Bad Gastein Kitzbuhel Niitä näitä

Sadepäivän kohde Poserhöse – muuttui auringoksi

Yöllä oli ollut ilotulitus, Itävallassa on Saksan kannattajia, ja meidän hotelli(kompleksi)n johtaja on saksalainen. MM-jalkapallo on ISO asia, mutta melkein ihan sama meille, ei häirinnyt yöunta, emme tienneet moisesta mitään.

Aamiaisella vielä pohdimme, vaihdetaanko patikkaryhmää, oli hyvä kun oli mahdollisuus valita … sitä pohdittiin mahdollisille viime minuuteille asti. – Ja lopulta vaihdettiiin ”tavisporukkaan”. Nyt kun päivä ja patikka on takana, olen tyytyväinen, että vaihdettiin.

Tänään ehdin ottaa 250 kuvaa, eivätkä se ole vain hytteltä. 😉 . Tunti kauemmin oltiin liikkeellä, mutta minullakaan ei verenmaku suussa, ei mitään lommoposkimeininki, muistutti La Gomeran ja meidän omia patikkareissuja; liikutaan, rasittuu, mutta on mahdollisuus pysähtyä, on mahdollisuus kuvata ja kaikin puolin nauttia, ei niinkään urheilla. Vaikka kyllä tänäänkin nousua liki 500 m ja matkaa yli 10 km. 🙂

Päivän kohteenä Poserhöse  noin 1600 m mpy. Se valitaan kun ei päästä Graukoplerille, niin kuin esimerkiksi tänään ei päästy. Hyvä reitti tuokin.

Aamulla sumuista, liki sateista. Kävelimme aluksi kaupungin läpi, jatkoimme Wilhelm I promenadea. Pitkään tasaista, no joo, viehättävä reitti…  Muutaman kilometrin jälkeen lähdimme nousuun, noustiin ja noustiin. Ja pysähdeltiin. Sumuista, välillä vähän satoikin. So what.

Me hiljalleen yritimme sulautua uuteen ryhmään, menihän se.

Bad Gastein 14_7_2014 047

Puolelta päivin olimme hüttellä. Turhankin tuhti lounas, ja  tietysti Hütten emännän omatekemä mehu ja snapsi. Tänään mustikkaa molemmat. Ei valittamista. Vaikea mennä sanomaan kump oli parempi.


Bad Gastein 14_7_2014 052

Bad Gastein 14_7_2014 057

Vihdoin opimme, miten pientä snapsilasia pidetään oikein; kolpakko-ote.

Palatessa näkymät Bad Gasteiniin hulppeat. Semminkin kun paistoi aurinko!!! Villa Oranian ovenpieli-mittari näytti +25 C kun palauduimme.

Bad Gastein 14_7_2014 142 (Custom)

Bad Gastein 14_7_2014 140.CR2 (Custom)

Ja allaolevassa kuvassa itävaltalainen tapa merkitä matka. Ja HUOM…. reitin numero ja tuo itävallan lippu – merkki .. vrt. Virpiniemi (viikon takaa…. :D))

Bad Gastein 14_7_2014 139.CR2 (Custom)

Ei kantoja kaskessa, mutta komeita siinä sivussa….

Bad Gastein 14_7_2014 109

Huomisen reittiä jo tähyillään….

Bad Gastein 14_7_2014 097 (Custom)

Bad Gastein 14_7_2014 088

Yksityiskohdat ovat tärkeitä … 😉
Bad Gastein 14_7_2014 078 (Custom)

Lounaan jälkeen matka jatkui…

Bad Gastein 14_7_2014 071 (Custom)

Ja koskaan ei ole niin kiire, etteikö alppinisti-Pehtoori ehtisi Sacher/suklaakakkua syödä.

Bad Gastein 14_7_2014 060

Tänään hotellilla vähän ennen neljää, eikä voi väittää, etteikö olisi väsyttänyt. Ei pahasti. Kaupassa käytiin ja syömässä,… hieman tupisin itävaltaisen ruoan tasosta… Palannemme asiaan.

Adios amigos!

Kesäkuvakisa

Kesäkuvakisan 2014 tulostenjulkistus

Tämän vuotisen kesäkuvakisan [katso kysymykset täältä] tulostenjulkistus tapahtuukin täältä Itävallasta käsin. [Kunhan käymme tässä kohta syömässä teen toisen postauksen tälle päivälle; se on sitten tämän päivän vaelluksesta].

Kisaan osallistui poikkeuksellisen vähän rohkeita = kuusi, [ja juuri kun tätä kirjoitan, tulee Katilta, kahden edellisen vuoden menestyjältä vastaukset, myöhässä… 🙁 . Kiitokset kuitenkin kannatuksesta, Kati] – moni aikoi, mutta luopui? Liian vaikea kisa? Liian kuuma? Väärällä suunnalla?

Reittinihän kulki Oulu – Ruukki – Raahe – Kalajoen loma-asuntomessut (jossa kului ”turhaan” kolme tuntia) – Kokkola -Ylivieska – Haapavesi – Oulainen – Liminka – Oulu.

Ennen kuin kerron voittajan = parhaiten tienneen ja arpajaisten voittajan, niin alla oikeat vastaukset ja selitykset.

