Niitä näitä – Sivu 33 – Tuulestatemmattua

Joululahjoista iloa elämään

Lentolippu

Sain joululahjaksi lapsilta edestakaisen matkan Oulu – Helsinki – Oulu joko junalla tai lentäen. Lahjan lunastamiseen kuuluu myös ”vaatimus” käydä Järvenpäässä tervehtimässä nuorinta lastenlasta: Emmiliini täyttää viikon päästä jo 9 kk.

Niinpä tässä joku viikko sitten tyttären kanssa etsittiin kaikille osapuolille sopivaa viikonloppua jolloin voisin/voisimme siellä suunnalla käydä viettämässä viikonloppua. Päätimme, että lähdetään Pehtoorin kanssa reilun viikon päästä – sellainen pidennetty viikonloppu, vaikka perjantaista maanantaihin. Voitaisiin samalla käydä Helsinsingissäkin humputtelemassa.

Ja tiesinhän että lentoliput Oulu – Helsinkin -välillä on tällä hetkellä ihan tolkuttomissa hinnoissa, mutta silti ryhdyin etsimään (aika hyvissä ajoin kuitenkin) sopivia lentoja. Löytyikin!! Aamulento perjantaina 26.4. olisi just hyvä. Mutta 639 € yhteen suuntaan yhdeltä! No way, no flight!

Vaikka, ja siksikin, että lapset lupasivat maksaa lippuni, niin en tätä todellakaan varannut.

Aikani etsittyäni, sumplittuani ja päätettyäni käyttää Finnairin Plussapisteitäni (nykyisiä Avioksia) sain meille molemmille varsin edulliset meno-paluulennot, mutta meno on vasta iltapäivällä. Noh, jääpähän vähemmän aikaa tuhlailla Helsingin keskustassa. Mennään illalla syömään ja teatteriin, yövytään taas Central Stadionissa ja sitten lauantaiaamupäivällä Emmiliinin tykö Järvenpäähän. Eikä lasten joululahja minulle sitten tulekaan maksamaan paljoa.

Samppanja

Toinenkin joululahja tuli tässä vastikään nautittua. Sain Miniältä toissajouluna (2022) lahjaksi samppanjan saatesanoilla ”… kun kerran oot kova pyöräilemään, ja tässä on jotain historiaankin”.

Roudasin samppanjan viime mökkireissulle: hiihtokauden mahdolliseen onnistuneeseen päätökseen ja pyöräilykauden aloittajaisiksi juhlajuoman. Ja kun kerran hiihtokausi päättyi hyvin, nautimme jo viime viikon tiistaina puolet ja viimeisenä mökkisaunailtana toisen puolikkaan. (Wineboy stopperi on hyvä kuohuviinipullojen sulkija; hyvin kuplat olivat vuorokauden ajan puolikkaassakin pullossa säilyneet.

Ja samppanjan maku? – Ihan mahdottoman hyvä samppanja. Huolimatta siitä että on BdB (siis pelkistä valkoisista = chardonnaysta tehty samppanja). 😊 Minä pidän usein sellaisista, joissa on myös Pinot Noiria ja Meunieria, siis kaikki kolme klassikkosamppanjarypälettä, mutta nyt riitti pelkkä chardonnay. Tässä juhlajuomassa oli tuoksussa aprikoosia, ja voimaa. Maku on pitkä, voimallinen, paahteinen, croissanttinen (= briossinen). Ihan huippu. Juhlallinen.

Liikkuminen Niitä näitä

Pyöräilykesäksi tavoite

Nyt kun kuudes sähköpyöräilykausi on alkamassa, on hyvä asettaa tavoite.

Jonkinlaisen liikkumisen harjoittaminen kun on hyvä ajanviete, vähän velvollisuuskin, pysyvä toive ja ehkäpä – niin ajattelen – myös edellytys sille, että liike jatkuu kivuttomammin ja ilolla mahdollisimman kauan.

