Tuulestatemmattua

Syksyisiä touhuja

Melkein kesä tänään. Ja eilen, ja viikonloppuna.

Silti ei mitään erityisen kesäisiä puuhia, – päinvastoin syksyistä tekemistä. Melkein puolukanpoimintaankin ryhdyin kun olin jäkälämetsällä tänään. Pyörälenkki taas Virpiniemen suunnalla ja mukana isohko paperikassi: syksyn ja talven pöytäkoristeisiin, ehkä mökin ikkunanpuitteiden väliin, ehkä sisaren haudalle, säilyisikö vielä tonttuovellekin joku jäkäläpensas? Mökkimaisemista, Saariselän maastosta porojäkälää ei löydy, joten siksi minun on sitä täältä paliskuntien eteläpuolelta poimittava. Puolukat olivat vielä kovin pieniä, pikkuisen raa´ahkoja [onpa sana], mutta olisi niistä huuppamarjat* saanut, ja puolukathan kypsyvät poimittuinakin. Mutta enpä viitsinyt. Perinteisesti ostan joka syksy viisi litraa torilta ja pakastan: ne riittävät talven lappapuuroihin ja puolukkasurvokseen poronkäristyksen oheen.

* ”huuppamarjat” on anopin termi raakilepuolukoille, joista tulee hyvää hyytelöä, koska niissä on paljon pektiiniä (luontainen hyytelöimistä edistävä ainesosa)

Syksyistä myös tavallista runsaampi telkkarin katselu. Edelleen La Promesaa yksi jakso joka arkipäivä (minulla kyllä välillä jo vähän puutumista koko telenoveleen), ja Oulun asuntomessuilta neljä pätkää Huvila & Huussi -ohjelmassa. Messuilla käyneenä, ihmisvirrassa talot läpikäyneenä, oli mukava katsella nyt yksityiskohtien poimintoja ”rauhassa”.

Ja vahingossa löysin Netflixistä leffankin meille lauantai-illaksi: Torstain murhakerho! Olen kuunnellut kaikki neljä suomeksi käännettyä murhakerhodekkaria ja tykännyt niistä aika paljonkin. Brittihuumoria ja -miljöötä, ”varttuneet” rikosetsivät toimessaan.

Samalla huomasin, liian myöhään!!, että Torstain murhakerho huippunäyttelijöineen (Helen ´The Queen´ Mirren, Pierce´Bond´Brosnan, Ben´Gandhi´Kingsley) on pyörinyt myös sarjana Netflixillä. Nyt se on pois listoilta. Lienee toivottava ja odotettava paluuta ohjelmistoon pikimmiten.

Ja telkkarin katseluun ja syksyyn liittävää on myös kutominen: olen pitkin kesää neulonut jämälangoista villasukkia aika ison nipun ja tyynynpäällisiä mökille, sekä yhden surkean islantilaisneuleen (siitä ei ole edes kuvaa), mutta ei mitään kunnon projektia.

Ja kaiken aikaan kaivannut jotain mukavaa uutta kunnollista neulottavaa. Ja Miniällehän vielä kelpaa uusi neulepaita. Kaikilla muilla on niitä ilmeisesti riittämiin kun ei ole tullut toiveita. 😀 Mutta siis. Seela-neuleen aloitus on nyt puikoilla!

(Kuva VillaUnelmien sivulta)

Tuleviin iltoihin tällaista hyvää tekemistä.

Niitä näitä

Ruoka on muutakin kuin ravintoa

Eilisen päivän tyyneys teki hyvää. Aamusella hiljaisessa jokivarressa pitkälle, – ja takaisin.

Ja sitten hakemaan lapsia kunhan olivat koulusta päässeet: lähdettiin muksujen kanssa kansainvälisille suurmarkkinoille: prezeleitä, parmesankimpale, englantilainen toffee (miksi? sitä kysyn taas kerran), Järvenpäähän tuliaiskirja Emmiliinille ja tilpehöörit A:lle ja E:lle. Ja gelatoa!

