Syksyllä suuret tuulet

Milloin laiska työn tekevi?
Talvella ei tarkene,
kesällä ei kerkiä,
syksyllä on suuret tuulet,
keväällä vettä paljon.

Laiskan päivän päätteeksi keräilin kuvia viikonlopun tuulisilta lenkeiltä, kuvausretkiltä. Melkoisia myräköitäkin on ollut. Iltaisin ja öisin varsinkin. Syksyn suuret tuulet ovat olleet jotenkin kiehtoviakin. Eilen vielä ihan huikea auringonpaiste. Ja vesien äärellä sinistä.

Jos minun Oulussa pitäisi jonnekin muuttaa, eikä se olisi Merijalinranta, Kiikeli eikä kerrostalot jokirannassa vanhan kasarmin kohdalla, niin sitten haluaisin alemman kuvan ”huudeille”. Hollihakohan tuo seutu on? Siellä on idyllisiä, pieniä kujia, vanhoja, melkein funkkistaloja, ja Saarankatu. Kaikkien noiden paikkojen lähellä ja näkyvissä on vesi. Ja ne kaikki ovat lähellä keskustaa. Vedestä, asumisesta ja keskustan lähelle muuttamisesta olisi enemmältikin juttua, mutta ehkäpä joskus toiste… 😉

Syksyn suuret tuulet-14

Koivun keltainen.

Vaahteran keltainen.

Haavan keltainen.

Tätä kuvaa voisi jotenkin jalostaa – siinä on jokin aihio hyvään kuvaan. Minusta ainakin on. Jotain rappiohenkeä siinä on?

~~~~~~~~~~~~~~

Uusi bannerikuva (Villa Hannalan (1859) pitsitorni) oli myös tarkoitus ”jalostaa” eli muokata photarilla ihan uudenlaiseksi. Pidänkin väristä, mutta perspektiivi ihan merkillinen. Sitä ei saa millään suoraan. Ei millään. Olkoon sitten hieman vinossa.

Oulu Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Voipumista ja herkkutorille

Koko aamupäivä työhön perehdyttämista ja talon tavoista kertomista, kaikenmoisten korttien ja tunnusten hankkimista, paikkojen ja henkilöiden esittelyä uudelle professorille. Tuli jossain vaiheessa itselle mieleen, että on valtavasti asioita ja juttuja, joita ei huomaa olevankaan. Joihin on kasvanut, joita on oppinut käyttämään, löytämään, tuntemaan vuosien ja vuosikymmenten aikana ja että ne eivät olekaan mitään itsestäänselvyyksiä. Työnjakopalaverin olin koolle kutsunut, ja kyllä me sujuvasti hommat saatiin sovituksi.

Sinä samaisena hetkenä kun työhuoneessa elohopea kohosi yli + 30 celsius-asteen, loppui minkäänlainen älyllinen toiminta. Sen jälkeen tyydyin päivittelemään nettisaitteja ja miettimään, kuinka myöhään iltapäivällä sorvin ääressä istuisi. Sitä vain voipuu …

Väistämättä ajatteli ja myötäeli esikoisen duunaamista Meksikossa, jossa on toista kuukautta ollut liki +40 C. Muutama sadepäivä siellä oli välillä ja ilma ”viilentyi” jo alle + 30 asteeseen, mutta nyt taas ”el canicula” (= 40 päivää kestävä vuoden kuumin vaihe, helleaalto) vallitsee täysillä. Tämän kuun lopussa pitäisi kuulemma olla kaikkein lämpimintä. Auringossa on lähemmäs +50 C ja paluu siestalta töihin kolmeksi iltapäivällä on kuulemma hikistä puuhaa. Epäilemättä, semminkin kun pukukoodi ei salli toppeja ja sortseja, vaan paitapusero ja hame on oltava.

111-3

No minä lähdin duunista tänään jo kolmelta pois, pyörällä kohti kaupunkia, jossa Pehtoori odottelikin. Menimme Bon Appetito -ruokatorille, joka on Oulussa ensimmäistä kertaa. Rantakadulla on ruokatori jossa on parikymmentä kojua, joissa myydään prosciuttoa, ranskalaisia juustoja, oliiveja, croissanteja ja muita ranskalaisia leipomuksia, nougatia (ei voinu ostaa, söisin kerralla kaiken niin, että halkeaisin … parempi olla ostamatta). Mutta monta juustokimpaletta ostimme lauantaiksi. Söimme pizza-slicet ja kotiin vähän muitakin herkkuja. Aika hintavaa oli, mutta sorruimme silti.

