Merkillistä miten taas olen päästänyt sanavarastooni sanan kiire. Mutta sitä se nyt vaan on. Sentään ehdin juuri ja juuri kuudeksi valokuvauskuvauskurssille ja juuri äsken sieltä palasin, ja käyn niin ylikierroksilla, että voisin jäädä koneelle moneksi tunniksi työstämään ja kokeilemaan kaikkea opetettua, mutta voinko kuitenkaan? No halavatun halavattu, en. On iltapuhteiden jälkeen mentävä unille; huomenna opetusta ja paljon hereillä oloa vaativaa duunia. Buona notte!
Kylmä – ja sitten lämmin jälleennäkeminen
Klo 5.52 auton mittarissa – 22,5 C. Eikä salillakaan ollut erityisen lämmin, vanha teollisuushalli alkaa pakkasten jatkuessa saada kiviseinänsä kylmää hohkaaviksi. Puolilta päivin lähdin eväät (kylmää salaattia!) nautittuani vähäksi aikaa kampuksen alueelle kuvaamaan huurteisia koivuja ja helmikuista kirkasta taivasta. Ja sitten olikin taas kylmä. Ja tietysti – tietysti! – minulla on työpaikan parkkipaikan, oman autopaikkani lämpötolpan avain hukassa. Siispä autokin oli töistä lähtiessä kylmä. Kylmä ei oo mun juttu. Varsinkaan kun työpäivänä pukeutuminen ei ole oikein paljolle pakkaselle passelia.
Mutta lämmitti tavata vanhaa opiskelukaveria, ystävää. Olimme hänen kanssaan aika läheisiäkin ystäviä vuosikymmeniä sitten. Hän on minua muutamaa vuotta vanhempi ja eli väitöskirjansa tekovaiheessa avioerokriisiään, vaimonsa kun otti ja lähti. Tänään hän oli edelleenkin se lämmin, hymyilevä, oikeastaan myhäilevä, rauhallinen, hänen rauhallisuudestaan olen aina pitänyt kovasti, kuin aina ennenkin. Hän on asunut monta vuotta ulkomailla, emmekä juuri ole yhteyttä pitäneet, mutta ei se haitannut. Joihinkin ihmisiin säilyy yhteys merkillisesti, mukavasti. Jatkoimme siitä, mihin jäimme vuosia sitten. Sellainen lämmittää kovasti. Lämmittää hyvinkin.
Silmin nähden… näen paremmin
Uudet rillit. Hei, minähän näen! Nyt vasta hoksin, kuinka huonosti vanhoilla näinkään… Hyvä että nyt näen. Tänään(kin) näytön ääressä koko päivän. Luennon loppua viimeistelin, kirjan toimitustyötä, sähköpostissa opiskelijoita ruuhkaksi asti, ja jottei tämä näyttöpäätetyöskentely kerralla tyssäisi niin pistinpäs äsken lupaamani fetajuustoiset lihapullat -reseptin www-sivustolle. Ja nyt vielä surffailua monen asian selvittämiseksi. Ci vediamo!
Erikoisten etunimien bongausharrastus 2
Tämän päivän ulkoilu sujui kaupungissa. Ajelin Ainolan puiston parkkiin ja kävin sitten puistossa ja jokivarressa tepastelemassa ja kuvaamassa. Muutama oikein kelpo otoskin.
Kävin myös haudalla tekemässä lumityöt, ja kiertelin taas hautuumaan käytäviä ja etsin uusia erikoisia etunimiä (täällä lisää). Ja löysinkin: ensimmäinen uusi oli Vitalis. Vitalis-nimisiä on 1900-luvun alussa ollut lähes 100.
Voihan Vitalis, – mistähän sekin sanonta on lähtöisin. Vieläkö Vitalista myydään? Pentuna sitä oli siedettävä; sitä levitettiin kovalla pakkasella poskipäihin. Sellaista merenvihreää voidetta kelta-punaisessa litteässä peltirasiassa. Käytetäänkö sitä vielä? Meidän mutikaisille en muista mitään pakkassuojarasvoja käyttäneeni. Vai olikohan jotain vedetöntä yleisvoidetta? En muista.
