Joulu – Sivu 13 – Tuulestatemmattua

Joulukirjojen ja menneissä maailmoissa

Otin eilen illalla kirjahyllystä yöpöydälle Mika Waltarin ”Joulutarinoita”-kirjan. Siinä on vähän alakuloisia, viehättävän vanhanaikaisia tarinoita, novelleja. Niiden myötä vaihtuu vuosikymmenet ja elämänmeno hetkessä ihan toiseksi kuin todellisuus. Minulla on ollut se kirja 40 vuotta. Siitä en halua luopua. Vaikka yhtäkään tarinaa en joulun aikoihin lukisi, niin kirja on kuitenkin esillä. Sekin on osa jouluani.

Otin samaan pinoon myös pari, pientä, paljon vähemmän alakuloista kirjaa: Maija Paavilaisen ”Lahjakirjan” ja ”Joulukirjan”. Ne minä jo eilen luinkin. Ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ne on hauskoja, viisaita, välittäviä, – ehkä vähän uskoviakin, mutta en anna sen häiritä. Niissä on oikeasti välittämisen ja huolehtimisen ajatuksia, nauramista itselle. Niistä pidän paljon.

Ja neljäs kirja on Mark Levengoodin kirjanen ”Ystävä sä lapsien anna villoja”, jossa on esikoululaisten vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Yhdeksän vuotta sitten, jolloin meillä molemmat lapset asuivat viimeistä joulua kotikotona, olen siitä lainannut muutaman ”aforismin”.

Nyt sitten vain tämä yksi:

Jouluaatto on Jeesuksen syntymäpäivä, mutta hän on muuttanut taivaaseen, niin että joulupukki ei tiedä, minne lahjat pitäisi viedä. Siksi hän antaakin ne lapsille.

Madeleine 7 v.

Sopii tähän päivään, sillä posti toi kotiovelle tänään yhden lahjapaketin, jossa on joulun melkein tärkein lahjani pikkuperheelle. Paketti oli ollut hävöksissä (mistä en onneksi tiennyt), mutta löytyikin tuolta parin tien takaa jostain väärästä osoitteesta. No mutta ”happy end”: paketti on nyt täällä.

Postissa piti silti käydä tänäänkin, ja toimia itsekin postinkantajana. Kävelin Linnanmaalle ja palautin ekstyökaverille vanhan, pienen taulun, josta olin ottanut kuvia ja retusoinut digikuvan ja hommannut uuden printin. Kuva oli kyllä kovin haalistunut ja pinta vaurioitunutkin, mutta aika hyvin sain sen pelastetuksi.

Kun kerran Linnanmaalla olin, kävin yhden jos toisenkin huoneen ovenpielessä tai peremmälläkin tovin vaihtelemassa kuulumisia, päivittämässä tietoja yliopistomaailman muutoksista, nykymenon tuomasta ahdistuksesta, kevään yyteitten jälkeisestä kovin kurjalta kuulostavalta tilanteesta. Tilanne ei kuulostanut hyvälle, mutta kavereita oli tosi mukava nähdä, vaikka aika vähän siellä paikalla sattui ketään olemaan.

Ja ”oman vakkariluentosalini” ohi kävellessä jouluviikon, lomanalusfiiliksen muistuessa mieleen, sellainen ”paras työ, tehty työ” -olo saivat aikaan ihan seitinohuen kaipuun luennoimaan ja pitämään vastaanottoa, kaipuun opinto-ohjaus- ja gradusessioihin. Mutta se oli toki vain hetken viipyilevä häivähdys menneeseen ja mukaviin muistoihin…

PS. Huomenna joulukalenterini luukussa joulun ”kirjallinen” osuus jatkuu: yksi maailmanhistorian paras jouluruno!

Joulu

Jouluostoksilla

Koko päivän kaupungilla. Keskipäivällä menin kampaajalle huilaamaan pariksi tunniksi, ja sitten homma jatkui. Muutamaa pientä lahjaa tai lahjan osaa lukuunottamatta kaikki on hankittu. Eikä edes iskenyt paha paniikki, vasta neljän aikoihin alkoi olla niin paljon väkeä, jotta mietin, että jättäisinkö sittenkin kesken, mutta urheasti jonotin kirjakaupassakin.

