Ruoka ja viini – Sivu 115 – Tuulestatemmattua

Saaristolaisleipää

Saaristolaisleipä kuuluu jouluun, ja Etelä-Suomen rannikkokaupunkeihin. Sitä on ostettu – aika hyvään hintaan – joulumyyjäisistä, Turun kauppahallista tai Tammisaaren Knipanilta. Koskaan ei ole tullut mieleen leipoa sitä itse. Ei vaikka leivässä on minusta jotain ”pyhää” (hiiteen karppaaminen meidän perheestä!, ei sovi meille), leivän vieminen kylään on minusta mukavaa ja leivän saaminen tuntuu hyvälle; sellainen itse leivottu leipä on lahja, jossa on sydän mukana.

Viime viikonlopun jälkeen ja ennen ensi viikonlopun kalaaseja etsiskelin reseptiä ajatuksella ”osaisinkohan”, ”onnistuisikohan” – – Ja Anna Lehtosen ihanasta Aamiainen. Nautiskelijan ateria (joka on muutoinkin ehkä viime vuoden innoittavin ja ihanin keittokirja) luin

Voisi kuvitella että tällaisen luksusleivän tekeminen olisi vaikeaa – mutta jaan salaisuuden kanssanne: se on hämmästyttävän helppoa ja vaivatonta.

Nyt minä jaan saman salaisuuden: niin se on. Tein taikinaa siinä ohessa kun mökkinaapuri piipahti täällä kotosalla historia-projektimme tiimoilta. Eikä tarvinnut taikinan teon jälkeen jäädä odottelemaan, vaan pistin vuoat saman tien uuniin. Siis ei tarvitse nostattaa, ei vaivata, ei mitään. Tee taikina ja paista. Hulvattoman helppoa ja hyviä tuli leivistä (taikinasta yhteensä kolme leipää). Pelkkä suolainen voi riittää, mutta siikatartar tai graavilohi tekevät leivästä gourmettia.

Ja sitten se resepti
1 l piimää
3 dl kaljamaltaita
3 dl siirappia
3 dl karkeita ruisjauhoja
3 dl vehnäleseitä
1 l karkeita vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
1 pkt hiivaa
Lämmitä siirappi, ja lisää se piimän joukkoon. Murenna hiiva haaleaan seokseen. Lisää maltaat ja anna turvota puolisen tuntia.
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Lisää kaikki loput aineet sekoittaen kauhalla tasaiseksi taikinaksi.
Kaada taikina kahteen tai kolmeen pitkulaiseen kertakäyttöalumiinivuokaan (leivinpaperilla vuoraaminen helpottaa irrottamista).
Paista ensin tunti, ja laske sitten uunin lämpö sataan asteeseen, peitä vuoat foliolla ja anna olla uunissa vielä toinen tunti
Saaristolaisleipähän on siitä mukavaa, että se on makoisaa vielä viikonkin päästä. Niin että ensi viikonlopun juhlissa tarjoan vanhaa leipää 🙂

Rotissööri-piknik ohi

Eilen meillä oli 29 vierasta, joista enemmän kuin puolet oli rotissöörejä. Ja suunnilleen puolet ravintola-alan ammattilaisia.

Tulivat kahdelta. Bussilla kaarsivat Rantapeltoon – kuten sovittu oli.

Vieraat toivat ruoat tullessaan, viinit oli tuotu jo edellisenä päivänä. Olin osaltani tehnyt salaattia, jälkkäriä ja sen sellaista muuta pientä piknik-evästä. Olimme liinoittaneet ja koristelleet pöydät, ja etsineet talon kaikki ruokalautaset ja ruokailuvälineet pöytiin, puuhastelleet kaikenlaista pientä valmistelevaa… Mutta kaikkinensa aika pientä …

Vieraat tulivat, kattoivat pöydän, nauttivat (toki mekin!!), kantoivat lautaset tiskikoneeseen, kattoivat pöydän uudellen – nyt jälkkäreillä (ja kuulin, kuinka joku sanoi: ”Ikinä en ole nähnyt näin hienoa jälkiruokapöytää!”).

