Muistikuvia – Sivu 5 – Tuulestatemmattua

Kuvataiteita, ja harrastusta

Lähes koko päivä on mennyt valokuvaushommissa. Tai paremminkin kuvien tekemisessä.

Lombardian reissun yli 1000 kuvaa on nyt perattu ja käsitelty ja perheelle jo julkaistukin. Huomenna julkaisen täälläkin linkin ”nojatuolimatkaa” varten.

Tauko koneellta istumisesta puolenpäivän jälkeen, jolloin aurinko paistoi ja oli jo lämmin. Lauantaina kun Pehtoorin kanssa mentiin Kurkelan WInebaariin Pikisaaren, ajettiin taidepolun kautta: Pikinen Poloku -ympäristötaidenäyttely on siellä taas esillä. Pehtoori ei oikein innostunut – tänäkään vuonna – niistä, mutta minä päätin antaa niille toisen mahdollisuuden, ja kävin tänään katselemassa rauhassa, pyörää talutellen. Monena vuonna olen polulta löytänyt jonkin suosikkiteoksen, niin tänäänkin. Tai oikeastaan teosryhmän. Lauri Rankan Joukko, Ilmestys ja Pilviä ja pyhimyksiä sopivat Vanhan villatehtaan takaseinälle hyvin.

Veikko Törmäsen & Otso Törmäsen: Hylätty oli minusta mukava, eikä oikeastaan ollenkaan hylätyn näköinen. Ehkä enemmmänkin ”Leikki”.

Tälle en hoksannut katsoa hintaa, liekkö on myynnissäkään, mutta nuo Rankan betoniveistokset olivat kyllä sen verran arvokkaita (nollia oli enemmän kuin kaksi jokaisessa) että hämmästytti. 😀

Omaa ”kuvataidettani” koetin samalla reissulla harrastaa, – Oulu kuvissa kalenterin heinäkuun kuva oli etsinnässä. Ehkä se tulee tästä.

Kaupungissa on taas paljon tietöitä, rakennustöitä, puistoremppoja, joten pyöräily ei siellä ole oikein sujuvaa. Siispä hautausmaan kautta kohti Ruskon suoraa, jossa on hyvä polkea, vähän risteyksiä ja pitkästi uutta asfalttia. Ja sitten taas koneen äärelle. Huomenna sitten kunnolla ulkoilua!

Muistikuvia Valokuvaus

Kuvausiloa on löytymässä

Tämä maisema tyynnytti kummasti. Aurinkoisen lämpimän päivän loppupuolella pääsin pyörälenkille, on se mieluisaa liikuntaa. Aika paljon on jo pyöräilijöitä, ehkä tänä vuonna taas uusia ennätyksiä. Ja sähköpyöräbuumi on kuulemma niin kova, että Oulussa joutuu uusia pyöriä jonottamaan melkein yhtä kauan kuin sähköautoja. Kausi alussa, ja liikkeet myyvät eioota.

Eka kertaa ikinä multa on pyydetty kuvan käyttöoikeutta ison julkisen tilan seinälle, Valtion virastoon (tämä on ollut vireillä jo toista vuotta, nyt varmempaa kuin aiemmin)! Ja nyt pitäisi osata hinnoitella sellainen. Aamupäivällä sähköposteja yhteen sun toiseen suuntaan, että saisin apuja. Lehtiin kuvia menee 30 – 50 euron hinnalla (ja mun kohdalla hyvin harvoin niitä menee), mutta mitäs tämmöiseen isoon juttuun? – Huomenna pitäisi tarjous lähettää…

Sitten kampaajalle hakemaan väriä, tai siis harmaata, hiuksiin. Kummasti ryhtikin paranee kampaajalla käynnin jälkeen. Tukan huolto oli tarpeen siksikin, että lauantaina on Oulussa rotissöörien ”pikkukapituli” = installointi, dinner ja lopuksi Grand Ball -tanssiaiset. Tanssiaiset! Mutta se on minulle varsinkin ensimmäisten tuntien osalta myös kuvausreissu. Jo toisen kerran saan kuvata kapitulia. Tapahtuman valmistelua, valojen ja kuvakulmien suunnittelua, etc. olin tänään tekemässä. Tuntuu, että hukassa ollut kuvausinto on palailemassa. Tuntuu hyvältä saada aikaiseksi jotain näkyvää jälkeä.

