Tuulestatemmattua

Myötätuulessa tuulta paossa

Huomenta!

Se on tämän kuvan nimi! Aamu valkenee, kun vedät kuvassa olevaa viivaa vasemmalle

Tässäpä keskeisin aikaansaannos tälle päivälle: oppia tekemään tällainen ennen-jälkeen kuva ja vielä onnistua liittämään se blogiin!

Olen myös oppinut muokkaamaan emojin, tai kaksikin. 😀 Tässä ensimmäinen ”oma tekemä”.

Siis ei ’sukset ristissä’, vaan sauvat.

Olen pitänyt tänään palautumispäivän. Totta puhuen en vaan halunnut lähteä tuulisiin tuntureihin, lumipyryisiin metsiin. Niinpä olen leikkinyt tietokoneohjelmilla ja opetellut yhtä sun toista. Koetin saada tämän blogin evästekäytäntöilmoituksenkin EU:n asetusten mukaiseksi, mutta eipä vielä kunnolla pelitä. PItänee jatkaa harjoituksia. Toisaalta onnistuin liittämään Photoshoppiin uusia fontteja, kirjasimia.

Ja tein ”aforismijulisteen” harjoituksena. Feltro-fontilla Maija Paavilaisen aforismia mukaillen latumaisema Kaunispäältä. Kuva avautuu isommaksi, klikkaamalla. Tuli muuten aika hieno läppärinäytön taustakuva. Kokeilehan. 🙂

Ennenkin olen kirjoittanut Maija Paavilaisen pienistä aforismikirjoista. Minulla on niitä monta, Myötätuulta-kirjaa kaksin kappalein, toinen täällä mökissä, Myötätuulessa. Sen teemana meri ja purjehtiminen, myötätuuli, – vähän sovelsin tämän osalta: puhjehtiminen vaihtui hiihtämiseksi.

ATK-asioiden (kuten Pehtoori kaikkea tietoliikenteeseen ja tietokoneisiin liittyvää nimittää) lisäksi sentään muutakin huushollaamista.

Vellinsärpimällä, Fienossa ja Cunkin kanssa maailmalla

Mökkipihassa myrskyää. Tuntureilla myrskyää. On kova myrsky. Ilmatieteen laitoksen mukaan 13 m/s, puuskissa 22 m/s. Puut ovat vaarallisen näköisesti kallellaan, hieman huolissani tarkastelin mökkipihan puita: eihän ole kaatumisuhan alaisia? Hanget ovat kyllä jo nyt täynnä roskaa, oksien kappaleita… Onneksi ei tarvetta lähteä minnekään.

Aamupäivällä fön-tuuli oli leppeä ja lempeä, menomatkalla myötäinenkin. Ja viikon paras keli. Luistoa oli. Hyvin kulki.

Tänään hiihtelin liki tasaisella, Luttojoen rantaa myötäillen Saariselän hiihtoportilta Vellinsärpimälle. Ei ollut velliä, pieni purkki tuoremehua oli riittävä eväs. Päivätuvassa joku oli sytyttänyt piisinkin, tuoksu jo mieluinen ja mukava tuntureiden katveessa talvisessa aamupäivässä.

Ja sitten taas huomioita ”latumuodista”: italialaisnaisten toppaminihameiden lisäksi on todettava, että islantilaisneuleita on muutamia tunturissa näkynyt, enkä tänään ollut suinkaan ollut ainoana riddari ylläni! Niinpä vain nuorehkon pariskunnan kanssa ladulle lähtenyt bichon frisee (tms.) oli puettu kauniiseen punavalkoiseen koirariddariin! Minä ja koirat! Noh, koiraladun nimellähän tuo Luttojoenvarren latu kulkeekin. Mutta hyvä oli hiihdellä.

Tänä vuonna hiihto ei ole ollut niin hyvä olkapäävaivan kuntouttaja kuin viime vuonna, ja aika lailla jumissa on koko yläselkä. MUTTA! Minun (ja oikeastaan koko perheen) ”oma” hyvä, vuosikymmenen ajan luottohierojana ollut L. on lopettanut vastaanottonsa Saariselällä. Oli siis hakeuduttava Kylpylä Aurora Spa -hoitolaan. Noh, ei huono, mutta monopoliasema näkyy myös hinnoissa!! Huoh!