111-6

Morbieria. Yksi minun lempijuustoistani. Pecorinon ja Appenzellerin ja Emmentalin lisäksi.

Oulu Ruoka ja viini

Juhlahetkiä loman keskellä

Mitä tänään?

Ihan hurjan aikaisin ylös. Touhuamista. Liikkumista. Kävellen kaupungille. Iltapäivällä Laanilan historia -palaveria, aurinkoa, hömppälukemista.

Ja illansuussa uudelleen kaupunkiin, Pehtoorin kanssa, – nyt pyörillä. Ensin ajateltiin polkevamme Nallikariin simpukoille, mutta sitten: näitä helteisiä kesälomapäiviä on niiiiiin vähän, joten nyt tehdäänkin ruoasta juhla. Siis vuorossa tämän kesän Uleåborg. Luulen, että keksimme tälle kesälle vielä toisenkin syyn, että sinne menemme. Siellä on erinomainen ruoka, ja leppoisa palvelu. Se on erinomaisella paikalla, torinrannassa, vanhassa aitassa. Kesällä saat syödä ulkona, muttei tarvi istua pölyisellä kadulla.

ulkona-4

Nyt olemme tyytyväisenä kotona.

Tänään toinenkin juhlan paikka.

Posti toi korun, jonka sunnuntai-iltana ”huusin”. Aiemminkin olen jotain kirjoittanut Annan koruista Uuden Lastensairaalan hyväksi. Olen roikkunut tuolla Annan korusivulla viikosta toiseen etsien minulle mieluista kaulakorua tai avainnauhaa [nyt kun töissä olisi pidettävä henkilökorttia kaulassa] ja viime viikolla Anna laittoi huutokauppaansa korun, josta pidin hyvin paljon. Sunnuntai-iltana olin valppaana, koneen ääressä, ja onnistuin nettihuutokaupassa ”huutamaan” korun itselleni. Tänään se tuli postissa. Se on vähintäänkin sellainen kuin toivoin. Ja lisäarvoa sille tuo, että tämä nuori nainen, Anna, joka näitä koruja tekee ja huutokauppaa, lahjoittaa kaiken saamansa tulon Uudelle Lastensairaalalle. Käyhän katsomassa Annan sivuja.

Tässä minun uusi koruni. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tuplailo- ja ihastus.

Historiaa Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini

Patiolla vai piazzalla?

Lupailin tuossa jokunen viikko sitten kertoa, miksi Oulussa on patiot, kun muualla maassa ravintoloiden ja kuppiloiden ulkopöytäalueista käytetään yleensä nimitystä terassi.

Oulussa toimi 1960-luvulla ylioppilastalo Rauhalan talossa – paitsi Kesäleski-niminen kesäravintola, vähän aikaa (ennen Kesäleskeä?) myös espanjalaistyylinen La Hacienda -niminen ravintola. Kun kerran ravitsemusliikkeen nimi ja vaikutteet olivat espanjasta, oli ravintolassa myös sisäpiha, jossa oli myös ulkopöytiä ja tuoleja, mikä ei suinkaan 60-luvun Suomessa ollut tavallista. Ja nimenomaan tästä La Hacienda -ravintolan sisäpihasta käytettiin nimeä ”patio”, joka on tarkka käännös espanjan ´sisäpihaa´tarkoittavasta sanasta.

Kun olut vuonna 1968 vapautui, ja ravintolakulttuuri monipuolistui ja alan lainsäädäntö muutenkin hiukan hölleni, alkoi Ouluun, kuten muuallekin maahan, syntyä näitä ulkokuppiloita, terasseja. Oulussa Rauhalan pihan ”patio” oli ollut sarjassaan ensimmäinen, ja niinpä se antoi sitten yleisnimen oululaisille oluen ja muiden virvokkeiden kesäisille lipittelypaikoille. Oulussa terassit ovat edelleen patioita.

