Niitä näitä

Pyykösjärvestä …

Ja Kuivasjärvestä ovat jäät lähteneet.

Ja aurinko on paistanut koko päivän. Ja tuntuu, että koko päivän olen ollut liikkeessä, ulkona paljon, monta kymmentä kilometriä.

Tänään oli aika laittaa kevytuntuvatoppis ja toppahousut pyykkiin, kääntää yrttipenkit, hankkia Apsulle – kevään lapselle – synttärilahja –  – – Master Chef päätöksessä, telkkarikevätkin nyt ehkä ohi.

Auringonkukan versoja! Niitä on jo paljon. Ne ovat vielä kodinhoitohuoneessa purkeissa, mutta ne ovat. Vihreää siis havaittavissa.

Ja nämä! Ne on popcorneja! Tai siis maissinjyvistä reilussa viikossa nousseet versot. Ruukkuun kukkamultaa, pinnalle tasainen kerros maissinjyviä (ei mitään Taffeleita vaan Urtekramin luomujyviä) ja sitten ohut kerros multaa päälle. Kosteutta ja pimeää pari päivää, ja kun vihreä pilkistää, niin sitten valoon. Tämä on eka koe-erä. Jos onnistuu, laitan kesällä pihalla isoon purkkiin, tai pariinkin (ks. täältä mallia), ehkä minun oliivilehtoni viereen! 😀  Pieniä iloja päiviin.

Kevään tai paremminkin ”kuntoutumisen merkkejä on liikeradassa ja toiminnallisuudessa”, totesi fyssari, kun olin taas olkapäätä hoidattamassa ja jumppaliikkeitä tekemässä ja uusia oppimassa. Itse asiassa olen mahdottoman iloinen ja hämmästynyt, että puolentoista kuukauden aikana on oikeasti tullut ihan hyviä tuloksia. Ehkä raihnaisuuteni tältä osin joskus hiipuu.

Ja kun kerran satuin fyssarilta palatessa pyöräilemään Maikkulassa (noin 180 astetta toiseen suuntaan kuin kotiin) niin ihan huomaamattani tulin ajelleeksi Lankapuutarhan pihaan.

Siellä sattui olemaan vielä 10 % alennuksessa kaikki langat, joten pelkästään säästäväisyyssyystä Plötylopia muutaman kiekon ostin. Kotipihan kinosten keskelle ne pinosin kuvattavaksi, josko lumikin perustelisi, että vielä on tarvetta villaneuleille. Mutta eipä näistä sen enempää. Ehkä unohdan ne syksyyn asti… 🙂 [Kuulen mielessäni, kuinka Pehtoori tämän lukieassaan tupisee ”Uskokoon ken tahtoo!”]

Juhlapäivä.

Aamiaiselta se alkoi. Uuden kahvikoneen (ja Pehtoorin) cappuccino uudesta kahvilasista. Olen sanonut ennenkin: astialla ja lasilla on vaikutusta makuun! Vielä parempaa kuin aiemmin.

Aamupäivällä olin pari tuntia pyöräilemässä, kun ei ollut muutakaan tekemistä… 🙂

Ja iltapäivän vietinkin telkkarin ääressä. Ja kovasti mietin, mitä päähenkilöt ajattelivat, miltä heistä tuntui. Minusta tuntui välillä, että onhan se hassua, että hyvinkin jo vanhuuttaan elävän miehen olisi kannattanut tehdä hattutemppu tai paremminkin kruunutemppu, ja tehdä tilaa seuraavalle sukupolvelle.

Että hänen iässään pitäisi oikeastaan jo luopua työurastaan, eikä vasta nyt kääriä hihoja ja ryhtyä hommiin. No eihän se nyt ihan niin ole ja ei se niin vaan käy. Sitä paitsi onhan puolet maailman valtioiden päämiehistä/naisista hyvinkin jo parhaimman työikänsä ylittäneitä. Kuninkaallisilla ja muilla hallitsijoilla ikärajat eivät noudattele keskiarvoja, suosituksia, normi-ikiä, taulukoita yms.

Kruunajaisissa oli niin paljon historian havinaa, perinteitä, marssimusiikkia, vuosisataista britti-imperiumin ja monarkian hohdetta, että kuitenkin oikein mielelläni katselin ja kuuntelin päivän tapahtumia. Semminkin kun aikoinani maisteri- ja graduvaiheen opinnoissani erikoistuin (= tein graduni) 1700-luvun lopun Englannin siirtomaapolitiikasta (kolonialismin vaiheista Intiassa) päälähteenä British Foreign Officen arkiston kirjeenvaihto ja myöhemmin tuntiopettajana pidin luentosarjan ”Englannin uuden ajan historiasta”. Se ei varsinaisesti ollut niitä työurani hohdokkaimpia tuotoksia.