Käykö teillä koskaan niin, että paitsi että ostatte itsellenne lahjoja niin ostatte jollekin toiselle sellaista, mikä olisikin itselle mieluista. Minulle on nyt tänä vuonna käynyt nuo molemmat. Tilasin jo aika päiviä sitten tähän työhuoneeseeni uuden maton. Ihanan pehmeän, vaalean, ryhdikkään, lämpimän maton. Samanlaisen kuin keväällä takkahuoneeseen, mutta nyt kapea malli. Ja tänään, kun meillä oli käynyt S. tekemässä joulusiivouksen, laitoin lahjani jo lattialle. Siitä tulee hyvä mieli. Siististä, jouluisesta kodista tulee.

Sitten ostin Apsulle Mauri Kunnaksen ”Suomen historian”. Että pikkuisen turhan aikaisin, että 2½-vuotias, olkoonkin Koiramäki- ja Herra Hakkarais -fani, ei vielä oikein ole kypsä mummin Suomen historia luennalle ja luennolle? – No voihan se olla noinkin, ja ehkä siis jätänkin kirjan paketoimatta, – hyvähän se on olla odottamassa ja hyvä varmistaa että kirja on olemassa jos vaikka ehtii painos loppua ennen kuin Apsu on kiinnostunut. Että ei ehkä ole myöhemminkään kiinnostunut? Noh, katsotaan. 😀 Kirja on kuitenkin hankittu. Ja juuri Apsulle on sitten kyllä myös ”varapaketit” hankittuna.

Mutta kaikkinensa kaupunkireissulla tuli niin ikävä Stockaa. Ja sen Herkkua. Tosin tänä vuonna Valkean herkussa oli jotain sellaista sesonkiruokaa, josta jo hieman innostuinkin (mm. lauantaiset vinokkaat). Vaikka keskusta on kaikkinensa aika vaatimaton, on siellä yksi uusi komistus! Tai siis kunnostettu Vanhan Apteekin talo.

PS. Eiliseen viinisuosituspostaukseen (Juniorin painavan suosituksen jälkeen) lisätty myös yksi olut. Sekin on kauppalapussa. Jos testaat sitä tai mitä tahansa muuta niin kerrohan, mitä mieltä olet. Myös jollei suositus ollut mielestäsi hyvä.

Joulu Ruoka ja viini

Joulumusiikkia ruoanlaiton oheen ja muutenkin

Meillä tonttuovella oli tänään merkillisiä otuksia.

Vähän näyttivät muumeilta, – hyvin vähän, vähän tateilta, – hyvin vähän.

Pitkällisen salapoliisityöskentelyn jälkeen oudot vierailijat tunnistettiin ”Luomukuningasvinokkaiksi”.

Ja tovin kypsytystä voissa ja suolattuna ja pippuroituna olivat erinomaisia karitsan karen kanssa.

Vähän fenkolia ja salaattia oheen, eikä tarvittu muuta. No hyvä on: jälkkäriksi sisarelta saatua suklaata, tai oisko rocky roadia sittenkin.

Ja tässä vasta ollaan menossa kohti joulun herkkuja! Pientä vastaiskua moiselle herkuttelulle jo aamulla, – vielä pimeän turvin lähdin kaupungille kameran kanssa ennen äidin luo menoa. Kyllä on kuulkaa jouluinen Oulukin kaunis kaupunki aamuhämärässä, … Eikä ollut tietoakaan jouluruuhkasta. Hyvin kului reilu tunti kulkiessa, kuvaillessa.

Caritaksessa meni kuitenkin pitkälle iltapäivään, mutta Pehtooripa oli ollut avuksi joulupuuhissa ja kuorinut lantut ja porkkanat, joten pääsin laatikoiden tekoon heti hopusti…

Joulun tullen, ja nimenomaan ruokaa tehdessä ja leipoessa kaipaan joulumusiikkia, ja niinpä ryhdyin – kesken kaiken – kokoamaan Spotifyhyn uutta ”Joulumusiikki 2017” -listaa itselleni. Ja taas niitä samoja, – hyvä on, rakkaita ja tärkeitä, joululauluja, mutta tulipa mieleen, että olisipa mukava kuunnella jo jotain muutakin. MItä muut kuuntelevat?

