Ruoka ja viini – Sivu 96 – Tuulestatemmattua

Viimehetken jouluherkkuasiaa

Eihän näistä nyt enää joulupöydän vinkeiksi taida olla, mutta onhan noita pyhiä tulossa vaikka ja kuinka …

Nyt kun kaupoissa on hyvin saatavilla erinomaista kalkkunaa, niin kannattaa tehdä – vaikka uudenvuoden juhlaan? – vitello tonnatoa. Italiassahan, tai siis ”oikeesti” se tehdään vasikasta, mutta tässä ohjeessa se tehdäänkin kalkkunasta. Minulla oli iso kahden ja puolen kilon valmiiksi suolattu ”juhlafile”-rulla, jonka lauantaina paistoin paistipussissa 200-asteessa niin kauan, että mittari näytti sisälämpötilaksi yli 80 astetta. Jäähdytin kunnolla. Ja illalla tein soosin, ja sen jälkeen kokosin ruoan. Eihän siitä saa kauniinnäköistä ei niin millään, mutta hyvää se oli. Tuosta annoksesta riitti meille viidelle eilen ja sitten vielä nuorille koteihinsa dogibagit ja meillekin tälle päivälle safka. Ohessa tarjosin munakoiso-tomaattivuokaa, riisiä, salaattia, jossa oli paljon tomaattia ja pähkinöitä.

Vitello tonnato – kalkkunasta

1 paistovalmis kalkkunapaisti tai kalkkunafilettä
1 purkki tonnikalaa öljyssä
1½ dl majoneesia
4 rkl kapriksia
4–5 anjovisfilettä
oliiviöljyä/kermaa
puolen sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
parmesan/grano padano -viipaleita

Paista kalkkunarulla tai file uunissa paistopussissa kypsäksi. Jäähdytä (vaikka yön yli). Sekoita tehosekoittimessa tonnikala, majoneesi, puolet kapriksista ja anjovisfileet. Purista puolikkaan sitruunan mehu kastikkeeseen. Notkista kastiketta vedellä, öljyllä tai kermalla. Levitä astian pohjalle kastiketta ja sitten ohueksi viipaleiksi leikattua kalkkunaa, viipaleiden päälle suolaa ja pippuria, ja taas kastiketta jne. Lopuksi päälle loput kaprikset ja juustolastut. Anna makujen tasaantua vaikka seuraavaan päivään.

Ja sitten jälkiruoaksi oli eilen piparkakkurahkaa.

1 prk sitruunarahkaa
1 prk vaniljaproteiinirahkaa
1 dl vispikermaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vispaa ainekset, murustele mieluinen määrä pipareita vaahtoon ja annostele laseihin.

Ja tässä tulee harjoitusversio joulupavlovasta. Ihan tavallinen pavlova-pohja vaikka Valion ohjeen mukaan, sitten siihen maustettu kermavaahto päälle. Hedelmiä, marjoja mieltymysten mukaan, mutta jouluisen siitä tekevät taatelit (joita minulla ei vielä tuossa harjoitusversiossa ollut) ja rommiluumut.

Kuukausi sitten laitoin pussillisen luumuja lasipurkkiin, keittelin desin vettä ja sulattelin siihen desin sokeria. Sokeriliemeen sitten pari desiä Sailor Jerry -rommia, jota kesältä oli jäänyt mansikoiden marinoinnista. Ja liemi luumujen päälle. Pari kertaa olen luumuja hämmennellyt…

Ja niitä sitten siis pavlovan päälle. Ne ovat varmasti hyviä myös vaniljajäätelön kanssa, eikös voisikin olla?

Eilen leivon ensimmäisen leipomuksen ”Kinuskikissan helpot suosikit” -kirjasta. Puolukka-kookospiirakka. Pieni palanen puokkiin jo Pehtoorin kanssa syötiin äsken jälkkäriksi. Ihanan ”tiviä” oli tuo. Sellaista vähän lasehtinutta, vähän piparkakkutaikinan makuista, kerrassaan hyvää. Ohjeessa kehotettiin tarjoamaan kermavaahdon kanssa, varmasti niin teenkin sitten kun sitä oikein tarjolle, en vain maistiaisiksi, laitan.

Puolukka-kookospiirakka

200 g voita
2½ dl fariinisokeria
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
200 g kermaviiliä (minulla ei ollut, laitoin rasvatonta, maustamatonta jukurttia, hyvin toimi)
4½ dl puolukoita

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, ja lisää munat yksitellen.
Yhdistä kuivat aineet, ja slisää taikinaan vuorotellen kermaviilin/jukurtin kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon puolukat, mutta säästä ½ dl taikinan päälle.
Levitä voideltuun vuokaan, ripottele loput puolukat pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa 35 minuuttia. Suojaa pinta jos alkaa tummua liikaa.

Näihin makeisiin kuviin ja tunnelmiin… nyt lähden jo kattamaan joulupöytää, joten leppoisia tuokioita toivottelen teille muillekin joulupuuhien parissa.

