Muistikuvia

Showing: 1 - 10 of 115 RESULTS
Lappi Muistikuvia Valokuvaus

Saariselkä-kalenteri ja muuta kuva-asiaa

Tänään olen taas ”pinnalla”, ja kaikenlaista aikaansaannosta on plakkarissa. Liki pakkaskelistä huolimatta kunnon pyörälenkki ja suunnilleen ”koko jääkaapin sisällöstä” lasagne: laskin, että siihen tuli hyvinkin yli 20 aines/täyteosaa. Olipa täyteläistä!

Kuvahommiakin. BTW, eilisessä postauksessa yhden esillä olevan kuvan takana on kuvagalleria, jossa voi nuolilla edetä kuvasta toiseen. Jotain ihan uuttakin (ainakin minulle huolimatta siitä, että olen viettänyt Intiön hautausmaalla varmaan kymmeniä, jopa satoja tunteja, kameran kanssa ja ilman). En aiemmin ollut sattunut sen kivipaasin kohdalle, jossa lukee ”nimettömänä alueelle haudatut”.

Ja kuva-asiaa myös jokavuotiseen Saariselkä-kalenteriin liittyen:

Tänä vuonna olen hiljalleen lopetellut pienen valokuvausyritykseni toimintaa, mikä merkitsee myös sitä, että Saariselkä-kalenterin myynti on hiipumassa: yli 200 kalenterin postitusrumba ei tänä vuonna enää toteudu.

Mutta kuten jo vuosikymmeniä, olen kuitenkin koonnut kuvistani kalenterin, itse asiassa kaksi erilaistakin, perheelle ja ystäville lahjaksi, oman mökin seinällekin. Kalenteri(t) ovat lähdössä painoon, joten nyt sinulla olisi sittenkin mahdollisuus tilata sellainen/sellaisia itsellesi ja lahjoiksi. Huom. Limited Edition. Myynnissä vain muutaman päivän ja aika vähällä mainostamisella.

Tiedot kalentereista, hinnoista ja tilauslomake ovat nettisivulla
Teethän tilauksen viimeistään ensi torstaina.
Postittelen kalenterit joulukuun alussa kun olemme palanneet marraskuun lopun mökkiviikoilta.

 

Kummasti ajatukset taas joulussa. Nyt jo? – Toki. Laitoin jo perjantaina kahteen ikkunaan pienet valokranssit.

 

 

Historiaa Muistikuvia Oulu Valokuvaus Yliopistoelämää

Muistikuvia hiipuu historiaan

Taas on ollut minun Muistikuvia-yritykseni viimeinen keikka! Perhe ei oikein enää usko, että oikeasti lopetan ne vähäisetkin valokuvaussessiot, joita olen vielä tänä vuonna tehnyt. Nyt vaan en voinut kieltäytyä kun pyydettiin.

Kun neljä minua puolenkymmentä vuotta myöhemmin aloittanutta historianopiskelijaa, jotka aikanaan valmistuivat historianopettajiksi ja jotka ovat pitäneet yhteyttä keskenään 80-luvulta asti, ottivat yhteyttä, lupauduin kuvaamaan. Heillä oli vuotuinen (?) tapaamisensa Oulun suvessa. Nämä minun näkökulmastani nuoret naiset olivat päättäneet pukeutua kansallispukuihinsa ja halusivat tulla ikuistetuksi ”kaverikuviin” meidän yhteisen opinahjomme tienoilla Kasarmintien huudeilla, ja Hupisaarilla. Totta kai lupasin tällaisen kuvauskeikan tehdä.

Olipa kyllä mukava päättää pikkuruisen firmani toiminta tällaiseen kuvaussessioon, – vähän ehdittiin yhteisiä opiskelumuistojakin kertailla. Tuli mieleen merimaskulainen sanonta: ”Sulkeuduttuaan ympyrä on ummessa.” Jotenkin eiliseen aamupäivään kiteytyi paljon: oikein hyvä päätös minun pienen ja aika lyhytikäiseksi jääneen valokuvausyritykseni kahdeksanvuotiselle taipaleelle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Minullakin on ollut kansallispuku, Kaukolan puku. Eilen olin pahoillani, että olen sen myynyt. Mietin, että miksiköhän?  – Oli ehkä tarve kartuttaa matkakassa tai olin ehkä kasvanut sekä henkisesti että fyysisesti kansallispuvusta yli ja ohi? Tai ehkä sittenkin silloin ajattelin, että minun karjalaisuuteni on niin heikkoa, että  on paras luopua tuosta sen vähäisestäkin ilmentymästä. Onneksi löysin puvulle hyvän uuden kodin.