Meitsin osuus jälkiruokapäydässä olivat mansikat ja mascapone-vaahto. Vanha herkku meillä, monelle uusi juttu ja reseptiä kyseltiin, joten julkaisenpa nyt täällä Temmatussakin. (alla)

Kaikki mahtuivat piazzallemme ja Festaan, tunnelma oli mukava, leppoisa, pehtoorin puutarha sai ansaitut kehut, ruoka oli kaikkinensa äärimmäisen hyvää, erinomaista ja vaikka ”työnjakoa” ei ollut tehty – siis tuomisia ei ollut sovittu – oli italialaisen piknik-pöydän anti monipuolinen, tasapainoinen, ihan mielettömän hyvä. Ja minä en juuri keittiössä käynyt, sen verran kuitenkin, että tarjoiluastioita nostelin esille, tiskikoneen kävin panemassa käyntiin …

Silti sain kohteliaisuuden, josta olen kovin otettu: ”Olet Donna Leonin dekkareiden Paola!” Sisareni on joskus sanonut samoin, ja nyt kuulin sen uudelleen: olen pähkinöinä. 😀

Melkein neljä tuntia meillä viihdyimme, ja sitten alkoi sovittu bussitournee ”lähiöpatioille”.

Ensin ajelimme Haukiputaalle: Navettaan. Meitä varten siellä olivat esiintymässä paikalliset saha-mandoliinitaiturit. Aurinko paistoi, oli heinäkuun viimeinen perjantai, monen viimeinen lomapäivä, ruoasta ja seurasta nautittu, ja edelleen nautittiin olosta, seurasta. Iloa ja valoa oli. Oli kesä.

Tunnin piipahduksen jälkeen jatkoimme matkaa Oulujokivarteen, Värttöön. Koivurannan kahvilassa saimme lämpimän vastaanoton, – ja samppanjaa! Ilta-auringossa, joen tyyntyessä, illan lämmössä juteltiin ruoasta, historiastakin? (ei kai vain joku luennoi!!), tulevasta, ja taas ruoasta.

Kierros päättyi Sarkan eteen, sielläkin vielä piipahdimme. Luonnollisesti.

Reilusti ennen puolta yötä olimme pehtoorin kanssa kotona, ja oli vaikea uskoa, että meillä oli ollut 30 vierasta: hyvin vähän siivottavaa. Jääkaapin sisältö kuitenkin kertoi, että nyyttärit olivat olleet. Yhtä sun toista herkkua oli pakattu (vieraat olivat ennen lähtöään pakanneet!) odottamaan tätä päivää.

Ja kyllä kelpasivat tänään kotikotona iltapäivän viettäneelle alokkaalle antipastit ja tiramisut!

_________________________________________________

Mascarpone-vaahto

250 g mascarpone-juustoa
2 dl vispikermaa
2 kananmunan valkuaista
6 rkl sokeria
½ dl Amaretto-mantelilikööriä

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää siihen sokeri.
Sekoita mascarpone-juustoon mantelilikööri ja
yhdistä massaan kermavaahto ja kovaksi vatkatut valkuaiset.

Eikä sitten muuta. Sopii mansikoille erinomaisesti. Tai talvella päärynöille.

JOS tätä sattuu jäämään niin pistä loput pakkaseen: seuraavana päivänä on mascarpone-jäädykettä.

Ruoka ja viini

Ruumin ja hengen ravintoa

Aamun rullislenkillä eksyin – tietöiden takia!! – kauas. Ja sen jälkeen koko päivä ollut jotenkin ”jäljessä”. No ei tänään mitään ollut aikataulutettukaan, mutta on tuntunut että olen silti vähän myöhässä.

Kävin äidille kaupassa ja asioilla ja Prisman edessä oli opiskelijatuttu marjojen myynnissä. Pitkät tovit rupateltiin ja kuulin, että mansikka-aika alkaa olla jo pian ohi. Siispä nyt viime hetken mansikkavinkki:

leikkaa päivän vanhasta patongista tai maalaisleivästä palasia, sipaise vähän voita, laita leivälle mansikka tai pari, päälle vuohenjuustoviipale ja sitten valuta vielä vähän hunajaa… Pistä kuumaan uuniin niin että juusto alkaa sulaa. Ihana pieni ”terveisiä keittiöstä” herkku tai useammasta saa jo alkupalan. Tai välipalan – tai … Kokeileppas vaikka kuinka on hyvää, edellyttäen tietysti että pidät vuohenjuustonmausta.