Tuosta puolukkapiirakasta ja joulukalenteri-kuvasta minulle tuli merkillinen assosiaatio LASTEN Rosvolauluun…

Milloinhan Valvira, Evira, kristillisdemokraatit, kieltävät tämän? Kaneli on pääkaupunkiseudun päiväkotilasten joulupuurosta jo kielletty, Ranskassa ei enää saa tehdä jouluseimiä yleisille paikoille, … Tästä huolimatta … Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä…

Taidan kyllä laittaa soimaan Kolme tenoria.

♪ ♫ ♫ ♪ ♪ ♪ ♫

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä.
– – –

Ja kun me käymme leipuriin, jo huomaa aivotonkin;
vain leivän viemme, kaakun, niin ja kaljapullon jonkin.
No pipperkakun sirkaman voi joskus ottaa Joonatan.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Suuri Leivontapäivä kuihtui tryffeleiden teoksi

Herään aura-auton ääneen. Kello on 4.40. Kaksikymmentä vaille VIISI! Päätän nukahtaa uudelleen. Saahan sitä päättää. Puolen tunnin piehtaroinnin ja miettimisen jälkeen (nopeasti menee asiat tajuntaan!) ymmärrän, että se oli aura-auto! Tarkoittaa, että on satanut lunta niin paljon, että sitä riittää aurattavaksi asti. Tämän ilahduttavan tosiseikan ymmärrettyäni pomppaan ylös ja lähden kahvin keittoon. Ensimmäisen lomapäivän aamuna olen puolikuudelta jo valmis ryhtymään toimiin!

Piti olla Suuri Leivontapäivä tänään. No ei ole ollut, ei.

Hyvin varhain olin lenkillä – nauttimassa lumisesta maisemasta, hiljalleen avautuvasta sinisestä hetkestä. ”Valoa Oulu” -festivaalin viimeiset julkistukset ovat olleet tällä viikolla (Oulun Energian 125-vuotislahja kaupunkilaisille) ja nyt pääsin niitä kuvaamaan.

Klikkaa isommaksi. Lämpimästi suosittelen. Nuo padon lamellien valot kannattaa nähdä … livenäkin. Valot vaihtuvat – kirkkaasta siniseen ja violettiin ja takaisin.

Oulun Energian talo Kasarmintiellä on myös saanut valoja: lasitiilien valaistus on myös vaihtuva. Hieno.

No mutta ei pelkkä aamulenkki voi torpedoida leipomisaietta, eihän? – No ei. Mutta lenkillä meni paljon aiottua kauemmin (liki kaksi tuntia), kuten myös kaupassa ja Caritaksessa. Varhaisesta lenkille lähdöstä huolimatta olin takaisin ja keittiössä vasta alkuiltapäivästä. Sitä paitsi se tosiseikka, etteivät appivanhemmat sittenkään pääse huomenna tulemaan kahville ja herkuille, vei innokkaimman terän leipomiselta.

Jotain sentään sain aikaiseksi: Limoncello-valkosuklaatryffelit. Tiedättekös, että jo reseptin lukeminen lihottaa! Ihan varmasti!

Toissaviikon Hesarissa oli resepti, joka oli ihan ohittamaton.

Limoncello-valkosuklaatryffelit:
250 g valkosuklaata
½ dl kuohukermaa
2 rkl limoncello-likööriä
3 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa

Pinnalle:
noin 1 dl kookoshiutaleita
½ limetin raastettu kuori
Paloittele valkosuklaa.
Mittaa kattilaan kuohukerma ja limoncello. Kiehauta. Nosta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon valkosuklaapalat. Sekoittele välillä, kunnes suklaa on täysin sulanut. Sekoita joukkoon hienonnettu basilika. Nosta tryffelimassa jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.
Pyörittele tryffelimassasta pieniä suupalan kokoisia palloja. Sekoita kookoshiutaleet ja limetin raastettu kuori keskenään lautasella. Pyörittele tryffelit kookoshiutaleseoksessa. Säilytä suklaatryffelit jääkaapissa. Ohjeesta tulee noin 20 kappaletta.

Voin leuhkia sillä, että minulla oli käytettävissä ”home made -limoncelloa”! Yhtä kaikki: ihania ovat.

Joululahjaprojektikin eteni vähän, ja nukuin päikkärit. Surffailin, roikun FB:ssa, luin, söimme tavattoman hyvää taimenta, kuvailin lisää… Olen lomalla! 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

White Christmas

Tässä oli joulukorttikuva-ainesta (tämäkin kannattaa klikata isommaksi)…

Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Akateemiset pikkujoulut

Perjantaiaamu alkoi kokouksella. Perjantai-ilta kului samojen ihmisten (ja kymmenien muiden) kanssa Teatteri Riossa. Oli humanistisen tiedekunnan pikkujoulut. Erilainen konsepti kuin ennen. Menimme Teatteri Rioon. Söimme buffeesta jouluruoan, ei valittamista, mutta enpä nyt repeä mainesanoihinkaan. Kysyin tarjoilijalta, mistä ruoat tulevat: Ranelta. – Selevä. Ei Rane huono keitraaja ole, mutta – kuten sanottu – ei mitään ylenpalttista makusinfoniaa.

