Wappupäivän aamuna hyvä vire lähteä kuvailemaan – semminkin kun oli ihan huippuhieno usva koko kaupungin yllä.
Melkein maaginen tunnelma.
Kummasti viihdyin hiljaisessa kaupungissa, – menneitä vapppuja muistikuvissa. Ja taas: on hyvä elämänvaihe nyt.
Linnansaaressa (Oulun perinteinen vappupiknikin kokoontumispaikka) ei ollut kuin muutama ”ruokakunta”. Ja Teekkaritorvet. Ilo oli se!
Vappupäivän (joskus aatonkin) perinteisiin on kuulunut samppanja/skumppatervehdyskäynnit äidin ja eksnaapureiden luona. Jäljellä enää eksnaapurit. Mutta kyllä olivat 85-vee naapurit iloisia, kun perinteitä pidettiin yllä. Kuten viime vuosina heidän kanssaan on ollut tapana ja yhteisenä ilona, muisteltiin menneitä. Meidän yhteisiä raksavuosia, ja sen jälkeisiäkin vappuja.
Kevään 1986 vappu oli meille ikimuistoinen.
Meidän talopaketti tuli vappuviikolla. Ja toukokuun ensimmäiseksi viikoksi luvattiin sateita, joten vanhemmat ja viisaammat kehottivat meitä suojaamaan talopaketin seinien yläosat muovilla, jottei sade kastele ja pilaa seinäelementtien villoja yms. Niinpä me vietimme vapun raksalla: ei muuta kuin haalarit ja yo-lakki ylle ja hommiin. Eikä turhaan: ainakin jo melkein 40 vuotta on talo pysynyt ilman kosteusvaurioita. 🙂
Tämä ja monia, monia vappuja tämän jälkeen naapureiden kanssa vietettiin. Ja tänään taas niitä muisteltiin. Paljon hyviä hetkiä, paljon hyvää elämää heidän kanssaan. Paljon muutakin kuin vain juhlaa, mutta puolin ja toisin tukena ja kaverina. Taas todettiin, että ikä ei ole vain numero. Ja että perinteistä on hyvä pitää kiinni. Tämä vappu nyt muistoihin. Edessä: ”Oi, ihana toukokuu!”