Ja sitten kun on vielä tämä – selkäytimessä ilmeisesti hamaan loppuun asti – pysyvä suorittamisen tarve! On edelleen tarve aikatauluttaa, prosessoida, suunnitella, aikoa, luvata vaikka vain itselleen, aikaansaada jotain. Kun vielä aukikirjoitan ja täällä julkisestikin aion, niin sekin on kannustin pysyä aiotussa.

Viiden edellisen vuoden yhteenlaskettu kilometrimäärä on 18 750 km. Tämä kilometrimäärä jakautuu kahdelle pyörälle; nyt käytössä olevalle pyörälle (Helkama e7) tämä alkava kausi on jo neljäs – takana 10 000 km. Ja hyvältä tuntuu vieläkin.

Tulevaa suunnitellessa on hyvä ottaa huomioon mennyt.

Vuosi	Kilometrit
2019	4500
2020	4200
2021	3700
2022	3250
2023	3100
2024	??

Selityksiäkin tälle rankasti laskevalle ”kehityskaarelle” on – ja paljon! 😀 , mutta enpä nyt tänään ja tässä ryhdy niihin juttuihin. Tänä vuonnahan on nyt nimenomaan tarkoitus keskeyttää aleneva trendi. Tavoite tälle vuodelle EI siis ole saavuttaa nippa nappa 3000 kilometriä, vaan pikkuisen parantaa viime vuodesta.

Olen siis kalkyloinut, ottaen huomioon aiotut pyörättömät ajanjaksot mökillä ja reissuissa ja olettanut, että erilaiset kiputilat ja sairastamiset eivät tule keskeyttämään aktiivista sykkelöintiä, että tänä vuonna ajelen pitkin poikin Oulun ja naapurikuntien pyöräteitä yhteensä 3 250 kilometriä. Ja joutunette/saatte lukea raporttia näiltä retkiltä. Löytäisinpä jotain uusia juttuja. Oisko kellään vinkkejä pyöräretkikohteista?

Tämän postaukseni artikkelikuvassa yllä näkyy, kuinka olen jo kalenteriini tehnyt taulukon kilometrimäärän kontrolloimiseksi. Ihan vastaava oli hiihtokilometrejä varten. Kalenteroinnista voisinkin joku päivä kertoa lisää… 😀

Jos olen pyörän kanssa liikkeellä keskimäärin viitenä päivänä viikossa (minähän en, kun kerran ei ole pakko, eikä edes välttämätöntä, pyöräile sateessa) lokakuun alkupuolelle asti, niin keskimääräinen päivämatka on noin 22 km. Ei millään muotoa pitäisi olla mahdotonta, semminkin kun näinä kevät – kesä – syyskuukausina en juuri autoa käytä – poislukien mökkireissut ja muksujen kanssa liikkumiset. Ja nyt on jo ensimmäinen sata kilometriä lähes kuljettuna.

Aloituksen riemua ja intoa siis on tänäänkin ollut!

Historiaa Niitä näitä Oulu Ravintolat Ruoka ja viini

Päiväkahvilla kuulumisia ja uusi miljöö

Huhtikuisen lauantain aamupäivällä kodin, tietokoneen, kalenterin päivityksiä, ja sitten pitkähkölle pyörälenkille. Edelleen liian paljon vaatetta ja liian vähän allergialääkettä. Katupölyä ei täällä vielä paljon ole, ei vaikka ilokseni Oulujokivarren reitillä oli jo enimmät hiekoitussorat putsattu, mutta lepän siitepölyä on: ainakin niiskutukseni ja silmäni viittaavat siihen. Samoin Juniorilla, joka pudotti kuopuksensa tänne iltapäivällä muutamaksi tunniksi, koska Apsulla sählyn lopputurnaus, eikä Eepi halunnut lähteä kannustusjoukkoon (”mää on ollu niiiiiiiiin monissa peleissä”).

Allergisen pyörälenkin lopulla ajelin Toppilassa aukaistuun uuteen Cafe Huvilaan. Meillä oli treffit siellä; Pehtoori tuli omalta pyörälenkiltään ja ystävä Merijalinrannasta kävelylenkiltään. Kuulumisten vaihdon lisäksi tälläkin kertaa (vrt. georgialainen Marani) teemana tutustuminen uuteen oululaiseen ravintolaan/kahvilaan.