1) Ensimmäisen tehtävän kollaasin kuvat olivat Toivosen Eläinpuistosta ja Talonpojanmuseosta. Se sijaitsee valtatie 8:n varressa Kälviällä, Kokkolasta 10 km pohjoiseen. Talonpojanmuseo ja sen yhteydessä toimiva Eläinpuisto käsittää tällä hetkellä 50 erillistä rakennusta ja yli 12500 museoesinettä. Mukava paikka, alueella on myös kahvila ja pieni käsityö- ja tilpehöörikauppa sen yläkerrassa. Ja minä sain otettua paljon kuvia luentoja ja esitelmiä varten. 😉

 

2) Posliinikoirat ikkunalla ovat tavallisia merenrantakaupungeissa. Kuvaamani olivat Raahen vanhasta kaupungista.

 

Ennen vanhaan raahelaisten merimiesten tyypillisiin matkatuliaisiin kuuluivat Englannista ostetut posliinikoirat, jotka toimivat usein myös tiedon välittäjinä. Kun ikkunalaudalle sijoitetut koirat katselivat sisälle taloon, oli isäntä kotosalla. Jos ne taas tuijottivat ikkunasta ulos, oli perheenpää seilaamassa. (http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkailuoppaat/posliinikoirat2.html)

3) Kolmostehtävän kuvat ja tehtävänanto olivat huonoja, mutta silti moni tiesi, että järvi oli Haapajärvi, kaupunki, jonka kirkkoa kysyin on Haapavesi ja Kankaan kappeli ja aidalla ympäröity hautalehto on naapuriseurakunnasn Ylivieskassa.


4) Ravintola, joka aukesi vasta klo 16 on Kokkolan vanhassa kaupungissa, ”Neristanissa”,  ja sen nimi on yksinkertaisesti Vanhan Kaupungin Ravintola. Sitä vastapäätä (kuvassa alla) on viehättävä sisustusliike Zinna. Lautasliinat sieltä ja minulle tiskirätit Toivolan pikku putiikista. 🙂

5) Vitoskysymykseen Katri H:n vastaus oli täydellinen:  ”Talo on Kalajoen hiekkasärkillä uudella loma-asuntoalueella, ja se esiteltiin yleisölle juuri päättyneillä loma-asuntomessuilla. Messuilla se oli kohde numero 3 ja nimeltään se on Villa Albatrossi. :)”

Vietin aikaa messuilla melkein kolme tuntia, palelin ihan tolkuttomasti, ja hämmästelin 180-neliöisiä loma-asuntoja, joissa kaikissa sisustus hyvin samankaltainen. Mutta kyllä sieltä jotain ideoita kotiin ja mökin sisustukseenkin tuli. Laittelen joskus niistä postauksen. Tässä yksi toinen kohde

6) Kuvassa no 6 on Ylivieskan rautatieasema, ja sen ratapihalla on tämä veistos, jonka olen joskus nähnyt junan ikkunasta, mutta koskaan ei tullut mieleen, mitä se esittää… Nyt kävin katsomassa. Se on Pohjanmaan radan valmistumisen 100-vuotisjuhlamuistomerkki (1986) ”Feriatis” (Antonio da Cudan).

7) Kuvassa on Kalajoen Hiekkasärkät.

 

8) Patsassilhuetti on Raahen Pekkatorilta, joka oli täydellisessä remontissa. Pietari Brahe oli hiekkakasoista huolimatta tavanomaisen omanarvontuntoisena.

9) ”Rautatieylihallituksen”  mallipiirusten mukaan tehty rautatieasema on Ylivieskassa.

10) Limonaditehtaan pullonpesukone. Tämäkin oli siellä Toivolan museossa. Siellä oli kaikenmoisia jänniä 1800-luvun lopun, 1900-luvun alun ”koneita”.

11) Joutsenaiheiset  katulamput on Limingassa. Limingassa olisi paljon muutakin kuvattavaa ja katsottavaa, mutta tein sieltä parikin kuva- ja kohderaporttia jo viime kesänä, jolloin muutaman viikon kuljin siellä päivittäin äidin sairaalareissun vuoksi. Liminganlahden luontokeskus, Arboretum, vanhan kirkkotie ja museoalue ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.

12) Viimeisessä kuvassa on pärehöylä (tässä kuvassa näkyy tuotoksiakin) – muutama luuli tuulimyllyn koneistoksi.

Kahdeksasta ensimmäisestä oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä ja neljästä viimeisestä yhden ( max. siis yht. 20 pist.). Ja jos ei ole koskaan asunut Oulun tai Lapin läänissä sai kaksi tasoituspistettä. Kuudesta kilpailijasta vain Sadulle nämä tasoituspisteet. Ja erikseen on mainittava, että Satu ei ole koskaan edes KÄYNYT Pohjois-Suomessa.

Kukaan ei tiennyt kaikkiin oikeita vastauksia, pisteet jakautuivat välille 15 – 18. Pisteen etumatkan kolmesta seuraavasta sai Katri H.,  jolla oli melkoinen kotikenttäetu kuten hän itsekin totesi! Liikuinhan hänen kotiseudullaan.

Onneksi olkoon, Katri H. !

Katri H. 18 pistettä
Hanne 17 pistettä
Koivu 17 pistettä
Satu 15+ 2 = 17 pistettä
Laura 16 1/2 pist.
Katri L. 15

Siis ihan mahdottoman tasaväkinen kisa.

