Tuulestatemmattua

Ennemerkkejä

Paljon sellaista, mikä viittaa syksyyn.

Koko yön satoi. Satoi paljon.

Mistäkö tiedän? Tiedän koska ensimmäistä kertaa vuorottelun jälkeen heräsin aamuyöstä miettimään työasioita, mietin niitä ja kuuntelin sadetta. Argh!

Meille tuli pitkästä aikaa siivooja kotiin. Se oli asia, jota tervehdin suurella ilolla.

Töihin lähtiessä ei tullut edes harkituksi pyöräilyä/kävelyä. Rankkasateen lisäksi mittari näytti aamukahdeksalta kahdeksan astetta. Hrrrr.

Monia työkavereita (P:kin, mukavaa :)) jo paikalla. Ensimmäiset opiskelijoiden sähköpostit.

Humus-kuppila on auki! Sekin on plussamerkkinen juttu.

Väitöskirjan ohjaajaksi lupauduttu. Plusmiinusnolla.

Kesähiukset on saksittu ja siistitty virkanaiskondikseen. Blondiudesta en enää luovu. 🙂

Iltakävelyllekään ei ”ehdi” (lupasin itselleni leipomis/kokkaamisillan); siis selityksiä liikkumattomuudelle alkaa löytyä.

Viesti, muisto, kesästä tuli Umbriasta tänään. Tähän palaan vielä.

Mutta ei anneta miinusmerkkisten juttujen ahistaa; viikonlopuksi lupasi jo lämpenevää, paksu pilviverho hälvenee taas.

Valokuvaus

Kun kerran livenä ei ole elokuun samettisia iltoja, niin laitoinpas bannerikuvaksi otoksen joka näyttää siltä. Vaikka kuvassa itseasiassa on toukokuun ilta Umbriassa. Kuvassa on Villa Francon takapihan pikkuportti, josta lähdettiin aina lenkille. Ja jos blogin taustakuvana edelleen näkyy lentokoneesta otettu ilmakuva, niin paina näppäimistöllä F5:sta. Taustaksi pitäisi tulla Naantalin aamussa otettu pensaskuva.

Mitäkö yritän kertoa? Sitä että sade ja kylmyys tympäsee.

Ylen Aamu TV:n kesäkuvakisaa olen seuraillut ja katsellut hienoja otoksia, joita sinne on lähetetty. Kesäkuun teemana oli ”Vihreän miljoona sävyä” (kuvat täällä). Miksen osallistunut? Oulussa ei paljon vielä vihreää ollut!

Heinäkuun aiheena oli ”Aurinko lataa akkuja”. Oliko Oulussa aurinkoa, mitä kuvata, kysynpähän vain! Muiden heinäkuun kuvia täällä.

Ja nyt elokuun teemana on ”Sametinpehmeä elokuun ilta” Niitä kuvia on täällä. Miten Oulussa otat samentinpehmeistä illoista kuvia?

Etelä-Suomen fotaajilla on kotikenttäetu…

Happamia sanoi kettu, — tai ihan turha valittaa, kun en vaan osaa. Tuohon kesäkuun kuvahaasteeseen olisin ehkä voinut vastatakin, lähettääkin jonkun makrokuvan, mutta yksinkertaisesti myöhästyin. En hoksannut koko kesäkuvakisaa ennen kuin heinäkuun puolella. Turha siinä on sitten rutkuttaa.

Valokuvatorstain kesähaasteena on ottaa viiden kuvan sarja. Siihen minulla alkaa ”setti” ollakin valmiina. Makrohaasteisiin en ole aikoihin osallistunut.

Ruokahaasteena on elokuussa sienihaaste. Osallistuisinkohan mustatryffeli-kastikkeella? 🙂 Huomenna pitäisi tulla Umbriasta mustatryffelipaketti, joten joskopa…

Tuo samettisen illan auringonlaskukuva on otettu elokuussa viime vuonna Vuojoen kartanon pihalla.

Vertailua

Aina (kesällä) Lapin jälkeen kotipiha tuntuu niin rehevältä ja vihreältä.