Sitten siitä marjaostoksilta toinenkin vinkki: pensasmustikat ja uusi OLO-jukurtti. Paitsi että on niin terveellistä että melkein epäilyttää …niin maistuu ihan erinomaiselta ainakin meidän kahden hengen taloudessa.

Ja siitäpä pääsinkin seuraavaan aiheeseen: kahden hengen talouden sapuskat. Sitähän tässä on nyt opeteltu muutama kuukausi. Eikä ihan ongelmitta ole mennyt. Sen jälkeen kun juniori maaliskuussa siirtyi köksäilemään omassa keittiössä ja nyt jo Kainuun prikaatin eväillä pärjäilee, on meillä ruoankulutus pudonnut puoleen. Olemme hiljalleen oppineet, että tuoremehua ja leikkeleitä, pastaa ja bataatteja ei tarvi kantaa kilokaupalla joka viikko.

Ja sitten olen ruvennut harrastamaan lautastarjoilua: kun vielä neljästään syötiin, laittelin aina soosit ja salaatit, perunat ja paistokset erillisissä tarjoiluastioissa pöytään, arkenakin. Nyt teen meille salaatin suoraan lautasille, ja tänäänkin kevytbratwurstit nostettiin suoraan grillistä lautasille. Lisäksi onnistuin laittamaan hapankaalista sellaista, että pehtoorikin söi mielellään. Minähän syön sitä (Rasilaisen valkosipuli parasta) mieluusti ”raakanakin”, suoraan rasiasta jos totta puhutaan, mutta bratwurstille tykkään lämmittellä sitä. Siis kuumaan teflon-pannuun tilkka öljyä, siihen sopiva annos hapankaalta, ja ruokalusikallinen Bonjour Cuisinea (tatti-maku ainakin maistui) ja anna hautua hetki. Nam!

Sapuskan jälkeen lähdimme – vihdoin – käymään Neliögalleriassa, jossa on tutun (Kaija Elo) töiden näyttely. Ja Esko Visurin myös. Molempien työt mukavia, ”ihan kivoja”, mutta eniten pidin Sanna Koiviston pronssiveistoksista ikkunassa. Ja siitä Olli Joen taulusta ”Kvartetti”. Olimme menossa katsomaan myös Galleria 5:een näyttelyä (Kristiina Haataja), mutta galleria oli kiinni, vaikka olisi kuulunut olla vielä auki. Piipahdimme sitten Valvella, jossa on italialaisen nykyvalokuvataiteen näyttely. Muutama Berlusconia oivallisesti, kriittisesti, älykkäästi sivaltava kuva viehättivät – ja hihityttivät (siinäpä oikein taidetermi!!) – meitä. Joka kesäinen taidenäyttelyreissu Muhokselle odottaa josko murmeli jaksaisi lähteä mukaan, eikä me kyllä tänään enää tuollaisen kulttuurimäärän jälkeen oltaisi mihinkään viitsitty itsekään lähteä.

Semminkin kun siivoustapuuhia oli kotosalla jo siirretty aika kauan… Ja osa siirretään kyllä vielä … 🙂

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kaiserschmarren – itävaltalainen pannukakku

Tytär tuli duunista nimpparisapuskalle ja kuulemaan matkakuulumiset, mikä oli hyvä syy kokkailla kotitekoista pestoa (basilikani on melkein pensas!! 🙂 ja tomaattisalsaa (resepti keittokirjassani sivulla 21 ”Leilan salsa”. NYT on juuri oikea aika tehdä sitä).

Ja sitten tein ”nimpparikakuksi” Kaiserschmarrenia, jota me söimme Stainglwirtissä Itävallassa, ja moni patikointiporukasta söi kimpassa pannullisen yhdellä jos toisella hüttellä. Hyvää se oli siellä ja aika aidon makoista siitä tuli kotioloissa tänäänkin.