Tälle päivälle oli suunniteltu ja sovittu myös ulkona syöminen. Ei ollut yhtäkään syytä, miksei oltaisi menty Fienoon. Oikeasti ehkä paras pizza ikinä! Oli minulla kyllä nälkäkin! Mutta joka tapauksessa perfetto! Sitä paitsi siellä on mukava tunnelma.

Ei viimeisten neljän mökkireissun aikana olla syöty ulkona missään muualla kuin Fienossa. Miksi olisikaan!

Ja nyt vuorossa illan leffa tai yksi jakso brittisarjaa nimeltä: Cunk on Earth. (Kiitos ES vinkistä!)

Lainaus Hesarin sivulta:

Cunk on Earth (2022), jota voi nyt seurata Netflixillä. Sen edessä tuntee välillä halua itkeä, mutta useammin kuitenkin naurattaa kovasti; niin yllättävä, absurdi ja terävä se on.
Cunk on Earthin genre on mockumentary eli muka-dokumentti, ja se parodioi perinteisiä valistusohjelmia, joissa vakava Sir David Attenborough tai Simon Schama kulkee ulkona, heiluttaa ilmeikkäästi käsiään ja puhuu sivilisaatiosta. Välillä keskustellaan asiantuntijoiden kanssa museoissa tai tutkijankammioissa.

Bloggailu Lappi Mökkielämää Valokuvaus Viini

Juhlaa ladulla ja mökillä

Hieman alkaa jo itseänikin epäilyttää, että onko latukuvien loputon sarja enää mielekästä, mielenkiintoista, tarpeellista täällä blogissa. Mutta juttuhan on niin, että perustelen kameran raahaamista hiihtolenkille mukaan a) sillä, että kuvaaminen on mitä mainioin tekosyy pysähtyä ylämäessä hengähtämään 😀 ja b) sillä, että ”pitäähän blogiin saada kuvia”. Kalenterikuvien kerääminen kun ei taida enää olla syy Canonin kuljettamiseen jokaikiseen tunturin rinteeseen ja kurunpohjaan.

Noh, joka tapauksessa. Tänään vuorossa Iisakkipään huiputus hiihdellen.

Niistä Saariselän varsin tiheän latuverkon taipaleista, jotka minä olen hiihtänyt, taitaa juuri tuo Iisakkipään lenkki olla kaikkein vaikuttavin. Alkumatka kulkee metsän läpi, kapeissa notkelmissa, vähän pimeissä kurunpätkissä ja osaksi aika tymäkästi nousten.

Muutama kilometri on pelkkää nousua! Ja mikä ilo onkaan kun on mukana kamera! On ”pakko” pysähtyä kuvaamaan.

Laskussa Iisakkipäältä kohti Kiilopäätä aurinko sai ympärilleen komean halon. Toki olen kuvankäsittelyllä sitä korostanut.

Mutta kaikkinensa hienot maisemat olivat. Pyhimyskehä kuvan vasemman reunan tunturin yllä!

Neljänladunristeyksestä alkaa hulppea laskeutuminen Hirvaskuruun. Tällaisella pakkaskelillä laskukin on hiihdettävä, mutta vauhdilla se alamäkeen sujuu.

Ja toinen kohokohta päivässä tietysti ruoka. Sunnuntaina vähän parempaa…

Tämän päivän menussa oli metsästäjän leike (Hangasojan viimeiset haaparouskut kastikkeeseen), juuripersiljaa parmesaanilla ja mantelijauheella, pikkelöityä punasipulia ja salaattia.

Viini nautittiin ennen ja jälkeen ruoan. Se kun ei ollut mitään pihviviiniä. Sain sen lahjaksi Juniorilta ja R:lta. Olivat tilanneet sen kiitokseksi minulle Saariselän Alkoon, josta kävimme sen eilisellä kauppareissulla hakemassa. Viini paljastui Alsacen Cremantiksi: Mure! Erinomainen, samppanjan veroinen, parempi kuin moni halpis samppanja. Aromia, makua, intensiivinen, pitkä jälkimaku.

