Tuulestatemmattua

Retkipäivä Rodoksen kaupunkiin

Pitkien yöunien jälkeen kokoonnuimme hiljalleen resortin suuren aamiaissalin parvekkeen reunapöytään. Toisena aamuna jokainen löysi valtavasta tarjonnasta mieluistaan hyvää. Minä vasta tänään löysin sen saarekkeen, jossa on pelkkiä paikallisia herkkuja, kreikkalaista jukurttia (joka on ihan erilaista kuin Lindahlin (sinänsä hyvä) Suomessa myytävä. Ja löysin marinoituja kirsikoita ja rusinoita. Juustopiirasta. Loppuviikon syön aamiaisilla vain niitä. 😉

Ennen kymmentä lastauduimme meidän vuokra-Ooppeliin ja lähdimme kohti pohjoista. Ajatuksena että jos kerran on luvannut ukkosmyrskyä ja sadekuuroja niin ei ainakaan jäädä hotellille mököttämään. Lähdimme retkelle katselemaan saarta ja ehkä pakoon sadetta. Ja totisesti: aika hyvin onnistuimme. Sadekuurot ja ukkonen tulivat vasta kotimatkalla iltapäiväneljältä vastaan.

Olin suunnitellut reitin, josta oli varaa vaihtoehdoille ja aika paljon ehdimme nähdä.

Ihan ensimmäiseksi ajelimme (Juniori ajoi koko päivän, minä etupenkillä, Apsu halusi ehdottomasti viereensä ”Naanan”) Anthony Quinn´s Baylle. Sitä kehutaan yhdeksi Rodoksen kauneimmaksi biitsiksi, eikä turhaan. Quinn ihastui paikkaan kuvatessaan saarella elokuvaa ”Navaronen tykit” ja ostipa sen sitten itselleen. Vuonna 1982 Kreikan valtio on lunastanut kauniin poukaman takaisin omistukseensa.

Jossain vaiheessa tulee mieleen Anthony Quinn ja hänen huikea roolinsa elokuvassa ”Kerro mulle, Zorbas”. Pitäisi katsoa se joskus uudelleen. Kirjakin on kotona hyllyssä … Miksihän se kolahti nuorena niin paljon? Oikeasti pitää lukea se uudelleen. Kuten ehkä myös Theodoros Kallifatiksen ”Minun Kreikkani”. Oliko se kirjan nimi? – Pitää tarkistaa kotona. Sekin kirja on siellä. Ja sirtaki-musiikkia olen täällä kaivannut … missään se ei ole vielä kuulunut.

Rannalla suhteellisen rauhallista, niin kuin muillakin nähtävyyksillä. Moneen kertaan Pehtoorin kans todettiin, että ”Kuinka täällä olisi ahdasta ja kuumaa elokuussa!”

Biitsiltä matka jatkui Koskineaun pieneen kylään: kaipasin ”aitoa” kreikkalaista maalaismaisemaa tai pientä kylää, joka ei olisi ihan turismin hapattama. Ja siellä tuota tunnelmaa oli.

Kylän kirkko käytiin katsomassa. Olimme aika ihastuneita.

Ja matka jatkui kohti Rodoksen kaupunkia. Vastoin odotuksia se olikin tosi iso kaupunki. Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, ajoimme pitkin rantaa pitkään ennen kuin löysimme isolle autollemme parkin.

Matkalla vanhaan kaupunkiin katselimme kaupungin katuja ja paikallisten elämänmenoa. Sitähän oli tavattoman vähän nähtävissä kaiken turistielämän takaa. Rodos elää matkailulla, ja se ei jäänyt epäselväksi! Ja kuinka paljon suomalaisia ravintoloita ja myymälöitä – ja suomalaisia – katukuvassa olikaan. Minä en ole tiennyt, että Rodos on suomalaisille Teneriffan veroinen matkailukohde.

Tämä ei ehkä ole se, mitä tulimme hakemaan. Niinpä menimmekin perikreikkalaiseen ravintolaan lounaalle. Kana-souvlakien, pizzojen, limpparien, oluen, retsinan (mitä muistoja!!!!) jälkeen lasku oli huikeat 56 euroa.

Niillä eväillä jaksoi kohti vanhaa kaupunkia.

Sieltä on paljon kuvia! Nyt vain nämä muutamat… kotona sitten lisää.