Juniorikin liittyi seuraamme kun töistään pääsi. Vaikka markkinoilla olisi monenlaisia herkkuja ruokakojuissa ja telttaravintoloissa, me lähdimme keskustaan ja Pannuun pizzalle. ”Oikiaan ravintollaan” kuten Eepi totesi ja halusi. Minustakin mukavampi istua, syödä ja jutella rauhassa. Jälkkärille mentiin kuitenkin takaisin torille: italialainen gelato houkutti.

Ja tämänkin päivän pääasiallinen juttu on ollut ruoka. Sovitin aamuisen pyörälenkkini reitin siten, että Apsun pyytämä ja minun lupaamani sushipäivä olisi tänään. Siis mutkan kautta Aasia Markettiin ja pyörän tarakkalaukullinen tarpeita sushikekkereitä varten. Paluumatkalla vielä hallista nigireihin ja sashimeihin tarpeellinen tuore lohi. Ja vielä marketin kautta täydentämään raaka-aineita, erityisesti jälkkäriä varten.

Ja edelleen, koska olin hieman epävarma siitä, kuinka omat sushini onnistuisivat, ostin kaupasta pikkurasillisen kalifornia etc. sushia. Kuvista kyllä erottaa, mitkä ovat omatekemiä ja mitkä sushibaarista (joka Toppila-marketissamme on kyllä erinomainen). Riisin keittäminen ja ”maustaminen” (riisiviinietikalla, sokerilla ja suolalla) on se ratkaiseva tekijä sushin onnistumisessa. Tai ainakin minun mielestäni on. Ja perhe kyllä vakuutti, että olin onnistunut!

Koskapa en ollut suinkaan varma, miten sushin tekotaitoni vuosien tauon jälkeen olisi heräteltävissä ja miten sushi ylipäätään lapsille maistuisi ja ruoantarpeen tyydyttäisi, päätin tehdä jälkkäriksi pannarin. Sille kermavaahtoa, Nutellaa ja/tai hillahilloa. ”Tästä tulee kunnon sokeripärinät” kuten Eepi totesi. Ja minä totesin, että ruokafilosofiani on ”ruokaa rakkaudella” ja katsokaapas mitä pannari osasi ihan itsekseen uunissa tehdä: sydämellinen pannari tuli tänään.

Ruoanlaitto ja yhdessä syöminen on hyvä juttu. Monestakin syystä. Tulipahan tänäänkin taas todettua ja todistettua.

Hautausmailla

Kaupungissa kierrellen ja kohdaten

Hautausmaat ovat myös elämää varten. Tai kuten Naantalin hautausmaan portin pielessä lukee: ”Hautausmaa tukee elämää.”

Taas kerran olin tänään Oulun hautuumaalla, sekä ylhäällä Intiönmäellä uurnalehdossa, että vanhalla puolella vanhojen oululaisten kauppias- ja virkamiessukujen ja tervaporvareiden sukuhautojen välisillä poluilla. Sisaren haudalla uurnalehdossa käynnit ovat jo tyynempiä, armollisempia kuin kesän alkupuolella olivat. Useimmiten ainakin ovat, – tänäänkin. Vanhempien haudalla käyn melkein enää vain tavan vuoksi, enää on hyvin vähän kerrottavaa, muisteltavaa. Noh, kuitenkin muistaen.

Tänään hautausmaista, haudatuista, muusta menneestä, mutta vielä enemmän elämänmenosta ja näistä päivistämme tuli vaihdeltua mietteitä ja kuulumisia tuttujen kanssa. Hautausmailla taidetaan jutella erilaisista asioista kuin vaikka kauppakeskuksissa tai bussipysäkeillä. Luulisin. Joka tapauksessa mukava kohtaaminen.

Reilun tunnin pyörälenkki venähti lopulta melkein kolmetuntiseksi, kun siihen kuului piipahdus ystävän luonakin. Ja sitten lopulta pitkän mutkan kautta kotiin, – oli aikaa ja ajateltavaa.