En ole varma, olisinko sitä koskaan tarvinnut/käyttänyt myynnin jälkeen? Vaikea ajatella, että jossain karonkassa tai rotissöörien kapitulissa olisin kansallispuvun ylleni laittanut. En kenenkään häihin saatikka hautajaisiin tai lasten lakkiaisiin tms. olisi sitä pukenut. Ehkä jollain esitelmäreissuilla/juhlapuhujana olisin saattanut käyttääkin, kuten olin joskus 1980-luvulla tehnytkin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään olen muutaman tunnin editoinut eilistä kuvamateriaalia, ja käynyt pyörälenkillä kuvailemassa helteistä Oulua. Nyt ihan vaan omaksi ilokseni. Ei enää kortteja tai kalentereita varten, ei markkinointiin, ei kuvapalveluun myyntiin.  Mutta tänne blogiin, tietysti.

Sieluntila-niminen moduulirakennus on siirretty tuomiokirkon edestä Tervaporvarinrannan venesataman rannalle. Siinä se on ensi viikolla alkavien asuntomessuvieraiden katseltavana ja käytettävissäkin. Se tarjoaa rauhallisen paikan esimerkiksi hiljentymiseen, ehtoollisen viettoon tai keskusteluun papin kanssa. Kuutionmallisen rakennuksen kaksi seinää on peilimäistä lasia. Sisään ei näe, mutta sisältä näkee ulos.

Asuntomessualueesta laittelen varmasti kuvia, kunhan sinne pääsee.

Muistikuvia

Palatessa matkatöissä

Kevättalven mökkipäivät ohi: pääsiäisretriittiä, hiihtolomaa, omissa maailmoissa, luonnossa luppoilua, tasaantumista, mökkihöperöilyä, kaksistaan mökkioleilua, muistamista ja unohtamista, valoakin.

Kotimatka tavallista pidempi, tai siinä oli yksi aikaa vienyt ”mutka”.  Rovaniemeltä poikkesimme Kuusamontien varteen muutaman kymmenen kilometriä. Siellä on uusi turistiresortti (Silver Birch Resort), jonka keittiön ja ravintolan tiloja laitteita olin lupautunut kuvaamaan. Siis reissutöissä. 🙂 Aika metka paikka oli tuo.

Metokselle tämäkin projekti. Edellinen vastaava kuvaussessio oli helmikuussa Saariselän Kuukkeli Bistrossa. Artikkeli, johon tuolloin ottamani kuvat liittyivät, on nyt julkaistu Metoksen sivuilla.

Luettua Muistikuvia

Kuvia ja kirjoja

Päivä on räntäsateista kävellen tehtyä kauppareissua lukuun ottamatta kulunut kuvia tehden ja kirjeenvaihtoa asiakkaan kanssa käyden. Kuukkelin kuvauspäivän kuvasaalis on vaatinut tuunaamista aika lailla.

Samalla kirjaa kuunnellessa päivä humahtanut …

Anni Kytömäen ”Mirabilis” on vienyt ajatukset kauas kotityöhuoneesta. Huolimatta siitä, että järkälemäisen kirjan lukee Sanna Majuri (= lemppareitani) ja että kirja on historiallinen seikkailu ja luonnonsuojelua hienosti manifestoiva, ja kieli tavattoman kaunista, rikasta ja paikoin liki runollista – kuten Kytömäellä yleensä – ja että kirjaan kuitenkin upposin, ei se mielestäni ole lähellekään sen veroinen, mitä Kytömäen Margarita tai Kivitasku ovat. Varmasti valtavan taustatyön vaatinut kirja olisi mielestäni vaatinut vielä valtavasti myös tiivistämistä.