Meidän kotipihalla ei ole oluenlipittelypatiota, vaan piazza. Aivan samanlaisen etymylogisen selityksen mukaan kuin La Hacienda -ravintolalla oli patio, niin meidän La Festan edessä on piazza, – tai ihan vaan piha. 😉 Ja siinä tänään iltapäivä on tullut luettua, auringosta nautittua. Syötyä. Jo aamuvarhain ennen kampaajalle lähtöä tein kurkkukeiton tekeentymään jääkaappiin.

Ohjeen olen jo aiemmin kirjoitellut: täällä. Sattumina muutama jääkuutio, paprikapaloja ja sitten ruis-sinihomejuusto-snacksejä, joita viime viikon rengasmatkalla ostin. Hyviä ovat. Sellaisenaankin, ja salaatissa, krutonkien tilalla. Lime-juusto-ruis- ja salami-ruis-snacksejä ostin myös. Suomalaista ruokaa.

Kaupunkireissulla tein sitten sellaisen merkillisen virheliikun, että ostin pöytäliinaKANKAAN. Kangas tarkoittaa, että siitä pitäisi ommella liina, iso liina. Enkö minä ikinä opi? Miksi minä en jättänyt sitä liikkeeseen ja maksanut siitä, että joku, joka osaa ommella, ompelee. Minullahan on olemassa suunnilleen elinikäinen ompelukonekammo, joten miksi minä hellepäivän illaksi moisen riesan itselleni keksin? Liekö helle pehmittänyt pään? … Huoh. Mutta ei auta. Nyt ompelemaan, samalla vähän vaatehuoltoa reissukamppeille.

Oulu

Oulu on merenrantakaupunki

Miksi lähteä maailman ääriin, kun Oulukin on niin kaunis!? Aamuisin varsinkin. Kesäaamuisin varsinkin. Tyynet, aurinkoiset kesäaamut! ♥

Lenkillä Toppilansaaressa, Möljällä, Nallikarissa. Eikä sitten paljon muuta, miksi pitäisi? 🙂

Nallikarissa-7

Nallikarissa-8

Klikkaamalla allaolevat kuvat suurenevat, jopa näytön backgroundeiksi?

Top 10 -viinilista ja kesälukemistot pihalla ”puuhailuna”.

Olen NIIIIN lomalla!

♪ ♪ ♪ ♫ ♪ ♫

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini

Alppi-simulaatio

– Te ootte varmaan kävelleet jo useammankin kuukauden yhdessä?, sanoo keski-ikäinen mies, joka pysähtyy pyörällään vierellemme Koskelantiellä kun pehtoorin kanssa kävellään kaupunkiin.

– No joo, tosiaankin – useampikin kuukausi, – itseasiassa pian 38 vuotta. Niinku miten niin?

– Kattoin jo kaukaa, että TE OOTTE PARI! Jotenkin sen teistä näkee…

– Yhy, no hyvä …

– Hyvää päivänjatkoa vaan, …. Ja sitten mies lähtee taas polkemaan, ei, ei hän ole humalassa, ainakaan kovin paljoa. 😉

Niinku mitä? Mihin tämä liittyy? Antakaapas kun kerron.

Juttuhan oli niin, että Pehtoori oli luvannut tarjota minulle ruoan tänään: ”mennään kaupungille syömään”. No jo vain, sellainen minulle sopi. Semminkin kun äiti, jota koetin houkutella meille savukalalle etc., ei tullut, eikä juniorikaan ehtinyt kun oli järjestämässä 0000-miittiä autoharrastajille [en ole perheessä ainoa, jolla on vähän omalaatuisia harrastuksia :)].

Niinpä kun erinäisiä kodinhoidollisia toimia olin suoritellut, kauppa- ja Caritas-reissut tehnyt, lähdimme lämpimässä pilvipoutaisessa, viime ajat huomioonottaen, lämpimässä säässä (+ 15 C), kävellen kaupunkiin. Ja nimenomaan kävellen. Minulla kun on tämä kunnonkohottamisjuttu tässä menossa: kohti Alppi-vaellusta on tepasteltava aina kun mahdollista.

Torilla kävimme katselemassa Grillimestari-kisoja, ja sitten päätimme, että kesän ensimmäisen patio-drinksun aika on NYT. [tuosta oululaisesta patio/terassi-sanan syntyhistoriasta voisin joku päivä täällä kertoa]…

Etsimme aurinkoista paikkaa, ja väistämättä istahdimme Kulumaan. Ja koska meneillään on ”kuivaharjoittelu” Alppi-vaellusta varten, tilasin Aperol-spritzin.