Maailmanperintökohde, keskiaikainen Rodos jäi aika lailla kaiken krääsän ja ravintoloiden alle ja piiloon, mutta muutamia viehättäviä, oikeasti vanhoja välähdyksiä näkymässä oli.

EIkä edelleenkään satanut! Toisin kuin oli Kolymbiassa tehnyt. Ja ukkosmyrsky oli poissaollessamme ollut tosiasia. Kotimatkalla pilvet vielä uhkaavia.

Ilta on kuitenkin ollut sateeton, ja kuinka mukava olikaan pulahtaa iltauinnille suoraan hotellihuoneesta ennen illalliselle menoa. Swin-up on aika makee juttu.

Helioksen saarella auringossa, myrskyn uhatessa

Rodos on Helioksen saari. Ja Helioshan on antiikin kreikkalaisessa mytologiassa nimenomaan auringon jumala. Saarella on 300 päivää vuodessa aurinkoa.

Tänäänkin on ollut, vaikka säätiedotukset lupasivat tälle päivälle ja huomiselle ”rankkoja ukkosmyrskyjä”, ajoittain erittäin voimakkaita myrskyjä ja sadetta. Aamu oli kaunis ja aika lämminkin. Kun pikkuperheen kanssa olimme aamiaisen jälkeen kävelyllä lähistön pikkuteillä alkoi taivaalle kertyä tummia pilviä, jyrähtelikin. Ja tuli muutama tippa vettäkin.

Apsuhan tuntee suunnilleen kaikki automerkit, ainakin ne joita Suomessa eniten on. Täälläkin niitä on kerrattu liikenteessä ja hotellin parkkipaikalla. Sitten tänään tulin paikalle kun Apsu ja pappa olivat katselemassa autovuokraamon mainostaulua, josta poika luetteli autoja ja sitten siinä oli hieno kerman värinen Beetle Cabriolet. Minullahan on Beetle, tosin vanhempaa mallia (kuusvuotias se jo on) kuin tuossa kuvassa, eikä mikään avomalli ja minun on graniitinharmaa, mutta Apsu hihkuu kuvan ääressä: ”Avomummin auto”! Olemme tässä koettaneet porukalla pohtia, mikä oikein on ”avomummi”. 😀

Puolen päivän jälkeen oli kuitenkin jo niin hyvä ilma että lähdimme (minun ja Apsun päikkäreiden jälkeen) hotellin isolle allasalueelle. Välillä pilviä sen verran, että oli aurinkotuolissa hetkeksi vedettävä rantapyyhe lämmittämään.

Ja Apsu oli lasten lämmitetyssä altaassa, ja voi sitä riemun määrää! Poika oli oikeastaan eilen eka kertaa kunnolla uimassa, ja tänään jo uskalsi ja osasi renkaalla ja kellukkeilla ihan itsekseen polskia. Ei mitään vesipelkoa.

Päivä siis mennyt enemmän vähemmän auringossa kelliessä.

Sentään vähän kiertelin hotellialueen viheralueilla. Oleanterit jo kukkivat. Luonnollisesti. Ja sitten tällainen jännä pulloharjan näköinen kukka kasvaa meidän oven pielessä.

Huomenna oli myrskyä tai ei, olemme ajatelleet lähtevämme ajelulle ja katsomaan saarta vähän Kolymbian ulkopuolellekin.

Niitä näitä Rodos

Juhlamatkalle koko perhe

Täällä Kolymbia, Rodos!

Olkoonkin että Norvegianin koneellinen oli täynnä oululaisia tai ainakin pohjoissuomalaisia, ja puolet matkustajista lapsiperheitä (isovanhempineen monet muutkin kuin me) niin kyllä suora lento kohteesta kotikenttä kohteeseen lomapaikka on jo sekin juhlaa. Ja varhaisaamussamme kaikki sujui hyvin ja helposti.

Jo matkalla lentokentälle ja -kentällä Apsulla oli niin monta kummasteltavaa ja hämmästeltävää asiaa, että voin vain kuvitella, miten tuleva viikko on meille täynnä ”oho”-, ”kato, mummi”- ja ”voi jeehu” -huudahduksia.