Toinen suurista ennakko-odotuksista huolimatta (tai juuri sen takia) pettymyksen aiheuttanut vastikään kuuntelemani kirja oli Melissa De Costan ”Toivoa versovat päivät”. Edellisen ”Suuren Romaanin” (Kaikki taivaan sini) jälkeen tämä oli aika ennalta-arvattava, vähän turhan ”pikkusievä” tai jotain. Ei missään tapauksessa huono, mutta …

 

 

Muistikuvia

Kuukkelissa kameran kanssa

Tämmöinenkin juttu se vielä kohdalle sattui. Sattui kun kerran lupauduin. Miksenpä olisi.

Saariselän Kauppakeskus Kuukkelissa on Bistro&Cafe Kuukkeli, joka jatkaa ”vanhan” Kuukkelin perinteitä. Siellä on on leipomo, iso bistro ja kahvila, joissa on tarjolla aamiaista, lounasta, a la carte, buffetti, pizzeria, hampurilais”luukku” ja baari A-oikeuksin sekä ”kioski”, josta saa maankuuluja hillamunkkeja ja savupororieskaa.

Mehän ei olla – vielä – siellä käyty asiakkaina, mutta tänään olin siellä, – töissä. 🙂 Aiempien kuvausjuttujeni kautta tulin kysytyksi ja luvanneeksi, että käyn bistrossa kuvaamassa tällä mökkireissulla. Enhän malttanut moisesta hommasta kieltäytyä.

Niinpä tänään huilipäivä hiihdosta, mikä ei harmittanut semminkään, kun sää oli vähän ankea, harmaa, tuulinen, sateinenkin.  Siispä aamupäivällä viikkosiivousta ja pyykkia ja sen sellaista. Iltapäiväksi sitten Kuukkeliin.

Olipa erilainen kuvauskokemus. Kaiken turistipöhinän, kiireisen, lopulta aika ahtaan ja huh, aika kuuman, sokkeloisen keittiötilan hyörinässä olin kuvailemassa. Vaikka ennenkin ravintoleiden keittiöissä olen ollut kameran kanssa hommissa, niin tässä oli ihan oma tunnelmansa.

Tästä johtuen juuri tänään oli sitten se ”yksi päivä viikosta”, jolloin käydään mökkiviikon aikana ulkona syömässä. Ei kuitenkaan Kuukkelin Bistroon päädytty, oltiin jo menossa Teerenpesään, Kaltioon tai jonnekin, mutta kun ne eivät vielä olleet  auki, menimme taas Fienoon, joka olikin liki täynnä. Alkuun taas hauki-alkupala ja pääruoaksi Kekkonen-pizza puokkiin. Hyväksi havaittu menuvalinta.

Nyt ihan viikonloppuolo.

Leppoisaa sellaista muillekin.

Muistikuvia Oulu

Vielä yksi keikka!

Tämä oli nyt VARMASTI viimeinen kuvauskeikka. Melko varmasti. 😅  Asiakas oli sellainen, jolle olen tehnyt kuvauksia ennenkin, yhden aika isonkin projektin, joten aattelin, että voinhan minä vielä. Perhe kyllä jo nauraa tälle mun vetkuttelulle tämän firmani lopettamisen alasajon kanssa. Mutta kyllä tämä tästä hiipuu.

Kuvaus ja kuvaeditointi, jota jäi kyllä huomisellekin ihan kylliksi, olivat hyvä syy vältellä lenkille lähtemistä. Tänään oli hyytävä pohjoinen ilmavirtaus ja kylmä tuuli, joten ei ollutkaan mitään intoa ulkoiluun. Eilen aamusella ei ihan niin paha, ja silloin oli aika pitkään lenkkiin Meri-Toppilan ”teletappikukkuloilla”, merenrannassa. Valo ja lumeton maisema olivat jotenkin maagisia, kaikkea muuta kuin jouluisia. Klikkaamalla kuvat suurenevat. 

Joulu Muistikuvia Oulu

Photarilla lunta!

Niinhän siinä sitten on käynyt, että en enää kotiolkkariin rakennettavaan valokuvastudiooni saanut Apsua ja Eepiä kuvattavaksi. En ainakaan tonttukuviin. Eepi, joka on luontaisesti loistava poseeraaja, olisi ehkä voinut – jopa mielellään – ryhtyä kuvattavaksi, mutta kun A. ei enää sellaiseen alkanut, niin ei sitten siskokaan, ja minun oli mietittävä joulukorttikuviin jotain muuta.

