Tuulestatemmattua

Nyt on haastetta!

Haastetta on, kun ei ole mitään mainittavaa.

Enkä – vastoin tapojani – edes keksi mitään höpöttämistä, ei mitään tuulesta temmattuakaan. 🙂

Listaa päivän aikaansaannoksista en ala luetella. Enkä selittelemään tekemättömyyksiä.

Joku roti sentään tässä bloggaushommassakin.

Kamerakaan ei ole ollut mukana tekemisissä.

Kuitenkin, ihan hyvä päivä tänään on ollut.

Kesäaika.

Jos sitä mitattaisiin lumen korkeudella tai pakkasasteilla, niin kyllä taas olisi aika lailla venytettävä käsitteen mittareita ja määreitä. Niiden mukaan kun on ihan selvästi vielä talviaika: yöllä pakkasta yli – 20 C ja lumenkorkeus on hyvinkin puoli metriä, kinokset korkeita ja puhtaan valkoisia. Talvelta tuntuu, vaikka hieno aurinkoinen päivä on ollutkin.

Inventaariopäiväkin tänään on ollut: postikorttikauppaa en ole tänä vuonna juuri tehnyt, en uusia tehnyt, en edes uusintapainoksia, – vähän jo suunnittelen loppuunmyyntiä. Mutta joka tapauksessa tänään varaston tsekkasin.

Ja toinen ”inventaario” tai kirjanpito tai mikä lieneekään listaus, kun olen koonnut ja ”puhtaaksikirjoitellut” Helmet-lukuhaasteen aikaansaannoksia. Kunhan nyt kesken oleva paksu kirja on päätöksessään, taitaa 50 kirjan lista olla täytettynä. Vähän suorittamiseksi näin loppusuoralla on homma taas mennyt, mutta eihän tiikeri raidoistaan, enkä minä listoistani.

Kuvakollaasi on jo valmis – loppuviikosta sitten kirjallinen kommentointi.
Tämä kolmas lukuhaasteeni oli ehkä kaikkein antoisin,
olen lukenut/kuunnellut paljon sellaista,
mihin en olisi ilman haastetta tarttunut.
Melkein epämukavuusalueellakin hetkittäin.

[klikkaamalla kuva suurenee]

Täällä minä istun pimeässä työhuoneessani ja postailen, – oma Earth Hour. Minä kun en usko, että WWF on ”ulkomainen agentti”. Olen sitä mieltä, että maailman ympäristön ja luonnon puolesta pitäisi ja pitää tehdä paljon enemmänkin. Vähän enemmän vuosi vuodelta yritän itsekin. Siksikin nyt valot pois. Valo on tärkeää. Siksi ne on hyvä sammuttaa välillä.

Tälle päivälle on muutenkin ollut ominaista valo. Kevään valo. Paljon valoa tässä päivässä: on jo 32 vuotta siitä kun maailmaamme syntyi yksi aika äänekäs valo.

Valoa oli myös ladulla, keittiössä, ihan poikkeuksellisen vilkkaassa Whatsapp-päivässä: eilisen illan jälkimainingeissa ystävien kanssa kiitoksia, kommentteja, reseptejä, kuvia ja sitten taas kerran perhepiirissä paljon ”asiaa”, mihin olennaisesti vaikutti se, että Vävy on työpaikan reissulla Rukalla ja Tyär itsekseen Järvenpäässä, Juniori ja R. Tampereella minilomasella. Päivän WA-saldo lähemmäs 200 viestiä. Aika hassua, eikö?

Tuli mieleen ajat, jolloin ei ollut tällaiseen mahdollisuutta. Esimerkki: olimme poikaystävän (nyk. Pehtoori) kanssa kuukauden auto-teltta-reissulla Itäblogin maissa, jolloin mm. Puolassa oli menossa vallanvaihto, Solidaarisuus-liike ja Lech Walesa, jolloin auto hajosi, jolloin valuutanvaihdon kanssa oli pieniä hankaluuksia etc. (joista mikään ei kyllä meitä isommasti häirinnyt, mutta olivat kyllä ”tapahtumia”, joista varmasti olisi koti-Suomeen whatsappeiltu jos sellainen olisi ollut mahdollista/tapana). Noh, soitimme me Suomeen. Mm. Budapestissa odottelimme pääpostissa muutaman tunnin puhelua koteihimme. Aukesihan se linja. 🙂  Ja jonku toisenkin kerran soitimme. Ei mitään perhechattia! Äideille soiteltiin. Kerran tai kahdesti, ihan riittävästi. 🙂

Tänään valoa oli myös hangilla, metsässä, ladulla. Kevään valoa myös ruokapöydässä: parsakausi avattu! Valoa tulvi sisällekin. Valokuvasin pupujani,  tälläsin viherkasveja altistumaan valolle.

Tämä ruukkupupukin on uusi, Puutarhurin Majasta kuten muutkin tämän kevään uudet puput. Ja nimetönhän se tämäkin vielä on.