Maisemat ja ”luontohavainnot” jäivät vähäisiksi: kaupungintalon upea fasadi ja kukkaistutukset voidaan ehkä niiksi laskea. 🙂

Liikkuminen Valokuvaus

Tavallista ja siitä poikkeavaakin

Kymmeniä kilometrejä pyöräilyä päivittäin, samoin kymmeniä valokuvia päivittäin, kymmeniä, jollei satoja whatapp-viestejä suuntaan jos toiseenkin päivittäin, tai paremminkin iltaisin, – ja Emmiliinin kanssa aika usein whatsapp-videopuheluita. Muutamia hyviä kirjoja viikottain, unitunneissa puutteita, mutta sopivasti sapuskaa. Oikeinkin hyvää välillä.

Tyhjäkäyntiä, aikomista, päivien laskemista, vähän siivoilua ja järjestelyä, odottamista, suunnittelua, lääkäreissä kulkua molemmilla, aikaansaamattomuutta, kituviikkoa, – vähän tuollaista. Toisaalta ihan tavallisia loppukesän (KYLMÄN loppukesän) päiviä…

Noista on minun/meidän viime päivät tehty. Vaikka kylmää, niin enimmäkseen sateetonta kuitenkin.

Aamu-usvaa takapihalla, iltapäivällä auringonkukka”peltoni” kukkimista, …

Enpä tiedä, laitanko tällaista ”viljelystä” ensi vuonna. Toisaalta keittiön ikkunasta näkyvät mukavasti… Ja leikkokukiksikin tuolta on riittänyt.

Tänään ajelin Haukiputaalla, Kellossa ja Virpiniemessä, hiekkateilläkin. Metsäteillä näkyi että puolukkaa on tulossa paljon, tatteja ei ainakaan pyöräillessä näkynyt.

Silti. Metsissä on mukava kulkea.

Niitä näitä Oulu Ravintolat Ruoka ja viini

Hartaanselällä ja Alfredin luona

Kovin syksyiseltä on tänään tuntunut. Eikä yhtään sitä helpottanut se, että olin aamulla jo yhdeksän aikaan pyörän – ja kameran – kanssa kulkemassa. Onneksi olin jo riddarit ja sormikkaat etsinyt esille ja käyttöön. Ei enää ilman niitä tarkene tuulisessa Oulussa ajella.

Tänäänkin vielä kuljin Toppilansalmen, Hartaanselän ja Pikisaaren kautta (Hiukkavaaraan, Auranmajalle ja Risuniittyyn) lenkilläni.

Oulujokisuistoon rakennettu uusi Hartaansilta ja sen lähellä Olosauna, pienvenesatama ja Hietasaaren rannassa parinkin viehättävää näköalapaikkaa ovat kaupunkikuvaa ja kevyenliikenteen verkostoa ”elähdyttäviä”, iloja näillä tienoin liikkujille. Tänä vuonna elokuun taivas on ollut upeiden, dramaattisten, kauniiden, raskaiden ja kevyiden pilvien peittämänä; eilen ja tänään ne toivat kuviin kontrasteja ja minua miellyttävät. Pilvet, kumuluspilvet ja harsopilvet, sinisellä taivaalla tuovat iloa.

Nämä samat kuvat isompana Kuvat.fi – sivustollani Hartaansilta

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Iltapäivällä me lähdimme kaksistaan ulos syömään. Hääpäivä/kihlajaispäiväpäivällinen tällä kertaa Alfredissa. Eikä se pettänyt tälläkään (kolmannella) kerralla.

Minähän pidän heidän konseptistaan myös siksi, että ruoka-annoksilla on tarinansa. Minun alkuruokani:

KIRJOLOHI & YUZU

OTE ALFREDIN REISSUPÄIVÄKIRJASTA, PÄIVÄYS 17.6.1987

”Sateinen aamu Nagasakin kalatorilla. Kalastajat huutavat päivän saaliitaan, ja jossain kiehuu kookosmaito. Maistan lusikallisen cevicheä – tuore kala kypsennettynä hapolla, yuzun kirpeyttä, kookoksen pehmeyttä. Korianteriöljy tuo vihreän sävyn, ja limemajoneesi sitoo kaiken yhteen. Päällä rapeaa kookosta ja pikkelöityä kurkkua, joka maistuu inkivääriltä. Se on kuin pieni, raikas tuulahdus keskellä kosteaa aamua. Kirjoitan muistiin: tällaisen haluan valmistaa kotona, mutta pohjoisen kalalla ja omaan tapaani.” (M/G)

Pääruoaksi valitsin kateenkorvaa koska missään en ole sitä saanut kokonaista annosta, muutaman harvan kerran osana pääruokaa, joskus pihvin vieressä pieni nokare, mutta tänään kunnon kimpale!