Hostel Cafe Huvila on avattu Toppilan Panimon ja Mallasjuoman vanhoihin tiloihin. Panimosta ja sen historiasta kuvineen kirjoittelin puolenkymmentä vuotta sitten. Nyt juuri noihin samoihin tiloihin on siis avattu viihtyisän näköinen, menneen maailman hengessä kunnostettu hostel ja kahvila.

Vähän tuli sellainen olo, että olikohan sinne hommattu huonekalut ja lamput siltä huonekalujen kierrätyskauppiaalta, jonne äidin kodin irtaimistoa kolme vuotta sitten lahjoitin. Liinoissa ja matoissakin oli jotain tuttua. 🙂

Kahvilan vitriinissä oli toinen toistaan paremman näköisiä suolaisia ja makeita piiraita ja kakkuja, hyvännäköisiä rahkapullia ja sopivan rasvaisia korvapuusteja, sekä keittolounasbuffetti. Enpä niitä kuvaillut, mutta varmasti menemme toistekin, joten josko silloin muistaisin. Joka tapauksessa voidaan suositella.

Huomionarvoista on, että siellä on myös pieni leikkinurkkaus: siis pientenkin kanssa voi siellä käydä lounaalla tai kahvittelemassa.

Kun me kahden jälkeen lähdimme, taisi kaikissa pöydissä olla asiakkaita. Todellakin soisin paikalle onnea ja menestystä. Se on ihan tulevan kulttuuripääkaupunkivuoden asuntomessualueen läheisyydessä, joten edellytyksiä pärjäämiselle on. Edullinen hostel-majoitus viehättävässä miljöössä luulisi houkuttavan kävijötä.

Niitä näitä

Lajinvaihtoviikko ja perhepäivällinen

Olisihan täällä Oulussakin ollut vielä latuja hiihdettäväksi – mutta kun jätin monot mökille! Joten oli muutoin nautittava aurinkoisesta, käsittämättömän lämpimästä päivästä.

Minähän olen sellainen, ehkä vähän outo, että kaikki vuodenajat sopivat. Eikä edes kiirettä vaihtaa edellisestä seuraavaan. Tärkeää on, että ON vuodenaikoja, mielellään kahdeksan (kuten Lapissa), mutta neljäkin riittää, kunhan ovat selkeärajaisia, ”oikeita” kesiä, syksyjä, talvia ja keväitä, eikä mitään loputonta loskaa tai epämääräistä lämpenevää-viilenevää.

Pehtoori roudasi minulle pyörän takavarastosta, pumppasi renkaat täyteen, itse löysin kaiken rekvisiitan (akku, ketjulukko, kypärä, mittari, avaimet ja tarpeeksi vaatetta) ja ensimmäinen pyörälenkki tehty ja nautittu. Kirjaimellisesti lajinvaihtoviikko on ollut tämä. Tuntuipa mukavalle, ja huollettu pyörä kuin uusi. Kyllä taas kelpaa.

Puolenpäivän jälkeen hain pienet meille; piirtelemään, auttelemaan pöydän kattamisessa ja muissa ruoanlaittopuuhissa. Eepi olkoon vastaisuudessakin parsojen kantojen napsauttelija!

Ilta nuokkuen ja neuloen: minulla on vielä yksi ”tavoiteneule” tälle talvelle.

Niitä näitä

Dialogi ladunvarressa

Kohtasin ladulla kaksi, ehkä jo eläkeikää lähestymässä olevaa, ei niin tavattoman urheilullista miestä; he sattuivat Laanilassa kohdalle paikassa, jossa (Prospektorin) latu ylittää Viskitien* ja jatkuu siitä kohti Saariselän keskustaa Parfyymilatuna*.