Entäs palkinnot? Palkintoja on kolme, ja niistä voittaja (= Katri H.) saa ensin valita haluamansa, sitten loput kaksi arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken.  Ihan kuten viime vuonnakin palkintona on tietysti
1) Vuorotellen-kirjani ja lisäksi on
2) 10 euron lahjakortti Pentikin myymälään  ja
3) Guerlainin tuotepaketti, jossa mascara, meikkivoide, puhdistusvoide, Shalimar-tuoksu, huulihoide (care? = hoide?) ja meikkipussi.

Arvonta suoritettiin täällä Villa Oraniassa ilman virallisia valvojia, Pehtoorin toimiessa ”onnettarena”.

Ja arpaonni suosi ensiksi Hannea ja sitten Lauraa. Onneksi olkoon teillekin.

Ilmoitatko Katri H. minulle, minkä kolmesta palkinnosta valitset, ja sen jälkeen Hanne saa valita toisen jäljelle jääneistä ja viimeinen palkinto menee sitten Lauralle. Kaikki kolme ilmoitelkaa minulle postiosoitteenne, jollei minulla sitä ole…

Ehkä ensi kesänä taas uusi kisa!

Kisastudio Bad Gasteinista sulkeutuu tähän, ja palaa vielä illan kuluessa tämän päivän patikkareissuun! 😀

Bad Gastein Kitzbuhel

Gadaunerer Hochalmille (1834 mpy) kavuttu!

Vaellusviikon ensimmäisen päivän ohjelmasta luki viikko-ohjelmassa näin.:

Aloitamme ensimmäisen vaelluksen Angertalista ylös kohti korkealla sijaitsevaa Gadaunerer Hochalmia.  Lounas Feldinghüttellä (sis. hintaan) lehmänkellojen kilistessä taustalla. Laskeudumme pehmeitä metsäpolkuja pitkin takaisin bussille, joka kuljettaa meidät Bad Gasteiniin viikon ensimmäiseen After Walkiin. Bussimatka kestää n. 15 minuuttia. Vaellusaika (sis. lounaan): n. 6 tuntia.

No jotensakin noinhan se meni. Lounas vain oltiin eri paikassa.

Hyvin hiljaisessa yössä hyvin nukuttua aamun usvaisessa säässä lähdimme bussilla kohti Angertalia. Meitä oli yli 20 ja jako kahteen. Satuimme oikein mukavaan porukkaan ja sitten ei muuta kuin kohti huippuja.

Vaellus alkoi 1200 metristä, nousi yli 1800 metriin. Matkaa tuli koko päivän aikana sellaiset 10 kilometriä. Piece of cake? No joo, tällaisia heittojahan sitä on tehty. Vastikään mökillä tehtiin reiluun kolmeen tuntiin 16 kilometrin patikka, ja paisteltiin makkarat välissä. Ja korkeuserojakin oli. Siis? – No ei ollut ihan sama juttu. Alpit ja Saariselän tunturit ON eri juttu. Tiedetäänhän se. Toki tiedetään.

_MG_7072.CR2 (Custom)

Tänään patikka alkoi sellaisella ”löysät pois” -nousulla. Siinä ensimmäisen 20 minuutin aikana vannoin, etten koskaan enää, en-koskaan-enää-milloinkaan-missään-tapauksessa lähde mihinkään patikoimaan. Reidet huusi hallelujaa ja hengitys vähintäänkin tiheä. Muulla ryhmällä ei mitään ongelmia. Tai noh, myönsivät  että oli kipakka nousu. 200 m korkeuseroa ilman pysähdyksiä. Kuvasinko? No, hyvänen aika en! Hyvä kun jaksoin kuvauskalustoa ja kehoani kantaa.

_MG_7007 (Custom)

Kunhan tuo alku oli selvitetty, hengitys tasaantunut, aloin muistaa, miksi patikointi on minun/meidän juttu. On vaan niin mukava kävellä. Katsella. Kuvata? No edelleenkään en ottanut kameraa ja putkia repusta. Semminkin kun maisemat kovin samanlaisia kuin Kitzbühelissä jokunen vuosi sitten. Eikä sinistä taivasta. Mutta kaikkinensa mitä mainioin keli. Ei liian kuuma ( 15 – 20 C) eikä satanut. Hyvä hengittää, hyvä tepastella.

WP_20140713_13_46_58_Pro

Ensimmäiset 2 1/2 tuntia olivat periaatteessa koko ajan nousua. Kun päästiin 1600 metrin yläpuolelle, nähtiin jo ensimmäisen almin niityillä Alppi-lehmiä, paitsi että Milka-lehmiähän ne on. 🙂 Ja alkoi jo ”tuoksua Alpeille”. Ja kovin tuttuja kasveja niityilllä … Gaisbergissa jo niitä kuvasin KLIKS

Puolilta päivin olimme päivän vaelluksen lakipisteessä, Gadaunerr Hochalmilla ja siellä olevalla Baldauf-Hüttellä lounas!  Väsymys tipotiessään, patikoinnin riemu päällimmäisenä.

_MG_7037 (Custom)

Itävaltalainen lounas jollaiseen edellisellä reissulla emme olleet tutustuneet: Brettljause. Puulautaselle on laitettu tai saa valita kylmiä lihoja ja juustoja, leipää ja muita tykötarpeita. Meidän hüttellä tänään erinomaisen hyvä kattaus.

brett (Custom)

_MG_7017.CR2 (Custom)

Ja sitten tyypillisiä alppipatikkalounasjuomia: seljankukkamehua (todella hyvää), radlania (olutta ja sitruunasoodaa) tuotemerkillä Gösser, viinispitseriä (valkkaria ja soodavettä) ja snapsia (tämän päivän talossa tarjosivat päärynäsellaista.