Ja siitä sitten ajatus:

Kerro minulle juuri sinun The Joululaulu. Tai vaikka ne kolme sinulle tärkeintä, kauneinta, nostalgisinta, tunnelmallisinta joululaulua. Ja jos lauluun liittyy vielä tarina, niin aina parempi.

Kaikkien vastanneiden kesken arvon yhden seinäkalenterin (kuviani Oulusta) ensi vuodelle. Vastausaikaa on viikko, eli aatonaattoon asti. Kommentoi alle, ja olet mukana arvonnassa. Ja olisi ilo minulle…

Joulu Lappi

Joulukortit, joulukorttimaisema….

Mökilläkin on tonttuovi. Siitä takan vierestä, klapien vierestä se löytyi. Ja joka päivä siellä näyttää touhua olevan. Nyt Posti oli isosti esillä!

Niin meilläkin. Saimme tänään joulukortit kirjoitettua. Onneksi, sillä toiveena on viedä kortit kotimatkalla postiin Napapiirille, Joulupukin postitoimistolle. Siten niihin saa Pajakylän postileiman. Erikoispostileimathan ovat käyneet aika harvinaisiksi, ja kyllä minusta on ihan spesiaalia, että saa kortit postittaa Joulupukin Konttuurin vierestä. Mutta minähän olenkin vähän jouluihminen, enkä niin vähänkään.

Joulukortit ja jouluruoka ovat ne ykkösjutut minulle. Niiden tekeminen, saaminen ja antaminen, yhdessäolo. Niistä tulee minulle joulu. Niistäkin. Ja tänä vuonna lumesta, jota kuulostaa riittävän ympäri Suomen.

Täällä mökkimaisemisssa on sitä tullut nyt viikon aikana tullut sellainen 20 – 30 senttiä lisää. Sellaista kimmeltävää, kristallista pientä sadetta on nytkin vuorokauden riittänyt.

Noh, pitäähän sitä kolailla ja lapioida pois edestä, mutta sekin täällä maistuu. Semminkin kun pakkasta ei edelleenkään ole ollut kuin muutama aste. On ollut kauniita päiviä, illat pimeitä, sallineet takkatulen ääressä istumisen, telkkarin kattelun, saunomisen, hyvin syömisen. Täällä omassa pienessä kaamoskuplassa on kyllä viihdytty.

Huomenaamulla joulukalenterissa kysely joulukorteista, osallistuhan…

Jokaviikkoinen soppamme Joulu Niitä näitä

Tomaattia ja piparkakkumaustetta! – Jokaviikkoisessa sopassa

Jokaviikkoinen soppamme -projektini on jo loppusuoralla. Kolme viikkoa vielä, ja sitten on (periaatteessa, todellisuudessa ei ihan) vuoden jokaiselle viikolle soppa keitetty.

Miltäs tuntuu ajatus keitosta jossa on tomaattia ja piparkakkumaustetta? – Hieman minua arvelutti, mutta vain hieman. Alkuperäisohjeen löysin kun googlettilin hakusanoilla ”joulukeitto”, ”kevyt keitto”, ”jouluinen keitto”. Ja sitä kaikki tämä Mausteinen tomaattikeitto on! Väriään myöten.

Jouluinen tomaattikeitto

Ainekset

450 g Grillatut kasvikset-pakasteseosta (Pirkka)
tilkka öljyä
2 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
0.5 dl öljyä
2 prk Mutti-tomaattimurskaa
200 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1.5 l vettä + 1 dl valkoviiniä + 1 kanaliemifondi
(tai 1,2 l kanalientä jollaista minulla kerrankin oli pakkasessa)
1 rkl tummaa sokeria
1 tl mustapippuria
2 tl suolaa
2 tl oreganoa
2 tl timjamia
ripaus chiliä
1 tl piparkakkumaustetta
2 dl kermaa

Ja pinnalle tomaattikuutioita ja yrttejä

Valmistusohje

Kaada jäiset pakastekasvikset uunipannulle. Kaada päälle hieman öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä, lisää paahdetut kasvikset ja muut ainekset kermaa lukuunottamatta.
Hauduta aineksia noin puoli tuntia ja soseuta. Tarkista tomaattikeiton maku ja lisää kerma.
Halkaise tomaatit ja poista siemenet. Silppua tomaatit pieniksi paloiksi ja lusikoi ne keiton pinnalle. Koristele tomaattikeitto basilikanlehdillä.