Miehet: tulitko Piispanojalta, pääseekö tästä sinne? Eikö tuolta alhaalta mene toinenkin latu?
Minä: Joo, pääsee tästä. On tosin pitempi tätä kautta, ja ladulla on melkoista nousua pari kilometriä Välimaalle, sieltä sitten lasku Piispanojan taukotuvalle. Mutta alhaalta latu kukee Piispanojan vartta ja se on lyhyempi ja paljon helpompi reitti.
Miehet: Ei tässä muuten, mutta kun pitäis sitten ehtiä ajoissa takasin – Monotansseihin [alkavat yhdeltä, livebändi kahdesta viiteen]
Minä: No sitten kannattaa hiihtää tuon alemman ladun kautta.
Miehet: Tuu sinäkin. Ootkos käynyt koskaan monotansseissa?
Minä: No 80- ja 90-luvulla kun asuttiin Laanihovin pihassa asuntovaunussa, niin silloin tuli Monotansseja nähdyksi …
Miehet: No sitten. Lähe mukkaan. Etkös ollut eilenkin?
Minä: Kiitos vaan, en mie eilen ollut, en oo ollut koskaan siellä tanssimassa. Enkä varsinkaan tässä uudessa paikassa – Monomestassa.
Miehet: No me ainakin käydään nyt sitten se Piispanojan pikku lenkki – ehdittään sitten Mestaan.

Jotain dopingia olivat tanssimiehet tainneet jo aamupäiväpuustiksi nauttia, … tiedä häntä, mutta hiihto- ja tanssi-intoa ainakin oli yllin kyllin.

Minulla jäi tälläkin kertaa sitten monotanssit kokematta.

Ollaanhaan me Pehtoorin kanssa monta kertaa aiottu mennä, edes joku valssi käydä keinahtelemassa, mutta aina on jäänyt. Ja nyt kun Monotanssit ovat siirtyneet legendaarisesta miljööstä, Laanihovin aulasta ja terassilta, Savottakahvilan takapihalle aika surkean näköiseen muoviteltta-parakkirakennukseen, ei enää ole edes aiottu mennä.

Paljon siellä nyt kuluneen viikonkin aikana on väkeä näkynyt; suksilla, kävellen ja taksilla sinne hiihto- ja lomakansa virtaa piipahtamaan tai viettämään iltapäivää. Jotain eksotiikkaa siinä taitaa olla, ja hyvä keinohan se on rentouttaa kehoa hiihdon välissä ja jälkeen. 🙂

(Ja minähän olen tälle vuodelle ottanut siitä Monomestasta, parakkiteltasta kuvia ihan varalle, postausta varten, ja yhtäkään ei nyt löydy. Huoh! Jos vielä loppuloman aikana ohi hiihtelen, otan uusia kuvia. Sisäkuvia en lupaa. 🙂 )

EDIT 9.4. iltasella. NYT tämän postauksen lopussa on kuvia.

Viskitie
Saariselän ja Laanilan välillä kulkee muutaman kilometrin mökki/yhdystie, jota on ymmärtääkseni ajeltu enemmän vähemmän viskeissä jo vuosikymmenien ajan.

Parfyymilatu (lainaus vanhasta postauksestani)

Nimensä Parfyymilatu on saanut siitä kun kevätsesongin aikana (varsinkin 10 – 20 vuotta sitten) sitä monet hiihtelivät Saariselältä kohti Laanihovin legendaarisia Monotansseja. Iltapäivätansseihin (klo 14 – 17) hiihdellään sopivasti turhia hikoilematta ja parfyymit tuoksuen. Laanihovin päivätanssien motoksi on mainittu myös ”Monona sisään, stereona ulos”. Joskus paluu Saariselän hotelleille sitten taittuu Skibussin kyydillä. Sitten saunaan ja päikkäreille ja illalla Tunturihotelliin tanssimaan tai Teerenpesään karaokeen.

Alla kuva Laanihovin edestä keväällä 2018.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Lisäkuvat. 9.4. Monomesta

Luettua Niitä näitä

Helmet lukuhaaste 2024 valmis!