Sellainen hoksattiin että tuo Jorpulipää jossa lauantaina patikoimme on yhtä korkealla – tai matalalla – kuin oli meidän Umbrian talo, Villa Franco. Joten eipä ihme että molemmissa maisemat upeat. (klikkaamalla kuvat suurenevat)

Ja kuitenkin mökillä ja Lapissa on nyt kaikkein vehrein aika. Ruskaahan me emme tänä vuonna pääsekään katsomaan; pehtoorin selkäleikkaus ja meitsin duunit pitävät meidät syyskuun ja pitkälle lokakuunkin kotosalla ja Oulussa.

Kotipihalla ruusut alkavat olla kauneimmillaan.

Kesäkukat huolsin, ne eivät niin tavattomasti minua huolettaneetkaan, mutta yrttipenkin toivoin voivan hyvin: ensi viikonlopun kalaaseja varten tarvitsen paljon sen antimia. Ja hyvinhän se rehottaa! 🙂

Lappi Niitä näitä

Ihan parasta

Pitkällisen pohdinnan ja monien empiiristen tutkimusten (ehkä enemmänkin kokemusten) jälkeen olen päättänyt: elo-syyskuu on Lapissa parasta aikaa. Maaliskuun loppu-huhtikuu on eittämättä ihan toiseksi paras. Aiemmin pidin kevättalvesta eniten, mutta nyt viimeisinä vuosina (vuodesta 2005) kun olen päässyt/ymmärtänyt tulla tänne myös elokuussa, olen aina vain vakuuttuneempi, että tämä on parasta aikaa täällä. Ja niin kyllä sanovat monet paikallisetkin, sellaiset jotka täällä oikeasti asuvat.

Puroon tein uuden ”kosken” että pulputus kuuluisi. ”Puro ei solise ilman kiviä. Koski ei kohise, jollei siinä ole kiviä” vai miten se menikään …

Pidän elokuun kuulaista, kirpeistä aamuista, leppeistä päivistä, pitkään kestävistä pitkistä varjoista illan tullessa, ja ihan oma viehätyksennsä on valoisisa öissä … Hyvä on, samettisia lämpimiä iltoja ja öitä ei ole, mutta on valo ja on niin paljon muuta. Luonto on ”täysi”, täyteläinen, syvän vihreä, levollinen, itikaton, hyvin usein tyven. Tuntureissa on hyvä patikoida, ja jos hyvin käy, metsissä on sieniä.

Tänään purolla, pihalla, Kutturantien varressa. Olen harrastanut tepastelua metsissä, maisemointia ja kuinka olenkaan ihmeissäni kun pehtoori ei ollenkaan anna mainesanoja minun hienoille asetelmilleni, joita olen notskipaikalle ja mökkiterrassille kaiken floristisen tietämykseni hyväksikäyttäen saanut luoduksi. Muka puutarhaihminen on mies, mutta vaimonsa harrastuneisuutta ei ollenkaan tue. Merkkikepit vedenottopaikalle ja likakaivoon saatikka aurauskepit lumilinkousta varten, eivät ole fanfaareja keränneet. Hö! Eihän ne mitään ikebana-helmiä ole, mutta on ne tänne ihan hyviä.

Tässä lämmössä, tässä leppoisuudessa ei valittamista.

Lappi Liikkuminen

Jorpulipää (467 mpy) huiputettu

Mökkiaamu on jo aamulla kesäinen, ei niin tavattoman lämmin, mutta kaunis päivä näyttää olevan tulossa.

Oishan näitä mökkipuuhia, liiterin suursiivouksen aloitinkin, mutta aamupäivällä jo lähdimme kohti Vuotsoa ja Tankavaaraa.

Siis ensin Lapin markkinoille Vuotsoon (n. 30 km meiltä etelään), joka on Suomen eteläisin saamelaiskylä. Vuotson koulun pihalla iso ”happening”. Kansanedustaja puhumassa ILOA (siis ILO-sopimus) vastaan… vai sittenkin puolesta. Markkinahumussa hetken viivahdimme. Katselimme käsitöitä, ostimme rieskan, kaksi kampanisua ja harmaat villasukat. Vuotson lapinpuvusta olisi ollut mökille mukavia versioita… mutten raskinut ostaa.

Tien varressa, heti Vuotson kylän jälkeen installaatio, joka oli pakko käydä kuvaamassa. Oisko tästä taiteesta tulkintoja?

Sitten Tankavaaraan. Pikku Tankavaara on huiputettu jo muutaman kerran (eka kerran tasan vuosi sitten), ja on mietitty, missä se ISO on. Tänään olisi haluttu sen laelle kiivetä. Mentiin ensin Koillis-Kairan luontokeskukseen katsomaan kartat ja samalla katselimme Ex libris -näyttelyn. Lappi Ex Libriksissä. Mukava pikku näyttely.