Mutta illan ”teatteri”: Ulla Tapanisen puolitoistatuntinen monologi ”Hämmennystä” oli erinomaisen viihdyttävä. Juttua riitti. Liki hengittämättä. Ja naurua. Ja kyllä siellä taustalla oli paljon asiaakin; aika lähellekin kolahti kun katselee, kuuntelee, elää äidin ja appivanhempien, omaakin, vanhenemista.

Oulussa näytti pitkin kevättä olevan vielä esityksiä, voisinpa vaikka suositella. Syömässä kannattaa ehkä käydä jossain muualla. 😉

Joka tapauksessa paljon kehnompiakin akateemisia pikkujouluja on vietetty. Jo nyt olen iloinen, etten sittenkään lyöttäytynyt jatkoille lähtevään porukkaan. Sillä huomenna on Suuri Leivontapäivä. Tai ulkoilupäivä. Ehkä voisin tehdä jotain asian nimeltä ”joululahjat” eteen.

Ja tästä suoraan aasinsiltana muistutan, että sunnuntain illansuuhun asti on vielä aikaa osallistua Jouluarvontaan! Kerro jouluruokamuistosi tai se mikä maku tai tuoksu tuo sinulle joulun. Palkintona oleva kalenteri tuli jo toissapäivänä postissa… Osallistuminen kannattaa aina: KLIKS

Ja toinen vinkki: vanhat jouluruokasivuni ovat taas auki. Hieman myötähäpeää itseäni kohtaan hoksautan, että joulusivuilla (kuten sanottu vähän vanhentuneilla) on paljon mukavia jouluruoka -ja -viini ohjeita ja vinkkejä https://www.satokangas.fi/blogi/joulusivut/

Huomenna tuoreempaa…

Ai niin, kuinka verratonta, että sataa lunta. White Christmas? Olisipa mukava.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Jouluviinit 2014

Jouluviinisuosituksia ovat lehdet (ainakin Ilta-Sanomissa, Viini-lehdessä, Hesarissa olen nähnyt) ja netti pullollaan. Silti, niistä huolimatta, pidän perinteistä kiinni ja olen koonnut omat jouluviinisuositukseni listaksi. Ja tavan mukaan (esim. 2012 ja 2013) olen koonnut suosituksista kauppalapun. Se on pdf-versiona ja siten siis helposti tulostettavissa. Lista löytyy täältä.

Onhan tämä vaatinut täällä Rantapellon koekeittiössä tai siis pruuvipöydässä paljon työtä (heh!), mutta mies on ollut hyvänä apuna pitkin syksyä.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Kannattaakin klikkailla.

Ihan ensimmäiseksi kuohuvaa. Nyt on löytynyt hyvä uusi peruskuohuviini, jossa on makua, väriä, eikä ole hinnalla pilattu. Ja takana on Torresin viinitalo, tämä Torres Santa Digna Estelado Rosé Brut (13,90) on hyvä juoma jouluun ja uuteen vuoteen.

Toinen kuohuva, jonka laitoin listalle on ”puolikas” (0.375 cl) Papet-cava. Ei nyt mikään maatakaatava makuelämys, mutta jos kaksin haluaa lounaalla lasilliset nauttia, niin tämäkin sopii siihen tarkoitukseen. Ja ennen kaikkea se on täydellinen tuollaiseen jouluaskarteluun kuin ylimmäisessä kuvassa on! Minähän en mikään askartelija ole, enkä – hyvänen aika – jaksa ja osaa, eikä kärsivällisyys riitä, joulukorttipuuhasteluihin, mutta tuon olen ihan omin käsin värkännyt vietäväksi torstaina jouluviininmaistajaistaloon kukkapuskan sijaan. 😉

Valkoviinisuosituksissa voisi olla pelkkiä alsacelaisia riesling-viinejä, kuten minulla yleensä on, mutta nyt kuvan oikeassa reunassa on myös eteläafrikkalainen uutuus, jonka laitoin listalle, koskapa sen rypälemäärä on melkoinen ja niiden joukossa erikoisuuksiakin: Chenin Blanc, Rousanne, Grenache Blanc, Verdelho, Viognier, Clairette Blanc.

Hyvin sopii joulupöydän monenmakuisille alkupaloille. Toinen eteläafrikkalainen on vielä parempi: erityisesti graavilohen kumppaniksi Sutherland on hyväksi havaittu. Raikas, – ja hapot kestävät rasvaisen kalan oivallisesti.

Sitten punaviinejä.

