Ruoka ja viini

Home Ruoka ja viini (Page 70)
Showing: 691 - 700 of 1 276 RESULTS
Niitä näitä Ruoka ja viini

Ruokajuhlasta viinikilpailuun

Eilinen rotissööripiknik oli erilainen kuin aiemmat kuusi. Edelliset ovat olleet jonkun paistinkääntäjäpariskunnan kotipihalla, mutta tällä kertaa meidän kolme kerrostalossa asuvaa alan ammattilaista lyöttäytyivät kimppaan, ja vuokrasivat Pikisaaresta Arkkitehtikillan talon ja siitä tuli piknikkimme paikka.

Pihahan siellä ei ole erityisen vehreä saatikka, että olisi ollut kukkaistutuksia yms. niin kuin tapana piknikeillämme on ollut, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun meillä oli ”ravintolasali” ja kaikkinensa tilaa enemmän…

Tämmöistä juhlajärjestelyä voi kyllä suositella. Piknik-teema vain vieraille tiedoksi ja sitten eikun nauttimaan kaikkien tuomista herkuista. Pitäisiköhän ensi vuonna järjestääkin Kalaasit näin? – Hmmm…

Eilinen piknik oli sikälikin erilainen, että viinit oli hommattu järjestävän osapuolen puolesta, me vain maksoimme ”kolehtina” olemattoman viini- ja vuokrarahan sekä tarjoilu- ja tiskiavun palkan. Voutikunta kyllä sitten llisäksi tuki tapahtumaa muutamalla satasella, kuten aina ennenkin.

Erilaista aiempaan oli myös se, että olimme poikkeuksellisen kauan: olimme piknikillä kolmesta pitkälti yli kahdeksaan. Osa porukasta tosin liukeni naapuriin – Qstock-festari oli naapurisaarella. Yllättävän vähän sieltä kuului, vaikka päälavalle ei ollut kuin muutama sata metriä … Festarin soitanta ei häirinnyt meidän omaa lauluiltaamme. Sellaistakaan ei ole ennen ollut. Mutta löysipä ystävämme kiltatalolta kitaran, osaa soittaa ja kännyköistä löytyi laulunsanoja, jollei ulkoa muistettu.

 

Tämä päivä onkin sitten mennyt eilisiä sulatellessa, tehdessä piiiitkä sauvakävelylenkki ja kuvien valinnassa, muokkauksessa ja julkaisemisessa (TÄÄLLÄ kymmeniä kuvia eiliseltä).

Kevyttä kenttälounasta (tuli muuten tosi hyvä kastike simpukkapastalle toissapäiväisestä graavilohesta) ja illaksi taas viinin – ja ruuan – äärelle. Oli viinikerhomme kolmastoista ”Challenge”.

Hallitseva mestari Pehtoori leuhki kovastikin kun aloittelimme, eikä turhaan. Podiumille ylsi tälläkin kertaa. Kolmas sija. Ja minäkin onnistuin: kirvelevät 0,75 pistettä hävisin voittajalle, hopea ei oo häpeä. Enemmän kuin puolet 20 pisteen saaliistani keräsin punaviinien (3) rypäleiden tunnistamisessa.

Mutta kilpailua tärkeämpää oli mukava ilta, ihanat yksinkertaiset pöydän antimet, leppoisa tunnelma, hyvä seura, kiireetön olo.

Jotkut vaan osaavat laittaa kaiken kauniisti tarjolle…

 

Ruoka ja viini

Soppapäivä jatkaa juhlaa: keitto ja kirsikkaclafoutis

Viikon kestänyt juhlallinen syöminen jatkui vielä tänäänkin. Aamupäivällä äidin luona mansikkashowia ja muuta huolehtimista, sillä seurauksella, että toin vielä kotiinkin litratolkulla mansikoita. Onneksi Apsu ja Juniori tulivat illansuussa käymään ja laitoin sitten edelleen heille niitä kotiinkin vietäväksi. Minä kun en mansikoita enää pakasta.