Ja siitä tulikin mieleen, että voisin joskus postailla erillisen Ex libris – jutun; minullakin kun on oma :).

Aikamme karttoja ja reittejä katseltuamme ymmärsimme, että ei ole tunturia joka olisi Iso Tankavaara, vaan se on alue, johon kuuluvat mm. Pikku Tankavaara ja Jorpulipää (467 mpy). Ja niiden väliin jäävä aapasuo, jonka olen kuvannut mm. esimiehen juhlakirjan kanteen). Siis? Siis tänään kohti Jorpulipäätä.

Luontokeskuksen pihassa ihan mielettömän komea hirvas. Eipä ennen ole moisia sarvia nähty.

Ja reitti

Nousimme Tankasuolta kohti ja huipulle Jorpulipäätä. Ihan viimeisiä satoja metrejä lukuunottamatta helpohko nousu, liki huomaamaton. Matkalla katselimme nousevia tummia pilviä, mutta hajosivat jonnekin. Oli hyvä taivaltaa, paljon pitkospuita. Sitä on niin vaikea selittää, kuinka se on hienoa mennä ja katsella, nauttia, kuunnella hiljaisuutta. Kaksin tepastella luonnossa, hämmästellä ja kummastella.

Huipulla nautimme eväät. Huom. meillä oli tällä kertaa eväät. Jotain opittu juhannuksen Lemmenjoen reissusta… 🙂

Eikä siis tarvinnut ryhtyä nälkäänsä poimimaan hilloja, joita taipaleella muutamia sentään oli.

Porot olivat kovin kummissaan vierailijoista heidän tunturillaan, ihan selkeästi tällä reitillä ei kovin paljon patikoijia ole. Jääkauden jälkiä on. Paljon on, joten historiaprojektiin kuviakin samalla reissulla otin.

Taustalla Porttipahta vai itseasiassa Lokka? luulen niin, väliin jää Sompiojärvi, joka ei Jorpulipään huipulta näy. Muutoin näkyvyys 360 astetta ja kymmeniä, ellei satoja kilometrejä joka suuntaan. … Täällä taas sellainen ”vain taivas kattona -olo”. Se kannattaisi jokaisen joskus kokea. Sen haluaisin kokea vielä usein.

Taas kerran sellainen reitti, että alaspäin oli vaikeampi mennä kuin ylös… Rakkaa oli paikoin ihan kylliksi.

Kolmen tunnin patikan ja 10 kilometrin jälkeen oli iltapäivä jo pitkällä. Ajelimme mökille. Naamaa kuumotti kuin olisi päivän ollut keväthangilla rinteessä, Lapin kesä on lyhyt mutta se on jotain ihan huippuaainutlaatuista. Sitten rantasauna, ja poroa lautasellakin. 😉

Ja jatkoinpa tuossa liiterinsiivouksen vielä loppuun.

Lauantai Lapissa. Meni jo. Hieno päivä.

Lappi

Mökkeilyperjantai

Siinäpä sitten yksissä tuumin aamukahvilla päätimme, että tunturiin ei lähdetä, tänään on mökkeilypäivä. Käytännössä tarkoitti sitä, että nautimme elokuun lämpimästä perjantaista, hiljaisuudesta, tyvenestä, itikattomasta, leppeästä säästä ja pesimme terassit, ikkunat, saunan ja siistimme pihapiiriä. Meillähän tämmöinen kimppatekeminen sujuu ja on mukavaa.

Sitä paitsi mökillä ruohonleikkaus hoituu luomusti; aika ruma on tämä meidän mökkiporomme/ruohonsyöjä, mutta hoitaa hommansa.

Iltapäivällä saimme yllärivieraan; hävettää vieläkin tarjoilut. Rotissöörivieras sai laihaa kahvia ja kaupan leetaa. Ja kaikenkukkuraksi minun oli häivyttävä kesken kahvituokion. Minulla on kun oli miitinki L:n kanssa; siis vihdoin, pitkästä aikaa pääsin hierojalle.