Jos meillä syötäisiin joulukinkkua, tarjoaisin sen kanssa joko pinot noir- tai merlot-rypäleestä tehtyä viiniä. Tai malbec-viiniä. Malbeciä siksi, että olen viime aikoina ollut niihin niin kovin tykästynyt. Vasemmalla on edellä mainitun eteläafrikkalaisen sisarusviini eli pinot noir ja oikealla Obsession, jota olen suositellut ennenkin. Pehmeä, hillomainen, lämmin, lempeä, napsumaton, – ah niin hyvä viini.

Enkelinkuva etiketissä on Montes Reserva Malbec. Saman talon Carmenere on melkein kaksi kertaa kalliimpi (18 ja jotain), ja se on kyllä hieno ja täyteläinen viini. Sekin.

Uuden maailman viini, joka on ollut jo pitkään meidän suosikki, on Cline Ancient Vines Mourvèdre 2011. Jos joulupöydässä on kinkun tilalla poroa – kuten meillä on – niin tuo on aromikkuudessaan ja mausteisuudessaan kelpo kumppani sille. Mutta kuten kuvakin vähän vihjaa, se on myös myöhäisillan hiljaisiin hetkiin, kirjan ja nojatuolin lähettyvillä hyvä seuralainen.

Listalla on myös toinen argentiilainen viini: Las Moras -viinitalon Black Label -viini on roteva ja ryhdikäs. Vaatii ehdottomasti mausteista ruokaa, punaista lihaa, riistaa tai kovia juustoja. Maistui ainakin hirvipadan seurana oikein hyvin.

Jos tarvitset edullisen, hyvän, erinomaisen yleisviinin, joka sopii melkein mille tahansa ruoalle kumppaniksi, niin hanki espanjalainen Piedemonte reserva vuodelta 2008! Työkaveri (tai oikeastaan vaimonsa ;)) vinkkasi tästä yhdeksän euron viinistä. Eikä huono vinkkaus ollutkaan. Obsessionin kanssa se on listallani sellainen viini, jota voi suositella sellaisillekin, jotka eivät punaviineistä erityisesti perusta.

Perinteisesti listallani on ollut ainakin yksi kallis viini: vähän kuin viinilahjavinkkinä.

No Tommasin Amaronea parempaa ei oikeastaan olekaan. 😉

Mutta kerro lahjansaajalle, että kypsyttää Alkossa tällä hetkellä myynnissä olevaa vuoden 2011 vuosikertaa ainakin muutaman vuoden.

Tämänvuotisen Blossa vastaan Loimu -maaottelun meillä voitti Lignell & Piispasen Loimu. Jos haluat vielä parempaa glögiä, tee itse. Tarkoin varjellun glögireseptin julkistaminen oli muutama päivä sitten.

Eikä joulua ilman portviiniä, sinihomejuustoa, pipareita ja suklaata. Alkossa on myynnissä Nirvana! Se on suunniteltu erityisesti tumman suklaan kumppaniksi. Uijui! Nimi ei ole turha, eikä harhaanjohtava. Portviini on pakattu pahvikoteloon, mikä on hyvä vihje siitä, että tämänkin voisi antaa vaikka lahjaksi. Lidlistä vielä pari levyä hyvää, tummaa suklaata seuraksi, ja herkkulahja on valmis.

Toivottavasti näistä meidän suosikeista ja suosituksista on iloa. Muistathan, että kauppalappu ja lista on jo valmiina. KLIKS!

Ja ehkä kesällä kokoamani Klassikkoviinien TOP10 -lista voisi auttaa myös jouluviinien valinnassa.

Viineistä ja lahjoista puheenollen: kalenterikuvassa on teemaan liittyvä kirja. Jaakko Heinimäen oivallinen opus ilahduttaa vuodesta toiseen. Jos mietit viiniharrastajalle lahjaa niin tässä kulttuuri-, pyhimys- ja viinihistoriaa ja -tietoa helposti luettavassa paketissa! Heinimäki on erinomaisen hyvä tarinankertoja.

Harrasta viiniä esittelee omaperäisen viinivalikoiman: kymmeniä pulloja, joiden taustassa on jotain kirkollista. Lukija pääsee maistamaan liebfraumilchiä Pyhän Hildegardin seurassa, valitsemaan Johannes Kastajan juhannusjuomaa Portugalista, tutustumaan paavin lähteeseen ja rakastavaisten suojelijaan. Kaikkiin tarinoihin liittyy viini, ja viineihin liittyy tarina; kaikki esitellyt viinit on saatavilla Suomesta.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
JOULUKALENTERI

Niitä näitä Ruoka ja viini

Joulua kohti

Viikonlopulle leimaa-antavaa jouluvalmistelut ja paljo tekeminen.

Eilinen meni illansuuhun asti keittiössä, mitä nyt välillä kävin kävellen Prismassa.