Iltapäivällä olimme Pehtoorin kanssa appivanhempien luona: appi kun täytti huikeat 92 vuotta. Siellä sitten mansikkakakkua.

Kauppaan mennessä en vielä ollut keksinyt, mikä keitto olisi tässä juhlasyömisessä hyvä ratkaisu, mutta marketin ovenpielen marjanmyynnissä olikin kanttarelleja! Siispä soppa niistä. Tein sen vähän paremman: juustoa ja kermaa ettei nyt ihan yhtäkkiä tapahtuisi romahdusta kalorien hankinnan runsaahkossa määrässä. Viini jo sentään jätettiin tänään nauttimatta.

Se Parempi Kanttarellikeitto

litra kanttarelleja
1 rkl voita
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
7 dl Puljonki-kasvislientä
1 dl valkoviiniä
1 pkt (~ 200 g) tuorejuustoa (ruohosipulikin sopi, mutta kanttarelli olisi ollut vielä parempi)
ruohosipulia, timjamia
mustapippuria, ehkä vähän suolaa

Huuhdo ja kuivaa sienet. Silppua sienet ja sipulit. Laita kattilaan ensi sienisilppu, ja sekoittele niin kauan, että enin neste on haihtunut. Lisää voi ja sipulit. Lisää joukkooon viini (voi toki jättää poiskin kuten tänään tein) ja kanaliemi.

Anna keiton kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia, ja sekoita sitten tuorejuusto mukaan. Lisää yrtit ja pippuri ja lopuksi löysäksi vaahdoksi vispattu kerma.

Tämä on ihan juhlasoppa, jota olen joskus vieraillekin tarjonnut. Jälkkäri olikin sitten jotain ihan uutta. Meillä on perjantaina paistinkääntäjien piknik ja teemana on ranskalainen keittiö, ja kun tuntui, että liki kaikki muut aikovat tuoda jotain suolaista, eikä jälkkäreitä paljon listassa ollut, niin ajattelin kokeilla jotain ennen syömätöntä.

Kirsikka Clafoutis!  Kirjoittelen ohjeen kunhan saan kuvat työstetyksi, voi mennä huomiseen…

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

(EDIT 25.7.2017 )

Tässäpä soppapäivään mainio jälkiruoka.

Clafoutis-nimen käyttö tästä kirsikkapannarista on kyllä hieman riskaabelia, sillä Limousinen alueen ihmisten mukaan vain heidän alueellaan tummista kivellisistä (hapan)kirsikoista tehty paistos on ainoa oikea clafoutis, muut ovat vain yhdenlaisia ”kirsikkapiirakoita”. Clafoutis-taikinan alle kätkeään usein myös luumuja, persikoita tai karhunvatukoita, joten syksyn tullen tätä voi varioida monin tavoin. Mutta nyt tähän sesonkiin tämmöinen versio, joka on hyvin lähellä Julia Child´n Kirsikkaclafoutia.

Kirsikkaclafoutis

7 dl kirsikoita 
3 dl kermamaitoa
1½ dl (mauste/ruoko)sokeria (puolet taikinaan, puolet pinnalle ennen uuniin laittoa)
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria tai vaniljatangon sisus
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
25 g sulatettua voita

Poista kirsikoista kivet. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita vuoan (24 cm) pohjalle leivinpaperi

Laita kirsikat vuoan pohjalle. Tee pannaritaikina: sekoita jauhot ja maito ja lisää joukkoon munat ja sekoita tasaiseksi (vaikka sauvasekoittimella). Lisää 3/4 dl sokera ja vaniljasokeri, suola ja sulatettu voi. Ripottele pinnalle loput sokerit ja paista vielä noin 30 minuuttia, kunnes taikina ei tikuilla kokeiltaessa tartu ja pinta on kauniin värinen.

Hieman jäähtyneenä vaniljajäätelön kanssa oikein hyvää.

