Eilen ajelimme ulkomaille. Haaparantaan mentiin koko perhe. Nuorilla vapaapäivä joten minäkin järjestin sellaisen itselleni, jotta päästiin yhtäaikaa. Ica Maxissa, Systembolagetissa ja Ikeassa harrastettiin pelkkää säästämistä. Oikeasti ruoka, viini ja Ikean monet säilytystarvikkeet ja kuvakehykset ja pihalle tarjoilupäydän aihio (, jota pehtoori aikoo vähän duunata, pistän sitten esille kun projekti on valmis) todellakin selkeästi edullisempia kuin Suomessa. Ja ennen kaikkea muutamia erikoistuotteita oltiin hakemassa.
No kun Haaparannassa olikin mennyt suht vähän rahaa, niin sitten olikin hyvä ajella Korpikylään (35 km Ruotsin puolen Torniojokivartta pohjoiseen) Butiken på Landeniin ja ostaa Armanin farkut! Toisaalta kyllä me Butikenistakin teimme aika edullisia löytöjä ja halvempia ne olivat merkkivaatteet kuin Oulussa. Sitä paitsi Butikenin klassiset vaatemallistot ovat pehtoorin ja minun mieleen. Kesäpuserot/paidat löydettiin myös. Ja ihanaiset turkoosit! kesähousut ostin.
Paluumatkalla oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus pysähtyä syömään: Kukkolankosken rannalle, mukavaan joelle avautuvaan ravintolaan olisi ollut hyvä jäädä.
Mutta! Meillä oli jo kiire kohti Oulua koska minun oli ehdittävä lääkäriin. Molemmat korvat ovat olleet koko viikon enemmän, vähemmän lukossa ja tukossa, ja olin aivan varma, että minulla on korva- ja/tai poskiontelotulehdus, mutta kyllä se vaan olikin tämän kevään siitepölyn valtaisat määrät tukkineet kaikki röörini ja tiehyeeni niin, ettei enää kuulokaan toimi. Pussillinen uudenlaisia antihistamiineja, kortisonisuihketta ja Duactia pitäisi kuulemma auttaa. Toinen korva onkin jo ok.
Sillä aikaa kun pehtoori Kukkolakoskella haki kotimatkaevääksi kerrassaan makoisat lohileivät (puolukkaleipää, graavilohta, tillisinappikastiketta… hmmm), minä kiertelin kosken rannalla kuvaamassa. (kuvat suurenevat klikkaamalla).
Vesi oli korkealla, jokivarressa vielä tulvan jälkiä, ja koski kohisi komeasti.
Kalamuseoon ei ehditty. Mieluusti olisin käynyt siellä, sen verran paljon viereisen Kemijoen lohenkalastuksen ja siianpyynnin historian parissa olen ollut tekemisissä, että olisi kiinnostanut… Ensi kerralla sitten.
Sen sijaan kuuluisan siian lippoamispaikan kalapuoji, jakopuoti ehdittiin päällisin puolin katsella. Kalapuojissa säilytettiin kalastusvälineitä ja siellä jaettiin saalis pyyntikuntien kesken. Puojin kello on 1880-luvulta, koneiston on tehnyt ylitorniolainen Salomon Ajo.
Reissusta siis suoraan Mehiläiseen ja sieltä suoraan viininmaistajaisiin. Kokoontumisvuoro oli Karjasillalla, jossa tarjolla olleet rieslingit eivät oikeastaan tuntuneet olevan pääosassa. Ainakin minulle jäi eilisestä enempikin sellainen olo, että toistemme seura, keskinäinen kuulumisten vaihto, ystävyys, toistemme tuki ja nauru olivat enemmän esillä kuin viini. Isäntäväki joka yleensä vuorollaan meitä ruhtinaallisesti ruoalla hemmottelee, oli ollut kiireinen ja kipeä (saimme toki jumalaista cheece cakea), joten emme syöneet itseämme yltäkylläisiksi. Siis vielä porukalla Puistolaan iltapalalle, ja hyvä on: rieslingien jälkeen lasilliset punaviiniä maistuivat oivalliselta. Mutta väsytti jo kovasti, kymmeneltä jo kotiin.
Tänäänkin ollut hoppupäivä. Väitökseen sentään ehdin. Kollega väitteli Japanin II maailmansodan ja erityisesti miehityshallinnon historiasta. Mielenkiintoinen ja lussakka tunnelma. Vastaväittäjä, kustos ja väittelijä kaikki puhuvat japania – ja suomea. Myös japanilainen vastaväittäjä puhuu suomea, mutta väitös käytiin englanniksi. Kunhan tässä saan tilaisuudessa ottamani kuvat kamerastani purettua lähdemme taas kohti pohjoista. Nyt ei kovin kauas mennä: päivällinen sisaren luona Iijokivarressa odottaa… Ah!