Viidestä kiloa porkkanoita ja lanttuja tehtiin (Pehtoori kuori ja pilkkoi!) laatikot, joululimput ja jouluruukut paistoin. Leivinuunista tuoksu leivittäytyi koko taloon, pihallekin asti.

Iltapäivän lopulla äyriäis-nuudelieineen jälkeen Juniorikin tuli, nautimme yhdessä pullollisen kuohuvaa ja sitten kohti keilahallia. Perhekeilaus! Neljästään suhteellisen tiukka ja tasainen keilauskisa. Tuntui hassulle olla neljästään ”ulkona”, keilaamassa. Edellisen kerran keilattu kimpassa varmasti joskus 10 vuotta sitten Vuokatissa. Jälkipelit puitiin Kulumasa. Perhedrinksut! 😉 Me muut kuuntelimme tyttären yritysideaa, eikä suinkaan tyrmätty. Päinvastoin.

Seitsemän jälkeen erkanin ja lähdin Raatinsaareen: oli Tiiman pikkujoulut. Historianopiskelijoiden ainejärjestön kuusijuhla. Kuinkahan mones minulle? Syksyllä 1978 ensimmäisen kerran…. Väliin on jäänyt jokunen, mutta silti, aika mones.

Ja kuinka tunsinkaan itseni vanhaksi. Taas. Kollegan kanssa todettiin, ettei koskaan ole ollut yhtä kristillisiä joululauluja historian opiskelijoiden pilheissä. Yhteislaulu ei tietenkään estänyt oluen ja siiderin kulumista. Sovellettu jouluevankeliumi oli kerrassaan oivaltava, vaati sisäpiirin tietoa, jotta hauskuus tuli ymmärretyksi. Moneen pöytään pyydettiin, monessa kävin. Eikä me paljoakaan historian opiskelusta tai opettamisesta juteltu, enemmän patikoinnista tai Oulusta tai opiskelijoiden pukeutumisesta. Kaikkinensa olin tyytyväinen, että tulin lähteneeksi. Ja että tulin lähteneeksi kotiin kymmenen bussilla. Muukin perhe palautui ”yhiltä” samoihin aikoihin. Jotta tuplapikkujoulut eilen. 😉

Ja tänään touhuaminen on jatkunut. Pieni lenkki ja tyttären kanssa äidin luona käynti keskeyttivät jouluvalmistelut. Niihin on kuulunut myös kuvaaminen ja viinisuosituslistan teko tänne blogiin, mutta eipä ole vielä valmista, ei ole. Mutta lupaan, että huomenissa tai tiistaina viimeistään on.

Jouluruukun (tein eka kertaa tuoreista yrteistä, ja aina vain parempaa se on!) ja pakastimesta löytyneen poronpaistipadan jämien ja vuohenjuustosalaatin kanssa tuo kuvan Radici oli erinomaista, mutta se ei ole suosituslistalla. Lähinnä siksi, ettei sitä enää Alkosta saa. Jälkkäriksi oli koe-erä joulu-pavlovaa… ui-jui, oli hyvää. Ihan juhlaruokaa kolmannen adventin sunnuntaina oli. Palaan siihenkin. Ja äsken totesin tyttärelle, että hassua kun ei sunnuntai-iltana ole skypeä! Enkä tosiaankaan kaipaa! Live on parempi. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

(kun klikkaat kuvan isommaksi, hyasintti melkein tuoksuu… )

Niitä näitä Ruoka ja viini

Lucian päivä ja glögi

Lucian päivä. Luciasta tulee mieleen suomenruotsalaisten joulunalusjuhla, päiväkotien ja alakoulujen juhla, pyhimys ja glögi. Glögi?

Lucia (lat. lux ~valo) kuoli kristittyjen vainoissa vuonna 310. Vanhempansa olivat sopineet hänen avioliitostaan, mutta Lucia antoikin rukkaset sulhaselle ja päätti sen sijaan ryhtyä Kristuksen morsiameksi. Katkera sulhaskandidaatti kosti, ja järjesti niin, että keisarin armeijan voimalla Lucia pakotettiin ilotaloon töihin. Mutta Lucia jähmettyikin paikoilleen, eikä pyhää neitsyttä saatu liikahtamaan, ei edes kuumalla öljyllä. Marttyyrin silmät puhkaistiin, mutta turhaan, legendan mukaan hänelle kasvoi aina uudet näkevät silmät [mikä selittää sen, että Lucia on sokeiden pyhimys]. Kun kirkkotaiteessa näkyy nainen, jolla on kädessään tarjotin, jossa on silmät, on kyse Luciasta.

Skandinaavisen Lucia-juhlan tarina pohjautuu sisilialaiseen legendaan, mutta täällä Pohjolassa Lucia on ennen kaikkea valon tuoja. Ja sitten ihan eri asia on glögi, joka tehdään Santa Luzia -viinistä.

Alkossa on myytävänä Blandyn viinitalon Santa Luzia madeira, joka on mitä mainioin glögipohja.