Jopas oli hyvää, täyteläistä keittoa. Paljon parempaa kuin joskus keväällä keittämäni Kermainen tomaattikeitto. Tästä taisi tulla yksi niistä keitoista, jotka tämän projektin myötä meidän soppakulhossa tulevat maistumaan vastaisuudessakin. Ja vaikka joulun välipäivien keittona tällä on paikkansa. Keitin koko ison satsin, joten huomenna on pikkuperheelle alkukeittona kipolliset.

Tänään meillä tuo oli pääruoka, jolla oli hyvä lisäke.

Tein nyt niitä Viinilehdessä olleen ohjeen mukaisia lohitorttuja, joita Juniori ehdotteli jo viime viikolla. Ihan Myllyn Paras valmista torttutaikinaa ja sitten hyvä täyte paistettujen torttujen päälle. Tästä voisi varioida vaikka lapaksia… tekis lämminsavuporosta?

Viiniä mietin tälle keitolle, mutta aika haastavaa on.. Päätinkin kokeilla ranskalaista uutuussiideriä, jota poika suositteli (eka kertaa tänään olin Välivainion Alkossa kun kausityöntekijä-poika siellä ihan asiansa osaavan näköisenä töissä). Ja kyllä siideri sopi. Harvoin nykyisin siidereitä juon, noh, mökillä notskilla makkaran kans, mutta tämä oli sellainen ruokasiideri. Ei makea, muttei sellainen happoinen kuten monet englantilaiset ovat.

Lohitäytteiset tähtitortut

10-12 kpl
15 min + 1 h sulamiseen, paistamiseen ja jäähtymiseen

1 pkt (500 g) voi- tai torttutaikinalevyjä
1 muna
1-2 rkl unikonsiemeniä

Täyte:
1 dl vispikermaa
1 pkt (200 g) lohituorejuustoa
1 rkl sitruunamehua
150 g graavi- tai kylmäsavulohta
1/2 dl tilliä hienonnettuna
mustapippuria

1. Leikkaa sulaneet taikinalevyt neliöiksi ja taittele, kuten tekisit perinteisiä tähtitorttuja. Paina taikinasuikaleet tortun keskustaan napakasti kiinni, jotta ne eivät aukea uunissa.
2. Voitele tähtitortut munalla, ripottele pintaan unikonsiemeniä.
3. Paista 210-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes taikina on kypsää.
4. Valmista täyte. Vatkaa kerma. Notkista tuorejuusto sitruunamehulla. Leikkaa lohi hyvin pieneksi kuutioksi. Sekoita kaikki ainekset.
5. Siirrä lohitäyte pursotuspussiin ja pursota jäähtyneen tortun keskelle nokare lohitäytettä. Voit myös nostaa kahdella teelusikalla täytettä tortun keskelle.
6. Säilytä viileässä tarjoiluun asti.

Saaristolaisleivät jouluksi leipasin aamupäivällä samalla kun hoitelin kapituliasioita, Muistikuvien logo-asiaa ja äidin pankkiasioita ja sen sellaista sälää …

Saaristolaisleipäkin kyllä kävisi tuon keiton kanssa. Ja sehän käy kaiken kanssa, parhaiten suolaisen voin ja graavilohen. Ohjehan on täällä.

Joulu Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Joulukortteja …

Koko päivän koneella, kaikenlaista ajankohtaan liittyvää työstettävää riitti iltapäivän lopulle asti. Sitten oli pakko päästä ulos, ja lähdin etsiskelemään, josko superkuun jämiä vielä näkyisi. Sen olemassaolon kyllä tunsin aamuyöstä – kuuhulluus vaivasi, uni ei pysynyt …

Mutta kaupungilla ja hautuumaalla oli hienoa, kuu möllötti komeana. Melkein kolme tuntia kameran ja jalustan kanssa kuljeksin. Ajattelin kuvaillessa, että nyt tulee hienoja, dramaattisia otoksia ja monista juhlavaloista pitkäksi aikaa kuvamateriaalia – nyt kun latasin raakakuvat koneelle, en ole enää niin varma. No mutta nuo eivät olleet menossa mihinkään, ihan vaan omaksi ilokseni yritin.. katsotaan nyt jos niistä jotain.