Ja kun eilen mentiin kauppaan, minun oli huolehdittava, että on henkkarit mukana. Muistattehan tämän, kuinka olen ollut pahoillani, ettei minulta ikinä ole kysytty papereita. Ja eilen kysyttiin! Siitäkin iloitsin perhechatissa, kun kiittelin nuoria lahjasta. Mikä sitten sai ”tilaisuudessa” läsnäolleen Pehtoorin sepittämään Whatsappiin tarinan, joka (luvallaan) on tässä julkaistava:

Juhlava tilaisuus, Lapin Kansan toimittaja teki haastattelun ja kuvaaja tallensi tapahtuman. Saariselän VPK:n torvisoittokunta soitti fanfaarin ja isänmaallisia lauluja! Antero Kuukkelista piti unohtumattoman puheen henkkareiden kysymisen tärkeydestä ja toivotti vielä äipälle hyvää vointia sekä ojensi samalla kunniakirjan, jossa luvattiin +-2% alennuksen kaikista Kuukkelin leivonnaisista ja Sandelssin oluesta! Tilaisuus oli mieleenpainuva ja monen silmäkulmassa näin kyyneleen.🍾💐

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Niin hyvä tänään

Lapin hulluus … mitä se lieneekään. Mutta siihen minut on jo varhain, viimeistään teininä, opetettu. Sen opin aika helposti. Elämänikäinen hulluus tämä on ollut.

Tänään, huikean lauantain iltapäivänä, taas kerran mietin, kuinka onkaan hienoa, että näissä maisemissa kesät talvet, syksyt keväät, olen saanut jo vuosikymmeniä lomilla olla ja kulkea. Mietin, kuinka paljon elämästäni olisi puuttunut, jollei siinä Lapilla, Saariselälllä, Hangasojalla olisi ollut oma tärkeä kolonsa, kaipuunsa, olonsa, onnensa.

Rantasaunan (jonka Pehtoori oli lämmittänyt valmiiksi odottamaan paluutani hiihtolenkiltä) lauteilla sitä ääneen ajattelin, ja Pehtoori (joka melkein jokaisella Lapin reissulla on mukana ollut ja ihan yhtä lailla hurahtanut hänkin) totesi, jotta jollei olisi Lappia, olisi mökki jossain muualla ja siihen samanlainen tunne. Ehkäpä, mutta en ole ollenkaan varma. Mökki jossain Kainuun vaarojen kupeessa, Hailuodossa meren rannalla tai Savon sydämessä? MIkseipä! Mutta. Mutta kun Lappi on eri!

Hoksaathan nuo kristallit hangella? – Onnen rippusia. Valoja elämässä.

Vastoin alkuperäisiä aikeita (Iisakkipään ylitys etc.) teinkin tänään lyhyemmän lenkin. Ja otin oikean kameran mukaan. Mehupurkin, ja pari palaa suklaata. Ihan pelkkää nautintoa siis.

Tänään on vielä ollut ”vaihtopäivä”: etelän hiihtolomalaiset ovat lähteneet, keskisuomalaiset tulleet, joten laduille ei monikaan vielä ehtinyt/lähtenyt. Siellä oli mahdottoman hiljaista (äänikirjan suljin ensimmäisten minuuttien jälkeen), levollista, täysin tyventä, ilmaa kirkastava pikkupakkanen, ei luistoa juurikaan, mutta väliäkö sillä. Mie ”oleilin” ladulla melkein pari tuntia, ehkä noin 13 kilometriä, – väliäkö numeroilla.

Niin olin kiitollinen – kaikesta. Kaikesta.

Lappi Mökkielämää

Talvi-Mattina vähän on paljon

Se on talvi-Matti tänään. Vanhassa kalenterissa myös karkauspäivä. Matin päivä jakaa talven, siitä siirrytään kevättalveen. Täällä Talvi-Matista enemmän.

Onhan tälle päivämäärälle paljon synkempikin kalenterimerkintä – on jo vuosi kulunut.

Mutta täällä maailman laidalla väistämättä päällimmäinen ajatus kuitenkin on, että on talvi. Paukkupakkanen on ohi, – ainakin tällä erää.

Tänään minun hiihtolenkkini niin pitkä 🙂 (Kakslauttanen – Kiilopää – Kakslauttanen (Sivakkaojan kautta)), että valo ehti vaihtua kylmästä lämpimään. Vai olisiko sittenkin niin, että vauhtini on niin hidas? Tai että valo tulee eri suunnasta?