Me teimme tätä monena vuonna ennen lasten syntymää, – ensin äitini kanssa ja sitten Pehtoorin kanssa keskenään, lahjaksi annettavaksi ja tietysti omaankin käyttöön. Ohje on jotenkin mukavan vanhanaikainen. Mutta laadukas, erinomainen. Tämä on ollut aika tarkkaan varjeltu, mutta tässä nyt teille. Suosittelen: tee joskus. Kyllä Blossat ja Loimut häviää kuus nolla!

Jouluglögi

6 pulloa madeiraa
ja/tai egri bikaveria (tms. punaviiniä)

2 litraa vettä
100 neilikkaa
60 maustepippuria
1,5 metriä kanelitankoa
5 tl kardemummaa
10 tl pomeranssinkuorta
500 g sokeria
5 sitruunan raastettu kuori
5 sitruunan mehu

Sekoita sokeri ja raastettu sitruunan kuori.
Keitä vedessä kaikki mausteet.
Anna seoksen imeytyä – ei kiehua – ½ tuntia.
Sulata sekoitettu sokeri ja sitruunan kuori liemeen.
Anna seistä muutama minuutti ja siivilöi pois mausteet.
Lämmitä madeira ja sitruunan mehu ja kaada mausteliemi siihen.

Tuo madeira on hyvää myös suklaisten jälkiruokien, erityisesti suklaakakun kanssa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

(tänä vuonna meillä ei olekaan joulukuusta pihalla. On ”valopuu”)

Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus Yliopistoelämää

Joulukuun perjantai töissä ja kotona

Aamulla töihin ajellessa sellainen sumu, että oli ajeltava varovaisesti. Ja sitten töistä lähtiessä, jo kolmen jälkeen lähtiessä, taivaanranta purppurainen. Valtavan hieno oli, mutta ei voi keskelle ajorataa pysähtyä kuvaamaan, ei vaikka mieli teki.

Varsinaisesti sumun ja purppuran välissä en tehnyt juuri mitään. Aamupäivällä istuin ja kuuntelin: opin epigrafiasta jotain, ja vielä enemmän tuli muistoja klassillisen arkeologian opiskelusta 80-luvun alusta. Ja tiesittekö, että italian kielessä ei ole sanaa tunturi. Hassua.

Iltapäivä menikin väitöksessä. Julkisessa tarkastuksessa oli väitöskirja, jonka olin teko/seminaarivaiheessa lukenut parikin kertaa, jota ohjasinkin enemmän kuin montaa muuta. Mielenkiintoista oli kuunnella ”ulkopuolisen” = vastaväittäjän huomiot tutkielmasta. Ja merkillisen tyydyttävää oli huomata, että samoilla linjoilla oltiin. 😉 Antaa varmuutta omiin ohjaustehtäviin.

Väitöskahveille en jäänyt, vaikka totisesti niin yleensä teen, sillä oli kiire jo kotiin. Ei, ei karonkkaan valmistautumista, vaan huomista ”itsenäisyyspäivän vastaanottoa” valmistelemaan. Asioiden näin ollen olen erinomaisen tyytyväinen, ettei karonkkaan menoa olekaan.

”Asioiden näin ollen” tarkoittaa, että Esikoinen palaa huomenna. Melkein 14 kk on lapsi ollut Meksikossa, pari päivää Helsingissä ja huomenna tulee kotiin!! Tämän päivän FB-päivityksensä tällainen:

Leaving Mexico and first two days back in Finland and Helsinki, quite a rollercoaster of emotions has this week been so far. All because I have so many good people and so much good things in both place. —
But still, can’t help to wonder, why can’t I get Mexico and Finland in the same place? Could someone create an island in the halfway, somewhere in the middle of the Atlantic, called Finxicolandia and we’d all move there? Is it really too much to ask?

Finxicolandia! Miksei? Jos sinne on nopeita yhteyksiä Oulusta, eikä erityisen paljon väkivaltaa, niin minun puolestani ok. Huomenna kuitenkin Oulu, ja Rantapelto, ja kotikoti.

Ihan sama vaikka olis sumua, sadetta, lunta, pimeää, – kunhan kone laskeutuu Oulunsaloon. Kunhan lapsi tulee huomenna kotiin!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Joulukalenterissa varaslähtö jouluun. Porttia ja tummaa suklaata. Palannen asiaan. 🙂

Ruoka ja viini

Ensimmäiset ”pikkujoulut”

Varhain töihin.

Varhain lounas (oliko siinä omatekoisessa tonnikalasalaatissa sittenkin jokin yli-ikäinen tuote?)

Siinä välissä Finnavian sivulla surffailua: New Yorkin lennon laskeutuminen Helsinkiin kiinnosti kovin. Ja tasan klo 9.00 Esikoiselta tuli viesti ”Huomenta, Suomi!”

Jee! Lapsi on Suomessa! Helpotushan se.

Työpäivä touhutessa. Myöhässä hoksasin muutamien asioiden olevan.

