Niitä näitä

Tilaushistorioita ja tutkinnonuudistusta. Enpä oikeastaan ollut sekuntiakaan yksin huoneessani tänään. Mutta itsepä rassasin. Pakkoko sitä on opiskelijoita yllyttää opinto-ohjaukseen! Ohjata sitten sain!

Teekkarien tilaushistoria, ja Pateniemen ja Valon! Mielenkiintoisia kaikki kolme! Jos ryhtyiskin itse hommaan? Enpä taida. 😉

Tilaushistoria-artikkelin merkeissä Markuksen kanssa palaveeraamassa Bisketissä. Onpas mukava kun mies voi jo paljon paremmin.

Tänään oli eka arkiaamu moneen kuukauteen ettei meillä ollut yhtään rakennusmiestä pihapiirissä aamuseitsemältä. Yksityisyys on palannut ja autotallikin alkaa olla valmis. Pehtoorille riittää maalaus- ja pihatöitä, mutta nyt minäkin saan auton talvisin talliin!

Vaikka ei talvi tänään oikein ole ollut mielessä. Keväinen aprillipäivä. ”Kevääntekeminen” (purojen hakkaaminen ja lumen lapiointi) ei runnellulla pihallamme oikein onnistu. Mutta siivoamista sentään ulkona riitti iltapuhteiksi.

 

Pehtoori on pohjoisessa, kuopus lukee – kerrankin, esikoinen miettii mille ryhtyisi seuraavaksi viideksi vuodeksi ja siinä sivussa pesee ikkunoita.

Toivottavasti ei pääsekkään Siwan tai Prisman kassalle töihin. Työllistän kyllä.

Itse väistelen artikkelia. Mielettömän lämmin, ja vasta huomenna on aprillipäivä. Tähän aikaan vuodesta olen oikein tyytyväinen etten ole enää MY:n pj. Enkä OKTR:n. Ne teetättivät kovasti töitä. Töitä, joihin ei ollut kovastikaan intohimoa.

Viikonloppu ”Tansseja” vaille paketissa. Sataa vettä. Aamuisin ei ole satanut. Olen ollut hyvin varhain lenkillä, IPod taskuun (John Blunt, Apulanta, Il DIvo, Elton John, Chisu kaikki sulassa sovussa antavat tepastelulle tahtia ja intoa), aurinkolasit silmille ja eiku ”täytyy kävellä näin”.

La Festan sisustaminen vie puutarhalle, Kodin Ykköseen, ruokakauppaan, siinä sivussa murmelille ruokaa, sovitukseen ja soitto verotoimistoon (Argh!), haudalle, Linnanmaalle, sitten rauhoitu: rauhoitu. Lasi viiniä, hämyvalot, istu alas, murra pala suklaata. Rauhoitu.

Esikoinen sanoi, ettei hänellä ole kiire muuttaa pois kotoa. Sanoi ”viihtyvänsä kotona”. Katson häntä ja poikaystäväänsä ja onnentunne tuntuu kipuna rinnassa. Voih…

Ai niin: bloggailen uudella puhelimella. Oli ”pakko” vaihtaa, sillä toukokuun ”pakomatkalla” vanha ei olisi toiminut. Siis ”pakko”.

Rauhoitun, nyt.

Ennenkin on käynyt näin: kun kevät on siinä vaiheessa että tänne sorvin ääreen tullessa pitää laskea sälekaihtimet, jotta aurinko ei häikäise kirjoittaessa, minun intoni olla töissä romahtaa. Tänäänkin olisi NIIIN paljon muuta mieluista tekemistä muualla kuin täällä – nykyisin kovin hiljaisella – työpaikalla.

Olisi suuremmoista lähteä pitkälle, aurinkoiselle aamulenkille. Jatkaa aloitettua huushollin järjestelyä. Leipoa pieniä ”harjoitussyötäviä” kevään kekkereihin. Päivittää BO:n sivusto. Tehdä digikuva-albumit festariin valmiiksi. Käydä shoppaamassa kevätjakku. Ja ostamassa kattiloita uutta kaasuliettä varten. Mennä SPR:lle ojentamaan kätensä. Nauttia pitkä, kiireetön lounas perheen kanssa. Käydä puutarhalla pehtoorin kanssa suunnittelemassa ”ruukkupuutarhaa”.

Olisi suuremmoista … Mutta: tenttikysymykset ja proseminaari, nettilehti-projektin aiepaperi ja artikkeli Pohjoisesta paikallishistoriasta vaativat laskemaan sälekaihtimet!

Kummitädin hautajaiset Imatralla pääsiäislauantaina. Siis toissapäivänä. Minulla outo olo, vieläkin. Paljon takaumia lapsuuden mummolavierailuista, silloinkin nähtiin serkkujen kanssa. Niinkuin nytkin. Nyt kun meitä yhdistävät vanhemmat ovat poissa. Nurkkilan saunakamarin tuoksu, pelottava käynti Kankarella, nokkoset Ison Kiven vieressä ja serkkujen kellohameet.

Imatra oli varmasti Suomen kylmin paikkakunta lauantaina. Sää oli tavattoman kaunis, kristallisen kylmä, vai tuntuiko minusta vain? Ainakin Valtionhotellin vessan ikkunat oli kuurankukitettu, pakkasmittari näytti -17 C.

Torstain saldo: paljon kävelyä melkein autiossa Helsingissä. VilliSilkin valikoima mahdollisti kankaiden oston kevään ja kesän juhlakampetta varten. Astioiden ja espressokeittimien perässä kuljettiin. Ei yhtään museota eikä arkistoa. Ja illaksi oli varaus Postresiin. Ei tämä niin huono reissu olekaan! Harvoin, hyvin harvoin on syöty niin hyvin. Ja niin kauan kun minä voin päättää Helsingin reissulla asutaan Klaus K:ssa.

Pitkäperjantaina tuulisella Espalla aamuyhdeksältä oli kylmää aurinkoista ja autioita. Vain muutama ihminen. Käveleskeltiin kauppatorilla ja monumentaalikeskustassa. Oudon näköinen Helsinki. Klaus K:n aamiainen on minun makuuni. Paljon hedelmiä ja erilaisia vasta leivottuja sämpylöitä ja leipiä. Niiden voimin jaksettiin istua kolmen tunnin matka Imatran junassa. Meni nopeasti kun luin La Bella Figuraa. Letkeä italialaisen kulttuurin kuvaus. Ja kuinka osuva!

Imatrankosken rannalle Valtionhotelliin: historian havinaa. Kun pehtoori ei halunnut lähteä vastapäiseen museoon lähdimme tutustumaan valtaisaan Imatran keskustaan. Pitkäperjantai ei täälläkään erityisen vilkas. Hangasojallakin on varmasti enemmän elämää! Illallispaikaksi oli varaus ravintola Buttenhofiin; se on jotenkin legendaarisessa maineessa. Vähän arvelutti sisään mennessä. Tuli mieleen pietarilaiset perheravintolat, varsinkin kun täällä yleensä ja siellä oli paljon venäläisiä, sisustuksen 70-lukulaisuus ei ehkä heti kolahtanut, mutta ruoka (sampiblini! hmmm) oli makoisaa ja palvelu välitöntä ja ystävällistä.