Aurinkoa ja (koti)töitä

Inhoan helmikuuta. Minun puolestani sen voisi poistaa kalenterista kokonaan. Pakkanen ja vaakasuora kova valo joka paljastaa pölyt nurkissa, pussit silmien alla ja pinkeän olon vaatteissa ei ole mukava, mutta tänään oli vain muutama pakkasaste ja aurinko oli lempeä – kuin huhtikuussa. Poikien sairastaessa puuhailin kaikkea pientä ja lueskelin Arjen historian harkkatöitä. Onhan tuota lukemista,mutta kuinka mielenkiintoista.
Ja kuinka eri tasoisia juttuja opiskelijat ovatkaan rustanneet!

Tautista

Kolmas flunssa tälle talvelle tässä perheessä! Häiritsee jo elämänmenoa: esikoisen abiristeily kipuisena, eilinen viinikerhon sessio Seurahuoneella jäi pehtoorilta väliin, kuopuksen on pakko viettää kuumeinen lauantai vanhempien seurassa, meitsi sentään kävi lenkillä mutta eipä juuri muuta ”suoritusta”.

Valokuvatorstai: Yhdessä



Nämä tytöt ovat olleet yhdessä ensimmäisestä päiväkodissa vietetystä päivästä asti. Olivat yhdessä tarhassa, yhdessä eskarissa, yhdessä ala-asteella, yhdessä yläasteella, yhdessä rippikoulussa, yhdessä lukiossa. Yhdessä arjessa ja juhlassa.  Ja yhdessä olivat tänään penkkareissakin. Yhdessä ystävänpäivänä. Aika hienoa, eikö? 
t. Batmanin äippä

Juhlaa kohti

Uusi ”festari” alkaa olla loppusuoralla. Tänään aamulla tulivat keittiönkaapit ja soittivat juuri Vepsäläiseltä, että ISO ruokapöytä on tullut. Kohta voin ruveta suunnittelemaan kaikenlaisia juhlia ja niihin tarjottavia!

Ja juhla on huomennakin: esikoisen penkkarit. Meidän pieni tyttäremme on Batman!

Sukupuoli, sukupolvi

Tänään putsasin isäni haudan ja poikani huoneen. Moni muukin nainen tekee aika ajoin niin. Ei siinä siis mitään niin ihmeellistä, mutta tuli vain mieleen, kuinka moni mies siivoaa äitinsä haudan ja tyttärensä huoneen? 

Valekevät!

Tintit laulaa puissa ja pensaissa, loska lentää, on lämpöasteita, vähäisetkin lumet sulaa… Huhtikuussa minä pidän juuri noista jutuista, näin helmikuussa ne huolettavat. Kuitenkin: tämä kevätsääkö saanut aikaan että moni rästi- ja siivoushomma tullut tehdyksi. Ja uusi risotto kehiteltyä. Oli hyvää, mutta ei voi muistaa mitä kaikkea siihen laitoin. Tryffeliöljyä ainakin. Ja se sopi, pitäisi muistaa ensi kerrallakin.

Juilii

Lintsasin salilta aamulla. Olen kutonut itselleni pipoa. Tehnyt tuntitolkulla koneella töitä, ja – myönnetään – surffaillut. Ei ihme että juilii niskassa. 

Surkea

Mikä meitä vaivaa? Mikä töissä mättää että tämmöinenkin työpäivä piti olla? Monta kertaa jouduin sanomaan eri asioista en oikein voi tälle mitään, en tiedä miten auttaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä ja monta kertaa kihisin raivosta ja turhautumisesta. Eihän meillä tämmöistä kuulu olla!

Bloggailun idea

Olen nyt kuukauden bloggaillut. Muiden sivuilta olen oppinut – paljon. Mietin josko jo tämän omani  lopettasin tai muuttaisin sen ideaa. Tämä repaleinen kronikointi voisi olla jotain muutakin. Mietin vielä. Miettiminen on usein hyväksi.

Aika menee

Eilen duunissa, tänään kotona… Ja aika menee niin nopeaan etten kummassakaan saa mitään näkyvää aikaiseksi. No hyvän ruoan sentään tänään lenkin jälkeen tein. Reseptikansiossa on sen ohje. Siis kaksi päivää mennyt ja olennaisinta on yksi hyvä ruoka: talvinen tattivuoka!

Lyhyesti arjesta

Minä onnistuin tänään siinä! Sain luennoitua kerralla mitä olin aikonut. Sanottua suunnilleen kaikki, mitä tänään oli tarkoituskin. Mutta: onko edelleen höpötettävä asian vierestä! Ensi kerralla puhun VAIN paperissa olevista asioista. Vain asiaa!