_MG_7010 – Kopio (Custom)

_MG_7013.CR2 (Custom)

Ja tapaan kuuluu että sitä tuodaan 2 cl ja se kuuluu nauttia hissuksiin, ei mitään Pohjanmaan kautta -meininkiä näiden alppi-ihmisen nähden. 😉

Lounaalla ja sen jälkeen patikointi pelkkää riemua. Otin jo kamerankin esiin. Pehmeä, kostea, alamäkinen reitti toi mieleen Hahnenkammilta laskeutumisen anno domini 2011.

_MG_7065 (Custom)

Tämän matkanjärjestäjän vaelluksissa on hyvä – ja huono – puoli se että patikka on tiivistahtista, mikä tarkoitti että oltiin jo kolmelta takaisin kylässä. Sekä Kitzbühelissä että La Gomeralla patikkapäivä päättyi vasta viiden kieppeissä. Sitä ne pysähdykset tekee. Tosiasia on se, että minä [ja minun surkea kuntoni] kävelisin (ja kuvaisin) mieluummin hitaammin – tai siis pysähdellen enempi.

Kun afterwalk/hike alkoi venytyksillä oli se hyvä juttu. Emme jääneet aperolille tai muillekaan drinksuille, meillähän oli täällä omassa huushollissa kuohuvat kylmässä, ja minulla sikälikin ”kiire” että oppaalla oli minulle lainaksi usb-piuha, joten pääsin purkamaan eilisen ja tämän päivän kuvasaldon [joka oli lopulta aika vaatimatonta]. MUTTA: vielä ongelmia näiden kuva-asioiden kanssa. Tämä pikkuinen reissuläppäri vetelee viimeisiään ja toiseksi kuvanpienennysongelmia.

 

WP_20140713_12_01_14_Pro

_MG_7067 (Custom)

Ilma? illalla satoi. Ei haittaa: kävimme syömässä – Salzburger Hofissa ei eilisen kaltaista hulabaloota, ja erinomaista itävaltalaista chardonnayta oli tarjolla.

Huomenna uusi päivä, ja josko tämä kuvatoimituskin jo toimisi paremmin.

Bad Gastein Kitzbuhel Niitä näitä

Täällä Bad Gastein

Kuinka helppoa matkustaminen onkaan? Heräät 3.40, käyt suihkussa, föönaat hiukset, huristelet lentokentälle, jossa poimitaan umpipainava laukkusi ja pistetään menemään kohti Itävaltaa. Itse menet koneeseen, otat torkut, Helsingissä lentokentällä puolitoista tuntia, käyt aamukahvilla (toisella jo) ja menet taas lentokoneeseen, jossa tarjotaan puuhapaketti, joka sisältää tulikuumaa broileria ja (pahaa) perunamuusia (jäipä sitten enimmäkseen syömättä), kuuntelet miehen juttuja ( 🙂 ), ja sitten yhtäkkiä olet sateisessa Salzburgissa, reilun tunnin bussikyydin jälkeen Gastein-laaksossa, ja sitten Bad Gasteinissa, jossa opas ojentaa hotellihuoneen tai paremminkin ”apartementin” avainkortin ja toivottaa tervetulleeksi. On puolipäivä. Helppoa ja huoletonta on! Sopii meille. Elämä on. Loma on!

WP_20140712_13_59_10_Pro

Sade on lakannut, näkyy jo sinistä taivasta, ja lämmintäkin lähemmäs + 20 C.

Villa Orania on majapaikkamme tulevan viikon. Takana näkyvässä Salzburger Hofissa on aamiaiset ja illalliset, siellä on saunat, ja muuta tarpeellista.

Tässä meidän ”luxuryssä” onkin meillä oma keittiö! Ja minulla tällainen hieno bloggausnurkkaus. Pikkuinen kaksio siis. 😉

WP_20140712_17_02_12_Pro

Paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Niin ja parveke.

Käytiin tietty käveleskelemässä ja otin tietysti paljon! kuvia tästä kylästä, jotta voisin liitellä tähän.

Kylässä todella on isot korkeuserot, ihan pohkeiden venytyksestä kävi iltapäiväkävely [hyvä on tulo-Aperolit tulimme myös nauttineeksi] pitkin katuja. Hieman kulahtanut vaikutelma paikoin  jäi; täällä ei ole mitään Kitzbühelin kaltaista pittoreskia, elitistäkiin, uutta – vaan hieman näyttää kylä  elävän menneen maailman kaihossa vielä. Ehkä emme vielä oikein löytäneet ydintä…

Kaupan löysimme. Iso Spar parin korttelin päässä. Müslipatukoita ja energiajuomaa huomiseksi ja jääkaappiin kuohuvat odottamaan illalla palaavia patikoijia… Auringonkukkia minun piti saada.

Ja nyt sitten niitä kuvia?? Ei onnistu, argh! Olen ottanut väärän piuhan mukaan. Nuo pari kuvaa tuossa edellä kännykameralla otettuja, mutta kaikki muut otokset ovat kamerassa, josta en saa niitä pois, koska minulla on mukana vääränlainen piuha!!! Erinäisiä toimenpiteitä  jo tehty, että huomenna olisi muitakin kuin kännykuvia.

