Isänpäivän aamu .. hm… mitäs minulla olikaan tehtävänä… eipä paljon mitään. Päivällisen olen luvannut juhlan kunniaksi tehdä. Aina kannattaa juhlia kun on pienikään syy …
Aamupäivällä olin kotikaupan pihalta lähtien piiiitkällä lenkillä, jonka kohteena tietysti hautausmaa. Olipa oikeastaan aika hyvä ilma, mutta taas hautausmaalla näin sellaisia vähemmän mukavia juttuja… Että ihmiset voivat olla ulkokultaisia ja kylmiä.
Kotosalla jatkui erinäiset siivouspuuhat, jotka eivät tulleet valmiiksi, kaukana siitä, mutta olipa leppoisaa kun huomasin ajattelevani ”tästä voin jatkaa huomenna”, ei niin, että ”tämän pitää olla valmiina huomenna”. Minulla on aikaa, huomenna jatkuu …
Ja sitten puuhaamaan päivällistä: pikkuperhe tuli syömään. Apsu toi papalle kortin, johon oli piirtänyt papan auton. Ja Juniori toi päivälliselle samppanjalahjan (yllättikö ketään?), ja kylläpä oli nyt paras samppanja pitkääään aikaan. Keväisen Saksan ekskursion viinikauppavierailun jälkeen tilattu pientuottajan samppanja maistui, samoin kuin minun tilaamani, jo vanha tuttu etelä-afrikkalainen The Chocolate Block -punaviini. Jos kohdalle sattuu, niin kylläpä kannattaa maistaa/ostaa. Ja sitten Juniori toi myös minulle lahjan! Olivat (koko perhe) ostaneet jo ”varalle”, vakaasti uskoen 😉 , että joskus valmistun, yhden huippu-samppanjan. Se on nyt jemmassa, – ehkä minä ne valmistujaiset pidän … 🙂
Ja sitten isänpäivän päivällinen. Mikä lie etiäinen se iski viikolla, kun mietin tämän juhlapäivän menua. Fondue! Pitkäään aikaan ei ole ollut fonduepata käytössä ja sehän voisi olla mukava, pitkään yhdessä istumisen ja päivällisestä nauttimisen juttu. Ja olihan se. Jos sinulla on fonduepata jossain jemmassa, niin nyt esiin!
Ei mitään umpituhtia juusto- tai suklaafondueta, ei edes öljyssä kypsentämistä, vaan kunnon lihaliemi (Puljonki!) pataan, ja hyvää lihaa ja lisukkeita annospaloina valmiiksi! Miniä ei ollut moista herkkua koskaan kokenut, mutta pitipä hänkin.
Olennaista on, että liha on tuoretta ja hyvää. Kauppahallissa ”Torin lihamestari” ymmärsi mihin ja mitä tarvitsen, ja leikkasi siivut naudan sisä- ja ulkofileestä, sekä karitsan filettä (150 g/fonduepadan äärellä oleva). Lisäksi laittelin vihanneksia. Ja salaattia ja bataattiranskalaisia (Pirkka! , joista Apsukin tykkää kovasti).
Ei fondue-lihaa eikä kasviksia mausteta etukäteen, joten olennaista on hyvät kastikkeet. Tein kolmenlaista: vas. ananas-curry, keskellä chili-ketsuppi-valkosipuli ja oikealla sinihome. Kaikissa on pohjalla 1 dl majoneesia, ½ dl ranskankermaa ja ½ dl turkkilaistajukurttia (tein pohjan kolminkertaisena, sitten maustoin erikseen nuo vaihtoehdot: = 1 dl ananasmurskaa ja 2 tl currya, seuraavassa 2 valkosipulinkynttä murskattuna, 1 tl chilijauhetta, 1 rkl ketsuppia, suolaa ja mustapippuria, ja viimeisessä 100 sinihomejuustomurua ja persiljaa. Viimeinen äänestettiin parhaaksi, mutta kaikki kelpasivat.
Ja jälkkäriksi kakkua ja kahvia.
Eihän tuo mikään taidokas räpellys ole, – minulla olisi paljon selityksiä moiseen, mutta se oli hyvää! Tumma suklaa-kirsikkakakku se on, ja huom. niitä viikolla ”ongelmana” olleita hasselpähkinöitä on nyt käytetty hyödyksi.
Isänpäiväviikonloppu alkoi oikeastaan jo perjantaina, jolloin Juniori vei isänsä kaupungille. Niin tyypillistä meidän Junioria: ”Tarjoan sulle aperitiiviksi isänpäiväsamppanjat Voxissa (oululainen viinibaari) ennen kuin mennään syömään.” Tiedättehän: poika tarjoaa aperitiivit, isä ruoan. No mutta, kuinka moni isä-poika lähtee perjantaina kaksistaan samppanjalle ja syömään? 😀
Juhlaviikonloppu on lopuillaan, marraskuukin tuntuu hyvälle. Huomiseen!
Mukavalta kuulostaa teidän isänpäivän vietto. Mutta sehän minua jäi nyt vaivaamaan, että mitä siellä hautausmaalla näit? Terveisin kukkahattukyylä.
Tämä oli toinen kerta kun näin kuinka haudalla kävijä toi mukanaan kukkakimpun ja asetteli kauniisti hautakiven eteen, otti kuvan ja lähti vieden kukkakimpun mennessään. Eilen tämän yhden naiset episodin näin kaukaa, mutta pari vuotta sitten yksi perhe (? vanhemmat ja aikuisia lapsia), jotka olivat viereisen käytävän varrella tekivät saman ja tällaytyivät vielä itse kuvaan.
No jopas! Eipä ole tullut mieleen, että tuollaista voi edes tapahtua…tai tulla jollakin mieleen. Olemme aiheesta pöyristyneitä.
Voi tapahtua, kuten myös kukkien, kynttilöiden, jopa -lyhtyjen pöllimistä. On aika epähumaania ja muista välittämättömyyttä.