Onnistuneita kuviakin olen todistettavasti ottanut: tänään tuli Ifolorilta joulukortit ja kalenterit 2018. Joulukortti on varmaan eka kertaa parempi kuin tilatessa uskoin. Mie olen ”aina” tehnyt joulukortit itse; viimeiset 30 vuotta valokuvista, sitä ennen Pehtoorin kanssa oikein askarreltiin kortteja, tai siis Pehtoori tekstasi ja minä räpelsin jotain. Eiku hienoja ne oli. Mutta eivät todellakaan tuollaisia uniikkeja pieniä käsityötaideteoksia kuten systerilläni on tapana tehdä.

Jos haluat jonkun (jouluisista) kuvistani omaksesi, vaikka joulukorttien tilausta varten, saat vitosella. Lähetä minulle sähköpostia (reija at satokangas.fi), niin lähetän sinulle printtikelpoisen version kuvasta. Viimevuotisessa joulukalenterissani oli muutamia tykättyjä kuvia. Tämän vuotisen kalenterin tai näitä blogissa olevia kuviakin voit tilata. Ifolorilta ehtii tilata vielä haluamansa kortit sunnuntaihin asti siten, että ne ehtivät sitten postiin, tosin I luokassa.

Joulu

Pienessä Joulupuodissa ja merkillistä kiirettä

Tälle päivälle oli paljon vaihtoehtoja ja paljon tekemistä. Niinpä heti aamukuuden jälkeen (ressi? – en tunnusta!!) herättyäni ryhdyin miettimään, mitä teen ja mitä jätän tekemättä.

Lenkille? – Ohi!
Savulohi-joulutorttuja (joita Juniori oli tilannut) perheelle? – Ohi!
Haudalla käynti ja samalla piipahdus äidin luona? – Ohi!
Asiakkaan tekeillä olevan vanhan kuvan digiprosessin loppuunsaattaminen? – Ohi!
Mainoskirje kapituliin? – Ohi! tai noh, sitähän tässä tehty… Ja nettisivuja ja …
Leipominen, josko vaikka päästäisiin lähtemään jossain välissä mökille? – Ohi!
Jouluostoksille? – Ohi!
Naisten messuille? – Pitkään harkittuani: Ohi!
Mutta edes Pieni Joulupuoti? – Kyllä!

Aamupäivän työstin yhtä sun toista projektia ja puoleksipäiväksi onnistuin ajelemaan [ihan mahdottoman palteista ja liukasta] Utoslahden tietä, mikähän sen nimi nykyisin on, joka tapauksessa Oulujoen pohjoispuolta, kohti Vaalaa. Laivakankaalla on vanha navetta, jonne neljä – minun näkökulmastani – nuorta naista ovat laittaneet jo muutamana joulun alusaikana pystyyn ”Pienen Joulupuodin”. Pari edellisenä vuonna olemme olleet mökillä tai jotain etten ole sinne päässyt, mutta nyt!

Kaikkea pientä käsintehtyä. Kaunista joulutilpehööriä, kodin sisustukseen ihania juttuja, ja olipa siellä lampaan taljoja ja ihana pänikkä, jotka molemmat olivat jo lähteä mukaani mökille.

Tyydyin etupäässä kuvailemaan ja ostamaan muutaman koristeen, jotka varmasti tulette täällä tai Joulukalenterissa näkemään. Tässä kuvassa alla mm. yksi koriste, joka lähtee pohjoiseen kunhan sinne suuntaamme. Jouluhimmeleistä Joulukalenterissani enemmän juttua…

Pikkuisen harmittaa, että sähelsin, enkä malttanut olla siellä kauempaa.

Olin luvannut tehdä sunnuntaisafkan pikkuperheelle ja meille. Hmmm … Kaupan kautta kotiin. Jotain nopeaa: olisin halunnut tehdä tällaisen päivälllisen (erityisesti porkkanarisotosta haaveilin), mutta varjoksi jäi. No, ainakaan Apsua ei häirinnyt. 😀 Pojanpojalla on jo ihan joulumieli, osaa esittää, mitä kaikkea pukki tuokaan, ja tonttuovella oli taas käytävä.