No niitä nimiä lisää: Lyyni. Yhdessä hautakivessä luki Lyyni. Nimipalvelun mukaan sellaista ei Suomessa ole ollutkaan… Siis tosi harvinainen. Ja minusta vähän nöössi nimi. Sopisi sellaiselle kalpealle, kaitaiselle tytölle.
Uusi nimi on myös Walpas. Walppaita tuplaveellä on Suomessa vain kolme, mutta Valpas-nimeä on melkein 250, yksi naisellakin.
Erikoisten nimien antamisen mestarina voisi pitää kirjailija Ilmari Kiantoa. Hän sai aikanaan 12 lasta kolmen eri naisen kanssa (ks. lähde), eikä kirjailijalta todellakaan puuttunut mielikuvitusta lapsia nimetessään:
A-sarja:
1. Kalevi
2. Salmi Talvikki Cecilia
3. Orvokki Helmi Simpukka
4. Otso Tähtivalo
5. Veijo Virmo Imatro
6. Jormo Gabriel Sotavalta
7. Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka
8. ”Kaarina” (adoptoitu pois)
B-sarja
1. Sorjo Uolevi Sotaprinssi
2. Marjatta Iltatähti
3. Raida Tsikko Tellervo
C-sarja
1. Raija-Liisa Rakel
Nimienkeräilyharrastuksen, ulkoilun ja kuvaamisen lisäksi muutkin harrastukset olleet viikonlopun ohjelmassa. Ruoanlaittoa – minulla on menossa joku ihmeellinen retroruoka-vaihe. Viime viikkoina on syöty lapsuuden ruokia: lettuja, porkkanaraastetta, nakkeja, lihapullia (niihin kehittelin oikein makoisan uuden resehtin, pistän tänään, huomenna nettisivun reseptikansioon), köyhiä ritareita, …silakkalaatikko enää puuttuisi, mutta mistäpä saat suolasilakoita?, ja sitten viikolla olen syönyt lounaseväänä ananasta ja raejuustoa niin, että kiintiö alkaa olla taas täysi. Viiniharrastus vei eilen Karjasillalle maistiaisiin. Olihan ”Rhonesta Reinille- maistelu” minun viinimakuuni mieluinen: valkoisia Alsacen viinejä ja punaisia Chateauneuf-du-Pape -viinejä. Pienellä porukalla jäimme vielä kaupunkiin: Kulumassa Ramsteinit ja Barbeessä shampanjat, joten ihan rillutteluksi meni. Yhdeltätoista jo kotona umpiunessa… Nyt harrastuneisuus jatkuu ja alan värkätä juniorin Vanhojen tansseista kuvasivua.
_____________________________________________
Muut nimipostaukseni ovat noiden linkkien takana:
https://www.satokangas.fi/blogi/2008/11/erikoisten-etunimien-bongausharrastus/
https://www.satokangas.fi/blogi/2009/11/erikoiset-etunimet-vol-iii/
https://www.satokangas.fi/blogi/2011/02/erikoisten-etunimien-bongausharrastus-vol-iv/
Juniori on vanha!
Tänään(KIN) on ollut hulppeaa olla äiti. Liikuttua (miten jotkut äidit voivat istua koko vanhojen tanssien upean tunnin kyynelehtimättä??) kuopuksen suuresta päivästä. Olla yhtäaikaa ylpeä ja toisaalta pelätä pojan puolesta (meneekö taas nivelsiteet?), nauttia 900 kauniin nuoren ilosta ja liikkumisesta: ”Ollaan vanhoja ja hei, me osataan tämä”. Tanssi ja elämä vie!
Tanssiin kutsu, tango ja loppuparaati. Ja minä kyynelehdin joka vaiheessa! Paljon.
Lisää kuvia.
Ah, onnea!
Vanhojen tanssien kenraalit.
Meidän kuopus frakissa,
ja osasi tanssia!
(klikkaamalla kuvat suurenevat)
Valokuvatorstai: Helmikuu on helmi
Haasteena ”Helmikuu on helmi”.
– Vai helmiäinen?