Sikäli jännä, että olen viimeisten neljän vuoden aikana myynyt yli kolmetuhatta joulukorttia, mutta nyt ei itsellä ole mitä lähettää. Korttejani taitaa vieläkin olla TaitoShopissa Aseman vieressä, mutta enhän nyt niitä lähde ostamaan. 😂

Perjantaiaamuna olin kaupungilla etsimässä jotain jouluista näkymää, joulukorttikuvaan uutta näkökulmaa, mutta eihän seepra raidoistaan, eikä Oulun arkkitehtuurin kuvaaja vanhoista, kauniista taloistaan. … Kaupungintalo, joka monivuotisen remontin jälkeen, on entistäkin arvokkaamman näköinen, oli tietysti perjantainakin taas monissa kuvissani. Mutta eipä kovin jouluista, eikä minulle mikään uusi juttu. Tein sitten kortin ihan muusta aiheesta.

Mutta ettei kaupungintalon kuvaus ihan hukkaan menisi, päätin kokeilla ja harjoitella, osaisinkohan vielä tehdä lumisadetta ihan itse? Photoshopin parissa ja vanhoja muistiinpanoja penkoen homma palautui mieleen. Ja otsikkokuva syntyi.  Tässä alla sellaisena kuin se nytkin suunnilleen on.  Ilman ”photari-lunta”

Mutta lumisadetta osaan tehdä vain kuviin. Osaisinpa uloskin!

Isovanhemmuus Mökkielämää Muistikuvia

Pikku-synttärit ja kaikenmoista tekemistä

”Ei saa laulaa, ei tarvi olla kynttilöitä, mutta kakku saa olla!” – näin totesi Eepi eilen kun kyselin, että vietettäisiinkö vähän hänen synttäreitään meillä tänään. Niin tehtiin. Ja toiveet toteutin.  Vaatimaton kakku, tai siis päältä lähinnä lumikasan näköinen (= marenkia ja kermavaahtoa), mutta sisältä aika tuhtia (valkosuklaalevy, kermaa, pakastemansikkasosetta), mutta mansikkalimpparilla kostutus tekikin kakusta yllättävän raikkaan.

