Perjantaina aamulla lähdimme bussilla Malagasta Granadaan.
Bannerikuvaan olen merkinnyt reitin turhan suoraan, mutta alla olevassa kartassa se on siten kuin tänään kuljimme. Tuo sininen pätkä.
Ennen lähtöä ehdimme Pehtoorin kanssa piipahtaa paikallisessa Kauppahallissa. Niitä on tullut kierrettyä pitkin Eurooppaa ja maailmaakin. Tämä oli vaikuttava. Ehkä hienoimmat kalatiskit kuin missään muualla, noh, ehkä Barcelonassa, mutta en ei ole ihan varmoja muistikuvia… siitä on niin kauan.
Kaikkea muutakin oli. Tattejakin, ja eikös vain 48 euroa kilo. Saiskohan mökiltä jotenkin toimituksen ja myynnin järjestettyä tänne. Matsutakeja ja korvasieniäkin olisi myytäväksi tuollaisilla hinnoilla.
Ajoimme Frigilianiaan, jonne on oli noin tunnin matka Malagasta. Frigiliani on valittu jokunen vuosi sitten Espanjan kauneimmaksi kyläksi. Ei suotta!
Hyvänen aika, kuinka viehättävä – ja valkoinen! se olikaan. Valkoisine taloineen, mukulakivikujineen, viherkasviruukkuinen ja pienine putiikkeinen kylä on kuin Santorini tai Mykonos Kreikan saaristossa. (kuvia tulee myöhemmin paljon lisää)
Ja meillä oli siellä lounas. Tähän asti Olympian ´tarjoamat´ päivällinen (ke) ja lounas (to) ovat olleet ylenpalttisia. Viisi ruokalajia, ja niissä paljon fritattua (täällä kulkevat krokettien nimellä), lihaa, aikas suuria jälkkäreitä. Mutta tänään oli ihan parasta.
Hunaja-suolaleipää ja oliiveja, granaattiomena (luonnollisesti matkalla Granadaan) -salaattia, mausteinen lihapulla, muutama leipäviipale ja chili-valkosipuli-tomaattiscampeja, jotka eivät olleet sitkeitä, vaan jotka olivat ihan mahdottoman hyviä.
Puolenpäivän aikaan matka jatkui kohti Granadaa, jonne oli puolentoista tunnin matka. Alkumatkalla näimme merta, rannikon kyliä ja kumpuilevia maisemia. Avokadopuita, granaattiomenapuita pengerretyillä rinteillä, tomaatti-, salaatti- ja yrttiviljelyä katteiden alla.
Ja meri oli ihan kuin olisi ollut jäässä!! Ilmeisesti ilman lämpeneminen lähelle hellerajaa sai pintaveden höyryämään laajalta alueelta. Varmaan ainakin 10 kilometrin matkalla näytti tältä.
Sen jälkeen käännyimme kohti sisämaata, maisemat muuttuivat hyvin vuoristoisiksi. Monta kymmentä kilometriä ajoimme Sierra Nevadan luonnonpuiston laitamilla. Olisi patikoitavaa siellä!! Luulenpa että yhden huipun laella oli luntakin. Luulenpa että juuri samainen vuori näkyi, kun illansuussa oli olimme kaksistaan arabikortteleissa. Hurautettiin sinne taksilla (n. 15 min. maksoi alle kuusi euroa). Suunnilleen kaikki muukin on paljon halvempaa kuin Suomessa. Paitsi ne herkkutatit.
Tässä kuvassa näkyy se lumipeitteinen huippu. Ja ruska. Ja Alhambra ja sen labyrinttipuisto.
Iltapäivällä majoitumme Granadassa kahdeksi yöksi ydinkeskustassa sijaitsevaan NH Collection Granada Victoria -hotelliin, siis samaa ketjua kuin oltiin Malagassa. Hyvälle vaikuttaa tämäkin.
Yhteinen päivällinen oli seitsemältä, onneksi ei vasta yhdeksältä, kuten espanjalaisilla on tapana. Muttta olihan taas syömistä. Alkutapakset, juusto ja marmeladia, Iberian kinkkua ja dijonsinappia sekä munakoisosta tehtyjä hunajalla maustettuja sipsejä, olipa aika hyviä.
Kylmä alkuruoka, ja kuinka harmittaakaan etten hoksannut keskustelujen välissä ottaa kuvaa siitä, oli melkoisen iso kaali-majoneesi stanssanttuna ja se oli aika heiveröisesti suolattu ja maustettu, muutama scampi siinä päällä. Meidän neljän hengen seurueesta kukaan ei tainnut syödä sitä kokonaan. Pääruokana valtavan näköinen, onneksi lopulta aika vähälihainen häränhäntä perunakeon kanssa, se oli hyvää, ei erikoista, mutta tuli syötyä.
Nyt hyvin väsynyt ja kylläinen. Huomenna Alhambra!