Ensimmäisen kerran tällaisen juoman näin Kitzbühelissä kolme vuotta sitten. Siellä niitä nauttivat kylässä olijat, vuorilla vaeltajat, minun mielikuvissani Aperol liittyy Alppi-kaupunkeihin. Ohje menee näin:

1 drinkkiin:
Jäitä
2 lohkoa appelsiinia
Aperol (1 osaa)
Prosecco (3 osaa)
Soodaa (1 osa)

Keskustasta lähdimme kolmen kieppeissä kohti Lasaretinsaarta. Hotelli-ravintola Lasaretti on minulle tuttu mm. töiden vuoksi: seminaareja ja koulutuspäiviä on siellä tullut oltua, siellä oli myös isän muistotilaisuus, parissa karonkassa olen ollut siellä, siellä on ollut paistinkääntäjien tapahtumia ja monia kokouksia, mutta tänään me ymmärsimme [Pehtoorin ehdotuksesta] mennä sinne ”vain” syömään. Ja ui-jui. Kyllä kannatti. Ei mennyt kauaakaan kun tutkimme ruokalistaa, ja molemmat päädyimme siihen, että Oulu-Menu olisi nyt hyvä. Se oli erinomainen!

Ehkä ruoka oli lopultakin kevyempää kuin Itävallan hütte-paikoissa, mutta toki maastokin vähemmän vaativaa.

Ja koska on menossa Alppi-simulaatio, ei kotiinkaan palata taksilla, bussilla tai muutenkaan simppelisti, vaan kävellään. Patikka on pop! Ja mikä leppoisa illansuu olikaan.

Matkalla meitä kohtasi Ykän Pubin mainos!

Oululaiset tietävät, mikä mega-tapahtuma on Ykän Pubin Hässäkkä-päivät! Onneksi tämä houkutus on vasta ensi viikonloppuna!!

Muistan kerran raksa-aikana käyneeni Ykän Pubissa sisällä. Kävin ostamassa tulitikkuja, kun piti saada takkaan kynsitulet. Tuon ainokaisen kerran jälkeen ei ole tarvinnut kyseiseen kulttuurimestaan mennä: ei edes Hässäkkä-päivinä. Joskus olen niiden jälkeen aamuvarhain ohi rullaluistellut/lenkkeillyt. Vaatii taitoa sekin! Mutta siis, vältyimme Ykän pubilta. 😉

Kotipiazzalla [jossa alppiruusujakin on, kuten bannerikuvasta näkyy!] oltiin kuuden kieppeissä. Ihan kuten Alppi-vaelluksillakin tapana on – viiden kuuden aikaan kotiudutaan. Kun on päivä liikuttu, on aika palata lähtöruutun. Ehkä tämä simulaatio ei ihan vastaa todellisuutta, sillä ainakaan edellisellä Alppi-reissulla ruoan/vaeltamisen suhde ei ollut 3:5 kuten meillä tänään, vaan jotain 1:6. Mutta, hyvänen aika, jostain on lähdettävä tämän treenaamisen kanssa! 🙂

Oulu Valokuvaus

Fotomaraton vol. 3 vai 4

Kuopion kameraseuran Digimaraton 2014 -kisa oli viikonloppuna. Sinne olisi voinut ilmoittautua ulkopuolisetkin ja osallistua etänä, mutta jätin ilmoittautumatta. Kuitenkin Lepolandian Pasi, jonka kanssa olemme näitä kuvahaasteita aiemminkin toisillemme heitelleet, lähetti eilen aamulla, juuri kun olin lähdössä äidin luona käymään ja kaupungille kuvaamaan, Instagramin kautta viestin: ”Se on perinteisen maratonhaasteen paikka ja aiheet ovat: 1. Ei mitään pönötystä, 2. Suurella sydämellä, 3. Hashtag, 4. Kasvuhakuisuus, 5. Eurooppalaisin silmin ja 6. Olet tässä/olen tässä.”

