Edelleen olen kuunnellut paljon (ladulla tai kutimen kanssa ja kuvia tehdessä – nuo kaikki kuluttavat myös kirjoja).
Edellisen koosteen jälkeen, kuukauden kuluessa on ollut monta pientä kirjaa, muutama tiiliskivi, aika monta historiallista romaania, vähän tietokirjoja, yksi Nobel-voittajakin ja dekkari sekä aikuisten ja nuorten satuja.
Tällä kertaa sekä kuvakollaasi että kirjaluettelo ovat kirjahaasteen mukaisessa järjestyksessä, ei minun lukemisjärjestyksessäni. Ja pistehaarukka tavallista laveampi (2 – 5).
Ennen kirjan nimeä on mainittuna se kohta, joka haasteessa on.
Kirjan nimessä on kasvi
Kate Quinn, Ruusukoodi 4½
– Historiallinen romaani, jossa on fiktion taustalla faktaa II maailmansodan Englannin tiedustelupalvelusta. Myös henkilögalleriassa on todellisuuspohjaa. Kirjajärkäleen lukee Sanna Majuri, mikä vielä edesauttaa kirjaan uppoamista. Hyvä kirja, oikein hyvä.
Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
Fredrika Runeberg, Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä 4+
– Tätä kommentoinkin jo aiemmin.
Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta
Astrid Lindgren, Mio, poikani Mio 3
– Olen ´aina´ halunnut lukea tämän (kirjan nimi kiehtoo), nyt otin lukulistalle tämän nuorten kirjan.
Olisi ehkä kannattanut lukea nuorena. Hyvä ”sanoma” ystävyyden tärkeydestä ja jännittävä tarina eivät vastanneet (liian suuria) odotuksiani.
Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
Keigo Higishino, Namiyan puodin ihmeet 4+
– Kovin moni japanilainen romaani ei ole ollut mieleeni, mutta tämä oli. Tämä oli yhdenlainen aikuisten satu, jossa todellakin annettiin ohjeita ja neuvoja. Niiden antajat taisivat itse oppia eniten. Pidin myös siitä, että kirjassa japanilainen arkielämä avautui taustalla. Sellainen hyvän mielen kirja.
Kirjan nimi liittyy veteen
Andri Snaer Magnason, Ajasta ja vedestä 3½
Tämänkin olen arvioinut jo aiemmin.
Kirjan nimessä on ja-sana
Jeffrey Archer, Kane ja Abel 3
– Tässä kirjassa haasteessa peräänkuulutettu otsikon JA-sana on todella keskeinen. Kahden nuoren miehen keskinäinen kilpailu – kaikesta. Aiemmin lukemani Archerin kirjat ovat nekin olleet aika ”maskuliinisia”, mutta tämä oli sitä ärsyttävyyteen asti. Kanen ja Abelin maailmassa naiset ovat ”vain” äitejä, tyttäriä, rakastajattaria, tyttöystäviä, huoria, sihteereitä, ja lähes poikkeuksetta alisteisessa asemassa, – objekteja, jos edes sitä.
Ja raha! Se on keskeistä näiden miesten elämässä! Se on hyvin tärkeää. Kyllä Archer osaa kirjoittaa, kuljettaa tarinaa, rakentaa juonikuvioita, kulkea vuosikymmenissä, mutta tässä kirjassa arvomaailma oli mielestäni kovin vinksallaan.
Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
Richard Osman, Hutiluoti 5
– Torstain murhakerho kokoontuu taas. Tämä on kolmas sarjan kirjoista, ei kannata aloittaa keskeltä, vaan lukea ne edellisetkin. Tämä on minusta kyllä paras.
Brittiläinen lakoninen, kuiva, älykäs, satiirinen huumori ja ystävien keskinäinen huolenpito ja yhteinen tehtävä ratkottavana. Erilainen dekkarisarja, kovastikin minun makuuni. Jotenkin tyylikästä viihdettä.
Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt
Hannu Raittila, Canal Grande 4
– Vuonna 2001 Finlandia-palkinnon voittanut Canal Grande tuli luettua jo silloin, me molemmat ukkelin kanssa tykättiin silloin siitä kovastikin. Ja nyt – vastoin tapojani – päätin lukea uudelleen. Pidin edelleen tämän Venetsiaan menneen suomalaisryhmän (humanisti, insinööri, virkanainen/projektipäällikkö, kulttuurihenkilö ja vaalea opiskelijanainen) kautta kerrotusta italialaisesta elämänmenosta, suomalaisista asenteista, taiteesta, … Edelleen hyvä kirja.
Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon
Mihail Šiškin, Sota vai rauha. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä 4½
– Tämänkin olen tainnut arvioida jo aiemmin – joka tapauksessa suosittelen.
Kirja kertoo urheilijasta
Juhani Peltonen, Elmo 4
– Kaikki varmasti muistavat Elmon, kaikkien aikojen parhaan urhelijan. Jo 1970-luvun lopulla Kauko Helovirta oli Elmo-radiokuunnelmissa ja luki myöhemmin ilmestyneen Elmo-kirjan. Kuunnelmia kuunneltiin silloin, ja ne olivat hulvattomia. Hulvaton, hillitön, hengästyttävä on kirjakin. Eikä Helovirran ”selostus”/luku ole kärsinyt ajan kulumisesta. Välillä oli vaihdettava toiseen kirjaan, sillä tässä meno on sen verran sekopäistä, että ei ainakaan illan hiljaisina hetkinä jaksa kuunnella. Mutta ladulla tai lenkillä Elmo on hyvä kirittäjä. Nostalgiaa tässä on.
Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä
Rebecca Serle, Kesä Amalfin rannikolla 2
– Tämä OLI haastava!
Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Abdulrazak Gurnah, Loppuelämät 4+
– Toissavuoden Nobel-kirjallisuuspalkinnon saaneen Gurnahin kirja on vaikuttava, ehkä haastavakin, mutta ei siksi, että se olisi huono (vrt. edellinen).
Kirjan esittelyssä todetaan: ”Vuoden 2021 nobelisti Abdulrazak Gurnah on unohdetun Afrikan ääni, historian melskeisiin hävinneiden siirtomaiden kertoja, jolla on taito löytää suurista tragedioista hiljaista kauneutta.”
Tämä opetti paljon uutta myös maailmanhistoriasta. Paljon uutta, vaikka minä olen pitänyt kaksi 24 tunnin luentosarjaa (1980-luvun puolivälissä tuoreena maisterina, jonka gradu käsitteli ”siirtomaapolitikkaa”, jota nyt myöhemmin kolonialismiksi ja imperialismiksi sanotaan).
Muutama ahdistava kohta oli kelattava ohi, mutta niitä oli vain muutama. Tämä kirja pistää ajattelemaan.
Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas
Merete Mazzarella, Illalla pelataan Afrikan tähteä. Isovanhemmista ja lapsenlapsista 4½
– Mazzarella osaa sanoittaa tunteita ja tuntemuksia, joita isovanhemmuus tuo. Kirja ei ole vain, ei oikeastaan juuri ollenkaan, sitä mummi-lapsenlapsi -onnea, jota (me) isovanhemmat usein höpöttelevät/mme, vaan Mazzarella aukoo myös niitä kipupisteitä, joita on varsinkin jos välimatka sukupolvien välillä on pitkä, joko maantieteellisen ja/tai lapsenlapsen vanhempien eron vuoksi. Myös isovanhemman muuttuva suhde omaan lapseen on kirjassa pohdinnassa.
Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua
– Marja Peura, Antaumuksella keskeneräinen
Marja Peura on pellolainen dramaturgi ja kirjailija. Kirjassa hän kirjoittaa kirjaa, ja opinnäytetyötään. Siis tekee työtä, joka totisesti on minulle tuttua. Tämän jälkeen osaisin olla luovempi. Ehkä. Eikä keskeneräisyys olisi ollut niin vaikeaa. Tämä on myös Peuran – hyvin mielenkiintoinen – omaelämäkerta. Tai osa siitä. Vähän tulee mieleen Hanna Brotheruksen kirjat.
Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan
Stephen King, Keveys 3½
– No todellakin olen ollut ennakkoluuloinen. En tiennyt Kingin kirjoittaneen muuta kuin jännitystä (pl. se mainio kirjoittamisen opas, jonka luin viime vuonna), mutta kun joku kirjahaasteen FB-ryhmässä suositteli tätä nimenomaan ennakkoluulojen poistamiseksi ja kun tämä on verraten lyhyt ja kepeän oloinen, otin yhtenä päivänä kuunteluun. Ja päivässä humahtikin .. tämäkin on yhdenlainen aikuisten satu. Leppoisa, mutta oli tässä asiaakin. Niin paljon, että muutama kyynelkin kirjan loppupuolella taisi vierähtää. Hyvä välipalakirja.
Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
Leena Kirstinä, Kirsi Kunnas, Sateessa ja tuulessa 4
– Kirstinän teos on paitsi Kirsi Kunnaksen elämäkerta, myös hyvä katsaus Suomen itsenäisyyden ajan runouden historiaan. Tiitiäisen satupuu ja muut Tiitiäis-kirjat lienee lainattava, kun seuraavan kerran Eeviksen kanssa mennään kirjastoon. Muistoja, muistoja…
Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
Fredrik Backamn, Mies, joka rakasti järjestystä
– Kirjan nimeksi olisi olemassa olevaa paremmin sopinut ”Jääräpää, jolle ystävyys/ihmisyys olikin hyvin tärkeää”. Aluksi tuntui, etten millään saa kirjasta kiinni, mutta onneksi en lopettanut alkuunsa. Kyllä tämä kannattaa kuunnella/lukea.
Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä
Lassi Hakulinen, Kronstadin varjot
– Sotahistorialliset romaanit, varsinkaan sellaiset, joissa on paljon taistelukuvauksia, eivät ole se genre, johon kovinkaan usein tartun, mutta … jostain syystä tämän aloitin ja jaksoin kuunnella kirjan alkuosan, jossa oli sodankäynnin tekniikkaa, kalustoa, sanastoa ja todellisia tapahtumia Kronstadin kapinasta. Ei se pelkkää tykkien jylinää ja puolustustaistelua ollut, joten aika helposti se sujui, ja loppuosa (2/3 kirjasta) olikin jo erittäin mielenkiintoista ja uppouttavaa.
Alkuvuoden kirjat löytyvät tästä postauksesta.