Tein oheen kokeeksi myös sokerista tönkkiä kermavaahtoa, jossa oli vähän ranskankermaa ja puolikas raastettu tonkapapu (muistattehan). Hmmmm … maistuipa kokonaisuus ihan ranskalaiselle. Siis tämä on minun kontribuutioni ensi perjantain rotissööripiknikille.

 

 

Kalaasit Ruoka ja viini

Kalaasit 2017 – Japani lautasella ja lasissa

Tänä vuonna kalaasimenu ei todellakaan ole minun mukavuusalueellani, kuten esimerkiksi 2014  tai 2012.

Mutta itseppä olen ottanut tämän tavan: kalaasimenu on edellisen vuoden aikana tehdyn (ulkomaan)matkan teeman mukainen. Nythän olisi ollut vara valita Japanin ja Espanjan (Lanzaroten) välillä, mutta otinpa kunnolla haastetta ja päädyin Japaniin. Osaksi siksikin, että kaikenlaista kattaus- ja tarjoilutarviketta ostelin Kiotossa ja Tokiossa viime marraskuussa..

 

Kalaasit 2017

Maki- ja nigirisushi
Wasabi, inkivääri, soija

Teriyakilohi
Yakitoribroiler
Pähkinäkastike
Paistettu nuudeli
Hapanimeläkurkku
Grillattu munakoiso
Kalesalaatti
Matsutake

Matchajäätelö
Wasabisuklaa
Vihreä tee

Pieni!! kakku

Kaiken muun – jopa sushit 14 hengelle – ehdin tehdä itse, mutta kakun tilasimme viime lauantaina, ja kävimme eilen hakemassa. ChocoDeli Rovaniemellä tekee paitsi huikeita konvehteja myös kakkuja. Sitruuna-salmiakkikakku oli ensin ajatuksena, mutta sitten keksin että näinhän kakkukin saadaa taipumaan Japani-teemaan. 🙂

 

Lappi Ruoka ja viini

Ruokaa rakkaudella

Tällaista tänään …

Entinen työkaverini löysi uuden elämänkumppanin kymmenkunta vuotta sitten. Kun ystäväni rakastuneena kertoi minulle uudesta, nyt jo edesmenneestä miehestään, hän sanoi, että ”S. on sellainen ruoalla rakastaja, samanlainen kuin sinäkin” – enpä ollut koskaan kuullut moista epiteettiä kenestäkään saatikka itsestäni. Myöhemmin ymmärsin hyvin, mitä hän tarkoitti. Ja taisipa hän osua oikeaan.

Tuli vaan tuo tänäänkin mieleen.

Työkaveri ja miehensä tulivat tänään mieleen, kävivät kerran täälläkin, syömässä, matkalla Norjasta Ouluun. Silloinkin oli korvasieniä, ja aika paljon muutakin. Niin kuin tänäänkin.

Aamiaisesta (brunssista) halusin ihan erityisen: tyttären nimipäivä ja viime sunnuntaina koettu aamiainen innostivat värkkäilemään shotteja. Ja yhtä sun toista muuta, puuron lisäksi tietysti.

Sateisen aamupäivän lopulla ajelimme porukalla Laanilan Savotta-kahvilan pihalle, jossa oli kirppis, pihatapahtuma, paikallisia käsitöitä, porokeittoa etc. ”Rokulipäivä”. Mutta sade. Joten eipä juuri kummoista: nuoret lähtivät ajelemaan kohti Inaria Siidaan ja Sajokseen ja me lähdimme tepastelemaan ”linjaa” pitkin mökille. Hyvähän se on tihkusateisessa metsässä hengittää ja kulkea.

Pientä remonttia, siivoiluja ja kuvailuja mökkipihassa, saunan lämmitystä ja päivällisen puuhailua. Aika paljon puuhailua. Hyvillä mielin.

Illansuussa olimme taas juhlaruokapöydän ääressä: ”Aina sitä samaa” ~ poroa ja korvasieniä, hilloja ja leipäjuustoa.