Sääntöjä en tarkemmin käynyt katsomassa, en mitään pitkälle meneviä suunnitelmia tehnyt, kunhan kiertelin kaupungissa tunnin, vähän toista. Kävin Caritaksessa äidin luona, tankilla, tulin kotiin huushollaamaan ja laittamaan ruokaa, ohessa muutama otos ja siinä ne käytettävissä olleet kuusi tuntia olivat menneet ja 80 kuvaa räpsittynä.

Ajan muistin oikein, siis kuusi tuntia, ja sen että kuvia ei saa muokata, olisi pitänyt ottaa jpg-muodossa, en ottanut, ja se, että ne pitäisi ottaa tuossa ilmoitetussa järjestyksessä, ei ollut mielessäni. Muutoinkin melko huolimattomasti tein, mutta mukavaa taas oli, joten kiitos Kuopion suuntaan haasteesta.

Tässä vastaukseni varsin vaikeisiin aiheisiin. Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.

1. Ei mitään pönötystä

Kuopion dfm 2014-2

2. Suurella sydämellä

3. Hashtag

4. Kasvuhakuisuus

5. Eurooppalaisin silmin

6. Olet tässä/olen tässä

Sitten kun en ole virallisesti kisassa mukana ja muutoinkin jo ”rikkonut sääntöjä”,

ajattelin tehdä em. kuvista korjatut, muokatut versiot.

Ja muutamille haasteaiheille myös kakkosversiot.

Ja vähän selitelläkin …

Olkaahan te hyvät blogivieraat kommentaattoreina. 😉

1. Ei mitään pönötystä

Kevätkaihonkukka on jo nimeltään vaatimaton, ei pönötä. Tämä oli toiseksi vaikein kuva.

2. Suurella sydämellä

Kaupungintalon edustan kukkapenkin istutuksessa on suuri sydän.

3. Hashtag

(Tämän ajattelin HETI kuvaavani tähän haasteeseen.
Se on pieni osa arkkitehtiopiskelijoiden ”huvipaviljonki” -harjoitustyöstä Kiikelissä.)

4. Kasvuhakuisuus

Oulun kaupunki on kovin kasvuhakuinen,
ja tätä kuvaa ottaessa taas huomasi,
kuinka vaikeaa onkaan saada horisontti suoraksi!

5. Eurooppalaisin silmin

Toiseksi vaikein haaste. Pradan aurinkolaisella tulee katseltua eurooppalaisin silmin… 😉

6. Olet tässä/olen tässä

Tuon varjoidean keksittyäni olin muka kovinkin täpinöissäni.
Ei vaan kovin hyvä tulos. Ehkä tuo tangeeraava kivilinja olisi pitänyt hyödyntää jotenkin muuten.

Selfie-kuvaaja on sitten minustakin tullut. 😉

Nämä maratonit on mukavia. 😉

Niitä näitä Oulu Valokuvaus Yliopistoelämää

Tunnelmasta toiseen

(klikkaahan isommaksi tämä kuva: se on hyvä, vaikka itse sanonkin. 😉 )

Tuomenkukkien terälehdet jo varisevat, kuin lumihiutaleita metsäpolulla, pihlajankukista lähtevät tuoksut uutteisia ja väkeviä, liki vastenmielisiä, mutta omenapuut puistojen ja puutarhojen kauneimpia! Hietasaaressa ja Pikisaaressa polkujen ja pikkuteiden sekä rannan välissä maisema kuin jossain 1800-luvun kansallisromanttisessa maalauksessa. Ja meri tuoksuu merelle, sellaiselle kuin sen kuuluukin. Tuoksuu suolaiselle. Oulu ON merenrantakaupunki.

Vaikka voikukat hehkuivat keltaisena joka paikassa, oli muutama hätäinen ehtinyt jo kukintansa saada hoidelluksi.

Torstaina kampaajani sanoi, että hiusteni uusi väri on ”himmeä helmiäinen”. Himmeän allekirjoitan, helmiäistä minun hiuksistani ei saa kukaan. Tuli vaan mieleen kun pitkällä aamulenkillä otin nämä kuvat: väistämättä muistuttavat hiuksistoani.