Valokuvatorstai: voima

 

Kyllähän se voima tämän kuvan tekijöissä on: puhdas luonto, siniset hetket (unelmat), liikkuminen, valo (kaamos on ohi, viime sunnuntaina 27.1. aurinko jo viisi tuntia horisontin yläpuolella), ne ihmiset jotka tätä kuvaa ottaessa olivat mukana. Ne ovat minun voimani lähteet. (Klikkaa kuva isommaksi näet siniset unelmat paremmin :))

Myötätuulessa ja pakkasessa

Torstaina matka mökille mielettömässä myrskyssä (karmein keli ikinä!) pisti miettimään kannattaako mokoma! Kun reilun kuuden tunnin jälkeen oltiin lumisen mökin pihassa tiesin että kannatti. Takkaan tuli ja ah, sitä mielen tyyneyttä.

PE aamuna nukuttiin käsittämättömän myöhään: jo hieman valoa kajasti. Lumitöihin siis. Kaksi tuntia puskin lumilinkoa pitkin pihapiiriä ja polkuja saunalle, purolle, liiteriin, tielle ja mietin hikipäässä, että mikä hitto lumilingon idea oikein on: puskea raskasta konetta joka pitää mieletöntä meteliä. Puskea sillä koneella lunta, ja välillä kiskoa se hangesta irti ja kaikki mikä mylläyksestä on seurauksena itse ja koko tienoo on lingotun lumen peitossa! Insinööripehtoori sitten pysähtyi oikein katsomaan touhujani: toinen linkoussiipi on irti ja kuopii maata, mitä ei helpota se, että hökötyksestä on kumit täysin tyhjinä. Jotta semmoista. No insinöörioperatioiden jälkeen masiinasta oli tosiaan hyötyä ja linkoilin sitten riemuissani mökkitienkin.

Rautasauna ja Ritz sen jälkeen tekivät autuuden. Ja Kuopuksen matikanopiskelu oli ennenkuulumatonta. Mutta kyllähän se lämmitti. Kuten myös Esikoisen tulo 23.45 Eskelisellä. Ollaan eka kertaa Myötätuulessa neljästään, vain neljästään. Mukava.

LA aamuna pakkasmittari näyttää – 24 C. Niin että se siitä mäkeen menosta. Tarkastelin aamupäivän opiskelijoiden arjen harjoitustehtäviä. Merkillistä että ovat lukeneet saman artikkelin ja olleet samalla luennolla. 50 erilaista analyysiä!
Iltapäivällä ajeltiin Kaunispään huipulle, jossa viima oli tehdä kuvaamisesta tuskaa. Mutta pojan kanssa kilpaa otoksia napsittiin. Sininen valo huikea! Kaamos on ohi: aurinko on 4,55 tuntia horisontin yläpuolella. Illaksi lammaspaistia ja laskiaspullia. Amaronea ja oleilua. Lukemista ja käsitöitä.

SU Pakkasta pari astetta nokkiin eiliseen. Huh! Lähdettiin käymään Kakslauttasen Iglukylässä.

Ja muitakin pieniä pyrähdyksiä ulkona. Hangasojalla ei muita kuin me. Rauhaa riitti. Kaunista luontoa. Ja elämisen riemua ja tuskaa: kuulin, että nuoruusvuosien tuttu menehtynyt syöpään viime maanantaina. Carpe diem ja pala kurkussa.

MA kotiin. Eipä olis voinut vähempää kiinnostaa.

TI töissä huomasin olleeni kaksi päivää pois virkapaikalta. Jonoksi asti piipahtelijoita. Etten ihan turhaan sitten sinne palannut.

Yhtä tyhjän kanssa

Olen huhkinut aamuseitsemästä, vastannut puhelimeen, elämäni eka kertaa ollut palaverissa jossa oli oikein Agenda (olen vanhanaikainen ja tottunut esityslistoihin), auttanut tietotekniikkaongelmissa, vastaillut turhiin ja tähdellisiin sähköposteihin, kuunnellut kollegaa, tehnyt Tärkeitä Ksymyksiä, kiteyttänyt luentoaineistoa, neuvonut opintojensuunnittelussa, muokannut powerpointteja, – ja mitä on jäänyt ja päällimmäisenä mielessä: täysikuu. Täysikuu aamulla matkalla töihin oli taianomaisen kaunis. Kun tästä nyt ei tämän kummempaa tule lähden kampaajalle! Noin vain, kesken päivän.