Sivakkaojassa on jotain ”aaltomaista” -muotokieltä näin talvella.

Ladun jäljistä tulikin mieleen toissapäiväiset ”mysteerijäljet”. Kyselin biologiystäviltä niistä, ja vahva epäily on, että ne ovat näädän jäljet. Aika jännä juttu! Näkisipä sen näädänkin.

Joka tapauksessa: olipa taas ilo hiihdellä, tänään vähän syrjässä, ihan itsekseen, ilman mitään ruuhkaa, luonnosta ja valosta nauttien.

Nyt on syöty hyvin, on melkoinen raukeus ja aika vetäytyä telkkarin ja takkatulen ääreen.

Mökkielämää

Sukset vai juuriharja?

Lumimyräkkä! Se oli jo hyvällä alulla, kun heräsimme. Mutta latukoneet olivat olleet aamuvarhaisesta liikkeellä ja vihreitä, vasta-ajettuja latuja olisi ollut vaikka kuinka. Ei siis auttanut selitellä ladulle lähtemättömyyttä sillä, että olisi hiihdeltävä umpihangessa. Latujen kunnossapitotilanteen ajantasainen tilanne aamukahdeksalta oli tällainen.

Kunnostuksesta aikaa:
Vihreä = alle 12h
Oranssi = alle 24h
Pinkki = alle 2vrk
Punainen = alle 3vrk
Turkoosi = alle 7vrk
Sininen = alle 14vrk
Keltainen = alle 31vrk
Harmaa = yli 31vrk

Latujen kunnossapito on kyllä todella, todella erinomaista täällä. Majoitusliikkeet ja alueen yritykset maksavat suurimman osan sen kustannuksista, mutta kyllä me mökkiläiset (vapaaehtoisesti) ja turistitkin maksamme vuosittain kannatusmaksuja. Päivittäin nuo keskeisimmät reitit ajellaan, mikä on mahtava juttu. Reaaliaikainen tilanne on kokoajan netistä tarkistettavissa.

Kunnossapidosta huolimatta jätin lähtemättä ulos. Onneksi, sillä kymmeneltä sää oli jo turhan arktinen: vihmova tuuli, -10 C pakkasta ja sakea, sakea pyry pyöri ylhäältä alas ja myös alhaalta ylös.

Tuntui melkein mukavalta aloittaa kylppärin ja saunan siivous. Samaan syssyyn vähän kaappeja muutoinkin. Kylppärin lattian valkoiset saumat vaativat aika ajoin perusteellisen jynssäyksen, ja jokainen sauma sentti sentiltä on nyt kuurnattu puhdistuskiven kanssa.

Ja millainen vire tehdä ruokaa, kun koko päivän on sisällä ja enimmäkseen siivoilee? – Jotain oli kuitenkin tehtävä, sillä Pehtoorilla kuitenkin kunnon nälkä, pihahommista tultua, joten teinpä kattilallisen pastaa. Harri Syrjäsen One pot -sarjasta tällä kertaa kokeilussa tonnikalapasta. Ei pettänyt tälläkään kertaa. Kuvaa en hoksannut ottaa, mutta ei varmaan ole vaikea mielessään nähdä, millaista oli. Maku oli hyvä, erinomaisen simppeli sapuska, rucola-viinirypälesalaatti oheen. Jo vain, teen toistekin.

Tonnikalapastaa One Pot

300 g pastaa
2 valkosipulinkynttä
1 sitruuna
1 dl oliiveja (jätin pois, kun ei ollut kaapissa, eikä Pehtoori tykkää)
kourallinen rucolaa
1 prk tonnikalaa
10 dl mietoa kalalientä
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
1 dl parmesanraastetta

Raasta sitruunan kuori ja halkaise sitruuna. Silppua valkosipuli.
Kaada kuumaan kasariin oliiviöljy ja kuullota valkosipulia hetken aikaa. Kaada kasariin liemi ja kiehauta.
Lisää pasta ja keittele hiljaa hymyillen 12–14 minuuttia, kunnes pasta on lähes kypsää.
Lisää raastettu sitruunankuori, purista sitruunasta mehut, heitä mukaan oliviit.
Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää rucola ja tonnikala. Voit raastaa halutessasi parmesania sekaan.

