Eilisessä tunnelmassa viipyilyä. Mietin kuinka riippuvainen olen ihmisistä … Nautittu auringosta (+20C), tekemisestä, pihasta, huomiseen kokkailusta, Piazzasta… Saaran kanssa jo odotuksesta, …
En oikeastaan ole tuntenut itseäni työssäni sidotuksi, tai työssä kiinni olevaksi, mutta tänään olen tuntenut itseni käsittämättömän vapaaksi. Kliseistä, mutta olkoot! Levollinen olo joka tapauksessa.
Ja kuitenkin elän eilisessä – ja huomisessa ja maanantaina alkavassa matkassa. Milloin minä opin? Nyt! Carpe diem!