Tällä pannukakulla on monta syntytarinaa, ja vielä enemmän reseptiversioita. Minä poimin yhden netistä, ja jätin rusinat pois, vähensin voin määrän kolmannekseen (ehkä vähän vaikutti makuun, mutta säästi myös kaloreissa), laitoin vähän enemmän munia. Nautimme kolmestaan noin puolet valmiista Kaiserschmarrenista, joten ohje lienee sopiva sopiva kuudelle. Jos poika olisi ollut kotona olisi pannari huvennut kokonaan. Junioria olikin nyt ikävä, oli kuitenkin vähän kuin juhlapäivä …

Mutta siis se resepti:

Kaiserschmarren eli itävaltalainen pannukakku

2,5 dl maitoa
1,5 dl kermaa
6 munan keltuaista
2 tl vaniljasokeria tai yhden vaniljatangon siemenet
1 tl suolaa
120 g hienoa sokeria
4 dl vehnäjauhoa
6 munan valkuaista
40 g (suolatonta) voita

tomusokeria

Tarjotaan luumuhillon kanssa. Meillä maistui kirsikkahillon ja hillahillon kanssa vallan mainiosti.

Yhdistä maito, kerma, munakeltuaiset, suola, 60 g sokeria, vanilja ja jauhot. Sekoita.
Vatkaa munavalkuaiset ja loput sokeri kovaksi vaahdoksi, ja kääntele se perustaikinaan.
Sulata voi korkeareunaisessa paistinpannussa ja kaada taikina siihen.
Paista pari minuuttia pannulla ja laita sitten 200-asteiseen uuniin. Kypsennä noin 8 minuuttia.
Revi tai leikkaa pannukakusta kaistaleita ja laita palaset takaisin pannuun.

Tarjoile luumuhillon tai esimerkiksi omenasoseen kanssa.

Tästä versiosta tuli aika paksu. Jos sen tekisi kokonaan uunissa ja uunipannulla niin lopputulos olisi varmasti ”oikean” paksuinen (ks. kuva eilisessä postauksessa). Mutta olisiko maku sama, jollei ensin paistaisi liedellä? Hyvää tämä tanakampikin versio oli…

Entäs sitten se tämän pannarin tarina.

Legendan mukaan keisari Franz Josef I (1830 – 1916) joutui vuoristossa myrskyyn ja pakeni paikalliseen hütteen. Talon emäntä tekaisi tavallisista letuista tyyriimmän ja parannellun version, keisarille soveliaan.

Yhden tarinan mukaan keisarin hovikokilta menivät yksinkertaisesti ohukaiset pieleen, mutta nerokkaana hän pelasti ruuan manteleiden, sokerin ja rusinoiden avulla ja tarjoili sen uutena luomuksena.

Vähän tuon kaltaisen version yksi patikointiporukkamme jäsenkin keksi: pannari on tarttunut pannuun kiinni, ja mennyt turhan tummaksi, joten kokki on repinyt pannukakun irti pellistä, koonnut keoksi ja hunnuttanut tomusokerilla.

Lumihuippuisista Alpeistakin tässä yhteydessä on puhuttu. ”Virallisin” tarina lienee se että tämä ruokalaji kehitettiin keisarinna Elisabetin, joka tunnetaan paremmin nimellä Sissi, kunniaksi, hänen solmiessaan avioliiton keisarin kanssa vuonna 1854.

Niin tai näin. Kelpo jälkkäri.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Sitruunajuoma – ja kesäkurpitsaa lipstikan kanssa

Tänään pilvipoutaa ja aurinkoa. Ihan pihalla siis koko päivän.

Ja sellaista reilummanpuoleista ruoanlaittoaharrastuneisuutta ollut havaittavissa. Tytär tuli jo aamupäivällä seuraksi piazzalle, ja nuoripari sitten illansuussa syömään, joten oli jotain mieltä ja seuraa laitella herkkuja.

Sitruunajuomaa teimme. Sitä sain eilen systerin luona, ja pidin kovasti. On hellepäivän ehdottoman hyvä janojuoma.

Siihen tarvitaan: 3 hyvin pestyä, viipaloitua sitruunaa, 30 g sitruunahappoa, 2 litraa vettä ja puoli kiloa hedelmäsokeria.