Muutoin päivä kuvien ja erinäisten nettipäivitysten parissa.

Käykäähän taas kurkkailemassa kalenteria: oikealla sivupalkin kalenterikuvaa klikatessakin sinne pääset.

Ai niin, tuo ihana Pieni Joulupuoti on tänä vuonna auki enää ensi lauantaina ja sunnuntaina …

Joulu Oulu

Oulu Suomi 100 -juhlan keskipisteenä

Kylläpäs on päivä ollut täynnä somea ja intternettiä (nytkin taustalla YLE Areenasta valtakunnallinen Suomi 100 vuotta -juhlan streemi – suoraan Oulusta ;)) .

Joulukalenterin avaus ja sen jakaminen, siihen liittyneisiin ihaniin, kymmeniin kommentteihin ja kysymyksiin vastaaminen, paistinkääntäjien kapitulin (josta murisin jo joku viikko sitten ja nyt vielä PALJON enemmän) tiedottaminen hyvin monella saralla ja kysymykset ja vastaukset siihenkin liittyen.

Joten ei ihme, että aamulenkki ja kaupassa käyminen jäivät… Ehdotinkin Pehtoorille, että kävellään kimpassa iltapäivällä kaupunkiin syömään. Ohi Kuusisaaren, jossa on pinta-alaltaan suurin valofestivaalin kokonaisuus ja joka kuuluu sekin Suomi 100 -ohjelmaan: Luminous Finland 100 sinivalkoisine väreineen.

Hillittömässä räntäsateessa tepasteltiin. Se ei ollut oikeastaan ihan tavattoman mukavaa, mutta kyllä se sade sitten loi aika hienon kuvaus-setupin: valkoinen flyygeli yksin ”uudessa” Kuusisaaressa, liki Oulun keskustassa, pimeässä, valaistuna, yksin, räntäsateessa, sinivalkoisena. Melkein surkuhupaisaa, melkein taiteellista, – ainakin hyvin suomalaista…. 😀

Kaupungissa oli sitten lyhtykulkue matkalla Tuomiokirkkoon, jossa oli lyhyt hartaushetki hoosiannoineen ja finlandioineen. Kulkueen matkan varrella Rotuaarilta kirkkoon oli kuoroja laulamassa, me pysähdyimme kaupungintalon eteen kuuntelemaan Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun kuoroa ja kuvailemaan Sissi-aasia, ja muita matkalla olleita…

Kotiin palattua punaviini maistui oikein hyvälle!

Ja minä mietin, millaista olisi ollut jos eduskunta olisikin antanut itsenäisyysjulistuksen vaikka heinäkuussa… Mutta historioitsijahan ei jossittele. 😉

Joulu Niitä näitä

Joulukalenterin julkistus!

On joulukuun ensimmäinen, on joulukalenterin aika.

Tuulestatemmatussa on viitenä edellisenä vuonnakin ollut joulukalenteri, joten miksi ei nyt.

Tänä vuonna – kun on blogin 10-vuotisjuhlavuosikin – halusin vähän tavallista hienomman, vähän paremman kuin ennen. Ja löysinkin tavan sen tekemiseen. Joulukalenterit.fi -palvelusta löytyi alusta, jolle kalenterini rakensin, ja jossa sitä päivittäin täydennän.

Joulukalenteri on siis osa blogia, mutta myös erillään siitä. Mobiiliversiossa luukkujen numerot näkyvät vähän huonosti, mutta scrollaamalla pystysuunnassa numerot vaihtuvat. Kalenterin voi bookmarkata, itse laitoin jopa luurin etusivulle. 😉 Sitä voi mieluusti jakaa.

Siellä ei voi kommentoida, mutta ainahan voi tulla tänne Tuulestatemmattuun kommentoimaan, mikä olisikin kovin toivottavaa. Blogin 10-vuotissynttärijuhlat huipentuvat loppiaisena, joten jos siihen mennessä tulisi blogin kommenttilaskurissa 10 000 täyteen, niin olisihan ihan huippua!

Mahdottoman mukavaa joulunodotusta kaikille! Ja käykää avaamassa jo ensimmäinen luukku!