Lisukkeet tekivät annoksesta vähintäänkin hyvän, ellei erinomaisen.

KATEENKORVA & MISO

Alfred rakastaa illallisia, joissa pöydän ääreen kokoontuu ystäviä, naurua ja vähän liikaa viiniä. Tänä iltana hän päättää yllättää vieraat jollain odottamattomalla. Vasikan kateenkorva – tuo keittiömestareiden salainen herkku – paistuu pannulla kullanruskeaksi ja saa rinnalleen vaalealla misolla syvennetyn, kermaisen liemen. Pehmeä selleripyree, pikkelöity sipuli ja grillattu lehtikaali rakentavat makujen kerroksia, jotka herättävät uteliaisuutta ja ihastusta. Alfred tietää, että tällaiset illat muistetaan – ja niin muistetaan myös tämä annos. (L)

Ja jälkkäri.

MUSTIKKA & LAKRITSI

Eräänä kesäiltana Alfred muisteli metsäreissuja, joissa siniset sormet ja lakritsipiiput kuuluivat asiaan. Tässä jälkiruoassa nuo maut yhdistyvät uudella tavalla: lime-vaniljajäädykettä kerrostettuna mantelimarenki- keksien väliin, kuin nostalginen Puffet-jäätelö. Vierellä mustikkasorbettia ja lakritsikreemiä – tuttuja makuja uusissa vaatteissa. Annos, jossa metsä kohtaa makean mielikuvituksen.

Voitte olla varmoja, että annos jossa ”metsä kohtaa makean mielikuvituksen” oli mitä parhain, varsinkin kun annoksessa oli niin kovasti tykkäämääni limeä.

Hääpäivä on hyvä syy käydä kaksistaan ulkona syömässä. Tälläkin kertaa se oli hyvä juttu. Kuten jo vuosikymmeniä, ja kuten toivottavasti vielä monina seuraavinakin vuosikymmeninä.

Ruoka ja viini Viini

Kalaisten maistelujen jälkeen

Viikonloppu. Kuin se olisi alkanut jo eilen.

Meillä oli eilen ruokajuhla: Kalaiset maistiaiset! Siis viinikerho maistelemassa viinejä ja syömässä illallista, jonka teemaksi olin valinnut kalan. Palannen näihin vielä jossain vaiheessa.

Viinien maistelun teema oli ”Italian maakunnat (vol. II)” ja tällä kertaa olin valinnut kaksi autonomista Italian maakuntaa, jotka ovat saaria. Siis Sardinia ja sieltä Vermentino-rypäleestä valmistetut viinit ja Sisilia, ja sen ”Etna Rosso”-viinit.

Kuten – aina – tekemällä muistiinpanoja, opin kirjoittamalla ja muistan paremmin. Nyt kun on aikaa on mukava värkkäillä tällaisia prujuja: Italian maakunnat vol 2

Sardinian vermentinot olivat oikeinkin hyviä. Yllätys siis se. Ja sitten kun en laittanutkaan maisteluun Sardinian cannonauta, jotka olin hankkinut 8wines- kaupasta, koska vähän pelkäsin, että ne olisivat liruja tms. Ja niinpä ostin Alkosta Sisilian Etna Rossoja Nerello Malcalese -rypäleestä (me on joskus juotu oikein hyviäkin siellä ja sieltä…) ja ne olikin, – noh, karkeita, rikkisiä etc. Siis kolme Sardinian Cannonauta jäivät vain katselun asteelle ja hieman pettyneenä maistelimme, ja jätimme pulloihin juomattakin noita Sisilian rossoja. Noh, opimmehan taas uutta.