Kyllä voin ylpeänä kertoa, että olen noussut sijaistoimintojen ideoijana ihan uudelle levelille.

Veroilmoitukset (oma ja pikkuruisen yritykseni) ovat kirjoituspöydän nurkalla odottamassa. Ovat olleet haittona ja huomion kerjääjänä siinä jo pari viikkoa. Tälle päivälle oli aikeena saada ne pois päiväjärjestyksestä. Mutta voi sitä kaikkea työtä ja tointa, jota onkaan ollut toimitettavana juuri tänään!

Aamutoimet, -puurot, -lehdet, -postit! Sainpa niihin kulumaan hyvinkin pari tuntia, kun oikein vitkuttelin ja huolellisesti asioihin perehdyin.

Sitten etäyhteys Järvenpään koodareihin. Viikonloppuna tätä asiaa ei voitu hoitaa, he kun olivat käymässä Rovaniemellä. Tyttären ”bestis forever”, jonka kanssa ovat aika lailla tasatahtia ensimmäisestä tarhapäivästä, 90-luvun alusta lähtien kulkeneet, asuu nykyään Rovaniemellä. Yhteisiä olivat päiväkoti, eskari, ala-aste, yläaste, rippikoulu, lukio, kauppakorkea, vaihtovuosi Ranskassa… Valmistumisen jälkeen toinen töihin Helsinkiin/Meksikoon ja toinen Leville. Kuitenkin aina vuosittain useampiakin tapaamisia poikaystävien kanssa ja ilman. Sitten molemmat lähtivät (puolenkymmenen vuoden hektisen työrupeaman jälkeen) tekemään toista tutkintoa – aika lailla yhtä aikaa niitäkin, mutta eri aineita ja eri paikkakunnille. Viime kesänä bestis miehensä kanssa ajelivat Leviltä (vai Rovaniemeltä) ainoiksi todistajiksi kun Tyär ja Vävy menivät avioon Saariselän kappelissa. Ja nyt järvenpääläisten vuoro lentää Helsingistä Rovaniemelle kummeiksi bestiksen ja miehensä esikoiselle.

Mutta tänään – juuri kun minulla oli pakottava tarve saada koodariapua 😀 – he olivat jo kummiusreissulta palanneet ja chattailimme puolisen tuntia ja se iso ongelma, joka minulla on näiden postausten kanssa ollut ja josta aiemmin kirjoittelinkin (postauksissa ei näkynyt postauspäivä, vaan päivityspäivä (updated)), on nyt ratkennut! Nyt artikkelin lopussa on aina alkuperäinen postauspäivämää! To-do -listaltani yksi ISO asia pois.

Mitäkö muuta? – Rairuohon ja ohranversojen kylväminen, lohilasagnea pari vuokaa, mökkiruokaa valmiiksi – you know. Ja tänäänhän sitäkin oli tehtävä. Kuin myös kynsinauhojen huolto ja vähän väritöntä lakkausta, koska huomenna on se Dionysia-juhla, johon etsin viime viikolla ”jotain keväistä” ja sitten ostinkin farkut.

Juhlien vuoksi laittelin aamusella myös pari sipaisua itseruskettavaa voidetta otsalle ja kaulalle, sillä olen kasvoista kevätladuilla jonkin verran jo päivettynyt, mutta pipon ja kaulurin rajat ovat vähän ikävästi näkyvissä, otsa aika valkea. Luomurusketus ja purkkiväriä, joten nyt naama on sitten kuin YLEn urheiluselostaja JJ:lla, muistatteko? No ei sentään ihan sellainen, ja kyllä se huomiseksi tasoittuu. Kait.

Ja hiirimaton pesu! Ei mikään pikkujuttu sekään. Minulla on hiirimattona pieni itämainen matto (jotain keinoainetta tietysti), jonka ostin Marokosta tai ehkä sittenkin Harrodsilta Lontoosta. Ihan sama. Se oli hapsuja myöten todella likainen. Nyt se on pesty.

Ja vaaliehdokkaan valinta. Ennakkoäänestykseen voin nyt mennä, koskapa olen ahkeroinut tänään asian parissa.

Ulkoilua ei tarvitse edes laskea sijaistoiminnaksi, mutta sekin on hoidettu, vaikka paljon olen muuta tähdellistä toimittanut. Pyykösjärven rannan ladulla oli päiväkotipoppoo hiihtelemässä; kerta kaikkisen hellyttäviä olivat, huomioliiveissään, pipot silmillä, enimmäkseen aika lailla vaappuen ja taapertaen.  Jututtelin muutamia heistä siinä ohi hiihdellessäni, ja yksi tomera viisivuotias tyttö ehti ensin, ja tivasi melkein vihaisesti: ”Miksei sulla oo takkia?” – Islantilaisneule ei hänestä selvästikään ole mikään takin korvike.

Mitähän sitä huomiselle keksisi?