Kalsean, kolean Oulun ja neljän tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Rodoksen kentälle etuajassa, ja sitten etsimään laukkuja, rattaita, Helsingin nuortaparia ja vuokra-autoa. Kaikki löytyivät! Ja kuinka matkatavarahihnalla kulkevat laukut, ja Apsun vetolaukku viimeisenä!, olikaan jännä juttu.

Seuraava jännityksen paikka olikin, ovatko huoneet toiveiden ja tilausten mukaiset: pikkuperheelle terassillinen, nuorelle parille parvekkeellinen ja meille terassillinen, jossa on swim-up! Ja onko huoneet vierekkäin ja auringon puolella. Melkein kaikilta osin toteutui, nuori pari on meistä aika etäällä, mutta eiköhän me täällä viikko pärjätä.

Matkaa Rodoksen lentokentältä tänne meidän hotellille on reilut 20 km ja kylän nimi on Kolymbia. Hotelli on ihan rannalla ja valtavan vesipuiston vieressä. Meillä on vesipuistoon ilmainen sisäänpääsy, eikä hotellistammekaan altaita puutu. Joten eiköhän uitua tule. Sikäli kuin sää suosii … Hotellin vieressä on myös pieni ”vuori”, ensimmäinen huiputettava kohde tälle reissulle?

Iltapäivällä lämmintä riitti hellerajalle asti. Kuinka se tuntuukaan hyvälle.

Sitten majoittumisesta ja päivien kulusta täällä vielä sellainen juttu, että matkavarausta tehdessä päädyin lopulta myös siihen, että meillä on täällä All Inclusive. Sekin vastoin minun ”reissufilosofiaani”. On meillä sellainen ollut joskus aiemminkin (Agadirissa Marokossa ja Playa del Carmenissa Meksikossa, joihin molempiin oli syynsä 😉 ) ja nyt ajattelin, että kun meidän porukassa on pari nuorta miestä, jotka tarvitsevat ruokaa aika tiuhasti, meissä on patikoijia ja kulkijoita jotka eivät aina ole yhtä aikaa lähdössä syömään muiden kanssa, on pääsykokeisiin altaalla lukija, on Apsu, jonka päikkärit on usein juuri meidän muiden lounasaikaan etc. niin aina ei niin helposti porukkaa yhteen saada syömään…

Ja valittu majapaikka on aika syrjässä mistään ravintolahoukutuksista, joskin toki varmasti sekä Lindoksessa että Rodoksessa käydään joku ilta syömässä, ja – viime kädessä – tämä All Inclusive taitaa tulla kaikkein edullisimmaksikin. Ja niin paljon kuin tykkään kokata (myös reissuissa) niin nyt minulla on siitäkin loma.

Tänään olemme jo myöhäisen lounaan ja äsken myös illallisen valtavasta buffasta nauttia. Odotusten mukaista. En usko, että jäämme nälkäisiksi, mutta varmasti käymme myös jossain hotellin ulkopuolella syömässä.

Ja me olemme uineet. Me kaikki. Minä ja Apsu uitiin aika pitkään meidän swin-up-altaassa! Niitä riemun kiljahduksia ja sitä iloa! Oi että!

¨¨¨

Ja me muistimme kuin muistimmekin! Apsu oli jo lähtenyt vanhempiensa kanssa nukkumaan, mutta me nuorenparin kanssa menimme vielä yhteen monista ulkoravintoloista yömyssyille ja arvonta yhdeksän (MS, Sini, Satu, Kati, Leena, Hissu, Anneli, Tiina, Marketta) arvontaan osallistuneen kesken suoritettiin. Ja voitto meni ANNELILLE! Onneksi olkoon. Lähetätkö minulle jossain välissä osoitteesi, niin postittelen tuliaisien kunhan täältä kotiudumme.

Rodos

Ja matkamme kohteena on?

Italia? Niinhän kaikki ovat arvelleet. Ja niin arveli perhekin silloin kun tietokilpailukysymyksiin vastasivat.

Mutta kerronpa ensin vähän matkan valintaperusteista. Kohteen valinnassa kolme tärkeintä perustetta olivat lämpö, matkanteon helppous ja sujuvuus sekä paikan ja maisemien kauneus. Ja majapaikan valintaan vaikuttivat edullinen hinta, uima-allas ja myös tasokkuus (tässä iässä ei enää retkeilymajoissa asuta 🙂 ) .