Klikkaa kuvat auki, näkyvät vähän isompina…

Italian maakunnat vol 2

Ja tänään verkkainen pyörälenkki kaupungin laitamilla. Ja uudella Hartaansillalla! Palaan huomenna kuvin tähän reittiin…

Ruoka ja viini

Juhlaa ja arkea, herkkuja ja huolia

Aika rientää, ajatukset harhailevat, suunnitelmat muuttuvat, syksy tuntuu tulleen. Kuulumisia ja tekemisiä, tuloksia ja kokemuksia.

Paljon on perjantain mökiltä paluun jälkeen uutta ja tekemistäkin ollut. Puolenpäivän jälkeen oltiin jo Oulussa, joten pyöräilyt, puutarha, postit ja kauppa-asiat hoituivat jo silloin.

Lauantaina oli jännä päivä: mummille ainakin. Koululaiset, ja toki myös Juniori ja Miniä, tulivat syömään. Jännää siksi, että Eepi on jo ekaluokkalainen!

Meillä oli ihan uusia juttuja ruokapöydässä: Torin Lihamestarilla oli tiskissä kotimaista suklaahiehoa! ”Suklaahieho saa nimensä siitä, että sen ruokinnassa hyödynnetään kotimaisen makeisteollisuuden ylijäämäsuklaata”. No ei liha kovin suklaista ollut, mutta kyllä siitä hienoisen suklaan vivahteen löysi, ja olihan se mureaa, – Pehtoori malttoi grillata ja maustaa hyvin hienovaraisesti. Henkka Alenin tomaattirisotto ja pari erilaista salaattia sopivat hyvin makumaailmaan.

Ja jälkkäri! Chez Flou´sta hain paitsi tavattoman hyvän patongin myös pistaaricroissanteja ja suklaacroissanteja. Kaikille maistui! Ehdottomasti kannattaa sieltä perjantaisin tai lauantaisin hakea jotain hyvää … Leipomo on vähän vaikea löytää, mutta tässä vinkki: Limingantullin XXL:n parkkipaikan vastakkaisella puolella.

Ehdottomasti kannattaa sieltä perjantaisin tai lauantaisin hakea jotain hyvää … Leipomo on vähän vaikea löytää, mutta tässä vinkki: Limingantullin XXL:n parkkipaikan vastakkaisella puolella.

Viikko on sitten alkanut paljon vähemmän herkullisissa merkeissä. Päivä kerrallaan taas arkea…

Mökkielämää Niitä näitä

Ihan omissa oloissa

Moottoripyörien ääni on kuulunut koko päivän mökkipihaan: Saariselällä alkaa tänään Jänkhällä Jytisee -festarit (tänään mm. Anssi Kela ja Olli Halonen). Viime vuonna paikalla oli yli 2000 motoristia.

Sähköposti ja some suoltavat ilmoituksia Oulun taiteiden yöstä: siellä on kaupungin läpi kulkeva ravintola-piknik-pöytä, paljon näyttelyitä ja mahdollisuuksia tavata tuttuja.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja täällä me kaksin Hangasojan elokuun illassa olemme ja elelemme ilman kulttuurikokemuksia, pihapiirisssä touhuten, syöden (porolihapullat sienikastikkeella ja jälkkäriksi leipäjuustoa ja hilloa, – ei huono) ja saunoen.

Päivällä oltiin ihan uusilla metsäautoteillä ajelemassa ja sitten metsissä kulkemassakin. Saaliina litran verran männynpunikkitatteja. Koivunpunikkeja emme enää poimi, pakkasessa on jo moneen sapuskaan . Eilisellä (sieni)retkellä YKSI herkkutatti. Mutta saaliin niukkuudesta huolimatta, johan on ollut taas mukava kulkea. Uuttakin nähty, – tänään mm. Sinset Boulevard! Taisimme olla ”elinkautisten” ~ kullankaivajien lähimaastossa.

Sienestämisestä vielä: luulin toissa-aamuna löytäneeni osterivinokkaan.

Sitten sain apua tunnistukseen ystävältä, asiantuntijalta: ”Tuo vinokas voi olla myös koivuvinokas, joka on vasta erotettu omaksi lajikseen. Hyvä ruokasieni sekin. Koivuvinokas (Pleurotus pulmonarius) ja osterivinokas (Pleurotus ostreatus) ovat toisiinsa liittyviä, mutta erillisiä sienilajeja, – – ”

Koivuvinokas: https://laji.fi/observation/map?target=MX.72111

Eilen kävin vinokkaat poimimassa, paiston, suolasin ja pikkuisen pippuroin ja nautimme pois. Sehän oli oikeinkin miellyttävän makuinen, aika mieto, mutta siinä oli makua. Jospa joskus toistekin!