Lado pestyt, viipaloidut sitruunaviipaleet isoon kulhoon ja ripottele väliin hedelmäsokeri. Anna sokerin sulaa sitruunoiden joukkoon, sekoita sitruunahappo veteen ja kaada sitruunaviipaleiden päälle. Parin tunnin kuluttua siivilöi mehu ja pullota. Mehua sekoitetaan noin 1:4 veden kanssa. Ihan kuten mitä tahansa mehua. Jääpaloja vielä lasiin ja jano lähtee!

Ja sitten tein, ties monenko kerran, Sitruuna-lipstikka marinoituja kesäkurpitsaviipaleita. Meillä kun lipstikka kasvamassa lehtipuuksi kohta, joten ennen kuin katkaisen sen ja alan odottaa toista satoa, tein taas tätä säilykettä jonka reseptin löysin viime kesänä Ruoka & viini -lehdestä. Nämä ovat hyviä salaateissa tai liha- tai kalaruoan lisäkkeenä. Palanen vuohenjuustoa ja näitä on myös makoisa pikkuruoka.

Sitruuna-lipstikka marinoituja kesäkurpitsaviipaleita

3 isoa tai 6 pientä (luomu)kesäkurpitsaa (pienet parempia)
2 tl suolaa

Marinadi

3 dl vettä
1 dl omenaviinietiikka
1 dl sitruunamehua
4 dl sokeria
1 sitruunankuori
2 – 4 valkosipulinkynttä
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria

lipstikanlehtiä (2 dl)

Leikkaa kesäkurpitsat viipaleiksi, levitä leivinpaperille uunipelllille, ripottele suolaa päälle, alla kesäkurpitsojen ”itkeä” ainakin varttitunnin.

Kuivaa kesäkurpitsan pinta talouspaperilla. Paahda kesäkurpitsaviipaleita 250-asteisessa uunissa grillivastuksen alla noin 10 minuuttia tai kunnes pinnassa on vähän ruskeita pilkkuja.

Sekoita marinad ainekset kattilassa. Kiehauta ja keitä lientä miedolla lämmöllä, kunnes sokeri sulaa.

Lado kesäkurpitsat ja lipstikan lehdet kerroksittain puhtaasen lasipurkkiin. Sulje tiiviillä kannella, anna jäähtyä kunnolla huoneenlämmössä ja makuuntua vähintään pari päivään. Valmis säilyke säilyy parikin kuukautta. Jos säilyy… 🙂

Ruoka ja viini

Kesää pihalla, ja piharuoka vol. 2

Kuinka minä nautinkaan tästä lämmöstä. Lenkin jälkeen aamupäivä asioilla, ja vauhdilla hoideltiin suunnilleen sata juttua. Saatiin vihdoin olohuoneeseen tuolit verhoomostakin, nyt ei puutu enää kuin lamput ja ”remontti” on valmis.

Asioiden hoito hopusti, jotta päästiin pihalle. Ihan juhlaa tämä Suomen suvi ja LOMA.

Luin ja luin, ja kirjoitinkin saatesanat yhteen opukseen. Minä, joka en niin puhelimessa osaa olla, olen puhunut ääneni käheäksi. Asioita ja ystävien kanssa höpöttelyä. Tuosta vaan. Ja tuosta vaan kesäruoka vol. 2 (eilisen ahvenfile-jutun jälkeen).

Kuvassa ainekset (kahden hengen annokseen 1 omppu ja 1 sipuli)

Kuori ja suikaloi omena ja salaattisipuli. Sekoita keskenään ja lisää 3 rkl Creme Bonjour Cuisinea. Lautaselle salaattipeti, siihen omena-sipuli-cuisine-sekoitus, ruokalusikallinen mango-chutneytä ja grillattu broilerin rintafile (kylmä kaupasta ostettu valmis grillibroilerikin menee). Helppoa ja hyvää, ja aikas kevyttäkin. Meidän vuorikiipeilijöiden – – tiedättehän 🙂