JOS olisin saanut valita hinnalla millä hyvänsä (= halvalla) ja hyvillä, nopeilla lennoilla, niin silloin olisin varmaankin varannut matkan Sisiliaan. Siis Italiaan 😉 . Ja vuokrannut sieltä ison talon isoine pihoine ja uima-altaineen ja vuokrannut meille auton. Mutta kun seitsemälle hengelle sellainen tulee jo tosi kalliiksi ja yhteydet eivät ole mitenkään nopeat (= olisi yövyttävä välillä Helsingissä ja/tai lennettävä öiseen aikaan), niin siirryin etsimään muita vaihtoehtoja, ja Kroatia alkoi viime syksyn ihanan kokemuksen jälkeen kiehtoa, mutta … onko varmasti uima-allaspäiviä? Onko tarpeeksi lämmintä? Onko meille kaikille hyvät mahikset viihtyä, olla ja liikkua?

Ei siis kaupunkilomaa, ei patikkalomaa (ainakaan koko aikaa), ei vuokratalolomaa. Siis ei ollenkaan minun tyyliseni valinta.

Eikä me lähdetä Espanjaan, ei Kataloniaan, ei Kroatiaan, ei Irlantiin, ei Floridaan, ei Barcelonaan, ei Mallorcalle, ei Itävaltaan, ei Teneriffalle, ei Milanoon, ei Champagneen, ei Caprille, ei Korsikalle, ei Provenceen, eikä edes Firenzeen. Kaikkia noita paikkoja on arvauskisassa ehdotettu, ja kaikki nuo kiehtovat, ainakin puolessa niista on jo käytykin, mutta ei me mennä mihinkään noista.

Eikä edes mihinkään Italiassa. Me lähdemme huomenna Kreikkaan!

Erittäin painava tekijä matkan valinnassa oli sen helppous. Lennämme aamupäivällä suoraan Oulusta Rodokselle, ja viikon päästä lauantaina iltapäivällä takaisin Ouluun. Ilman välilaskuja, ilman jatkolentojen tai väliyöpymisten hintoja. Tytär ja vävykokelas tulevat Helsingistä suoraan Rodokselle, jossa tapaamme huomenna puolenpäivän jälkeen. Lento Oulusta perille 4½ tuntia. Vuokra-auto Rodoksen lentokentälle koko poppoolle on jo viikoksi varattu.

Me emme asu vuokratalossa, emmekä missään pienessä idyllisessä boutique-hotellissa, joita olen muutaman kerran suosinut ja jotka ovat olleet mitä viehättävimpiä, vaan meille on varattuna kolme huonetta valtavasta ****+ rantahotellista aika lailla keskellä-ei-mitään, Rodoksen rannikolla ja merenrannassa. Aivan: ei ollenkaan minun tapaistani. Mutta onneksi koko perheestä tämä olikin aikas hyvä valinta. Ja tänään onkin ollut meidän Teletappi-ryhmällä vilkasta keskustelua, (Miniä kirjoitti: ”A. kuunteli kun mun puhelin kilkatti näitä wappeja:”voi jeehu, täjän tunnee postia” ”) – olen aistivinani matkan odotusta muillakin kuin minulla.

Parakalo, hyvät blogini seuraajat! Huomisesta lähtien kuulumisia Välimereltä!

EPILOGI

Tämä on nyt sitten kuudes matka Kreikkaan (jos lasketaan Kyproskin kreikkalaiseksi, vaikka itsenäinen valtio onkin). Ensimmäiseni tein heti reippaasti matkanjohtajana: 24-vuotiaana melkein maisterina kahden viikon matka Kreikkaan. Ei mikään turistireissu jonnekin pikkusaarelle, vaan historian laitoksen ekskursio, jolle osallistui 40 henkeä ja jonka aikana kierrettiin Peloponnesoksella, saaristossa (Mykene, Mykonos), Delfoi, Olympia, Sparta, … ja tietysti Ateenassa muutamia päiviä. Onneksi minulla oli kollega, niistä päivistä ystäväksi tullut, toisena matkanjohtajana, ja kihlattunikin mukana. Seuraavat reissut Kreeta, Kypros, Santorini, Halkidiki – noista vähän juttua ja kuviakin täällä. Lapsetkin jo mukana…

Kaupunkireissulta Kreikkaan

Vaikka ensi viikko lienee itäisellä Välimerellä viileämpi kuin tämä tai reissumme jälkeinen, niin olen varma, että siellä on lämpimämpi ja vähemmän räntäsateinen kuin Oulu tänään.