Minun tapani sanoa: minä haluan teille kaikille hyvää, pidän huolta, muuta en osaa, teen ruokaa, välitän ja  yritän kertoa että olette tärkeitä.

Lappi Ruoka ja viini Valokuvaus

Arctic Light hotellin aamiaiselta Hangasojalle

Herättiin suvisunnuntaiaamuun Arctic Light -hotellissa vasta lähempänä kahdeksaa. Oli illalla suunniteltu, että jos heräämme tapamme mukaan ihan liian aikaisin, lähdemme kaupunkilenkille, mutta jätimmekin väliin, koska olimme onnistuneet nukkumaan ja aamiaistarjoilu oli valmiina.

Hotellin aamiainen on Sara la Fontainen suunnittelema, eikä todellakaan ole mikään normihotellin puuro-pikkuprinssi-jukurtti-leikkele -paahtoleipä-kattaus, vaan THE Breakfast. Olennaista on kaunis esillepano ja terveellisyys. Superfoodia ja täysjyväviljaa, luomua ja erikoiskahveja. Ei siis brunssi, vaan oikeasti aamiainen.

Se kuului hotellihuoneen hintaan, joka oli varsin kohtuullinen varsinkin jos vertaa esim. Helsingin hintoihin. Hotellin aamiaista voi nauttia, vaikkei hotellissa asuisikaan. Paremmanpuoleisen lounaan hinnan se kyllä maksaa = 24 €.

Hinnasta huolimatta (tai siis meillehän ei maksanut erikseen mitään) oli kyllä kokemisen ja maistamisen arvoinen. Paljon pieniä ihania makuja, vaikka ehkä vain puolia lopulta maistoin. Shotit ja chian-mango-vaahto olivat todella, todella raikkaita, maukkaita ja maistuivatkin terveelliselle, mutta silti hyvälle.

Pieniä raakakakkujen palasia keräilin kahvin oheen.

Ihan erityisen paljon pidin kasvismunakkaasta… Desing-astiat ja kaunis aamiaishuone olivat osaltaan tuomassa luksustunnelmaa. Tässäkin kohtaa Klaus K. tuli mieleen…

 

Siispä voimme kyllä lämpimästi suositella sekä hotellia että aamiaista.

Rovaniemellä lenkkeily jätettiin väliin, ja suuntasimme yhä ylemmäs. Matkalla kohti Saariselkää hyvin vähän liikennettä, satunnaisia poroa. Sodankylän Pohjantähti-K-marketista ja Kiveliön kalasta haimme evästä alkuviikon tarpeiksi.

Muita pysähdyksiähän Pehtrorin ajohukilla ei tehdä, vaikka koetin vähän vihjailla, etttä kauniita tupasvillalampareita ja kumpupilviä olisi mieleni tehdyt ikuistaa muistikortille. Nope. Matka jatkui ja puolen päivän jälkeen olimme mökillä. Tämmöinen se olisi sopiva mökkimatka. Aamiaisen jälkeen lähtö ja puolen päivän tienoissa mökillä.

Tänään ajoissa olo tuntui erityisen hyvälle, sillä sää oli täydellinen: +20 c ja sopiva kesätuuli, joka varmisti, ettei sääsket kiusanneet. Asettautumista, männyn valtaisan siitepölymäärän siivoamista terasseilta ja ikkunalaudoilta.

Ja pääsinhän minä sitten kuvaamaan tupasvilloja, tuntureita, kuruja. Kuvaamaan Kaunispäälle ja mökkipihalle ja siellä ennen kaikkea sen ennennäkemätöntä vehreyttä ja kukkia! Niitä on paljon! Ihan niityksi asti! Niistäpä sitten huomenissa!

Lappi Ruoka ja viini

Rovaniemellä juhlimassa

Puoleenpäivään mennessä oli saatu puutarha trimmattua, juhlavaatteet silitettyä, porolasagne ja muita herkkuja ja yhtä sun toista tarpeellista autoon pakattua. Lähdimme ajelemaan kohti pohjoista.