Hommasin kaikenmoista. Ja tänä vuonna tuntuu kandilaisilla olevan mitä merkillisimpiä kiinnostuksen kohteita; palannen niihin kevätlukukauden puolella.

Töistä suoraan kampaajalle, sieltä suoraan ompelijalle, sieltä suoraan paistinkääntäjien ”Jouluiseen tuokioon”. Alla ja kalenterikuvassa sieltä kuvia. Koko poppoo olimme yhtä mieltä, että onneksi ei ollut tarjolla glögiä eikä jouluruokia.

Kuka tietää, mikä oululainen ravintola?

Enhän muuten olisi mennyt, mutta tiedottajan/kuvaajan on osalllistuttava…. 😉 Noh, ei ollut kärsimys. Iltapala parhaasta päästä.

Parituntinen vierähti nopeasti. Hyvässä seurassa. Ja kyllä minä annan arvoa sille, että vieressäni istui viime torstain Lasaretin päivällisen tehnyt keittiömestari, joka kertoi, miten kehumani punasipuli (ks. täältä) oli tehty. Ei ollutkaan kyse hillokeesta vain marinoinnista. Hän kertoi myös, että Pohjois-Pohjanmaan keittiömestareiden joulumyyjäiset (joissa TODELLAKIN kannattaa käydä) ovat 20.12. OSAOlla Myllytullissa. Heti aamusta sinne on mentävä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Niitä näitä Ruoka ja viini

Takana hyvin syöty viikonloppu

Viikonlopun ruokiin piti vielä palaamani: lauantaina illansuussa menimme katselemaan kuorotapahtumaa, etsimään (löytämättä) vielä yhtä ValoaOulu -festariin liittyvää valotaideteosta ja katsomaan Rotuaarin jouluvaloja. Päätimme samalla reissulla käydä syömässä Oulun uusimmassa (?) ruokaravintolassa, Saurahassa. Nepalilainen ravintola on avattu Asemakadulle, siihen missä 1970-luvun lopussa oli Oulun ensimmäinen pizzeria. Emmekä tietenkään olleet tajunneet mitään pöytävarausta tehdä; olisi kannattanut. Mutta saimme kuin saimmekin paikan: ja meidän naapureiden vierestä. Harvoin kun tuossa portilla nähdään, niin nythän sitten yhdessä tulimme syöneeksi. Ruoka? Ruoka oli hyvää. En tarkkaan ottaen tiedä, miten nepalilainen poikkeaa intialaisesta, sillä siltä se minusta maistui, eikä hinta-laatu-suhteessa valittamista. Valinnan varaa oli ainakin puolensataa erilaista kana-, lammas-, jättirapu-, naudanliha-annosta.

Viiden jälkeen lähdimme kohti Rotuaaria ja kun tuuli kovin kylmästi, poikkesimme Leskiseen, glögikipollisen toivossa. Emme ole koskaan ennen koko paikassa käyneetkään. Sehän olikin leppoisa, aikuisten ihmisten familiäärin oloinen pubi, paljon isompi kuin olen ajatellut. Kuinkahan kauan se on Oulun keskustan ytimessä ollut? Aina oppii uutta.

Sitten viikonloppuna oli tarkoitus leipoa omena-kuppikakkuja, mutta jotenkin tulin vaihtaneeksi suunnitelmaa. Tein toscakakun.

Antti Vahteran ohjeella – tai tarkemmin ottaen Antti Vahteran Irja-äidin ohjeella tein. Enkä enää taida muilla ohjeilla tehdäkään, on tämä niin hyvä versio. Helppo ja mehevä, ja mantelikinuskia tulee riittävästi. Tämmöisiä voisi tehdä vaikka joululahjoiksi?

Toscakakku-2

Toscakakku Antti Vahteran äidin ohjeella
(Kirjasta ”Viikon kahdeksan päivää”)

Pohja:
3 kananmunaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 appelsiinin mehu
100 g sulatettua voita

Kuorrutus:
140 g mantelilastuja
140 g sokeria
140 g voita
1,5 dl kermaa
1 rkl siirappia

Vaahdota sokeri ja kanamunat kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon vehnäjauho-leivinjauheseos. Lisää voi ja appelsiinin mehu varovasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa 20 – 25 minuuttia. Peitä foliolla, jos kakun pinta alkaa saada väriä uunissa.

Mittaa kuorrutteen kaikki aineet kattilaan. Anna kiehua hiljalleen sekoittaen kunnes kuorrutus on kiehunut kokoon ja saanut kauniin värin. Muista sekoitella koko ajan ! Levitä kuorrutus paistetun ja hyvin jäähtyneen kakkupohjan päälle (käännän kakun ylösalaisin ennen kuorrutusta, jotta kuorrutus ei uppoa kakkuun). Kuorruta 225-asteisessa uunissa noin viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Vaniljajäätelö tai kermavaahto kuuluvat tarjolle tuotaessa asiaan.