Viiriäisiä ja ankkoja – lautasella

Siivoilin kirjahyllyjä: minulla on 186 keittokirjaa, joista 21 italialaiseen ruokaan keskittynyttä. Yhdestä niistä tein Arezzon ankkaa: pehtoorin festassa Toscanassa sitä oli myös tarjolla. Tänään tuli paljon parempaa. Ohje linkin takana.

Muutoinkin tänä viikonloppuna syöty ruhtinaallisesti. Eilen teinit ilmoittivat – taas kerran – skippaavansa lauantai-illan vanhempien seurassa, joten soitimme eksnaapureille, josko heistä saisi ruokaseuraa. Kun tämä meidän rakennustyömaa ei ihan vielä ole päivällisiä varten valmiina lähdimme Seurahuoneelle (muualle ei oikein mahtunut).

Sekä seura että ruoka oivallisia. Viiriäistä täytettynä eturuoaksi ja paahdettua kuhaa punaviinirisotolla pääruoaksi. Ikivanha Chablis-tuttavuus viininä joten olimme oikein tyytyäväisiä.

Paastosta makujen maailmaan

Tämän keväinen (hieman varhain tänä vuonna) paastoni alkaa olla ohi. Tämä kymmenes (suunnilleen) paastoviikkoni oli helpompi kuin yksikään ennen. Paastoamiskokemuksia kyseltiin joten kirjaanpa tähän minun paastofiiliksiä
1 Miksikö? Paasto on keino puhdistaa elimistö (munuaiskiviä en enää ikinä halua!) ja saada ruokatottumukset taas kohtuulliselle tasolle. Aineenvaihdunnalle tekee hyvää. Oppii taas odottamaan nälkää eikä vain syö kun se on niin mukavaa. Siis puhdistus ja ruokamäärän reivaaminen kohtuuteen.
2. Painonpudotus? Putoaahan se paino (kolmisen kiloa tällä kertaa), mutta eihän viikon paastoamisella varsinaisesti laihdu. Painonpudotus on vain turhien nesteiden poistumista ja suoliston tyhjenemistä, joten kilot on pian takaisin. Mutta sellainen vaikutus paastolla on, että sen myötä oppii taas nauttimaan vähemmästäkin ruuasta. Ja siten olo kevenee tai ainakin paino lopettaa nousunsa.
3. Nälkä? Ensimmäisten paastojen aikana oli nälkä, varsinkin toísena ja kolmantena paastopäivänä, mutta tällä kertaa ei oikeastaan ollut ollenkaan nälkä. Elimistö osaa jo heittäytyä ”paastovaiheelle” nopeasti. Syödähän tekee tietty mieli. Purra jotain. Ja kahvintuska on kova. Tällä kertaa annoin kaksi kertaa kahvihimolle periksikin. Oli töissä niin mieletön päänsärky ilman kofeiinia, jotta ajattelin, että menköön.
4. Mistä energia? Pari viimeistä kertaa olen koonnut paastoviikon eväät (lue: nesteet) itse, aiemmin turvauduin Vogelin valmiiseen pakettiin. Joka onkin kyllä aloitellessa ja opetellessa hyvä, mutta Breuss-mehu ja koivunlehtitee eivät enää minulle maistu, joten hankin muita Biottan mehuja ja Gefilus-tuoremehut on hyviä. Yrttiliemikuutioista tein ”lounaskeiton” ja vitamiinit ja glaubersuolan (paaston aluksi sitä 30 g nesteeseen sekoitettuna. Sen litkun nieleminen on paaston kamalin juttu!! Puistattaa kun ajattelenkin.) hankin apteekista.
5. Miltä tuntuu? Kerta kerralta paremmalta. Unentarve vähenee, olo kirkastuu, ja tekee hyvää tuntea, että pystyn tähän! Joskus on isoja lihaksia ”juilinut”, sellaista kummallista särkyä reisissä ja selässäkin mutta tätäkään riesaa ei tällä kertaa ollut. Haju- ja makuaisti herkistyvät. Riesaksikin asti. Ja palelee. Iltaisin varsinkin. Tällä kertaa oli hyvä kun ei ollut pakkasia ja kun työhuoneeni patterit on tänä talvena säädetty, joten päivisin ei duunissa tarvinnut istua Marja Kurjen viltti harteilla.
6. Milloin? Minulla kuuluu kevääseen. Ennen pääsiäistä. Joulun jälkeen. Olen yrittänyt etsiä sosiaalisesti rauhallisen viikon. Ei vierailuja eikä mitään menoja. Paaston aikana kun on mukava olla itsekseen mahdollisimman paljon.
On siis mun juttu.