Mökkimatka on pitkä, mutta se ei ole syy sille, että jäimme puoliväliin ja yöksi Rovaniemelle.

Pehtoorin lapsuuden ja teiniajan bestiksen tasavuosisynttärit oli peruste toteuttaa, mitä on usein aiottu: pysähtyä Roissa vähän kauemmin kuin lohileivän ja kahvikupillisen verran.

Synttärijuhla oli Rovaniemen keskustassa olevassa tunnelmallisessa peräpohjalaisessa hirsitalossa Laurin tuvassa. Juhlakalun tuntien tiedettiinkin, että pönötystä ei ole ja että ruoka on hyvää. Onhan sankari Paistinkääntäjien Lapin voutikunnan vouti.

Olivat oikein mukavat kekkerit, meillekin monta tuttua; Pehtoorille lapsuuden ajan ystäviä, minulle paistinkääntäjiä, ja uusiinkin tutustutttiin. Erinomaisen pitopalvelun ja hyvien viinivalintojen äärellä. Ei pönötyspuheita, mutta mukavia sanoja ja  sattumuksia pitkin iltaa.

Kun kahdeksan aikoihin alkoi olla aika siirtyä jatkopaikkaan, me liukenimme turisteilemaan Rovaniemen viileään iltaan, tepastelimme ees taas ja lopulta kävelimme oman hotellin ravintolaan lasilliselle ja ”huikopalalle”.  Pieniä hyviä lappilaisia makuja, jollaisia meidän mökillä kutsutaan ”lapaksiksi”. Nyt olivat kyllä ihan ylivertaisen hyviä ja ravintola on miellyttävä, joten suosittelemme lämpimästi. Oheen lasillinen chardonnayta: Jean Leon 3055 chardonnay tuli taas vastaan, ja hyvähän se on. Siinä istuskellessa sellainen mukava turistiolo. Lomaahan tämä on.

Yösija varattiin uudesta Arctic Lights -boutiquehotellista. Ylellistä ja oikein hyvällä maulla sisustettu. Kovasti muistuttaa  Helsingin Klaus K:n  tyyliä, ja sehän minulle sopii. Mutta sisustus ja iso huonekoko eivät olleet (ainoa) syy juuri tämän valinnalle, vaan poikkeuksellinen aamiainen. Saapa nähdä millainen on: huomenna ennen kuin jatketaan kohti Hangsaojaa, aiomme siitä nauttia. Kerron sitten.

Japani Ruoka ja viini

Mitä minä nyt teen!?

Nyt (klo 20.38) on valoisampaa kuin koko päivänä. On ollut hyvin sateista ja pimeää.

Mutta nyt ei mene ihan kuin Strömsössä. Tai on mennyt ihan kalkkiviivoille asti, mutta äsken jäätelökone prakas, mikä merkitsee pientä katastrofia. ”Pitkässä kuusessa” tai ”isossa kuvassa” (, joita molempia sanontoja inhoan melkein yhtä paljon kuin sitä, että ”asioilla on tapana järjestyä”) ei mitään maailmoja kaatavaa, mutta hitto: isotöinen, aika kallis, raaka-aineet Japanista, jälkiruoka on kait pilalla. Argh! Eikä edes oma vika. Ei kenenkään vika, mutta ”accident”!

Meidän jäätelökoneeseen liittyy toinenkin ”tragedia” . Melkein enemmän tragikomedia tuo juttu… 😀 . KLIKS

Mutta ei voi väittää, ettenkö olisi yrittänyt. Hyvin, hyvin varhaisesta aamusta asti olen yrittänyt.

On ollut ilo päivä puuhastella, valmistella, Japani-juhlaa järjestää, ja mökille menoakin jo tuunata. Kimpassa on laiteltu, ja päivällä sateen toviksi tauoetessa saimme pikkuperheen grillin äärelle.