Illansuussa oli tiedotustilaisuus kaikille eri patikkaryhmille: taviskävelijät, Nordic walking-, Alppi-vaellus-ja Alppi-vaellus+ -ryhmät. Kyselin jo, josko voisin heti pudottaa meidän luokituksen [Pehtoori joutuisi minun vuokseni ”jäämään luokalle”), mutta oppaat kehottivat huomenna kokeilemaan, ja jollen onnistu, voimme siirtyä ”plussattomaan luokkaan”. Pitäkäähän peukkuja että patikkakirjeenvaihtajanne huomenna pärjää…. 😉

Infon jälkeen oli aika illalliselle. Ei huono. Puoliksi buffet, puoliksi annostarjoilu. Kerron joku päivä lisää….

Nyt pakkaamaan reppu, lepoa, sillä aamulla klo 8.45 on kokoontuminen tuon kellon alla. Nousu liki 2000 metriin alkaa. 🙂

WP_20140712_20_42_46_Pro

PS. käyttäkääpä te hyvät blogiystävät huominen kesäkuvakisaan vastataksenne.

Vieläkin näyttää siltä, että joka toinen osallistuja voittaa ….

 

Kitzbuhel Niitä näitä

Kohti Bad Gasteinia ja Alppi-vaellusta!

Huomenna lähdetään!

Kartta

Kohteena siis Bad Gastein, joka  on Salzburgin osavaltiossa Itävallassa, vain noin 200 kilometrin päässä Välimereltä ja reilun tunnin ajomatkan päässä Salzburgista, jonne me siis huomenna lennämme. Bad Gasteinissa on yli 6000 asukasta ja se sijaitsee noin 1000 metrin korkeudessa. Se on Alppien eteläosassa, Hohe Tauernin kansallispuiston pohjoisreunalla Gastein-laakson päässä. Kolme vuotta sitten olimme Kitzbühelissä eli Hohe Tauernin länsipäässä.

Kaupungin erikoispiirre on kuulemma vesiputouksen reunalle syntynyt keskusta ja sille on ominaista jyrkät ja kapeat kadut [kiva että saa kylässäkin vähän nousuja!]. Kylpyläkaupunkina se oli kuuluisa jo 1800-luvulla: valtavat historialliset hotellit ja keskustan jugend-tyyliset kivirakennukset on rakennettu jo vuosina 1850 – 1930. 

Kuumien lähteidensä ansiosta  BG tuli jo 1800-luvulla muodikkaaksi lomanviettopaikaksi, jossa vieraili paljon hallitsijoita sekä rikkaita ja kuuluisia. Yksi merkittävä lomailija oli muun muassa Saksan keisari Wilhelm I kanslerinsa Otto von Bismarckin kanssa. ja nyt melkein heti näiden jälkeen me sinne lähdemme … 🙂

Alppimatkojen matkantarjontaan turvaudumme ensimmäistä kertaa: Kitzbühelissä olimme Youtravelin reissulla ja La Gomera – Teneriffa -patikkareissun matkanjärjestäjänä oli TEMA-matkat (Finnmatkat).

Tällaista viheltelevää menoa minäkin sieltä odotan! 🙂

Alla oleva kuva (kesältä 2011) kannattaa klikata isommaksi, kuten toivottavasti tulevan viikon muutkin kuvat, jotka tänne toivon mukaan ehdin (vaelluspäivän jälkeen jaksan (edelleen olen huolissani omasta jaksamisestani)) laittaa.

tausta

Videoista puheenollen, harjoittelin puhelimen videokameraa: meidän Elmeri näyttää, että kilpikonnat EIVÄT liiku hitaasti.

 

Ja sitten pitää muistuttaa, että KESÄKISAAN  osallistumisaikaa on sunnuntai-illan loppuun asti. Tähän mennessä on tullut kolme ”vastauspaperia”. Kovasti odottelen lisää: pelkällä osallistumisella voi voittaa! Alpeilla suoritetaan arvonta maanantaina, ja tulokset julkistan alkuviikosta (keskiviikkona on patikkavapaa päivä, joten viimeistään silloin!) .

Auf Wiedersehen! Huomiseen!

Ruoka ja viini

TOP 10 -klassikkoviinien lista

viinimaistelu Viinisuosituksia. Niitä sitä minulta aika useinkin kysellään. 23-vuotinen aktiivisen viinikerhon aktiivinen jäsenyys on kai katsottu meriitiksi, jonka vuoksi minun arvellaan osaavan auttaa viiniasioissa. ”Top 10 -viinit” -listauksestani oli töissä lakkiaisten aikaan ja grillauskauden alkaessa muutamankin työkaverin kanssa puhetta, – – silloin vähän tällaisen listan kokoamista lupailin.

Viinisuositusta antaessa pitäisi tietysti aina tietää, mihin tarkoitukseen viini on ajateltu, minkä ruoan kanssa tarjottavaksi, hintahaarukka, onko viiniä nauttimassa sellaisia, jotka pitävät viineistä ”suomalaiseen makuun” [= uutteiset chiläiset chardonnayt tai tammitetut, vaniljaiset espnjalaiset tempranillot] vai onko viini tarkoitus nauttia harrastajien kanssa.