Bon appetito!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Kuvat kertokoot!

Pakkasaamu oli vähän lamaannuttava, – tovin mietin, jotta meneeköhän ihan vaan kylppärin siivouksessa, kokkaillessa ja neuloessa tämä päivä, mutta ehei! Jo aamupäivällä uskaltauduin ulos, pieni kävelylenkki Ylä- ja Ala-Hangasojanteillä. Ja puronrannassa tietysti – Canon kaverina. Ja iltapäivällä jo aika ladulle.

Isompia ei ole kerrottavaa – ehkäpä kuvat kertovat siitä, että oli hyvä, aurinkoinen pakkaspäivä.

Noita jälkiä lumessa jäin miettimään? Kiertävät kahta puolta puuta? Neliöitä, tasaisia. (Joku blogin lukijoista saattanee tunnistaa metsän reunan mökit… 🙂 )

Oravat?

Samaan aikaan toisaalla: Pehtoori kaivoi notskipaikan esiin. Notskimakkara lounaaksi ? – Kun ei muutakaan ole tarjolla. 🙁 Ja huom. Alasuq Polar toimii – 20 C -lämmössä/kylmässä edelleen hyvin ja tyylikkäästi – ainakin täällä mökkimaisemissa. 😀 Karvalakki (Mielensäpahoittajan?) olisi ehkä korvattava Alafosslopi-pipolla. 😉 Mutta lämmin noin. Siis hyvä.

Iltapäivän puolella aurinko edelleen helli, eikä minulla kovinkaan tähdellistä puuhaa, joten ajelin kylille, Saariselän keskustan latujen lähtöpisteeseen – ja keskelle turistihiihtäjien rykelmää.

Intialaiaisa lapsiperheitä ja italialaisia jo jotain osaavia nuoria aikuisia oli ensimmäisen kilometrin matkalla treenailemassa melkein ruuhkaksi asti.

BTW: kahdella italiattarella näin toppahameet!! Ovatkohan ihan soveliaita hiihtokamppeita sittenkään – toteaa tyytyväisenä (kateellisena ?) goretexeihin yms. pakkaantunut juuri uudelleen hiihtämään oppinut oululainen (kukkahattu/omatekemäpipopäinen, melkein paikallinen). 😀

Joka tapauksessa aika takkuisesta kelistä huolimatta niin kaunista, – kuten Välimaan risteyksessä yhden selvästikin elämäntapahiihtäjäherrasmiehen (onko yhdyssana??) kanssa totesimme. Ja hän se sanoi, että tänään ei suoriteta, vaan vain hiihdellään. Mielelläni olin samaa mieltä!

Joten jätänpä tämän nyt vain tähän!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Pakkaspäivänä Ivalossa ja ladulla

Elämänmeno ja päivien kulku mökillä ollessa määräytyy paljolti valon ja sään mukaan. Aamulla sen jälkeen kun on löytänyt rillit nenälleen ja villasukat jalkaansa, tulee seuraavaksi katsottua ulkolämpömittaria, taivaan väriä ja ilman laatua. Tänään seitsemältä: – 25 C, pilvetön taivas, aurinko nousemassa. Siis ei aamuladulle!

Koska tällä viikolla olisi joka tapauksessa edessä Ivalossa käynti, päätimme hoidella sen heti alta pois odotellessamme pakkasen hiipumista. Vähän jännitimme, olisiko mökkitie aamulla poikki, pääsisimmekö vesijohtoremontin ohi. Pääsimmehän me, kun tovin odottelimme, että kaivuri siirsi soran pois edestä.

Ivalossa käyntiin (33 km suuntaansa) on usein eri syitä, kuten rautakauppa, kalaostokset, joku tilpehööri sähkökaupasta tai Euronicistä, Alko, apteekki, kukkakauppa, kesällä ”tori” = pieni kioski, jossa on mansikoita, kirsikoita, uusia perunoita, jne. Ja nyt jo toista kertaa Extra Piste.