Nyt kalaasipöytä on katettu, – olenpa aika tyytyväinen, vaikka alusliina unohtuikin. Mutta teema näkyy…

Huolella valittu sake odottaa nauttijoitaan. Minulle ex-työkaverit (Japanin asiantuntijat, siellä pitkään asuneetkin) aina sanoivat: mene Japaniin, maista ruokia, katso esteettisiä asetelmia, nauti luonnosta ja osta kunnon sakea. Meillä jäi marraskuun matkalla saken maistelu aika vähiin, mutta yksi pullo tuotiin ystäville jaettaviksi… saapa nähdä.

Ja mitä minä nyt teen jälkkäriksi, ja missä välissä?

Mutta kuten sanottu: tänäänkin on ollut hyvä päivä, ja tämä on pieni ongelma. Huomista ja ensi viikkoa jo odotan innolla ja ilolla. Pysykäähän linjoilla niin näette miksi. 😀

Jokaviikkoinen soppamme

Kesäkeittoa – ei ihan perinteisesti

Nyt se on tehty!

Kesäkeittopäivä on ollut tänään. Jos rössypottu oli minulle lapsuuden ruoka, jota en edes tämän ”Jokaviikkoinen soppamme” -projektin puitteissa mitenkään mielelläni halunnut syödä, mutta söin kuitenkin, niin Pehtoorille kesäkeitto on ollut (maksakeiton lisäksi) soppa, jota hän ei olisi keittiössämme halunnut keitettävän. Onpa tainnut olla Pehtoorin inhokkiruoka numero yksi.

Mutta minkäs teet? – Soppapäivä ja sillä hyvä.

Totta puhuen en minäkään mikään kesäkeiton ylin ystävä ole ollut, joten pikkuisen perinneruokaa piti taas mennä soveltelemaan. En suurustanut keittoa jauhoilla vaan juustolla. Annos, jonka tein on vähän isohko; tästäkin menee enin osa äidille pakkaseen; tämä jos joku on hänen mieliruokaansa. Muistanpa, kun hänellä oli Markkuun siirtolapuutarhassa oma ”Töllinsä”, jossa eläköidyttyään vietti kaikki kesät, hän keitti kaupunkiasunnossa alkukesästä 10 litran kattilan kesäkeittoa ja roudasi sitten sitä Töllille – eli varmaan viikkoja kesäkeitolla ja graavilohileivillä. 😀

Näin ollen: on siis hieman riskaabelia, että tässä keitossani on sekä sokeriherneitä eikä tuoreista herneenpaloista riivittyjä herneitä, että pinaattia, ja kaiken huippu on tuo juusto! Mutta rohkeninpa kokeilla.

Meille maistui ihan hyvin. Kyllä tämä varmaan kerran kesässä kuuluisi jokaisessa suomalaiskodissa tehdä.

Kesäkeitto

8 keskikokoista perunaa
1 pieni kukkakaali
nippu porkkanoita
1 pss sokeriherneitä
1 pss babypinaattia
7 dl vettä
2 tl suolaa
7 dl maitoa
1 pkt Koskenlaskija-juustoa
silputtua ruohosipulia ja persiljaa
mustapippuria

Rapsuttele perunat ja porkkanat, ja pilko ne. Paloittele kukkakaali. Keitä kasvikset suolavedessä lähes kypsiksi, lisää herneet ja pinaatti. 
Kiehauta maito toisessa kattilassa, ja sulata joukkoon paloiteltu Koskenlaskija. 
Lisää juusto-maito keittoon ja anna kiehua vielä pieni tovi. 
Pinnalle persiljaa ja ruohosipulia silputtuna. 

Ja oheen ruisleipää ja oikeaa suolaista voita.

JOS tykkäisi kotikaljasta, niin se olisi jääkylmänä tähän oheen vasrmasti hyvää. Mutta kun en tykkää. Jääkylmä vesi oli hyvää. 