Ruoka ja viini

Pienimuotoista juhlintaa

Bauhaus. Merkillinen kauppa. Aikaisin aamusella (B. aukeaa jo seitsemältä, hyvä, hyvä!) ajeltiin sinne tarkoituksena hakea haudalle kukat (orvokit jo yli) ja jokun listan pehtoori tarvi. Ja oliko siinä kaikki? Höpsistä! Se on kauppa jossa on kaltaisillemme kaikenlaista pihalle ja kotiin. Ostimme kraniittisen vesimaljan linnuille. Elmerille turva-aidan: ei tarvi ihan koko aikaa konnaa tarkkailla kun se on pihalla tepastelemassa kuten tänäänkin. Koko iltapäivän konna sitten taapersikin piazzalla; välillä vain kävi kerjäämässä mansikoita. Kaksi graniitti-kukkapurkkia autotallin oven molemmille puolin. Vähän ovat pömpöösejä, mutta tukevat ovat – ja saatiin halvalla, heh! Ja niihin samoja ruusuja kuin haudalle. Istuttelua siis seuraavaksi.

Kauppareissun jälkeen jätimme auton kotiin ja lähdimme kaupungille: pehtoori jäi torille kahvittelemaan kun minä käväisin Akateemisessa ostamassa nimpparisankarille lukemista. Ja sitten kotipihalla kaksistaan kalaista päivällistä. Tein ahvenfileistä hyvän alkupalan: ehkäpä sillä on käyttöä isommissakin kesteissä kuin meidän kahden hengen kesäsapuskan alkupalana. Resepti alla, kuvaa en valitettavasti hoksinut ottaa.

Ja ehtoolla kirjahyllyjen järjestelyä: viime viikon muuttokuorma on täysin purkamatta vielä.

____________________________________________________

Sinappi-basilika-ahvenrullat alkupalaksi

2 – 3 ahven filettä per ruokailija
dijonin sinappia
paljon basilikaa
smetanaa

Salaattipedille jääsalaattia, rucolaa, kurkkuhakkelusta

Levitä jokaiselle ahvenfileelle ½-1 tl sinappia, basilikanlehtiä (t. silppua) ja rullaa ne. Lado filerullat uunivuokaan, ripottele pinnalle hieman suolaa, ehkä vähän valkopippuriakin.
Laita fileiden päälle smetanaa, ei tarvita kovin paljoa, ehkä teelusikallinen per file. Korkeintaan. Laita vuoka 180-asteiseen uuniin n. 15 minuutiksi ja sitten jäähdytä.
Nostele rullat salaattipedille ja koristele basilikalla tai tillillä.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Juhannusruokaa

Juhannusruokaa? Tuntuu vähän hassulle suunnitella sitä, kun ulkona sataa vettä kuin syyskuussa, kun ainakaan toinen lapsista ei pääse mökille töiden takia, ehkä toinenkaan ei tule, koska tyttösystävänsä on duunissa juhannuksen, kun itsellä kaikki työt ovat äärimmäisen kesken, ja loma tuntuu olevan jossain hyvin kaukana, kun sekä kotona että duunissa työhuoneen järjestelyt ovat liki kaaottisessa tilassa!

Mutta niinpä vain eilen ehtoolla leivoin tomaattipiirakan (taas koesapuska kesän ruokahaasteeseen, jossa siis aiheena tomaatti). Piirakan resepti on Hans Välimäen uudesta kirjasta ”Ruokaa Ranskasta”. Kirja poikkeaa Välimäen aiemmista opuksista – pipertämistä, grammoja, puolen asteen lämpötilatarkkuuksia ei ole, vaan rehtiä bistroruokaa, joka onnistuu oikein hyvin kotosalla. Samaisesta opuksesta myös jo pari kertaa mainostamani Kuhaa Meunière. Kopsailenpa molempien reseptit tähän alle, ja molempia voin suositella juhannuspöytään. Piirakkaa huoneenlämpöisenä lounaalle salaatin kanssa tai ilta/yöpalaksi viinilasillisen kera. Ja kuhaa söimme lauantaina salaatin ja rieskan kanssa, uudet perunat olisivat varmasti ihan passeli lisuke.

Tomaattikuvaan olen kummallisen tyytyväinen, sillä punaista on mielestäni kovin vaikea kuvata.
Punainen vääristyy ällöttäväksi – usein. Nyt tomaatti on oikean värinen.
Alla oleva piirakka ei ole erityisen herkullisen tai esteettisen näköistä, mutta hyvää se on.