Nuoriparihan sen on bongannut, ja meille suositellut. Se on sellainen paikallinen Tokmanni, monipuolisempi ja jotenkin siistimpi. Ja metka juttu on se, että siellä on kaikkia, siis kaikkia islantilaislankoja yksi pitkä seinällinen. Sellaisiakin, joita monen islantilaisneuleisiin hurahtaneen tiedän tilanneen suoraan Islannista. Extra Pisteellä ei ole verkkokauppaa, mutta sähköpostitse ovat jotkut kyllä tilanneet ja haluamansa saaneet. Mie ostin tänään ´ihan vaan varuilta´ muutaman kerän. 😀 Ja toki sieltä löydettiin edullisia siivoustarpeita ja konetiskiainetta etc. K-marketista haettiin kalaa ja spessuruokaa ja Euronicsista uusi hiiri. Ei siis mikään hukkareissu.

Yhden aikoihin mökin mittarissa oli enää – 18 C, ajelin Laanilan latuparkkiin ja lähdini siitä kiertämään Pieranvaaraa ja vähän edemmäskin. Jänkä-tolpalla Ahopään reunamilla (siis jo vähän korkeammalla) on mittari, ja siinä oli enää – 8 C. Ylempänä on lämpimämpää…

Pakkaskeli ei ollut mikään lentävä, esim. Laaniselän pitkässä laskussa oli hiihdettävä, ei mitään vapaakyytiä.

Mutta ei sillä väliä. Ihan hullun hyvältä tuntui olla tunturissa.

Ja ilta visusti lämpimässä mökissä, nyt pakkasta taas sen – 25 C.

(Uutisissa oli kuvaa Euroopan keskuspankin kokouksesta täällä Saariselän maisemissa (näyttivät olevan Suomen Pankin majoilla), mutta ulkokuvat oli kyllä otettu eilen, sillä tänään on ollut kirkas, huikean kaunis pakkaspäivä. No tuohan ei tietenkään ollut uutisten surkein juttu: ei kavala maailma pääse täälläkään kokonaan unohtumaan.)

Mökkielämää

Lintukoto

“Mistä sie olet pois?”

Noin pohjoisen ihmiset usein kysyvät, kun haluavat tietää, mistä joku on lähtöisin, mistä kotoisin, mitä sukua. Kysymys on suora käännös pohjoissaamen kielestä. “Gos don leat eret?”

Mie olen nyt pois kotoa, – vai sittenkin kotona? Lintukodossa ainakin. Mökki alkaa jo hyvinkin olla toinen koti. Ja tähän kakkoskotiin oli niin hyvä taas tulla. Ajomatka ei kylläkään ollut mukavin: läpi tuulen ja tuiskun huristeltiin. Pöpperöistä pakkaslunta, joka tavattoman vilkkaan rekkaliikenteen (eikö niiden pitänyt olla lakossa?) vuoksi sumensi näkyvyyden aika ajoin olemattomaksi. Ja Kemi – Peura välillä vielä satoikin, itse asiassa tuntui että ajellaan lumipilvessä. Lumi vain oli ilmassa. Kaikkialla.

Ylempänä, Rovaniemen jälkeen, sitten vähän selkeämpää, värejä ei vieläkään.

Kiilopään risteyksen jälkeen pieni pilkahdus sinistä taivasta, tuntui että heti kirkastui. Rovaniementieltä, nelostieltä, käännyttyä taas pieni säpsähdys, vähän harmistuskin. Tänne Hangasojan mökkiyhteisöön kun vedetään nyt kunnallinen vesijohto, ja kapean mökkitien reunaan kaivetaan putkia, ja idyllinen tien ja puron välinen kaistale on avattu, puita kaadettu, lumipenkoilla on hiekkaa ja kiviä rikkomassa pehmeää lumimaisemaa. Urakoitsijalle kuuluu kyllä maisemointikin, mutta siihen on vielä aikaa.

Putkityö ei ole vielä yltänyt tänne meidän perukalle asti, mutta tuohon tienpäässä olevaan, naapurissa rakenteilla olevaan uuteen mökkiin se tulee. Mehän ei tarvita kunnan vesijohtoa, kun meille tehtiin porakaivo silloin 16 vuotta sitten, kun tämä uusi mökki tehtiin.