Muistikuvia

Nyt väsyttää

Nyt iski väsy. Ja sen hoksaaminen, tunnustaminen, uuvuttaa lisää. Onhan tässä taas ollut… Mutta jo pienet – minulle poikkeukselliset – päikkärit tasoittivat. Pitäisi osata useammin yrittää unosia.

Tänään kaupungilla, kirjakaupassa, haudalla, viranomaisasioissa, vielä äidin mentyä asioitaan hoitamassa, myös vaihteeksi apteekissa sekä kaduilla hulppeasta lämmöstä ja auringosta nauttiessa hoksasin, että minulla on jäänyt tänä vuonna kuvailematta kaunista kotikaupunkia: mistäs kuvat ensi vuoden ”Oulu kuvissa” -kalenteriin? – vai olenko jo alitajuisesti hautaamassa koko pian viisi vuotta täyttävää Muistikuvia-firmaani. En ole tehnyt koko tänä vuonna elettäkään hankkiakseni kuvauskeikkoja tai saadakseni kuviani myytyä. Siis kovin laiskaa on duunaaminen kuvaussaralla ollut. Olisiko tämä jo eläköitymisen ennakointia?

Entäs jos tekisin kalenterin Oulun kaupunkialueella olevien latujen varsilta? 🙂 Latujahan on tullut – tänäänkin – kierretyksi ja hiihdellyksi. Ja jokunen kuvakin hiihtopäivinä otetuksi. Ehkei sittenkään. Vaikea kuvitella, että löytyisi markkinarakoa moiselle. Olisiko tämä vuorotteluvapaavuosi valokuvauksesta? – Ehkäpä. Tai ehkäpä D-vitamiini ja kevät saavat taas kulkemaan Canonin kanssa Oulun rannoilla ja kauniita kaupunkinäkymiä linssin läpi tutkiskellen.

Kaksi vuotta sitten käytin yhden aamupäivän koronan kurittamaa tai paremmin koronan välttelyyn pyrkivää kaupunkia kuvaillen. Tuntuu, että tästä on ihan mahdottoman kauan. Toukokuussa 2020 oli vielä hiljaisempaa. Kuinka kaikki, kaikki, onkaan muuttunut.

Huomenna voisi mennä metsään – hakea pajunoksia. On niiden aika.

Muistikuvia Oulu

Ruokajoulua kohti

Oulun 120 vuotta vanha Kauppahalli ja Toripolliisi

Tänään Kauppahallissa kuvauskeikalla. Tarkoitus oli olla siellä jo viime lauantaina, mutta sehän peruuntui. Tänään piti olla ylioppilaskuvauskeikalla, mutta sehän peruuntui. Siispä tänään Halliin.

Ja Vuoksiin äidin luo, siellä oli tarkoitus käydä eilen, mutta sehän peruuntui, joten menin tänään.

Mutta kunnon lenkillä en ole käynyt pariin viikkoon, pakkasta, tekosyitä, voipumusta, vihmovaa tuulta ja sateen kaltaista estettä, ja olo alkaa siksikin olla enemmän kuin outo. Onneksi sentään pieniä tepasteluja ulkoilmassa, tänäänkin.

Palatakseni Kauppahalli-asiaan. Lämpimästi suosittelen siellä käymistä, varsinkin näin joulun alla. Onhan siellä kaikkea hyvää, spesiaalia. Ja kahviloissa on kiva istahtaa, ei ole tunkua, mutta on kaakaota, lohileipiä, jos jonkinlaisia baakkelseja, lounastakin.

Minulla on pitkään, varmaan pari kuukautta, ollut sellainen ”edellä olon” tuntu. Tuntuu, että joulu on jo paljon lähempänä kuin kolmen viikon päässä. Asian olo näin päin on tietysti hyvä juttu, mutta ei välttämättä merkitse sitä, etteikö tulisi kiire. Kun maanantaille, itsenäisyyspäivälle, aiottu juttu peruuntui, huoh!, niin ehkä käytän itsenäisyyspäivästä ison osan leipomiseen.