Stumble Guys -kortteja muutama pakka ja uusi yöpuku ostettiinkin lahjaksi jo eilen kotimatkalla. Ja niinhän Eepi tuli tänään mini-synttäreilleen yöpuvussa! Pyjamabileet siis! 💖

~~~~~~~~~~~~~~

Päivän toinen teema on ollut valmistella mökille lähtöä, ja siinä ohessa käynnistää Saariselkä kuvissa -kalenterin myynti.

Laitoin aamusella Saariselkä-FB-ryhmään ilmoituksen, ja hyvin on myynti lähtenyt käyntiin. Vaikka yli puolet on jo tilattu (!) , on niitä vielä jäljellä ja mahdollisuus tilata.

Alla ja tässä linkki  tilaussivulle.

Ja oululaisille tiedoksi, että voin toimittaa kalenterit suoraan postiluukkuun, niin näin säästyy postimaksu (4,90 €).

 

Saariselkä-kalenteri

 

Mökkielämää Muistikuvia

Uusilla poluilla tänäänkin

Uusi viikko, uudet jutut.

Koskapa muonavahvuus mökkielossamme vahvistuu huomenna kolmella hengellä, oli perusteltua täydentää ruoka- ja viinivarastojakin. Ja vähän järjestellä, tuuletella ja pestäkin.

Kävin aamupäivällä kylillä, Kuukkelissa, jossa oli väkeä kuin pääsiäisenä! Ja retkeilypolkujen ja latujen lähtöportilla tunkua kerrakseen. Kävin sen – taas – kuvaamassa. Tällä reissulla olen kuvannut kuin ”ennen”, joten teinpä päätöksen, että kyllä vielä yhden kerran Saariselkä kuvissa -kalenterin teen.

Kävimme lenkit tänään erillään, molemmat omilla tahoillaan lähimetsissä. Palasimme kumpikin ilman isompia saaliita. Mie lähdin pitkästä aikaa puron pohjoispuolelle kulkemaan; siellä on kuivempaa ja valoisampaa kuin täällä meidän puolella, joten vielä oli toiveita puolukoista ja sienistä. Turhia toiveita. Kaarnikoita sentään puolisen litraa.

Käveleskelin Ylä-Hangasojantielle ja sen ohikin. Olipa siellä kevään trombin vai sittenkin syöksyvirtauksen jälkeen metsässä aika pahannäköistä jälkeä. Kymmenittäin isoja petäjä kaatunut. Laonnut suorastaan.

Pienen, symppiksen lompolon tienoilla ei tuulen- tai myrskynkaatoja ollut.

Iltapäivän auringossa maalailin kiviäkin. Olisipa mukava laittaa kuvia kivoista pienistä kivitaloista. Ei tullut kivoja!! Tungen ne jonnekin turppaaseen puron penkereeseen. Ei ole minusta piirtäjäksi! Pitäydyn kuvaamisessa.

Muistikuvia Niitä näitä

Kouluruokalassa

Päivän sana on tänään ollut ammattikeittiöt. Kahdessa sellaisessa olen ollut kuvaamassa: ensinnäkin isossa keskuskeittiössä keittimiä, painekaappeja, linjastoja, uuneja, grillejä, tiskilinjoja, kaikkea mahdollista ja iltapäivällä pienempää hyvin varusteltua, kiviarinauunillisen pizzerian, keittiötä.

Kempeleen uusi massiivinen Kirkonkylätalo pitää sisällään ylä- ja alakoulun, päiväkodin ja paljon muuta. Enkä ole sellaista keittiötä saatikka ”kouluruokalaa” koskaan nähnyt. Kunnan keskuskeittiössä valmistetaan päivittäin 1700 koululaiselle, päiväkotilaiselle ja henkilökunnalle ruoka sekä sen lisäksi sieltä viedään ruokaa yli 10 kohteeseen yli 3000 hengelle (= koululaiselle). Siis keittiössä valmistetaan ruoka 5000 hengelle joka arkipäivä kouluvuoden aikana. Laitteisto ja tilat ovat vakuuttavat.

Koulut alkavat vasta viikonpäästä, joten keittiössä oli vielä aika hiljaista, ruoatonta ja kiiltävää, mikä oli tietysti kuvaajalle hyväksi.

Tulipahan vain mieleen oman kansakoulun keittola. Sinne mahtui kerralla ehkä kuusi luokkaa. Se oli ulkorakennuksessa ja varsinkin talvisin sinne juostiin pihan poikki vauhdilla. Pikkuruiseen eteiseen sitten tungettiin, muodostiin luokan tyttöjen ja poikien jonot – pituusjärjestyksessä luonnollisesti. Kun jono oli suora ja hiljainen, opettaja päästi ruoka”salin” puolelle. Pitkien pöytien ääreen penkeille mentiin hiljaisina jonossa, joten yhden vuosiluokan söit aina samojen luokkakavereiden välissä: toinen oli itseäsi muutaman sentin pitempi ja toinen muutaman sentin lyhympi. Nelosen vieruskaverit muistankin.

Opettaja istui pöydän päässä, yleensä poikien pöydän. Ruokarukous oli tietysti, ja sen jälkeen keittolan täti tuli alumiiniämpärin kanssa pöydän päähän ja jakoi ruoan. Lusikka, haarukka ja veitsi sekä peltimuki olivat jo paikoillaan. Perunat kuorittiin itse, silloin harvoin kun ei ollut keittoruokaa. Yleensä aina oli. Tai laatikkoruokaa. Puuroa tai velliä kerran viikossa. Ja ratuleipää. Rössypottua liian usein!

Kolmosella ja nelosella sai ilmoittautua keittiöön avuksi. Pari kertaa muistan sinne päässeeni. Sitä mitä näillä odoteilla keittiöviikoilla sai tehdä on vain hämärästi muistissa. Ainakin sai viedä seuraavaa ruokatuntiryhmää varten aterimiet ja mukit pöytiin. Nyt vasta hoksaan, että tuonnehan se minun ”pöydänkattamisharrastukseni” juuret juontavat. 🍽