On kovin kylmää. Yöksi lupasi vielä pakkastakin. Yleensä olen vapulta aloittanut rullaluistelun. Nyt ei tulisi pieneen mieleenkään moinen.

Yleensä vapulta työtahti hidastuu, tai ainakin opetus vähenee, tutkimus lisääntyy. Ei siltäkään osin pidä tänä vuonna paikkaansa. Opetusta riittää: tiedossa kandiseminaaria joka maanantai  ja jatkotutkijaseminaaria yksi pitkä lauantai. Tenttisuma tietysti.

Aiemman lisäksi olen tänä vuonna mukana aineenopettajakoulutukseen valittavien haastatteluissa, joihin kuluu hyvinkin muutamia päiviä. Sitten on vielä pääsykokeet: tänään tuli luettelo hakijoista. Hiukan yli 300 hakijaa! Onhan siinä lukemista – 300 vastausta.  Jotta sellainen toukokuu tiedossa.

Ylenpalttisen duunaamiseen lisäksi on tulossa myös iltamenoja. Valokuvauskurssi loppuu, mutta ruoka-viini-harrastuksen merkeissä kaikenlaista häppeninkiä tiedossa. Eipähän käy aika pitkäksi.

Miten tänään on niin pitkä päivä ollutkin!

Aurinko on näyttäytynyt vain hetkisen, mutta siitä huolimatta pitkä sauvakävelylenkki aamusella. Lounaaksi värkkäiltiin juhannusruokaa (enemmän juhannus- kuin vappuruokaa): korvasienikeittoa, tuoretta leipää eturuoaksi, pehtoori avasi savustuskauden ja saimme siikaa, tein sille kaveriksi salaattia ja tsatsikia. Jälkkärinä toscanalaista sitruunapiirasta.* Resepti alla.

Ei jaksanut murmeli tulla syömään, eikä tytär päässyt kun oli töissä, mutta onneksi systeri ajoi Iistä seuraksemme lounaalle.

Kesäruoka ja toscanalainen piiras toivat sen verran kevätoloa, että sain vihdoinkin aikaiseksi istutella yrttejä. Rosmariinia, oreganoa, timjamia – basilikaa tietysti. Sitruunamelissaa tai minttua pitäisi vielä laitella.

Ajatuksena ja aikeena on tässä ollut myös laitella “uuden” makkarin seinälle kehyksiin uusia ja vanhoja valokuvia, mutta etsiessä lapsista tarhassa otettuja “studiokuvia” tulikin eteen muutaman laatikon siivous, ja siivousvälineitä hakiessa hoksasin, että allaskaappi oli putsattava, minkä jälkeen olikin imuroitava kun kaapista tuli roskia, ja siinä samalla kun imuri kerran oli esillä, oli järkevää siivoilla kilpikonnan terraa ja  sitten aloinkin olla jo taas suihkun tarpeessa ja siinähän oli sama tehdä vähän pedikyyriä, ja tästä oli enää hyvin lyhyt matka pyyhepyykin hoitelemiseen. Tätä rataa! Ja kello ei ole vielä seitsemääkään! Haluan jo nukkumaan!

______________________________________________________________

Toscanalainen sitruunakakku

Pohja
200 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g sokeria
2 munaa
100 g voita

Täyte
5 dl lämmitettyä maitoa
3 keltuaista
100 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
1 sitruuna kuori
tomusokeria

Tee ensin täyte: laita (teflon)kattilaan keltuaiset, sokeri ja raastettu sitruunankuori. Kuumenna hiljalleen ja lisää jauhot ja maitoa. Sekoittele koko ajan ja keitä kymmenisen minuuttia tai niin kauan, että kastike sakenee. Jätä jäähtymään ja tee taikina. Sekoita kuivat aineet, ja sekoita niihin voi nokareina, lisää munat yksitellen.

Ota puolet taikinasta ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Kaada jäähtynyt täyte pohjan päälle ja kauli lopputaikinasta kansi kakulle. Paista noin 200-steisessa uunissa puolisen tuntia. Toscanassa tämän kanssa ei tarjota suklaakastiketta, mutta kannattaa kokeilla vaikka valmiskastiketta tämän rinnalla. La Dolce Vita! Miten makeaa elämää!

Kello oli kolme aamuyöllä kun olimme kotona. Kolme! Vappuyönä. Enpä muista milloin on viimeksi juhlittu noin myöhään. Siis viihdyimme ystävien luona vallan mainiosti, mihin ei vähäisimpänä syynä ollut nauru. Nauroimme eilen illalla ja yöllä niin paljon, että jos nauru pidentää ikää, saimme ainakin puoli vuotta lisää elinaikaa. Söimme ja joimme ruhtinaallisesti. Mutta parasta olivat hervottoman hyvät jutut. Ja musiikki. Ystävämme olivat saaneet vieraakseen meidän vakiporukan lisäksi ystävänsä Espoosta. Ammattimuusikko nosti illan musiikillisen annin konsertin tasolle! Piano ja kitarat soivat, viini virtasi, laulu raikui. Oli Vappu!

Yollä lähtiessämme esitimme porukalle kutsun tulla meille  ”ylläpitokuohuvalle” – ennen vappulounaalle kaupunkiin menoa. Pikkubrunssikutsuumme vastasi myöntävästi kuusi henkeä. Miehet tulivat taksilla, naiset usvaisesta, pilvisestä vappusäästä huolimatta, kävellen. Alkuiltapäivästä pääsimme uuteen nousuun: kuohuvat ja tapakset La Festassamme palauttivat elämän. Nauru palasi.

Vaikka olimme jo aamusta pehtoorin kanssa lenkkeilleet (merestä on sentään lähteneet jäät! vaikka kylmää ja sateista on vieläkin) päätimme pikaisen minibrunssin tarjottuamme ja vieraiden lähdettyä innostua vielä pyöräilemään: tavoitteena tervehdyskäynti eksnaapureiden luona. Vuosikausia on heidän kanssaan Vappupäivänä kuohuva nautittu, niin tehtiin tänäänkin.  Perinteistä on parasta pitää kiinni!

Äsken lapset kävivät syömässä, tytär tuli haalareissa  .  Kaikenlaista vappuruokaa (eikä todellakaan nakkeja ja perunasalaattia) kokkailin. Uupunutta oli nuorisokin. Mutta neljästäänkin nauru jatkui… On vaan niin hyvä nauraa välillä. Nauru on hyväksi.