Tänään aion vielä laittaa jääkellarin lohta tekeentymään: ehtii vielä aatoksi kun tänään tai huomenna tekee. Sitä söimme jouluna, mutta sopii kyllä juhannuspöytään vallan hyvin. Semminkin kun nyt on Norjan lohta on edullisesti saatavilla. Tällä tavalla lohesta lähtee paljon rasvanmakua pois, ja kalasta tulee kiinteämpää. Erinomaista. Ei lisättävää.

Paitsi että resepti siihen on tässä ja tee kalan kaveriksi sinappikastiketta, joka kyllä maistuu myös salaattien ja makkaran kanssa.

Jääkellarin lohi

Hanki kilo tuoretta merilohta kauppahallista. Selkäruodot kannattaa pyytää kauppiasta poistamaan, tai nyppiä itse.
Valmista liemi: kiehauta litra vettä, lisää siihen 120 g merisuolaa ja 60 g sokeria. Jäähdytä liemi ja kaada se astiaan.
Laita kala liemeen nahkapuoli ylöspäin ja asettele lautanen painoksi, jotta kala pysyy liemessä.
Kala saa tekeytyä 4 – 6 päivää. Leikkaa se noin sentin viipaleiksi ja tarjoa sinappikastikkeen kanssa.
Tillillä tai ilman. Maistuu yhtälailla alkupalana puikulaperunoiden kuin ruispaahtoleivän tai saaristolaisleivän kanssa.

Sinappikastike

2½ dl makeaa sinappia
1 dl sokeria
1 dl valkoviinietikkaa
suolaa & valkopippuria
½ l maissi- tai auringonkukkaöljyä

Sekoita muut aineet paitsi öljy. Anna seistä puolisen tuntia, jotta sokeri sulaa. Vatkaa sauvasekoittimella. Lisää lopuksi öljy nauhana sekaan.

Kuhaa Meuniére (eli myllärin tapaan)

100 g kirkastettua voita
4 kuhafilettä (150 g/kpl)
vehnäjauhoja ja suolaa
20 g kylmää voita
3 rkl hienonnettua persiljaa
1 sitruunan mehu

Sulata 120 g voita miedolla lämmöllä, kaada korkeaan lasiin ja kun hera on laskeutunut pohjalle, kaada kirkas keltainen osa toiseen astiaan. Kääntele kuhafile vehnäjauhoissa ja suolassa. Kuumenna kirkastettu voi paistinpannulla ja paista fileitä kaksi minuuttia puoleltaan: ota fileet pannulta, lisää pannuun kylmä voi ja persiljasilppu ja freesaa nopeasti, minuutin verran. Lisää sitruunamehu ja anna liemen kevyesti ruskistua. Kaada kuuma persilja-sitruunavoi kuhafileiden päälle ja tarjoa heti.

Tomaattipiirakka

100 g kylmää voita
1½ dl emmentaljuustoraasteta
3 dl vehnäjauhoja
1-2 rkl kylmää vettä.

2 rkl punaista pestoa
4 tomaattia
punasipuli
100 g chevrejuustoa
suolaa ja mustapippuria

Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Kuutioi voi. Laita auhot, juusto ja voi yleiskoneenseen ja anna koneen pyöriä niin kauan että taikina on pallona.
Vuoraa ”irto)pohja)vuoka leivinpaperilla. Kauli taikinasta sopivaksi, myös reunoille yllettävä.
Viipaloi tomaatit, sipuli ja vuohenjuusto ja asettele limittäin peston päälle.

Uuniin keskitasolle, noin 35 minuutiksi. Jäähdytä, koristele basilikalla ja tarjoa.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Se on kesä!

Kesä. Kerralla.

Sen kunniaksi varasin meille matkankin. Lähdetään Alpeille patikoimaan. Eipä olla ennen käyty. Nyt mennään. Kitzbüheliin mennään (www.alpit.fi), ja yksintein varasin vaelluspaketinkin. Ei huiputetakkaan enää pelkkiä Lapin tuntureita. Huiputetaan Kitzbühelhorn (1996 m)!