Sitten ne perjantain kuharullat (ohje hoksattu täältä)

Kaksi kuhafilettä kahdelle. ”Voitele” fileet rapusulatejuustolla, levitä päälle reilusti ohueksi leikattua purjoa, tilliä, suolaa ja pippuria. Leikkasin fileet pitkittäin kahtia, ja rullasin ja laitoin hammastikulla kiinni. Rullat voidellun uunivuoan pohjalle, loraus valkoviini-situunamehua pinnalle ja uuniin (200-astetta, noin 30 minuuttia).

Mutta sitten ei kannata tehdä kuten minä! Kuumaa (uutta, aika arvokasta Villeroy & Bochin) uunivuokaa ryhdyin kuvatakseni siirtelemään. Ja missä olivat palalaput? Siinä vieressä! Ja refleksit toimi. Jälki oli tämän näköistä.

Söimme kuitenkin. Ja hyviä olivat. Teen toistekin. Ja käytän patalappuja.

Eilen oli kananpoikapataa. Stockalla oli Jyrki Sukula myymässä valmiiksi marinoituja kokonaisia kananpoikia, ja vaikka periaatteesta äärimmäisen harvoin ostan valmiiksi marinoitua lihaa, niin nyt ostin. Ja pataan pistin kaikenmoisten juuresten kera ja sitten pariksi tunniksi leivinuuniin. Valurautapata kesti minun käsissäni. 😉 Erinomaista oli tämäkin.

Tytär pakkailee Meksikossa, minulla liki pakahduttava onnentunne paluustaan,
ja sitten kuitenkin olen surullinen, alakuloinen,
sillä tiedän, kuinka lapsesta ”on liian surullista” lähteä.
On tietysti. Paljon hyviä ystäviä, paljon lämmintä, Daniel
– kaikki on hyvästeltävä.

Huomenaamulla Monterrey jää…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2014

Rotuaarin jouluvalot

Klikkaile isommaksi – valaistuu…

Oulu Ruoka ja viini

Pieni juhlapäivä!

Kuinka kauan olemmekaan sisaren kanssa yrittäneet löytää sopivaa hetkeä ja aikaa lähteä syömään ja höpöttämään kimpassa.

Tämän päivän iltapäivän lopulle saimme sovituksi tapaamisen kaupungissa, hoitaisimme yhden yhteisen asian ja sitten syömään jonnekin.

Mutta ei siinä vielä kaikki, kävimme ensin joulukuusiostoksilla. Kuusamontien varressa ennen Jääliä on Lovin tehtaanmyymälä – ennenkäymätön paikka meille molemmille. Sinne huurruttelimme. Vihdoin sain mökin pirtin sivupöydälle ”installaation”, jollaista olen jo vuosia etsiskellyt. Vihreä joulukuusi, joka muokkaantunee hyvin myös juhannuskoivuksi.

Seuraavaksi ajelimme vielä melkein Kiiminkiin asti.

White House, jossa systeri ei ole koskaan käynyt, oli seuraava kohde. Siellä oli jo jouluakin. Ja kaikkea kaunista, nostalgista, valkoista kotiin. Paljolti sellaista kuin sisareni kodissa jo on. Mutta toki minäkin sieltä joka kerta olen jotain ihanaa tullut ostaneeksi. Pikkuliinoja ja pieniä tarjoiluastioita ennenkin, niin nytkin. Ja lautasliinoja tietysti. Kuvaan ostokseni joku päivä. Ja hauskan pienen kaulakellonkin ostin. Sisar löysi isolle pöydälleen vahakankaan, joka ei näytä vahakankaalta. 😉

Siellä on ilo käydä. Palvelu on ystävällistä, tyrkyttämätöntä. Ja sitten sellainen tärkeä pointti, että liikkeen kanssa samassa rakennuksessa on erä- ja kalastustarvikkeita myyvä iso liike: jos sattuu olemaan maskuliini mukana, hänetkin voi saada viihtymään shoppailureissulla. 😉 Ja White Housella on nettikauppakin, tyylikäs sellainen.

Oli jo aika ajella takaisin kaupunkiin, ja syömään. Lasaretin Virtaan menimme. Sinne kahdestakin syystä: siellä on erinomainen ruoka ja tänään vieressä, Kasarmintien toisella puolen, oli yksi OuluValoa-festivaalin ”teos” Valolinna. Tuplaodotukset siis. Eikä tarvinnut pettyä. Sekä päivällinen (keittiön terveisenä persiljajuurikeittokupponen, eturuoka savuhaukea smetanan ja mädin ja erinomaisen hillotun punasipulin kera, pääruoaksi paahdettua ankkaa ja jälkiruoaksi lakkaparfait suolatoffeen (!!! ihan ylihyvää) kanssa) että Valolinna tekivät päivästä juhlan. Ja olihan meillä toki paljon puhuttavaa. 😉