Joka tapauksessa mielestäni ei ole olemassakaan ”oikeaa” viinimakua, vaan jokainen tietää oman makunsa parhaiten. Listaa kootessani yksi tärkeä kriteeri oli, että suositusviini on Alkon vakiovalikoimassa ja että sitä on useimmissa Alkoissa saatavissa. Etteivät siis ole nämä suositukseni mitään uutuuksia, eivätkä yhden pienen sisäänostoerän tuotteita, vaan jonkinlainen klassikkolista tuo on.

Jotta palvelu olisi hyödyllinen ja jotta siitä olisi iloa, lista on myös ”kauppalappu”-muodossa pdf-tiedostona (KLIKS) 🙂

viinit

Kuohuvalla aloitetaan Uusi-seelantilainen 1) Lindauer on syvänkeltaista, aika pienikuplaista. Ja siinä on makua, se on kuiva, mutta ei kirpakka.  Sillä on hyvä aloittaa, onnitella, voipa sitä käyttää ihan seurustelujuomana, josta käytetään myös nimitystä ”lipittelykuohuva”.

Moet

(klikkaa kuva isommaksi, näet mitä nämä magnumit (1,5 l),
jerobeamit (3 l), metusalemit (6 l), balthasarit (12 l) ja  nebukadnessarit (20 l)
maksoivat samppanjatalossa Epernayssa keväällä 2011)

Jos haluat tarjota samppanjaa tai viedä sellaisen lahjaksi, voit tietysti ostaa Moët & Chandonin vakiosamppanjan, mutta persoonallisempi ja moneen tilanteeseen nimeltäänkin oivallinen, on Martell´n talon valmistama 2) Victoire. Se on vuosikertasamppanja (nyt Alkossa on menossa 2005). Sekin on suhteellisen kullankeltainen, ja siinä on paahteisuutta ja toisaalta raikkautta ja makua josta pidän.

2_-2 2_

Sillä voi hyvin jatkaa sitten vaikka kala-alkuruoan pariin. Valkoviiniksi voisin suositella melkein mitä tahansa Alkon hyllyiltä löytyvää alsacelaista rieslingiä. 3) Trimbachin Riesling nyt ainakin on sellainen klassikko, joka sopii juhlavaankin kalaruokapöytään. Ja kyllä sellaisen pullollisen mieluusti ystävien kanssa nauttii vaikka ilman ruokaakin. Myös saksalaiset Rheingaun rieslingit kannattaa pitää mielessä ja testata.

IMG_0999

Tällä hetkellä Alkossa näyttää olevan vain Trimbachin Reserve 2011, joka aika tyyris, mutta tilausvalikoiman kautta ja varmaan jonkun ajan kuluttua taas vakiovalikoimaankin tulee Trimbachin vuosikerraton riesling, joka on vitosen halvempi. Yksi Alcasen viini, jota olen monelle tarjonnut, monelle suositellut, on Pfaffnheimin Pinot Gris -viini, jonka nimi vaihtui vastikään pelkäksi 4) Pfaffiksi. Samalla etiketistä tehtiin tunkkainen, vähän jouluinen. Mutta ei se viiniä muuta. Viini on puolikuiva, siis monen ei-niin-viinin-ystävän makuun erinomainen viini. Ja se on oikein hyvä makupari mausteiselle kiinalaiselle ruoalle tai bratwurstille (tai muulle makkaralle) – ihan niin kuin sitä Riquewihrissä ja muissa ihanissa ristikkotaloisissa Alsacen viinikylissä nautitaan.

IMG_0982

Entäs rose? Niitä aika vähän harrastetaan, mutta 5) Torresin Santa Digna. joka on tehty Cabernet Sauvignon -rypäleestä Chilessä on viinillinen, oivallinen kesäviinibuffet/piknik-viini. 8 uuteen nousuun Punaviineistä ensimmäisenä on sanottava Beringer. Se on luotettava tuottaja Kaliforniasta, ja oikeastaan ihan sama, minkä Beringerin viineistä ostat (koskee myös valkoviinejä ja roseeta) niin ostat hyvän viinin. Taattu viini buffet-pöytään, kesägrilliruokien kaveriksi, talven juustolautasten äärelle tai höyryävien patojen kumppaniksi on 6) Beringerin Cabernet Sauvignon. Ei mitään suuria intohimoja, mutta hyvä peruspunkku, josta Alkon luennehdinta menee näin: ”Keskitäyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, kypsän kirsikkainen, mausteinen, kevyen vaniljainen”

Beringerin lisäksi ”luottotaloja” ovat australialainen Penfolds, italialaiset Zenato ja Tommasi. 7) Tommasin Amarone (lahjaviini, juhlaviini, jouluviini, parasviini) on tietysti yksi ylitse muiden minun viinimakumaailmassani, niin kuin nyt  amaronet yleensäkin, mutta myös tänä kesänä alkoon tullut Tommasin Rose on lajissaan/hinta-laatusuhteeltaan vallan hyvä.

Ja amaroneista kun puhutaan, on ehdottomasti vinkattava italialaiset ”appassimento”-viinit. Niitä on monella tuottajalla (Emilia, Due Passi, Vivaldi -nimisiä). Ne on edullisia, melkein makeita, hyviä,  helppoja.

viinit-2

Beringerin ja Tommasin ja muiden amarone-viinien lisäksi juustoille ja pihveille, porolle ja paisteille sopivat (australialaiset) syrah-viinit. 8) Wyndham 555 on meillä usein Lapin mökillä pororuokien seurana. Pippuripihville ja monelle muulle takuuvarma valinta. Meistä ainakin.