Lunta on tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Eikä meillä juuri lumitöiden tekoa muutenkaan, kun Tyär ja Vävy lähtivät täältä vasta pari viikkoa sitten, joten ei kolailtavaa tuntikausiksi. Vakavasti harkitsin iltaladulle lähtemistä, mutta enpä sitten kuitenkaan. Huomenna ehdin…

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Sokkomaistelu, Talvikylä

Palatakseni vielä eiliseen …

Eilisen sokkomaistelutestin (ja illallisen) viinit

Taas kerran tuli todettua, että viinien maailma on loputtoman oppimisen matka. Selvästikin rypäle-teema on oikeastaan aina hyvä vaihtoehto, jollei muuta keksi. Albariño-rypäle on toisessa kotimaassaan, Portugalissa Albarinho, ja sitä käytetään mm. Vinho verde -viineissä. Espanjassa rypäle on Luoteis-Espanjan Rias Baixas-alueella, ja se on vähän muotirypälekin tällä hetkellä, ja olen sitä suosinut äyriäisruokien yhteydessä aika useinkin. Halusin oppia siitä lisää, siksi se maisteluun.

Ja sitten pariksi toinen espanjalainen. Espanjan ehkä tunnetuin rypäle on tempranillo. Sitä on kerhossamme vuosikymmenien aikana maisteteltu aika monet kerrat. Ja en taida olla ainoa, joka luuli sen tunnistavansa sekä tuoksusta että mausta. Eilisessä sokkomaistelussa kukaan ei sitä tunnistanut! Espanjalaisille olin valinnut verrokeiksi australialaisen ja argentiinalaisen tempranillo-rypäleestä tehnyt viinit. Viinit tunnistettiin ”jotenkin samantyyppisiksi”, aika pian arvuuteltiin, että kaikki neljä ovat samasta rypäleestä (huom. Cune on sekoiteviini). Kiitettävään arvosanaan ei yksikään viini ei päässyt, mutta sekä kallis espanjalainen ja kohtuuhintainen argentiinalainen pääsivät samoihin pisteisiin.

Kaikki viinit tilasin Alkon verkkokaupan kautta, ja kun ne tiistaina olivat Välivainiolta noudettavissa kyselin Juniorilta, josko hänellä kuluneella viikolla olisi siellä myymäläpäivä, jotta voisi roudata (kun on aina joskus tehnytkin) viinilaatikon meille. Pehtooria en voinut valtuuttaa hakemaan, koska halusin pitää hänellekin maistelun teeman piilossa. Mutta eihän Juniori ollut tietenkään paikalla – tuntuu että tekee nykyään enemmän etäpäivinä koulutuksia tai kulkee koulutuksissa tai kouluttamassa kuin on ”tiskin takana”, joten oli sitten itse käytävä testattavat hakemassa. Löysin asiasta hyvänkin puolen: kerrankin minulta kysyttäsiin Alkossa henkkarit. Vaikka sitten vasta tässä iässä! Ja kuinkas sitten kävikään: paikalla ollut miesmyyjä nosti laatikon varastohyllyltä ja juuri kun olin jo ajokorttia hänelle näyttämässä totesi: ”Näyttääpä nimi niin tutulta, että tunnistan ihan ilman henkilöllisyystodistusta”. Siis tunsi minut työkaverinsa äidiksi, joten se siitä toiveesta, että kysyttäis henkkarit!

Kaikesta huolimatta… olipa taas kerran mukavaa, opettavaista, herkullista.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja päivä oli muutenkin varsin antoisa: melkein läpsystä muksut ja viiniystävät vaihtuivat. Aamupäivä kului Eeviksen ja Apsun kanssa legojen (ja mummilla kutimen) kanssa lattialla rakennellen. Hienot uimahallit syntyivät ja samalla monta kirjoneulekerrosta 🙂 Lounaan jälkeen lähdettiin lumipyryiseen ulkoilmaan Nallikarin Talvikylään, ja mummikin pääsi (tuli vaadituksi kaveriksi 🙂 ) poron ja ponin kyytiin, labyrinttiin, karuselliin, – tuubimäessä pappa sai olla vetovoimana.

Antoisa, monen ilon, hyvän mielen laskiaisviikonloppu takana. Nyt kohti paastoa ja pääsiäistä?