Olen ostanut jo pari joululehteä, kolunnut omat kansioni läpi, mutta en ole löytänyt mitään uutta innostavaa joulukakun ohjetta. Toiveena olisi a) joku ”konservatiivinen” kakku, siis ei mitään isompia kikkailuja ja ”outoja” makuja (koska vien kakun anopille) ja b) joku ihan uudenlainen, rohkea vaikka suolaisen ja makean yhdistelmä tai suklaakakku, jossa jokin ”juju”.

Löytyisikö kenenkään reseptikätköistä, pinterest-kansioista, bookmarkkien takaa tai perittynä tarpeisiini ja jaettavaksi ohje? Kuva reseptistä, linkki tai kommenttilaatikkoon kirjoitettu ohje olisi tervetullut. Josko ohjeita tulee enemmän kuin kolme, järjestän viikon päästä arvonnan: voittajalle paketti joulupostikorttejani (3 x 4 kortti = 12 kpl = 10 €).

Nyt vetäydyn takkatulen ääreen.

Muistikuvia Niitä näitä

Pimeää ja mustaa on

Kotipihan omppupuu

Nyt kun on oikea talvi, soisi tämän kauniin valkoisen säilyvän. Ettei enää ennen joulua suveaisi. Tänään saatiin tietoon lasten ”joululahjakirjeet”. Vähän vierastan Black Friday -hysteriaa: tällä viikolla on tullut sähköpostiin BF-mainoksia varmaan 15 kappeletta. Ainakin. Ja sometilien feedeissä välkkyy ja vilkkuu tarjouksia koko ajan.

Toisaalta ostin kolme vuotta sitten nykyisen puhelimeni BF-tarjouksesta, ja säästin muistaakseni melkein parisataa euroa, ja jonkin valokuvaushärpäkkeen olen myös hankkinut Black Friday -tarjouksesta, mutta kieltäydyn heittäytymästä hulinaan. Tästä urputuksestani huolimatta olen surffailut lasten toiveiden perässä ja esim. Lego-sarjat olivat lähes järkiään loppuunmyyty. Että kyllä joulukauppa jo käy!

Lupaan, että tämä on viimeinen mainos tälle vuodelle joulukorteista ja seinäkalentereista. Saariselkä-kalentereita ei enää olekaan myynnissä, mutta Oulu-kalentereita on muutamia jäljellä, ja kortteja on vielä paljon. Siispä nyt kun teet korttitilauksen, saat niitä varsin edullisesti (vaikkei ole edes mitään BF-tarjouksia) nipun kotiisi alkuviikosta ja ehdit vielä oikein hyvin lähettää joulukortit ajoissa ystäville ja sukulaisille. Ja samaan tilaukseen Oulu-kalenteri etätyöpisteesi seinälle tai vaikka kotikotoa omilleen muuttaneelle lapselle joululahjaksi?

Tässä linkki korttikauppaan, oleppas hyvä.

Tässä vielä lupaamani kuvat meidän eilisestä tuotoksesta. Ei liene vaikea arveta kumpi on Pinkki-Eeviksen puoli ja kumpi huolellisen Apsun.

Mökkielämää Muistikuvia

Marraskuista mökkeilyä

Hyvin hitaasti käynnistyi ensimmäisen mökkiloman päivä. Minulla kului aikaa jouluvalojen ja tilpehöörien esillepanossa ja talvikamppeiden framille laittamisessa. Monoja en vielä etsinyt, huomenna on niiden vuoro. Myös Muistikuvia-sähköposteilua. 🙂 Niinpä Pehtoori ehti ennen minua pihalle.

Yöllä oli satanut sellaiset 8 – 10 cm lunta, melkein nollakeli tänään. Lumityöt, lintujen ja oravien ruokintapaikat, sauna, ja sellainen leppoisa mökkipuuhastelu tekee hyvän mielen, saa rauhoittumaan. Kaupassakin oli piipahdettava, ja samalla reissulla kävin vähän tepastelemassa Kaunispään etelärinteillä. Canon mukama – luonnollisesti. Johan oli taivaanrannassa värejä ja valoja. Pimeä laskeutuu vasta neljän tienoilla, hämärtyy toki jo aiemmin.