Jos on tarve jälkiruokaviinille, niin on niitäkin vaikka ja kuinka paljon (Vin Santot italialaisista tietysti), niitä tulee ja menee, mutta yksi klassikko niistäkin on monia muita parempi: itävaltalaista 9) Lenz Moserin Trockenbeerenauslesea ei voi sivuuttaa tässä yhteydessä. Yhtä lailla juustojen kanssa kuin omena-marsipaanipiirakalle tai suklaakakulle.

Suklaakakulle sopii kyllä vielä paremmin hyvä portviini. Nyt kesän keskellä, hellepäivänä on vähän vaikea edes ajatella sitä ihanuutta, jonka sinihomejuustopalanen ja lasillinen porttia talven takkailtana tuottavatkaan. Mutta kun on sen aika, hanki pullo 10)  Taylorin 10-vuotista porttia. Siitä riittää moneksi perjantai-illaksi lasilliset.

Vähän tylsä tästä listasta tuli, mutta nämä on minun mielestäni sellaisia varmoja. Täällä blogissahan kerran pari kuukaudessa arvioin kyllä sitten uutuuksia ja erikoisuuksia… Mutta tämä klassikkolista on siis tulostettavassa ”kauppalappu”-muodossa pdf-tiedostonakin: oleppas hyvä  –  KLIKS 🙂

Oulu Ruoka ja viini

Juhlahetkiä loman keskellä

Mitä tänään?

Ihan hurjan aikaisin ylös. Touhuamista. Liikkumista. Kävellen kaupungille. Iltapäivällä Laanilan historia -palaveria, aurinkoa, hömppälukemista.

Ja illansuussa uudelleen kaupunkiin, Pehtoorin kanssa, – nyt pyörillä. Ensin ajateltiin polkevamme Nallikariin simpukoille, mutta sitten: näitä helteisiä kesälomapäiviä on niiiiiin vähän, joten nyt tehdäänkin ruoasta juhla. Siis vuorossa tämän kesän Uleåborg. Luulen, että keksimme tälle kesälle vielä toisenkin syyn, että sinne menemme. Siellä on erinomainen ruoka, ja leppoisa palvelu. Se on erinomaisella paikalla, torinrannassa, vanhassa aitassa. Kesällä saat syödä ulkona, muttei tarvi istua pölyisellä kadulla.

 ulkona-4

alkusalaatti

 

taimen

ulkona-8

 

Nyt olemme tyytyväisenä kotona.

Tänään toinenkin juhlan paikka.

Posti toi korun, jonka sunnuntai-iltana ”huusin”. Aiemminkin olen jotain kirjoittanut Annan koruista Uuden Lastensairaalan hyväksi. Olen roikkunut tuolla Annan korusivulla viikosta toiseen etsien minulle mieluista kaulakorua tai avainnauhaa [nyt kun töissä olisi pidettävä henkilökorttia kaulassa] ja viime viikolla Anna laittoi huutokauppaansa korun, josta pidin hyvin paljon. Sunnuntai-iltana olin valppaana, koneen ääressä, ja onnistuin nettihuutokaupassa ”huutamaan”  korun itselleni. Tänään se tuli postissa. Se on vähintäänkin sellainen kuin toivoin. Ja lisäarvoa sille tuo, että tämä nuori nainen, Anna, joka näitä koruja tekee ja huutokauppaa, lahjoittaa kaiken saamansa tulon Uudelle Lastensairaalalle. Käyhän katsomassa Annan sivuja.

Tässä minun uusi koruni. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

ulkona-2

ulkona-3

ulkona-7

ulkona-6

Tuplailo- ja ihastus.

 

Historiaa Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini

Patiolla vai piazzalla?

Lupailin tuossa jokunen viikko sitten kertoa, miksi Oulussa on patiot, kun muualla maassa ravintoloiden ja kuppiloiden ulkopöytäalueista käytetään yleensä nimitystä terassi.

Oulussa toimi 1960-luvulla ylioppilastalo Rauhalan talossa – paitsi Kesäleski-niminen kesäravintola, vähän aikaa (ennen Kesäleskeä?) myös espanjalaistyylinen La Hacienda -niminen ravintola. Kun kerran ravitsemusliikkeen nimi ja vaikutteet olivat espanjasta, oli ravintolassa myös sisäpiha, jossa oli myös ulkopöytiä ja tuoleja, mikä ei suinkaan 60-luvun Suomessa ollut tavallista. Ja nimenomaan tästä La Hacienda -ravintolan sisäpihasta käytettiin nimeä ”patio”, joka on tarkka käännös espanjan ´sisäpihaa´tarkoittavasta sanasta.

Kun olut vuonna 1968 vapautui, ja ravintolakulttuuri monipuolistui ja alan lainsäädäntö muutenkin hiukan hölleni, alkoi Ouluun, kuten muuallekin maahan, syntyä näitä ulkokuppiloita, terasseja. Oulussa Rauhalan pihan ”patio” oli ollut sarjassaan ensimmäinen, ja niinpä se antoi sitten yleisnimen oululaisille oluen ja muiden virvokkeiden kesäisille lipittelypaikoille. Oulussa terassit ovat edelleen patioita.