Kuvat kotipihalta iltapäivällä… Lähetän huomenna verrokit. 😉

καληνύχτα

Kalinihta! Hyvää yötä …

Niitä näitä

Aina jotain

Tehän tiedätte, että meidän reissuun lähdöissä on – yleensä aina – viime metreillä joku jännitystä aiheuttava tekijä. Useimmiten (lento)liikennettä uhkaava lakko ja aika usein alkanut tai jatkuva hammassärky. Jollei muuta niin sitten matkakohteessa on joku ”häikkä”, – jollei muuta niin ainakin säätilan äkillinen muutos vuoden aikaa liittyen paljon kylmemmäksi. No nytkin näyttää että kohteessamme sää viilenee. Mutta ei se ole nyt kovinkaan iso huolenaihe. Mutta aina jotain.

Niitä näitä

Väriä elämään

Veroilmoitukset x 3 (oma, äidin ja Muistikuvien) hoidettu. Aamusella Apsun lähdettyä lyhyeltä ”aamupäiväkoti” käynniltä, nostin lanketit esille ja annoin itselleni luvan jättää lenkin väliin. Niin iso homma muka ja nihkeän kostea ja kylmä ilma, että ei lenkkiä tänään. Pikkuisen kyllä tuli ylimitoitettua veroilmoitusten vaativuus. Eipä mennyt kunnon lenkin aikaa niihin.

Mutta kovin vähän sitten olen muuten saanut mitään aikaiseksi. Kirjeenvaihtoa ja chattailua yhteen jos toiseen suuntaan, virallista ja ei, mutta kuitenkin asioiden päivitystä ja unohtuneita vastauksia.

Kesäkamppeita sentään etsiskelin, huoltelin, tuulettelin ja muutamat puserot ja housut jo silitinkin. Matkagarderobi on aika lailla koossa. Eikä näytä yhtään minun tavalliselta musta-valko-ripaus-pinkkiä-ja-pari-siniraitapaitaa -setiltä, vaan ihan kuin jonkun toisen matkalaukkuun olisivat nuo menossa. 🙂 Harmaantumisen myötä tarvii värejä?

Ajattelin, että jo perjantaina kerron täällä matkakohteemme, ja syyt miksi sen valitsin. Joten perjantai-iltaan kuuteen asti on vielä mahdollisuus osallistua tuliaisarvontaan arvaamalla mihin me olemme lähdössä. Jokaisella on kaksi arvausta. Tähän mennessä osallistujia on vasta viisi ja kun arvonta suositetaan KAIKKIEN (ei siis ainoastaan oikein) arvanneiden kesken, niin mahdollisuudet tuliaispalkintoon ovat vielä vallan hyvät. Lauantaina, kunhan olemme perillä, suoritamme arvonnan ja julkistan tuloksen jos suinkin ehdin ja yhteydet pelittää.

Voit jättää arvauksesi tuonne, missä on ”Arvauskilpailun muutkin” KLIKS

Tytär perusti juuri meidän reissupoppoolle yhteisen Whatsapp-ryhmän. Ja sen nimi on Teletapit. Niin me yhdessä silloin maaliskuussa päätimme. Siinäkin on pieni, tosin aika vaikeasti löydettävissä oleva vihje matkakohteestamme. 🙂

Lähtölaskenta jo aluillaan

Niitä näitä

Vappupäivä perinteisesti

Tänään on sellainen päivä, että ei ole paljon kirjoitettavaa.

Voisin vain todeta (trendikkäästi): Jätän tämän tähän. KLIKS

Siis linkki kuviin, joita aamupäivällä (hyytävän kylmässä, auringottomassa – sikäli hyvässä kuvauskelissä, säässä) otin Katsastuskonttorin pihassa. Oulun vanhojen autojen – ennen näkemättömän laaja – kavalkadi oli siellä koolla ennen lähtöään kulkueena Oulun kaduille. Olin hyvissä ajoin, joten autojen kyljissä roikkuvaa yleisöä ei ollut paljonkaan kuvien tiellä… Kylmähän se taas oli, mutta toisaalta hyvä kuvauskeli, ei jyrkkiä auringon tuomia varjoja.