Perinteisin menoin päivä jatkui. Pehtoori savusti nieriää, minä värkkäilin muuta hyvää ruokaa. Sauna tuntui taas kerran paremmalta kuin koskaan. Puro on vielä jäistä vapaa, mutta todellakaan en harkinnut pulahdusta.

Kuviin liittyen: Saariselkä kuvissa -kalenterin toinen ”tilauskierros” päättyy huomenna, joten jos haluat omasi, niin tee tilaus tänään tai huomenilta kuuteen mennessä. Niitä on kyllä kiitettävästi tilattukin. Taitaa mennä sadan kalenterin raja rikki tänään; Luxemburgiin ja Sveitsiin olen saanut kalenterit lähettää! 🙂

Oulu kuvissa -kalentereita voi tilata vielä myöhemminkin…

Muistikuvia Niitä näitä Oulu

Joulukortit Oulusta

Näissä merkeissä tänään – olen ollut ”kaupoilla”. Tämä on toinen vuosi kun minulla on omia joulukorttejani myynnissä. Vasemmalla on viime vuotiset ja oikealla uudet. Kaikkia neljää korttia on nyt myynnissä ja tänään niitä vein myös jälleenmyyjille. Niitä onkin jo aika monta (9), muutama uusikin ja muutaman muun paikan toivon vielä tällä viikolla saavani. Edelleenkään en edes yritä saada korttejani mihinkään isoon liikkeeseen, vaan oululaisiin puoteihin, putiikkeihin, kivijalkamyymälöihin. Nämä kun ovat viimeisen päälle käsityötä, ihan omanlaisiaan, voisinpa melkein puhua uniikeista. Ainakin viime vuonna niin postiteltiin paljon. 🙂

Ja niitä saa minulta suoraan, luonnollisesti edullisemmin kuin em. putiikeista. Valittavana on erikokoisia paketteja, esimerkiksi 12 kortin paketti, jossa on kolme jokaista korttia. Tai sitten voit valita vain jotain tiettyä korttia 12, 20 tai 40 kappaleen paketin. Nettisivulla on isot kuvat, hinnat ja tilauslomake. Klikkaudu sinne.

Myös Oulu kuvissa -kalenteri on tilattavissa. Se on jo kymmenes. Kalenteri on mukava antaa joululahjaksi, viedä työpaikalle, lähettää Oulusta muuttaneelle ystävälle. Jos haluat voin toimittaa kalenterin suoraan haluamaasi osoitteeseen, – siten ei tule tuplapostausta. Laitetaan mukaan kortti sinun omilla saatesanoillasi tai joulun toivotuksella.

Kalentereiden toimitus on vasta marras-joulukuunvaihteessa, mutta kannattaa silti tilata nyt ennakkotilaushintaan (19,90 €), sillä joulukuussa hinta on entinen 21,90 €. Kalenterin tiedot ja kuvia on täällä.

Myös Saariselkä-kalenteria on edelleen tilattavissa. Se on saanut paljon kiitoksia, kuvista on tykätty. Myös Saariselkä-kalenterilla on vielä ennakkotilaushinta.

Muistikuvia Valokuvaus

Valmista!

Nyt on kortit valmiina!

Muistikuvia Niitä näitä Ruoka ja viini

Kuvia ja makuja

Nyt lähti asiakkaalle kuvapaketti. Olen niin iloinen, että saan olla kuvatoimittajana ihan merkittävälle(/merkittäville) oululaisille tahoille. Olkoonkin, että pyhäpäivän pyhittäminen jäi nyt väliin. Mutta pyhittelen sitten huomenissa.