Parin tunnin jälkeen Pehtoori vetäytyi laittamaan ruokaa: ja sitten minä pääsin valmiille kolmen ruokalajin päivälliselle telkkarimaratonin jälkeen.

Alkuruokana oli samettisen pehmeää kukkakaalikeittoa, jossa maistui vanilja. Se oli ihan uusi ruoka meillä. Mutta tuskin jää ainoaksi kerraksi. Pääruokana savustettua nieriää ja raikasta uudenlaista salaattia. Ja rustiikkileipää sekä suolakidevoita. Kovasti minun mielestäni, eikä jälkkärikään jäänyt syömättä.

Sitruuna(tuorejuusto)vaahtoa ja mansikoita. Muistutin, että mielelläni useamminkin kuin kerran tai pari vuodessa nautin tällaisesta menusta. 🙂

Vapun historia lyhyesti

Englantinen Walborg oli veljensä seuraaja miesluostarin johtajattarena 700-luvun Baijerissa. Joten ei mikään turha syy juhlia tätä pyhimystä! Työn ja työväenjuhlan juuret taas juontavat 1880-luvun Yhdysvaltoihin, jossa moving day´na esitetyt kahdeksantunnin työaikavaatimukset johtivat mellakoihin, joissa kuoli ainakin 10 työläistä, mikä on ollut yksi syy/syntyhistorian juonne viettää juuri vappuna työväen juhlaa.

Vappua tai ainakin toukokuun ensimmäistä vietetään eri puolilla Eurooppaa ja maailmaakin eri syistä. Perinteitä on monia, meillä omamme.

Meidän perinteet

Vappuaatto Pyykösjärven rannalla joko brunssiversiona tai liki aamuun asti jatkuneena juoman- ja laulunjuhlana on meillä ollut perinteenä suunnilleen neljäsvuosisadan. Auts. Kuulostaa kyllä vanhalta. Mutta joka tapauksessa: tänäänkin se oli osa meidän vapun viettoamme – nimenomaan brunssiversio. Hyvin toimi hyytävässäkin säässä. Oli taas mukava edes tovi rupatella tuttujen kanssa, uusienkin kanssa vaihtaa kommentteja: työvuosien kollega, naapurikäytävillä vuosikausia samassa tiedekunnassa työskennellyt ihminen, jonka kanssa vasta tänään juttelimme eka kertaa. Vappu luo kontakteja!

Ja sitten meillä oli Rantapellossa perheen kesken bileiden ”jatkot”.  Huom. ikkunoista näkyvä runsas lumi pihalla!!

Kolme sukupolvea Satokankaita grillasi hampurilaisia, mie olin tehnyt tykötarpeita, perunasalaattia ja jälkkäriä.

Jälkkärinä oli — ei jätskiä, ei munkkeja, vaan jotain niin perinteistä kuin Unelmista! (pakko kirjoittaa isolla 🙂 ). Lapsuuteni juhlapyhien vakioherkku: unelmatorttu siten kuin äiti sen teki. Ja johan se maistui – semminkin kun ohessa oli mansikoita ja kermavaahtoa. Varsinkin Eevis söi totaalisen hiljaisuuden vallitessa, mikä ei hänen tapauksessaan ole ihan tavallista.

Juniori ja Miniä olivat valinneet kuohuvan ja ruokajuoman.  Postauksen artikkelikuvassa kuohuva = franciacorta = meidän viime kesän reissualueelta (ja kyllä, kyllä taustalla valkoinen on lunta, jota pihalla on niin paljon, ettei mitään tarvetta huolehtia haravoinnista tänä vappuna). Siinäpä se iltapäivä illan puolelle asti vierähti leppoisasti.

Ja huomenna kolmas perinteinen vappujuttu…

Toki olimme ajatelleet vapunaatonaattona tekevämme muksujen kanssa jotain muuta kuin puuhailua sisätiloissa. Mutta niinhän sitten vain kävi, että aamupäivän tunnit keskenämme viihdyimme, höpöttelimme, pelasimme, teimme yhdessä (Eepi ja minä) lounasta. Eevis osasi koota hienosti nakkivartaita, kurkku- ja tomaattivartaita. Eivätkä lapset koskaan kyllästy katselemaan kuvia – enimmäkseen heistä itsestään. 🙂

Se, miksi olimme vain sisällä, oli sää. Tai siis sen kurjuus. Turuille ja toreille lähteminen ei todellakaan kiinnostanut. Menihän se näinkin. Saatiinpa olla yhdessä ja jutella kaikkea.

