Perjantai – ihan selvästi

valdifalcoPerjantai 13. päivä. Tilipäivä. Tiukkatahtinen työpäivä. Nyt on ilta, levollinen ilta.

Nuoret tulevat ja  menevät: yksin, tyttöystävän kanssa, poikaystävän hakiessa, tulevat ja menevät. Pehtoorin kanssa katselemme ja kuulostelemme.

Mietimme, mitä tehtäisiin huomenna? Kutsuttaisiinko ruokavieraita, lähtisikö joku meidän kanssamme  kaupungille syömään vai urheiltaisiinko ja vietettäisiin reipashenkistä, terveysvaikutteista  viikonloppua ilman rasvaa ja viiniä, ilman sokeria ja muita turhuuksia.

Näitä miettiessä nautimme viinistä, löydöstä itse asiasa. Ei ole ihan edullinen (15 euroa), mutta on hyvää, pimenevään iltaan sopivaa toscanalaista viiniä. Tuoksuu tummalle suklaalle, maistuu samettiselle, maistuu kirsikoille. Sopi äsken ruoalla pihville, nyt lasin pohjalla viimeiset tilkat maistuvat ihan jälkiruokana. Valdifalco Italiasta, prego!

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.