Vaikka iso osa päivästä kulunut koneella, kävin sentään välillä muutaman kymmenen kilometriä polkemassa – ja kastumassa yllättävässä sadekuurossa. Samalla lisäkuvia projektiin. Nyt olen kyllä kilometreissä jäljessä viime ja toissa vuoden pyöräilykilometreissä, mutta enhän minä häviä kuin itselleni ja koetan kestää sen. Sentään reilut 2500 km jo nyt. 🙂

Tänään testissä kuvankäsittelijän viini (aika hyvän chinese broileri-safkan oheen avasimme Adoben (Photoshop ja Lightroom, kuvankäsittelyohjelmani, ovat nekin Adobe) chardonnayn. Ei suuria tunteita, mutta aurinkoisena hetkenä, kaksin päivällistäessämme sopi ihan hyvin.

Kiinalaisen satay-broilerin, eilisen kukkakaalimuusin, paistetun nuudelin ja runsaan fetasalaatin kanssa pelitti vallan mainiosti.

Jälkkärinä nautimme mustikkapiirakkaa. Pehtoorille sellaisen leipasin, – taas kerran uusi resepti kokeilussa. Mascarpone oli tämän piirakan juju. Ei huono. Reseptin löysin Soppa365-sivustolta. JOS teen toiste, ehkä, niin sitten laittelen täytteeseen yhden kananmunan vähemmän, yhden desin tai puoli sokeria enemmän. Jonkinlaista kiinteyttä jäin nyt tällä reseptillä kaipaamaan.

Tiedättekös mitä huomenna aattelin tehdä? – Menen ja ostan itselleni jotain. Jotain ihan turhaa. Vain mulle. Oman. Mun. Ikioman. Vaikka tarpeettoman. Tuhlaan. Ihan mitä vaan. Kunhan on mieleinen. 🙂

Muistikuvia Reseptit

Roolien ja paikkojen vaihtoa

Nyt vilisee silmissä. Aamusta asti olen perannut eilisen hääkuvauksen satoa. Alussa oli 600 kuvaa, joista deletoin heti 100 aika sutjakasti ja sitten alkoi tarkempi syynääminen. Jäljellä on 250 otosta, joita olen sitten jo editoinut, säätänyt ja vielä osan pistänyt poistoon. Tavoitteena saada 150 kelvollista kuvaa huomeniltaan mennessä hääparille. Heillä ei ole niin kiire kuvien kanssa, mutta minulla on. 😀

Päivällä pois koneelta muutaman tunnin: taukoa ja ulkoilmaa, kun pyörällä kävin äidin kanssa kahvittelemassa ja höpöttämässä. Kotiin palauduttuani pääsin valmiiseen ruokapöytään! Pehtoori on tänään ollut ylin keittiömestari, kokki, apukokki, tiskaaja ja ties mitä kaikkea. Lupasi näihin hommiin, kun Tyär tuli eilen Hangasojalta, reilun kuukauden mökkielon jälkeen, takaisin tänne etelään. Lanssipaikka kohti Helsinkiä on Oulussa reilun viikon ajan. Ei ihan läpsystä vaihtoa tällä kertaa, sillä meillä toive ja aie lähteä kohti mökkieloa vasta/heti kun saan nuo em. kuvajutut kondikseen.

Ja mitäs Pehtoori olikaan köksäillyt? Kreikkalaista Perämeren lohta! Joku ristiriitako muka? – Ihan hyvin maistui Perämeren lohi valmistettuna kreikkalaisittain. Kreikkalainen uunilohi on ollut Pehtoorin bravuuri jo vuosikymmeniä, nyt pitkästä aikaa ja eika kertaa Perämeren lohesta. Hyvää oli. Ja uusi juttu oli unkarilainen perunasalaatti. Kertakaikkisen hyvää. Kylmät perunat viipaleiksi, ne sekoitettaan kastikkeeseen, jossa on bulgarianjukurttia, sinappia, paprikajauhetta, makeaa sipulia, viinietikkaa, suolaa. Sopii varmaan lihallekin.

Ja jälkkäriksi pullataikinapohjaan leivottua mustikkapiirakkaa. Sehän on suunilleen parasta mitä Pehtoori tietää, ja kun vaimo ei sellaista ole saanut aikaiseksi, niin tekipä itse.Minun ei siis edelleenkään tarvitse leipoa kun kerran osaa itse. 😀