Nyt on taas edessä pientä pakkaamista. Aamulla kohti Oulua. On lähdettävä, jotta voi palata. Ja on meillä monta syytäkin palata. Tällä kertaa enimmäkseen vain omia juttujamme, ei läheisten huolia, ei mitään ”työperäistä”. Ja me tulemme taas!

Aika piankin, jos…

Lappi Makrokuvaus Valokuvaus

Sateen jälkeen metsässä

Tänään on Oulussa Bryan Adamsin konsertti.

Minun piti olla siellä, ja sisareni myös.

Hän kysyi kaveriksi ja osti meille liput konsertiin jo marraskuussa.

Ei Bryan Adamisilla niin väliä, ei konsertillaankaan, – olin sitä paitsi jo edellisellä Oulun keikallaan. Aika vastahan se oli (1999!).

Sisarella on väliä. Vieläkin. Tietysti, aina. Tänään on taas niitä päiviä, kun suru on isosti läsnä.

~~~~~~~~~~

Olin hiljaisessa metsässä. Etsin kaikkea pientä, katse maassa ja löysinhän minä paljon ilahduttavia juttuja.

(Klikkaa eka kuva auki, kuvat suurenevat)

Hän ajatteli miten kiihkeästi hän rakasti kaikkea, metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja ruohoa ja sammalta, ja miten mahdotonta olisi elää ilman niitä.

– (Muumipeikko, Tove Jansson)

Lappi Ruoka ja viini

Metsänantimista hyvää

Tänään on ollut mustikkapiirakkapäivä. Tai oli oikeastaan jo eilen. Pehtoori on muutaman päivän katsellut mökkipihan mustikanvarpuja, joissa on aika lailla marjoja, ja samalla jotain vihjaillut, että olisihan se mukava synttärille saada vanhanajan mustikkapiirakkaa, pullataikainapohjaan – tietysti. Lupauduin tekemään, jos hän itse poimii marjat. Ja niinhän litra purkki mustikoita ilmestyi aika pian mökin tiskipöydälle.

Leivoin jo eilen, on siitä riittänyt tällekin päivälle. Huomiselle jäänee palanen. Pieni palanen.

Toinenkin lähiruoka on ollut tänään pöydässä. Kävimme iltapäivällä etelän suunnalla kulkemassa. Saimme puron etelänpuolen mökkinaapureilta vinkin (ja koordinaatit) kauniista lammesta jyrkkäreunaisen kurun keskellä. Ja kannattihan siellä käydä. Lampi oli jotenkin arvokkaan näköinen, vakaa ja viehättävä samalla kertaa.

Syvä ja kirkasvetinen. Joskus helteellä voisi tuonne patikoida vaikka uimaan.

Poikettiin meno- ja paluumatkalla monta kertaa polulta/metsäautotieltä kauniiseen kangasmetsään, jossa oli helppo kulkea, ja jossa oli koivunpunikkitatteja ja pari herkkutattiakin!

Mökille palattua päivän ruokalista oli muutettava. Löysin lupaavan reseptin netistä, ja sehän osoittautuikin oikein hyväksi. Punikkitattipata on helppo, mutta vaatii vähän aikaa että kunnon kypsennys tekee ruoasta hyvän: punikkitatit menevät helposti vähän vetkuloiksi, ei niin suunmyötäisiksi, mutta ohjeessa on hyvä keino tämä välttämiseksi.

Kuvausvaiheessa en ollut vielä raastanut pecorinoa tattien päälle, mutta kannatti sitä lisätä ruokaan. Teen tätä toistekin.

Illan on ukostanut. Ei haittaa, päinvastoin. Jos huomennakin, niin ehkä maltan pestä ikkunat ja on patikkavapaa. En sitä kyllä kaipaa, mutta kun pitäisi malttaa tehdä näitä vuosihuoltohommiakin.