Illansuussa nautimme pehtoorin kanssa kahden hengen kalaillallisen, jolle valittiin viiniksi Las Mulas. Se on sataprosenttinen viognier Torresin Chilen tiluksilta, tammettamaton. Voimme erittäin mielellämme suositella. Hedelmäinen, herkullinen, sopii erinomaisen hyvin kalan kanssa, ja sopii myös lipittelyyn.

Erinomaisen hyvin meille sopii tämä lämpö täällä. Huomenna jo kairaan …

Lappi Vuorotteluvapaa Yliopistoelämää

Miksi palasit?

480 km ja 5½ tuntia erottaa minut Linnanmaan kampuksesta. Tämä ero ei tunnu ikävänä. 😉

Koko tulomatkan paistoi aurinko ja minulla oli merkillisen kevyt olo, enkä puhu fyysisestä habituksesta. Fyysisesti päällimmäisenä tuntui juiliva olkapää, – ja kamala nälkä. Mutta ihan sama.

Tässä on nyt juuri se, mitä tarkoitin, kun vastasin meidän työpaikan vaksin (virastomestari virallisesti) kysymykseen viime viikolla. Meidän mukava vaksi kysyi, että miksi oikein päätin tulla takaisin töihin, enkä jäänytkään kotoilemaan tai freeksi. Aikamme kun siinä jutustelimme sain kiteytettyä: tulin töihin, että pääsen sieltä pois.

Niinku mitä? Siis palasin siksi, että on oltava arjen ja juhlan ero. On oltava maanantain ja perjantain ero. On oltava mahdollisuus lähteä ja on oltava velvollisuus pysyä. Viikonloppu on ansaittava, lomapäivät pitää tienata.

Olen etuoikeutettu kun minulla oli mahdollisuus valita, palaanko vai en. Olen onnekas, kun minulla on työ, josta kuitenkin pidän niin paljon, että oli hyvä palata. Olen hyvin iloinen, että työssäni on ihmisiä jotka saavat minut unohtamaan tekeväni töitä.

Nyt on pidennetty viikonloppu ja viikon työt tehty. Olen levollinen ja olemme mökillä!

Me olemme Lapinmaan kauniissa ja lämpimässä (vieläkin + 19 C) kesässä, Hangasojan hyvässä huomassa. Myötätuuli tuntuu taas erityisen hyvälle, tuntuu juuri siksi, että täältä on taas pian Linnanmaalle palattava. Jos tätä armollista olotilaa voisi jatkaa loputtomiin, ei tämä niin hyvä olisikaan.

Ja näitä riitti! Ihan hurjasti poroja oli matkalla.

Vuotson eteläpuolella Roivaisessa ne näkyvät, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Nattaset.

Aina eivät näy, tänään näkyivät.

Pian perille päästessä taivas ja pilvet erilaisia kuin koskaan ennen.

Elämä on.

Yliopistoelämää

Yliopistossa kaikkea uutta

Drupal, Oodi-HOPS, UniOGS, Unitime ja kaikkea uutta kivaa lyhennettä on tullut yliopistomaailmaan poissaollessani. Tänään olen käyttänyt päivän Drupalin parissa; se on uusi julkaisujärjestelmä, jolla päivitellään oppiaineen www-sivuja. Vaikuttaa vallan käyttökelpoiselta systeemiltä, ja yhtään en jää kaipaamaan HTML-koodaamista, Dreamvieweria ja FTP-systeemejä, joilla aikanaan aloittelin www-sivujen teon. Vahinko, ettei ole jäljellä mitään niistä ensimmäisistä www-sivuista, joita laitokselle ja sen kaikille oppiaineille joskus 1990-luvun puolivälissä tein. Ne olisivat jo ihan retrokamaa.

Ja mikä parasta tässä Drupalissa? Se otettiin käyttöön viime vuonna – tai siis monet yksiköt ottivat – ja sijaiseni oli se, joka teki sen meidän oppiaineessa ja poissaollessani :). Ja hyvin tekikin. Pääsen siis valmiille vain opettelemaan ja päivittelemään. Tänään oli tietohallinnosta ihminen pari tuntia antamassa minulle vielä tukiopetusta ja enköhän minä nyt tämän asian kanssa opi pärjäämään. Onhan näitä erilaisia www-maailmoja ennenkin opittu. Luulisin että tämä uudistus on hyväksi.