Omissa maailmoissa

Kaksi päivää on satanut – vettä! On liukasta, pimeää. Vaikken kyllä juuri ulkoilmasta ja -maailmasta tiedä. Työhuoneet ja 1800-luvun arki olleet maailmani viime päivinä. Edes keittiöön ei ole juuri ollut asiaa – paasto helpompi kuin koskaan. Hannu Väisäsen Vanikanpalat on ollut oiva ja riittävä ”ruoka”nautinto … Voi miten suuremmoinen kirja se on!

Oispa maapallossa kahvat!

…oispa maapallossa kahvat, nostaisin korkealle! Tämä voimantunto ei johtune kuntosalitreenien koventumisesta, vaan ehkä enemmänkin siitä, että sää saa minut kuvittelemaan, että on marraskuu. Se nimittäin merkitsee, että tekemisen meininki on olennainen osa elämänmenoa. Ja meneillään olevalla paastollakin lienee osuutensa asiaan, ainakin siihen, että unta ei aamuviiden jälkeen yksinkertaisesti riitä. Aamusauna ja verkkaiset aamutoimet tasaannuttivat mukavasti ylikierroksia, ja nyt on hyvä aloittaa päivän duunit.

Ei valittamista ;)

Hyvien unien jälkeen kevyt aamiainen, vähän luennontekoa, kaupunkiin (vihdoin!! toimittamaan asioita), lenkille (kohtaaminen, jonka jälkeen ymmärrän olla urputtamatta mistään), paisteltiin blinejä (niinkuin paastoon laskeutumiseen kuuluukin) ja nyt ilta webbailua ja lukemista (Ostin – ihan vahingossa tai välttämätttä töitä varten 🙂 – Suomen historian kartaston. Uusi, hieno …). Ei siis valittamista.

Opetusta kateederin molemmin puolin

Eilen alkoi Arjen historia -luentosarja. Hämmästyksekseni salissa oli 65 opiskelijaa! Yritän opettaa lyhyesti. Sitähän tässä opettelen koko ajan! Ja eilen alkoi myös italian kielen jatkokurssi: Pekka totesi kesken tunnin: ”Et osaa EDES luntata!” Aika ikävää olla oppilas … Olla opiskelija joka ei osaa edes luntata! Auts! Ja sitten vielä uusi kuntosaliohjelma: 3 x 12 noin, 4 x 12 näin ja 2 x 20 vaihteeksi eteenpäin ja siihen tyyliin. Huh! Ja minähän treenaan!

Tänään räntää, väsymystä (heräsin klo 4, pieniä ylikierroksia taas!), palaveria, puhumista, puheluja, pohdiskeluja – – – . Ja sitten – yhtäkkiä: kuinka mukavaa onkaan kun on opiskelijoita!

Valokuvatorstai "Jatka kuvaa"

Valokuvatorstain haaste ”Jatka kuvaa” oli tämä

 


Mihin mummo katsoo?

 

”Että tuon naapurin pitää nuo puutkin saada kukkimaan… täällä ei kukaan tee edes nurmelle mitään … Yksin täällä saa takapihalla istuskella, eikä kukaan edes nurmea käy kastelemassa ja leikkaamassa … Onneksi kohta sentään sataa, tekee nurmelle hyvää… Puppuratuomi, muka! Hmmph!”

Kohti kohtuutta

Aamiaiseksi puuroa, lounaaksi hedelmiä ja päivälliseksi salaattia ja leipää… hiljalleen kohti paastoviikkoa mennään. Se onkin ainoa, mitä tänään on tapahtunut hiljalleen, muutoin melkoista menoa.

Lukukauden alku

”Jos olet juoksija, juokse. Jos olet honka, humise.” Jos olet lehtori, lehtoroi? No sitä olen tänään tehnyt oikein tosissani. Proseminaarin aloitusistunnosssa 25 UUTTA! Eipähän puutu ohjattavia!

Loppiainen

Lapset ja Raila ovat vuosien ajan tehneet piparkakkutalon tai piparkakkuautotallin tai piparkakkutönön tai piparkakkuvaraston. Jos jonkinlaisia rakennelmia on siis nähty, mutta koskaan ne eivät ole loppiaisena olleet NÄIN surullisen näköisiä.

Monta viikkoa odottelemani ja käynnistysyrityksiäni vältellyt luennonrakentamis-draivi on nyt vihdoin tosiasia. ”Arjen historia” alkaa muotoutua 16-tunnin luentosarjaksi. Pakkohan se jo on!