KALENTERI ON TÄÄLLÄ!

Historiaa Joulu

Joulumarkkinoilla ja -myyjäisissä

Kävin sunnuntaina sekä Oulunsalon Vanhan Ajan Joulumarkkinoilla että Alppimajan joulumyyjäisissä. Ja viemässä vanhoja, ehjiä joulukoristeita HOPElle.

Oulunsalossa markkinat olivat iso tapahtuma Kotiseutumuseon pihapiirissä ja rakennuksissa. Kojuja oli varmaan lähemmäs sata. Joulupukki, poniajelua, Lucia-neitoja, lampaita, ja villasukkia, leivonnaisia ja kaikkea sitä mitä joulumarkkinoilla nyt voi kuvitella olevan.

Ihan pikkuista vaille, että ostin Muumi-piparkakkutalon, mutta tyydyin muffinseihin ja ihaniin villasukkiin, jotka oli tehty noista luonnon kasveilla värjätyistä langoista.

Kudonhan toki itsekin, mutta nyt ostin mökille sellaiset juhlavillasukat. 😉 Ja mökille tai oikeastaan meidän patikkareppuihin ostin kuksat. Kauniit, pienet kuksat, jollaiset Saariselän matkamuistohyllyissä maksavat hyvinkin neljä-viiskymppiä, mutta markkinoilla 18 euroa.

Oulunsalosta ajelin Alppilaan ja Alppimajalle. Minä kyllä tunnen sen paremmin nimellä Kalevan Kartäno (myöh. kirjoitusasu Kalevankartano). Sen rakensivat saksalaiset välirauhan jälkeen upseerikerhoksi. Sen vieressä (Iskossa ja Pyykösjärvellä) oli SS-Vuoristodivisjoona Nordin koulutus- ja huoltokeskus Pikku-Berliini.

Saksalaisten lähdettyä Kalevankartono siirtyi Suomen armeijan käyttöön ja sodan jälkeen Pohjolan Karjalaseurojen piiri osti sen, mutta myi jo 50-luvun alussa Oulun kaupungille. Silloin siinä toimi elokuvateatteri ja retkeilymaja ja se oli erilaisten juhlien pitopaikkana, kunnes siitä tuli kaupungin työtupa. Työtuvan aikana kuvassa näkyvä yläkerran tila oli täynnä mattopuita, minä muistan vielä miltä siellä tuoksui ja millainen ääni siellä oli. Ompelimokin oli samoissa tiloissa. Tykkäsin kovasti käydä tuolla, minusta se oli ihan tavattoman hieno paikka.

Joskus 60-70-lukujen vaihteessa rakennuksesta tuli Tuiran paloasema. Vasta reilut kymmenen vuotta sitten paloasematoiminta siinä lakkasi ja nyt se on taas juhla- ja tapahtumatilana vuokrattavissa, nimellä Alppimaja. Sunnuntaina siellä oli myös joulukoristeiden keräyspiste, ja pienen kassillinen niitä sinne veinkin. Ja pienemmän pussukan kanssa lähdin myyjäisistä: vain käsintehty muistikirja tuli ostetuksi.

~~~~~~~~~~~~

Pohjois-Pohjanmaan Keittiömestareiden legendaariset joulumyyjäiset ovat tänä vuonna sunnuntaina 17.12. OSAOn tiloissa Kaukovainiolla. En ole varma lähdenkö, mutta ensi viikonloppuna ajattelin käydä Pienessä Joulupuodissa. Ja Naisten joulumessujen ruuhkaankin ehkä lähden. On niin ihana katsella kaikkea, mitä ihmiset osaavat ja ovat tehneet. Mutta se ruuhka minua vähän arveluttaa. Ja yksi käsityölinkki pitää teille laittaa… Koukku ja Puikko – se ei ole vain joulumyyntiä, ja sieltä voi tilatakin ihan uniikkeja käsitöitä.

Muutaman joululahjan olen jo tilannutkin netin kautta, ja olisi tässä aktivoiduttava ja lähdettävä oikein ostoksille joku päivä.

Huomenna on ruvettava tosissaan valmistelemaan lupaamaani joulun ajan yllätystä tänne blogiin! 🙂