Sitten OodiHops on tuttu kun olen ollut sitä osaltani aikoinaan ideoimassakin ja UniOGS (yliopiston uusi uljas tutkijakoulu ei tule minun maailmaani niin tavattoman paljon järkyttämään – joskin koskettaa monin tavoin). Mutta tämä koko (lähes) yliopiston läpikulkeva UniTime-lukujärjestys ei oikein mahdu meitsin käsityskyvyn puitteisiin!

Tästä Lukkari-ohjelmasta ja -järjestelmästä puhuttiin jo edeltävänä keväänä. Silloin minä ja monet muut humanistit yritimme selittää asiaa innokkaasti ajaville yliopiston johtohenkilöille, ettei sellaista meillä tarvita, eikä se meillä toimisi, se ei sovi humanisteille, ei pienille ryhmille, ei hyvin erilaisia aineyhdistelmiä opiskeleville opiskelijoille. Yritimme selittää, että me olemme jo luoneet toimivan ja opinnoille esteettömän lukujärjestyksen ihan itse, se toimii eikä sen laatimiseen kulu yhtä henkilötyövuotta per tiedekunta, mutta nyt on kuitenkin koko organisaatioon väkisin tuotu systeemi, joka uhkaa tehdä opiskelijoiden ja opettajien työnteosta jotensakin farssia ja joka on vienyt ihan kohtuuttomasti aikaa.

Lukujärjestyksessä on tällä hetkellä muutamia ”kukkasia” tai sammakoita tai mokia tai ihan miksi niitä haluaakaan nimittää… Olen kuullut vain muutamia esimerkkejä: meidän perusopinto-opiskelijoiden pakollisia kursseja on päällekkäin, samana ajankohtana – fuksiparkojen olisi revettävä kahteen paikkaan. Naapurioppiaineessa on merkitty seminaarit alkaviksi ennen kuin on annettu metodiopetusta. Minun tammi-helmikuun luentosarjani on merkitty pidettäväksi perjantaisin klo 16 – 18! Opiskelijat menevät tentin jälkeen kaljalle, kotipaikkakunnalle äidin hoiviin, pelaamaan sählyä tai omaan opiskelijaboksiin tyttö/poikaystävän kainaloon. Ei opiskelijat tule tenttipäivän iltana, perjantai-illansuussa luennolle! No onpahan minulla helppoa kun ei ole kymmeniä tai satoja harjoitustöitä tarkastettavana. Itsekseni voin höpistä sosiaalihistorian tutkimuksen perusteita perjantaiehtoilla.

Ja Lukkarin paras fiba kaikista: arkeologian opetuskaivaukset on merkitty pidettäväksi luentosalissa!

Voi taivahan talikynttilät!

Valokuvaus

Kuvista asiaa

Viikon kuvat vaihdoin sivupalkkiin. Olen sinisellä tuulella. (klikkaamalla pikkukuvia kahdesti pääset näkemään ne isompina) Edellisistä kukkakuvista tein kollaasin. Ja samalla mietin, että tavoitteeni kuvata muutakin kuin kukkia, ruokaa, maisemia ja rakennuksia tai niiden osia (ovet ja ikkunat ehdottomia suosikkeja kuvauskohteissani) en ole juuri tavoitteeseeni päässyt. Enkä edelleenkään juuri kuvaa sisällä. Hö, pitäisi tehdä asialle jotain…

Ja on sitten valitettava, joskin ensin kehun: kerroinhan että tein isot määrät kortteja ja julisteita etc. ja että tilasin ne Iforilta. Tein kolme vai neljä eri tilausta. Sen vuoksi noin monta, että Ifolorin sivuilla ei voi yhteen tilaukseen liittää kuin yhdeksän eri toimeksiantoa. Siis yksi juliste, yhdestä kuvasta kortit, yksi canvas taulu, irtokuvia, toinen juliste jne. siis yhdeksän erilaista tilattavaa tuotetta yhteen tilaukseen ja sitten on aloitettava uusi tilauslista. No hyvä on; tämä sujui, vaikka sitten jouduinkin tekemään monta eri tilausta. Muistaakseni tein tilauksen kahtena eri päivänä. No hyvä.

