Niitä näitä

Jos toissapäiväiset juhlat olivatkin hieno juttu, josta olen pitkään hyvillä mielin, niin tänään ei sitten ihan niin hyvin mennytkään. Turhaan tein ruokaa ja käytimme paljon aikaa valmisteluun,… Kaunis sääkö aiheutti viime hetken perumiset? Olihan noita naapureita  kuitenkin ja eksät takuuvarmasti.

Mutikaiset (esikoinen ja kuopus) jotenkin hirmu mukavia tänään. Varsinkin tänään.

Nyt jo ajatukset kohti reissua…

Eilisessä tunnelmassa viipyilyä. Mietin kuinka riippuvainen olen ihmisistä … Nautittu auringosta (+20C), tekemisestä, pihasta, huomiseen kokkailusta, Piazzasta…  Saaran kanssa jo odotuksesta, …

En oikeastaan ole tuntenut itseäni työssäni sidotuksi, tai työssä kiinni olevaksi, mutta tänään olen tuntenut itseni käsittämättömän vapaaksi. Kliseistä, mutta olkoot! Levollinen olo joka tapauksessa.

Ja kuitenkin elän eilisessä – ja huomisessa ja maanantaina alkavassa matkassa. Milloin minä opin? Nyt! Carpe diem!

Vappubrunssi BO:lle ja GSL:lle. Epätodellista. Aurinkoista. Herkullistakin. Kuplivaa. Taas epätodellista. Ikääntymisestäkin mainittiin, mukavin saatesanoin ja lahjuksin.

Kyllähän minusta, meistä oli hulppeaa, että väki viihtyi. Viihtymiseenhän La Festa on tarkoitettukin. Ja ruoka nautittavaksi. Riittikin. Sää ei olisi voinut olla parempi. Ja nämä ihmiset. Ystävät. ”Jatkoillakin” 🙂 . Olisi outoa jos valittaisin jostain.

Aamuneljästä(!) asti enemmän tai vähemmän liikkeessä. Huominen La Festa La Festassa ja hulppea lämpö pitäneet virkavapaalaista harrastuksen parissa. Teinit kaupungissa, mikä huolettaa, mutta nyt väsyttää…

”Duracell! ADHD”, perhe on kertonut mielipiteensä viikonlopunvietostani. Ehkä ovat oikeassakin. On tullut puuhailtua kaikenlaista. Parasta on, että on kevät. On kevät, vaikka minulla eivät työt olekaan siinä mallissa kuin toivoisin. Se rassaa. Mietinkin tänään, miksi ihmeessä annan näin käydä?

Tukka hyvin, kaikki hyvin? Kampaajalla käyty, kulmat kohotettu, hampaat huollettu ja hammaskivi hangattu, lenkillä ahkerasti tepasteltu (aamulla varhain ”meidän” rannassa kaunista ja tyyntä).  Juhlakuukausi voisi tulla, paitsi …

Murmeli syömässä, jälkiruoaksi auringonottoa! Onhan juhlaa jo se että on kevät.

Eilen Jyväskylässä + 14 C, aktiivisia opiskelijoita kourallinen, vierailijasta hyvin huolehtiva professori ja pysyin annetussa kolmen tunnin aikataulussa! Totta puhuen alan olla kohtuullisen kyllästynyt koko väitöskirjastani puhumiseen. Toivottavasti se ei näkynyt luennoinnissa. Ei niin huono reissu kuitenkaan.

Tänään sälää. Hammaslääkäri ja sälää.

Minun piti viimeisteillä huominen opetus. Viimeistelinkö? No en! Seikkailin netissä siellä, missä kahden viikon päästä esikoisen kanssa kohdataan oikeasti uusi kulttuuri. Samalla mietin, josko siellä päivittelisin blogia. Reissupäiväkirjan pätkiähän olen tavallisesti sposteillut lähipiirille mutta jos nyt bloggailisi kun on uusi puhelinkin. Toisaalta kun pakopaikkamme piti olla salaisuus… Ja toisaalta jos/kun reissun jälkeen kuitenkin työstän matkan muistot talteen nettiin. Toisaalta bloggaus olisi reaaliaikainen päiväkirja: kun perheen miehet eivät mukaamme lähde, voisivat blogistakin seurata seikkailuamme.

En ole reissua varten tehnyt pohjatöitä (lue: matkaoppaita plarannut ja paikkaan liittyvää historiaa selvittänyt, en ruokakulttuurin �pakko-päästä-testaamaan� juttuja etsinyt (viinikultuuri tuskin kovin paljon perehtymistä vaatisikaan)). Muutoinkin valmistelut murto-osa viime kesän Suuresta Toscana Turneesta. Silläkin tavalla kovin erilainen matka tulossa. Mutta sitä ennen vielä Vappu. Ja paljon muuta mukavaa. Ja huomenna aamuvarhaisella Jyväskylään! Ei riemulla rajaa!