Meidän kotipihalla ei ole oluenlipittelypatiota, vaan piazza. Aivan samanlaisen etymylogisen selityksen mukaan kuin La Hacienda -ravintolalla oli patio, niin meidän La Festan edessä on piazza, – tai ihan vaan piha. 😉 Ja siinä tänään iltapäivä on tullut luettua, auringosta nautittua. Syötyä. Jo aamuvarhain ennen kampaajalle lähtöä tein kurkkukeiton tekeentymään jääkaappiin.

Ohjeen olen jo aiemmin kirjoitellut: täällä. Sattumina muutama jääkuutio, paprikapaloja ja sitten ruis-sinihomejuusto-snacksejä, joita viime viikon rengasmatkalla ostin. Hyviä ovat. Sellaisenaankin, ja salaatissa, krutonkien tilalla. Lime-juusto-ruis- ja salami-ruis-snacksejä ostin myös. Suomalaista ruokaa.

Kaupunkireissulla tein sitten sellaisen merkillisen virheliikun, että ostin pöytäliinaKANKAAN. Kangas tarkoittaa, että siitä pitäisi ommella liina, iso liina. Enkö minä ikinä opi? Miksi minä en jättänyt sitä liikkeeseen ja maksanut siitä, että joku, joka osaa ommella, ompelee. Minullahan on olemassa suunnilleen elinikäinen ompelukonekammo, joten miksi minä hellepäivän illaksi moisen riesan itselleni keksin? Liekö helle pehmittänyt pään? … Huoh. Mutta ei auta. Nyt ompelemaan, samalla vähän vaatehuoltoa reissukamppeille.

Niitä näitä Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Lomamaanantai

Paljon ehtii yhtenä lomamaanantaina…

Ystävän ja tämän pojan kanssa kävimme aamulenkillä, lämmin tuli jo silloin. Olipa hyvä idea, eikä suinkaan minun.

Sen jälkeen jatkoin pienesti pihapuuhia, pyykkejä ja sitten kohti Linnanmaata. Oppiaineen professoreilla on vuosikymmenten aikana ollut tapana heinäkuussakin, helteilläkin, töissä käydä, joten ihan vain perinteitä ylläpitääkseni, viimeisinä professroriviikkoinani, katsoin velvollisuudekseni 😉 käydä katsomassa kun tänään oli väitöskirjan naulaustilaisuus.Meitä oli paikalla kaikkiaan neljä: väittelijä, kustos (= työn pääohjaaja), kollega, joka on jo kesäkuulla lomansa viettänyt ja meitsi. Onhan meitä noissa pienimuotoisissa naulaustilaisuuksissa yleensä 10 – 30 henkeä. Mutta hyvin se meni neljän hengen keskenkin. 😉

Noh, totta puhuen, en ihan vain tuon naulauksen takia paikalle hankkiutunut, vaan kukkien kastelu, kesätenttivastauspinot ja Laanilan historia -projektin yksi tulostusvälivaihe saivat duuniin menemään. Mutta kovin kauaa minua ei helteisenä maanantaina siellä pidätelty. Semminkin kuin meillä oli kutsu Kelloon. Kelloonpa hyvinkin. Ystävien luo menimme ”kaffelle”.

Kesälomamaanantai-8

 Erinomaisen viehättävän pihapiirin katsastimme ensin.

Kesälomamaanantai

Kesälomamaanantai-2

Eikä siinä vielä kaikki: perheen 8-vuotias – paitsi tekee kauniita koruja – myös mm. tällaisia:

Kesälomamaanantai-3

Samppanjaa, mansikoita ja niitä niin kaipaamiani croissanteja maisteltuamme ja tovit juteltuamme olimme kovin hyvillä mielin ja oli aika lähteä kotimatkalle.

Kotiin polkiessamme poikkesimme vielä Juniorin luona. Ilmoitin jo aamupäivällä pojalle tulevani tarkastamaan ”aitarojektin”, jonka pääosin Pehtoori toukokuussa duunasi. Kenttä- ja tupatarkastuksen jälkeen ei huomauttamista. 🙂

Kesälomamaanantai-4

Kesälomamaanantai-5

Kesälomamaanantai-6

En yhtään ihmettele, että ammattikirvesmies/rakennusyrittäjä, joka oli Pehtoorin aidan nähnyt, oli todennut, että kirvesmiehenäkin mieheni olisi elantonsa hankkinut. Osaa se. 😉

Illalla  lämmön ja kesälomatunnelman vielä viipyilleissä tein meille iltapalaherkut. Lasilliset punaviiniä, pari siivua vuohenjuustoa, hyvää italialaista metsähunajaa ja pinjansiemeniä. Yksinkertainen on usein parasta. Perfetto.

Kesälomamaanantai-7

Kokeilehan. 😉

 

Oulu

Oulu on merenrantakaupunki

Miksi lähteä maailman ääriin, kun Oulukin on niin kaunis!?  Aamuisin varsinkin. Kesäaamuisin varsinkin. Tyynet, aurinkoiset kesäaamut!  ♥

Lenkillä Toppilansaaressa, Möljällä, Nallikarissa. Eikä sitten paljon muuta, miksi pitäisi? 🙂

Nallikarissa-7

Nallikarissa-8

Klikkaamalla allaolevat kuvat suurenevat, jopa näytön backgroundeiksi?

Nallikarissa-2

Nallikarissa-3

Nallikarissa-4

Nallikarissa-5

Top 10 -viinilista ja kesälukemistot pihalla ”puuhailuna”.

Olen NIIIIN lomalla!

♪  ♪ ♪  ♫ ♪ ♫