Ei mennyt kauaa kun tuli ensimmäinen ilmoitus, että postiin on tullut julisteputki, ja seuraavana päivänä tuli kaksi muuta. Ja sitten alkoi tulla muita pahvikotelopaketteja. Ja niitä tuli monta ja monena päivänä. Muutama kortti silloin, muutama iso kuva tällöin. Ja parhaana päivänä tuli neljä tuollaista pikkulaatikkoa! ja jokaisesta (siis yli 20 erilaisesta kuvatilauksesta!!) tuli erillinen lasku. Kuvien tulostuslaatu on hyvä, erinomainen. Kortit ja julisteet ja taulut juuri sellaisia kuin toivoin. Hinta ei ole kohtuuton ja toimitus on nopeaa. Mutta tämä pakkausten määrä ja laskujen määrä! Ihan mieletöntä tuhlaamista. Kuvassa eivät edes ole ihan kaikki laatikot, mutta kaikkinensa tilaukseni oli mahtunut pariin laatikkoon. Laskuja oli liki 20! Muutamassa summa oli alle euron.

Ehkä palaan vielä tähän asiaan. Ja ajattelin kirjoitella muistakin nettikauppakokemuksistani joku päivä. Onko jotain hyviä verkossa toimivia kauppoja jota käytät? Kerro! Olisi mukava kuulla, mistä muut tilaa ja mitä.

Niitä näitä

Nukku-Matti ei oo mun kaveri

Julma valo biisin kuulet tästä.

Yksi niistä syistä, jotka ovat aiheuttaneet kovasti ristiriitaisia tunteita töihin menossa, on uni. Tai siis sen puute. ”mut laulan menköön niin… ” kun en oikein muutenkaan osaa.

Nukkumisen puute, väsymys, unettomuus, aamuöiden suden hetket, ylikierrokset, jonkin mukavan odotus, jäseniä painava väsymys, joskus pakkokin valvoa ja tehdä jotain duunia – tosin tosi harvoin, ja silloinkin lähinnä oma vika, kun ei ole tehnyt päiväsaikaan – nuo kaikki ovat taas edessä jossain vaiheessa. Ei sellaisena ylivoimasena väsynä, mutta perusunivaje on usein olemassa.

Vuorotteluvuoden aikana sai nukutuksi. Tarpeeksi, enemmän kuin tarpeeksi.

Nukahdan kyllä helposti, eivätkä aamuherätykset ole ongelma. Periaatteessa en edes tarvitse herätyskelloa, minun ei ole vaikea nousta ylös. Päinvastoin. Vaikka en olisi nukkunut likikään sitä kahdeksaa tuntia, jonka periaatteessa tarvitsisin, herään työaamuina automaattisesti kuudelta tai puoli seitsemältä. Herään vaikkei aina olisikaan noustava niin aikaisin. Tänäänkin menin vasta yhdeksäksi töihin :). Lomilla ja viikonloppuisin nousen aikaisin. Vuorottelun aikanakaan hyvin harvoin nukuin yli kahdeksaan, vaikka olisin valvonut pitkälle yli puolen yön.

Siis oikeastaan Nukku-Matti on mun kaveri; nukahdan ja herään helposti, mutta siinä välissä on joko liian vähän aikaa tai uni pätkittyy…

Vuorottelun aikana jossain vaiheessa vaan hoksasin, kuinka on hyvä kun on nukkunut ja levännyt tarpeeksi. Oli oikeastaan koko kevätpuolen sellainen levännyt olo niin kuin aina on, kun tulee mökiltä. Mökki onkin sellainen nukkumisen tyyssija. Työvuoden aikana kun pääsee sinne, tulee ensimmäisenä kolmena yönä ihan keposesti nautittua kahdentoista tunnin yöunista, mitä ei koskaan kotona eikä reissussa tapahdu.

Reissuista minulla tahtookin jäädä aina univelkaa. En malta nukkua. Niinkuin Umbrian kolmen viikon aikanakin: valvoin lähes joka ilta puolille öin ja yli (syötiin kymmeneen asti, siivottiin keittiö, kirjoittelin blogia ja laittelin kuvia tunnin, toista ja sitten vielä nautin pihalla kävelystä tai terassilla istumisesta) ja sitten kuitenkin aamuisin olin malttamaton nukkumaan, en osaa kauniita aamuja nukkua. Heräsin lenkille, aamiaisen tekoon tai vaan heräsin, koska olin niin täpinöissäni. Ja näin se tahtoo mennä muillakin lomilla. Paitsi mökillä. Siellä osaan/maltan nukkua päikkärit.

Kaikkinensa olen aika surkea nukkuja.