viikonlopputurneellamme. Kyllähän tepastelu (ja ajomatka kotiin) keltaisen kymmenissä värisävyissä, ulkoilma, rantasauna, pitkät aamiaiset ja vielä pitemmät illalliset (virranparraspäivälliset!;)) olivat ruskaretkueemme reissun huippuhetkiä.

Perjantai-ilta Myötätuulen ruokapöydän ja takkatulen ääressä seesteisenä. Nautimme viinistä ja musiikista, ruuasta (pohjoisen kaloja muodossa jos toisessakin) ja toistemme jutuista. Pohjoisen ihmisen mielenliikkeitä ja elämäntapaa mietittiin.

Esikoisen sairastaminen kotona huoletti minua niin että olin välillä jo istahtaa Audiin ja huristella Ouluun, mutta ”etähuolehtimisella” saimme käymään lääkärissä, ja vähän helpotti. Minulle on ihan turha tulla selittämään, ettei aikuisista lapsista tarvitse olla huolissaan: minä olen. Eilen huoli tuntui melkein fyysisenä kipuna. Ja kuinka äskeinen ilmoitus, että kuume on jo laskenut, riemastuttaakaan!

Tänään lähdemme Lutto-joen varteen katsomaan muurahaisyhdyskuntaa, pistän illalla vaikka kuvan. Juhlaillallinenkin on tiedossa: kotasavustettua poronpaistia, korvasienimuhennosta, hunajaisia lanttu- ja porkkanakuutioita, melonisalaattia. Ja jälkkäriksi hillapavlova! ja kun viinikerhon kanssa täällä kerran ollaan niin myös juomat lienevät ”juhlallisia”.

Tuliaisiksi viiniystävät toivat meille vahtikoiran, joka eilen sai kasteessa nimen – yllätys, yllätys – Vinkku. 

_______________________________________________

Muurahaisyhdyskunta Luttojoen varrella hämmästytti retkueemme biologejakin. 80 muurahaispesää suolla. Turppaiden päälle rakennettuja pesiä on pienellä alueella paljon. Ja ruska on hieno.

Patikoinnin jälkeen on juhlaa lähteä rantasaunaan …

___________________________

Eilen kahdessa erässä tultiin ruskaiseen Lappiin. Liekö koskaan ollut matkalla niin upeaa väriloistoa puissa. Keltaisen kaikki sävyt, oranssit, punaista välissä, syvän vihreitä vaaroja ja tuntureita. Hiljaisia teitä, hyvää vauhtia. Oulunsalosta tänne pikkuisen näppi viisi tuntia, ja Napapiirillä sentään kahviteltiin.

Huomenna pohjoiseen. On pakattava valmiiksi, sillä lähdetään matkaan suoraan töistä, mieluusti jo varhain iltapäivällä. Mitä mukaan? Mökillä on jo kaikki tarpeellinen patikointia ja ulkoilua varten. Siellä on ulkokamppeita ja kenkiä, lämmintä ja sateenpitävää, kesä, syksy-, talvi- ja kevätvermeitä, kompassi, reput, puukko ja  kartat, ja sisällä oloon riittää löysiä flanellipaitoja, pehmeäksi kuluneita farkkuja ja villasukkia. Pesuvehkeet ja petivaatteet on siellä. Siis mitä?

No ensiksikin läppäri, tietysti. Siihen laturi ja hiiri. Sitten uusi miniläppäri, ihan vaan varmuuden vuoksi mukaan ja pitäähän se kokeilla, että toimiiko siellä. Ja siihenkin tietysti laturi. Hyvä se on ottaa mukaan ulkoinen kovalevykin, jos vaikka innostumme porukalla katsomaan vanhoja kuvia, niin nehän on kovalevyllä. Ja siihen laturi. Ja kamera tietysti, ja siihen laturi, zoom ja makro. Ja jalusta. Onhan öistä syystaivasta päästävä kuvaamaan. Kännykkä. IPod, – toki mökillä on radio ja cd-soitinkin, mutta iPod pitää olla, ihan vaan jos tarvitsen just jonkun tietyn laulun. Ja kännyyn ja iPodiin tietysti laturit. Minäkö riippuvainen vempaimista? Höpö, höpö.

Ja ruokaa mukaan, ja kirja, – tietysti. Muutapa ei tarvitakkaan.

Jo vain, ruskaa kohti.