Iltapäivällä tupisin Pehtoorille, että toinen täysin ulkoilematon päivä – varsinkaan kun huomennakaan ei ilmeisesti ole toiveita pyöräilystä tai mistään hapensaannista – ei tee hyvää minulle, ei minun kropalleni, ei käytökselleni, ei iholleni, ei ololleni, ei yöunilleni, ei ruokahalulleni, ei lähipiirilleni … Ei yhtään kenellekään. Ja aika pian mies ymmärsi, että on + 3 asteen lämpötilasta huolimatta, sateen hetkellisestä keskeytymisestä johtuen, hyvä lähteä ulos: ”Lähdetäänkö pyöräilemään, vappuskumpalle jonnekin?”

Ja me kaksistaan [poikkeuksellista] lähdimme kuin lähdimmekin pyöräilemään: toppaa, riddaria, kaulahuivia, talvilenkkareita, hanskoja, …. Ja siitä sulahdimme pyörätielle.

Koivurannan kahvilaan suunta! Jossain vaiheessa tuli mieleen, että vaihdan kylmän kuohuviinin rommikaakaoon. Ihan hiton kylmä!

Mutta eipä ollut ruuhkaa yhdellä Oulun kauneimmista patioista. Oulujoki virtasi liki yli äyräitten, vesi on todella korkealla. Ei kuitenkaan jääty ulos luonnonilmiöitä katselemaan – sisällä oli hyvä. Olimme ainoat.

Rommikaakao vaihtui Aperol Spritziksi:  kausi avattu. Ja äkkiä palauduttiin kotiin. Ettei vaan tulisi riehaannuttua vappuviikonlopun humuun. 🙂

Ja huomenna kevään juhla jatkukoon! Nyt tekemään perunasalaattia!

Havaintoja aamupäivälenkillä

Torilla oli jo kahvila auki ja siellä oli jo jokunen asiakaskin. Hölykkävä Hölli – Se on torikahvilan nimi. Mikäkö?  – Hölykkyvä = läikkyvä, ylimenevä ja Hölli = kahvi, kupillinen kahvia, tai oikeestaan kahavia. Saa siitä limukkaaki, ja jäätelyäki on muksujan kans käyty siinä syömäsä.

Näin kaksi kertaa joutsenia: menomatkalla Oulunlahden kohdalla ja palatessa Kuusiluodossa.

Toisin kuin aamun pahaenteinen säätiedotus uhkaili, saikin käyttää aurinkolaseja eikä sadeviittaa, jotka molemmat olin satulalaukkuun varuilta pakannut.

Yhdessäkään aliskassa ei ollut pohjalla jäätä. Ei missään muuallakaan mitään liukasta. Ja melkein kaikki pyörätiet ja baanat oli jo puhdistettu sorasta.

Zeppelinin Roberts Coffeessa oli uutta jääteetä: hyvää!  Mansikka-sitruuna. Ja mikä parasta: ihan sävy sävyyn mun pyöräilykamppeiden kanssa. 😀

Ei yhtään ´läheltä piti´-tilannetta koiranpissattajien ja koirien kanssa. Ovat joskus viheliäisiä: koirat ovat toisella puolella pyörätietä ja ulkoiluttaja flexin ja kännykän kanssa toisella puolen. Pahimmassa tapauksessa kokoonpanoon kuuluu vielä lastenvaunut/rattaat. Ja huomio lapsen ja koiran ulkoiluttajalla on kännyssä. Siinäpä sitten koetat ohittaa turvallisesti. Tänään ei mitään tällaista. Kaikki järjestyksessä.

Toppilansuoran monta kuukautta kestänyt remontti,  joka teki sekä pyörä- että autotiestä melkoisen soramöpelikön, kiertoineen ja kaarteineen, on nyt ohi! Jee!

Näin paljon hyvää yhdellä pyörälenkillä: oliko vain hyvän havaitseminen kiinni säästä? – Ehkäpä. Oli jo poikkeuksellisen lämmin (+ 11 C kotiin palatessa) ja aurinkoista.
Säällä on merkitystä – meille meteopaateille ainakin.

Meteopaatti 

meteo ~ sää
pathos ~ kärsimys
meteopatia ~ sääherkkyys
meteopaatti ~ sääherkkä ihminen

Ja ei, tämä ei todellakaan ole minun oma ”johdannainen”.

Mutta olen meteopaatti. Vahvasti, varsinkin silloin kun on mahdollisuus olla ulkona. Kampuselämän aikoihin meteopaattisuus ei ollut kovinkaan voimakasta – paitsi tietysti loma-aikoina. Mutta tässä nykyisessä elämänvaiheessa ja tähän aikaan vuodesta se ilmenee ehkä voimakkaimmin.

Mitenkähän tämä vapun tienoon sääennuste toteutuu? Mitenhän herkillä olenkaan?