Soppapäivän lisäksi kaupunkiasioita. Kampaajalla värin (lue: harmaan) päivitys, joten monta tuntia taas siellä. Ja sitten vihdoinkin sain realisoiduksi vanhoja kameratarvikkeita ja nimenomaan sen Japanista ostamani pikkujärkkärin. Tuhannen kuvan ottamisen jälkeen se oli periaatteessa ihan pakasta vedetty ja sain Digitarvikkeesta sentään aika kohtuullisen korvauksen siitä.

Tässä kesäsiivousten hiljalleen edetessä siivoilin toissaviikolla korurasiaani (laatikko se itse asiassa on), ja ”löysin” sieltä yhden hyvin kauniin sormuksen, jonka olen vuosia, vuosia sitten saanut Pehtoorilta. Se on sellainen ”pikkurillisormus”, ja kun minä en semmoista oikein osaa pitää, niin vein sen koruliikkeeseen suurennettavaksi. Työ ei ollut ihan ilmainen, mutta maksoinkin sen ”romukullalla”. Keräsin korurasiasta kaksi paripuolikorvista, yhden teiniajan hopeisen ranneketjun ja yhdet koskaan käyttämättömät Kataloniasta kesällä 1995 ostamani korvikset. Nyt minulla on ”uusi” reilusti suurennettu valkokultasormus oikeassa nimettömässä. Ihana juttu!

Ja juuri kun toissapäivänä sain päätökseen työhuoneeni kirjahyllyn siivoamisen, imuroinnin, kirjojen perkaamisen, ja päätettyäni, että laitan ison kassillinen kirjoja kiertoon ystäville ja loput vien Linnanmaan kirjastoon ”saa ottaa”-hyllyyn… Juuri nyt oli sitten hyvä käydä ostamassa pari uutta kirjaa: ei kesä ole mikään kunnon kesä, jollei ole Donna Leonin uusinta ja paria muuta dekkaria.

Ja päivän ohjelmaan on kuulunut myös Kalaasien valmistelua: ne tosin ovat vasta reilun viikon päästä, mutta on hyvä syy ja tarve valmistella jo nyt!

Ruoka ja viini

Päivällinen Iijoen rannalla

Aamupäivä ja iltapäivä voivat olla kuin yö ja päivä.

Iltapäivällä ajelimme Pehtoorin kanssa Iihin, systerin kutsu päivälliselle oli ollut mieluisa. Matkalla toivoimme, ettei sataisi. Perillä emme muistaneet, että satoi.

Sain istua valmiiseen pöytään… Ja millaiseen?

Tietysti söin silmilläni, nautin kauttauksen kauneudesta, valmiista. Ja menu oli vähintäänkin lupaava.

Tiedän, että sisareni on erinomainen kokkaaja. Kovasti tietysti taas ilahdutti tällainen…

Pehtoori on aika vastikään sanonut – minun eräällä ravintolareissulla ääneen pohtiessani, että ”osaisin kyllä ehkä tehdä tällaista itsekin, tai ehkä joskus vähän parempaakin”, jotta hänen mielestään hän syö liki päivittäin parempaa ruokaa kuin ravintoloissa saa. Kuin edes hyvissä ravintoloissa. –  Hyvänen aika, tietysti, olin mielessäni, mutta enpä oikein moisia kehuja uskonut.

Mutta tänään: voisinpa (taas) sanoa, että systerin luona syö paremmin kuin monissa ravintoloissa. Alkuruokaselleri ja täytetty siika (sellaista teen kyllä vielä itsekin!) olivat ihan erinomaisia. Kaikki oli.

Iijoen rannalla istuksimme päivällispöydässä, olimme hieman epävarmoja siitä, sataako sittenkään. Tai mitä väliä sillä vaikka sataisikin. Meillä oli kesä, hyvä ja erinomainen seura ja ruoka. Hyvä mielihän se noista aineksista tulee…

Niin ja entäs tämä (kreikkalainen) jälkiruoka: filotaikinaan käärittyä kolmeen kertaan keitettyä – vaniljalla maustettua ja muutenkin tuunattua mannapuuroa! Ui-jui! Ette voi tietää, kuinka oli hyvää!