Ihan erityisesti tykästyin muutamaan ”uuteen” ennen esillä olemattomaan autoon ja yhteen moottoripyörään. Annoin kertoa itsellseni, että tämä Tunturi on moottoripyörä, ei mopo. Sillä saisi ajaa vaikka moottoritiellä. Miten kauniin värinen se onkaan, miten kauniisti entisöity ja mikä parasta? Vuosikerta! – Vm. – 58. Ihan juhlaprätkä! 😉 Tosin olen viime aikoina vakavasti harkinnut sähköpyörän hankkimista. Siis minulle ei moottoripyöräkuumetta vieläkään. Se pieni lämmönnousu niiden suhteen oli silloin kun Pehtoorilla oli satapiikki Yamaha (rek. OC-477, minä muistan vielä!) Mutta tämä on kaunis, eikö?

Ja tankin päällä ”lunttilappu” liikennemerkeistä”. Vallan mainiota. ”Jalankulkijan ylimenopaikka”!

Melkein pari tuntia kaikkinensa vietin koleahkossa säässä ja sitten hopusti kotiin. Etähuolehtimista ja aika vappupäivälliselle. Pikkuperhe tuli tekemään ja nauttimaan barbeque-päivällistä. Siinähän se iltapäivä vierähti. Ja kun muut jäivät sisälle sulattemaan, me aloitimme Apsun kanssa saippuakuplakauden. Ja potkuautoaikakauden, ja pihalla koluamisen kauden … ja kaiken kaikkiaan uhmasimme viileähköä säätä…

Toukokuu on nyt.

Niitä näitä Vanhemmuus

Vapun tuntoja

Perinteistä on hyvä pitää kiinni!

Meidän Vappuperinteisiin kuuluu käynti – joskus pitkäkin oleilu – Pyykösjärven rannalla, ystävien luona. Joskus, menneinä vuosina ”käynti” tarkoitti liki kellon ympärystä – kolmesta kolmeen – nyttemmin myöhäisellä aattobrunssilla piipahdusta. Ainahan se on mukava nähdä vanhoja ystäviä ja uusia tuttavuuksia.

Koleahkosta säästä huolimatta olimme liikkeellä pyörillä, ja niinpä lähtiessämme brunssilta soitimme eksnaapureille, että tulisimme piipahtamaan, hakisimme tullessamme cavan, nauttisimme yhdessä, vaihdettaisiin kuulumiset? Sopisiko? Heidän kanssaan kuitenkin on enimmät vaput vietetty … ja mitä saimme vastaukseksi? – Tulkaa. Tervetuloa. Tulkaa.

Ajelimme Välivainion Alkon kautta, ja siellähän oli asiantuntevaa palvelua tarjolla: Juniorilla on kevään harjoitteluprojekti ohi, ja kesäduuni alkanut. Oulun Alkoissa (Välivainio ja Linnanmaa) on meidän insinööriopiskelija kesä- ja ehkä myös syystöissä. Kannattaa pojalta kysellä suosituksia, erityisesti kuplivien osalta. 😉

Siispä löysimme hyvän Cavan, yksi kriteeri oli se, että se oli kylmäkaapissa. Ja tuntui hassulle, liki hämmentävälle, kun poika ohimennen, vappuaaton kiireessä, esitteli meidät työkavereilleen, ”vanhemmat tuli ostoksille” … 😉

No mutta, .. kuohuva reppuun ja pyöräilimme eksnaapureiden luo. Olipa hyvä nähdä heitä. Muistella ja kertoa. Samalla se oli 80-vuotistervehdyskäynti. Hyvä jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, ja ajatella, että josko meilläkin vielä ainakin 20 hyvävointista vappua edessä….

Mukavaa Vappua teille kaikille.

Muistikuvia Valokuvaus

Postikorttikauppa on auki!

Siinä se on kevätsunnuntai kulunut!

Aamuvarhaisesta tähän… Kun sentään välillä tein kahden hengen erinomaisen myöhäisen brunssisapuskan, joka oli siis jo melkein päivällinen, ja asiasta Pehtoorille raportoin, mies kysyi, että miksi? – Kannattaako? No ei kannata, mutta ku. Mutta kun on tämmöinen harrastus. 😉

Siis: nyt on Muistikuvia-sivuilla Postikorttikauppa avoinna! Tervetuloa!