Aamun vaihtuessa aamupäiväksi syväänhengittäminen, hiljaa huokailu pelkästä ihastuksesta ja lentävät ajatukset alkavat hiipua, joten lähden jo kotiin päin. On jo mentäväkin. On ehdittävä siistiytyä ennen puoltapäivää: tänään väitöstilaisuus. Oma vastaväittäjäni oli tänäänkin vastaväittäjänä. En ole ainoa, joka on sitä mieltä, että hän on tehtävässään enemmän kuin hyvä. Analyyttinen, kommentoiva, tutkimuksen ansiot ja rajallisuudet esiintuova, hienovaraisesti, ei repien eikä raastaen, ei hehkuttaen eikä hymistellen. Puhuu asiaa. Antaa väittelijän olla pääosassa ja osoittaa oppineisuutensa. Vastaväittäjä ei omalla tietämyksellään, jota sitäkin hyvänen aika on!!, rehvastele. Väittelijä? – Osasi asiansa, oli hyvä.

Väitöksen jälkeen liki suoraan lakkiaisiin. Naapurissa lakkiaiset tänään. Miten voi olla tänään? Sotkamon urheilulukiosta viime viikonloppuna lakkinsa saaneen naapurintytön lakkiaisia vietettiin tänään – Sotkamon lukiosta kun Ouluun kuitenkin on matkaa, ja kun samalla oli muutettava sieltä pois. Miksei siis voisi viettää lakkiaisia viikkoa myöhemmin? Ihan hyvin voi. Enkä ennen ole lakkiaisissa soppatykkiä nähnyt, mutta kuinka olinkaan iloinen kun sellainen tänään oli. Lohisoppa tykistä oli erinomainen juttu.

Monenlaista yhdelle lauantaille.

Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Jäät on lähteneet!

Oli pakko päästä merenrantaan, Möljälle. Vaikka lähtö viivästyi, oli siellä vielä kymmenen jälkeenkin seesteistä, hiljaista, rauhallista. Olin kauan. Jäät lähteneet, lintuja. Västäräkkikin. Aika törstinä on. 😉

(kannattaa klikkailla kuvat isommiksi, ehdottomasti kannattaa)

Siis enää vain vähäsen kesään, … siltä tuntui.

Minun massallani ei paljon hypähdellä, mutta mieli hypähteli ilosta, keväästä. Hiljaa mielessäni lauleskelinkin. Mutta vain mielessäni. 😉

♬ ♬♬ ♪♪ ♬ ♪♪

Pajunkissoja, paljon. Ja tyrnipensaan oksia. Jotenkin aika ornamentaaalisia, kauniita ovat.

Möljällä 4_2014-13

Jäät lähteneet. Aallonmurtajalla mukava istuksia. Katsella, nauttia.

Ennen kuin lähdin halliin ja kaupungille, kävin vielä kuvaamassa siilot. Olipa mukava kun oli aikaa itsellä käydä hallissa ja ruokakaupassa, kaikkea hyvää kokkailtavaksi ostin. Nuoripari kävi sitten syömässä; pehtoori savusti lohirullia, minä tein lisukkeita ja jälkkkärit. Festaa laittelin kesäisempään kuosiin, vaihtelin tabletit, lisää yrttejä, kukkia. …

Pehtoori jo pihan siistinyt, haravoinut, pensaiden juuret putsannut. Minulle ei jää kuin hifistely. Ja tänne sisälle ”pientä-kesää-kohti” -sisustelua.

Melkein olisi tehnyt mieli lähteä Raksilaan katsomaan matsia: viimeksi olen käynyt Kärppien peliä livenä katsomassa noin 10 vuotta sitten. Tänään olisi ollut mukava olla paikalla! Jäät voi nyt lähteä hallistakin. 🙂

Oulu Valokuvaus

Lenkillä – mutta missä?

Liikkeelle lähtö tänään merkillisen hidasta!

Asioita onneksi aika vähän. Ja sää onneksi mitä miellyttävin. Lämmintä, valoa, aurinkoa. Kevättä. Aika hyvä mielikin.

Kaupungilta ja Caritaksesta kotiuduttua aika vaihtaa lenkkivermeet ja lähteä ulkoilemaan. Kamera tietysti mukaan. Alla oleva ”Varokaa heikkoja jäitä” -kuva on mieleiseni. Siinä on kerroksellisuutta, rauhallisuutta, luontoa, värejä, kevättä. Monta elementtiä, joista pidän. Ehdottomasti kannattaa klikata isommaksi. Vahinko että kuvassa ei kuulu linnunlaulu. Tuolla kuului.