(Kimallus näkyy klikkaamalla kuva suuremmaksi)
Valokuvauskurssille
Nyt on hopusti riennettävä Oulu-opistoon. Tuossa kun läksykuvia siirtelin tikulle toivoin, etten aina ottaisi tämmöisiä juttuja niin vakavasti. Kurssille saa/pitää viedä 10 – 12 kuvaa teemana ”talvikuvaus”, ja minä olen oikeasti kahden viikon aikana ottanut about 200 kuvaa!! Ja siltikin vien tahallani epäonnistuneita otoksia. Haluan, että kertovat, miksi ovat menneet mönkään, mikä asetus oli väärin ja mitä pitäis tehdä, että ens kerralla onskais paremmin. Minun helmikuun kuvien joukossa on tietysti blini- ja laskiaispullakuvat! 🙂 Ne on talvikuvia. Kuka nyt kesällä blinejä tai laskiaispullia syö. Saapas nähdä, mitä niistä tuumaavat! Kuulemisiin!
Kauhan varressa
Sisareni osallistui Valokuvatorstain kenkä-haasteeseen omien ensiaskel-popojensa kuvalla ja epäili, että kengät ovat ehkä sisaruksilta perityt, mikä sai sitten minut lapsuuden albumien äärelle ja katsomaan, onko meillä ollut samat kengät, mutta eipä olleet. Erilaiset olivat minulla. Varmaan olin niin vauhdikas menijä, että ehdin omani loppuunkuluttaa. Ja jos niistä jotain jäljelle jäi, niin pikkuveli (siihen maailman aikaan oikeastikin minua pienempi :)) varmasti loput kulutti puhki.
Lapsuuden albumista löytyi myös vastaus Koivun eiliseen kommenttiin, ”Reseptiaarteistojen takana taitaakin piillä ripaus “viherpiipertäjää”?. Piilee siellä jotain sellaistakin, ja olen pari vuotta elämästäni ollut ihan ”umpivegekin”. En todellakaan enää, mutta jos jotain liharuokaa vierastan niin sitten juuri broileria. Kana sen sijaan on hyvää ja — luulen ainakin — että vähän luonnonmukaisemmin tuotettua. Parhaillaan mietinkin, miten kehittelisin yhtä vanhaa kanareseptiä, jolla haluaisin osallistua (minulle) uuteen bloggaajien haastejuttuun.
Mutta broileria ei syödä senkään takia kovin usein kun on muita hyviä vaihtoehtoja. Pidän hirmuisesti kalasta (ja kaikista muista merenelävistä). Onneksi niin tekee koko muukin perhe. Niinpä meillä syödään kerran, pari viikossa kalaa, mihin osa-ansionsa on sillä, että pehtoorin veljen vaimo on kalakauppias ja sillä, että kotikotonani syötiin paljon kalaa.
Niin ja kuten kuvatkin (klikkaamalla suurenevat) kertovat, olen AINA pitänyt keitoista, leivästä ja pullastakin.
Tänäänkin oli samettista fenkolikeittoa ja kun siinä ei ole juuri kaloreita, tein vielä pullataikinan, jotta saamme illan päälle ekat laskiaispullat tälle vuodelle. Hmmm…
Italialaiset broilertaskut
Reseptiikkaa pitkästä aikaa. Ja kaiken kukkuraksi broileria, johon suhtaudun periaatteessa hyvin varauksellisesti. No nyt kuitenkin tein italialaisia broilerfileitä. Helppoa, melko kevyttä, edullista ja nopeaa. Siis leikkaa broilerfileeseen viilto, melkein halki. Mausta suolalla ja mustapippurilla, laita taskuun viipale (puhveli)mozzarellaa, pari, kolme aurinkokuivattua tomaattia, jokunen basilikanlehti ja sulje tasku hammastikulla. Yksi file per aterioitsija riittänee. Laita uunivuokaan vieriviereen, ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria. Uunin lämpö 220 C ja noin puolituntia. Puolivälissä kypsennystä ripottele pinnalle parmesanraastetta tai -lastuja. Tagliatelle-pasta ja caesar-salaatti sopivat seuraksi. Ei erikoista, mutta onko se aina oltavakaan. Hyvää oli.
Tänään ruoanlaitto onnistui paremmin kuin tietotekniikan kanssa töissä yksikään asia. Ei kannata päivästä paljon kertoa.