Tarjolla on vielä kovin vähän kuvia, ja koko ajan tulee lisää. Pyrin myös ajankohtaisuuteen ja vuotuisjuhlien ja juhlakalenterin mukaisiin päivityksiin, mutta nyt siis jo alku.

Voit ostaa esimerkiksi vaih yhden kuvan käyttöoikeuden, jopa ihan yksityisen käyttöoikeuden tai sitten voit ostaa paketillisen kuvia. Kymmenen kuvaa eri tarkoituksiin. Pakettiin kuuluu myös kuoret ja voit itse kirjoitella sisäsivulle haluamasi viestin.

Onhan se hyvä olla kotona pieni korttien ”varmuusvarasto”, eikö? Korttipaketissa on nämä kuvat. Isompana ne löytyvät täältä. Ja nuo kuvien nimet eivät tosiaan korteissa näy, joten voit ihan valita, mihin mitäkin korttia käytät.

Paketin ja yksittäiskuvien tilausohjeet on Muistikuvia-sivulla. KLIKS.

Toiveita ja palautteita tämän tiimoilta otan mieluusti vastaan. Joko kommenteissa tai ihan suoraan sähköpostilla. Ja kuten sanottu, voit tilata ihan sellaisia kortteja kuin haluat ja tarve vaatii.

Oulu Valokuvaus

Kevättä – ainakin mielessä

Onhan tämä vähän noloa, mutta tässä iässä kovin tärkeää: nukuin ihan mahdottoman hyvin viime yönä. EI painajaisia, ei särkyjä, vuodenajasta huolimatta ei allergisia oirehtimisia, ei valvottavia huolia läheisistä tai vähän kauemmistkaan. Minä vaan nukuin. Se ei kuulkaa enää ole mitenkään ihan tavattoman tavallista. Mutta niin nyt on vain käynyt. Ja olen siitä kovin iloinen, – ja virkeä ja aika aikaansaapa.

Ja tänään on ollut kevät.

Ei mitenkään hillittömän lämmintä, mutta sen verran kuitenkin, että tänään oli kevään ensimmäisen pyörälenkin aika.

Tosin aamupäivällä kävin merenrannassa kävellen, todeten, että melkein rantaan asti on vielä jäät. Mutta kuinka olikaan tyven. Teki mielenkin tyveneksi. Miksipä minun pitäisi maailman murheista huolehtia, kun en kuitenkaan niille mitään voi. Läheisten murheista ja iloista välitän, ja niihin joskus jotain voin, mutta .. mitäpä tässä murehtimaan.

Kivitasku.

[Ei ole tänään ollut ainoa lintu, joka on riemuinnut ja kertonut siitä laulullaan kaikelle maailmalle. Ihan mahtavia konsertteja pitkin päivää siellä ja täällä.]

Kun iltapäivällä kummasti laiskotti, ehdottelin Pehtoorille, jotta olisiko se viikon etnisen ravintolan testauksen aika, ja niinpä me pyöräilimme kaupungille syömään: viime viikolla turkkilainen Istanbul ja tänään verrokki turkkilainen Hagia Sofia. Teen ensin viikolla postauksen. Eroja on.

Pyöräily oli tämän vuoden ensimmäinen: sehän se on mukavaa… Ja edelleen mietin, että josko sen sähköpyörän ostaisin ….

Palatessa häivähdys kevään tulosta, ja varma merkki siitä ovat opiskelijat haalareissaan.

Ikävähän niitä on. Opiskelijoita istumassa luennoilla haalarit päällä, vapun jälkeen tenteissä ihan pallo hukassa, keväällä kirimässä talven taantumia, tai sitten ei. Niitä ”ei” melkein yhtä paljon kuin suorittajia … Mutta juuri tähän aikaan keväästä on ikävä opiskelijoiden pariin, ja siihen, että itsekin saa tehdyksi ja saa oltua avuksi ja eteenpäin monelle.

Tänään tekemisillä vaikutus kuitenkin enimmäkseeen ihan pienessä piirissä, ihan itsellekin mukavaa kuvailla kevättä, kortteja.