Kesän tekee myös helle +28,5 C. Jeeee! Paitsi että historiatieteiden käytävällä infernaalisen kuuma. Luovutinkin jo kolmen kieppeissä, moni luovutti jo paljon ennen minua. Poljin kaupan kautta kotiin; hain kurkkuja ja paprikaa. Meidän vuorikiipeilijöiden on syötävä terveellisesti, heh!

Tein kurkkukeittoa tai tsatsiki-keittoa. Ihan miten vain.

Kaksi kurkkua raasteeksi ja teelusikallinen suolaa sekaan ja sitten siivilään valumaan. Sillä aikaa silppua kolme valkosipulinkynttä ja laita ne kulhon pohjalle, kaada päälle ruokalusikallinen, pari hyvää oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria. Sekoita 2 dl turkkilaista paksua jukurttia joukkoon, hae kasvimaalta (meillä on mahdottoman paljon, melkein pensaina) ruohosipulia ja silppua sekaan.

Sitten litran purkillinen laktoositonta, rasvatonta valio-jukurttia. Sekoita lopuksi sekaan valunut kurkkumassa ja anna makuuntua jääkaapissa vähintään puolisen tuntia. Parasta tulee jos tekee aamulla ja nauttii illalla, mutta eihän se tämmöisenä ekstempore-työpäivä-sapuskana sillä lailla onnistunut.

Tarjolle silputtu paprika, sipuli ja krutoneita. Rieskaa ja patonkia.

Kesä maistuu hyvälle…

Niitä näitä Ruoka ja viini

Elämme jännittäviä aikoja

Miten ihmeessä pysyn hereillä lätkämatsin? Tuskin mitenkään. Eilen ryhdyin määrätietoisesti (viinilasi vieressä, kudin käsissä, vakaa aie mielessä) katselemaan euroviisuja ja jo yhdeltätoista olin täysin kypsä ja luovutin. Tänä aamuna (pyhäpäivästä huolimatta) olen noussut turhan varhain, aamuseitsemältä Kalevan kolumni oli jo pitkällä… joten ennuste hereilläpysymiseksi on aikas olematon.

Mikä halavattu siinä on, etten osaa nukkua kun on vähänkään ylikierroksia. Tai jos nukun, näen mielettömästi unia niin, että olen ihan simahduksissa koko aamupäivän, koskapa yö tullut seikkailtua. Unissani siis 🙂

Kun sain artikkelin valmiiksi, lähdin piiiiitkälle pyörälenkille. Ja sitten iltapäivällä riemastuin laittamaan ruokaa. Molemmat lapset kun olivat odotettavissa ruokapöytään tein vähän kuin molemmille mieliksi: sekä lihaa etttä kasvista pääruoaksi. Ja yhtä sun toista lisuketta ja sitten vielä jälkkäriä, josta juniori jaksoi valittaa suunnilleen koko ajan ja söi ison kipollisen. Otti lisääkin. Valittamiselle pitäisi tehdä jotain, kukahan kasvattaisi…

Juniorista puheenollen: jokohan huomenna tulisi yo-tulokset. Tässä on kolme viikkoa aikaa mahdollisiin lakkiaisiin joten olisi jo kyllä aika… Vaivihkaa olen kakkureseptejä jo valinnut. Jollei tule lakkiaisia vietetään jotkut kevätjuhlat kuitenkin. Jännitystä riittää.

Eikö kukaan opeta historiaa tässä maassa? Voi hyvä tavaton!
http://www.iltalehti.fi/mmlatka2011/2011051513717149_jm.shtml

_____________________________________________________________

Perjantaisten savuporoherkkusienten-reseptin lupasin kirjoitelle tänne.

Savuporotäytteiset herkkusienet

paketti jumbo/grilliherkkusieniä
½ pkt savuporosiivuja
½ pkt savuporosulatejuustoa
1 purjo silputtuna
parmesan- tai muuta juustoraastetta
pippuria

Irrota sienistä jalka ja koverra sisus.
Pilko jalat, silppua poro lastuiksi, pilko purjo ja sekoita niistä juuston ja rouhitun pippurin kanssa tasainen tahna, jolla täytät sienet. Laita sienten päälle juustoraastetta ja pistä kuumaan uuniin noin 10 minuutiksi. Tai grillaa. Siinä koko monimutkainen ja makoisa juttu.

Bon appetito!