Lukuhaaste valmistui jo maaliskuun puolella, mutta nyt vasta sain kootuksi listan. Vähän muuttelin aiemmin valitsemiani kohtia. Ja taisin nyt vähän muuttaa arvostelujakin. Joka tapauksessa tähdittelin vaikuttavimpia, – ja on todettava, että se, että olen kuunnellut/lukenut kirjan loppuun asti, on jo merkki siitä, että kirja on vähintään kolmen tähden väärti. Laitan tähän listaan muutamia kommentteja (tällä värillä) kirjoihin, joita en ole aiemmin suositellut, mutta jotka olisivat sen ansainneet tai muuten vaatineet selityksen.

Listassani on kymmenen kirjaa, joita EN olisi valinnut tai kuunnellut ilman haastetta. Tämä haaste ja vinkit ovat taas kerran tehneet lukuharrastukselle hyvää. Olen etsinyt uudenlaisia ja uusista aiheista kirjoja.

Kuten tavallista lukemistossani on paljon historiallisia romaaneja ja biografioita. Tällä kertaa poikkeuksellisen vähän tietokirjoja, ja poikkeuksellisen monta (yhteen kohtaan (17) jopa kuusi kirjaa Villa Venla -sarjasta) feelgood-genren kirjoja.

1 Kirjan niessä on erisnimi
Heini Junkkaala
Pirkko Saisio – Sopimaton

2 Kirjassa tehdään taikoja
Toshikazu Kawaguchi
Ennen kuin kahvi jäähtyy

3 Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja
Anthony Doerr
Kaikki se valo, jota emme näe

4 Kirjassa on presidentti
Karo Hämäläinen, Alexander Stubb
Alex

Jotenkin oli pakko tämä kuunnella. Nyt tiedän presidentistämme enemmän. En kommentoi enempää.

5 Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny nimessäsi
Benjamin Ferencz
Viimeiset sanat

6 Kirjan tapahtumat ovat 1920-luvulla
Eeva Joenpelto
Vetää kaikista ovista

7 Kirjassa rakastutaan
Santa Montefiore
Italialainen tyttö Brooklynissa

8 Kirjan nimessä on perheenjäsen
Jenni Kokander
Äidit palaavat aina

9 Kirjassa joku karkaa
Johanna Elomaa
Prinsessan pako

10 Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna
Serang Chung
Sisunin maailma

11 Kirja nimessä on joko ilma, vesi, maa tai tuli
Petri Tamminen
Piiloutujan maa

Tamminen ei petä. Hänen jokainen kirjoittamansa lause on mietitty. Ja tämä näkökulma! Piiloutujat! Minulle aika tuntematon maailma. Mutta siksikin kannatti.

12 Lasten runokirja
Laura Ruohonen
Allakka, pullakka

Riemullinen, rallattava, iloinen, älykäs lasten runokirja, johon todellakaan en olisi ilman haastetta tarttunut.

13 Tapahtumapaikka on suljettu
Mélissa Da Costa
Kaikki taivaan sini

14 Kirjassa harrastetaan
Tuija Kauppinen
Joutilaita kilometrejä

Yli vuoden kestänyt polkupyörämatka läpi Etelä-Amerikan. Erilainen matkakirja. Hyvä kirja.

15 Vähintään kolme tekijää
Enni Mustonen,
Anna-Liisa & Carl Mesterton, Jussi-Pekka Aukia
Ruotsin vallan iltarusko

16 Kirjassa on valokuvia
Sakari Siltala
Korkea peli – Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä

17 Kirjassa (kirjoissa) on ärsyttävä henkilöhahmo
Amanda Vaara,
Villa Venla -sarja (6 kirjaa)

18 Kannessa tai nimessä on koru
Philip Ellis
Rakkautta ja muita vedätyksiä

19 Suomi mainittu
Mikael Niemi
Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä

20 Pieni kustantaja (Icasos)
Tatu Kokko
Heinäkuun päivä

21 Kirjasta on tehty TV-sarja
Emily St. John Mandel
Asema 11

22 Kirjailijan suosittelema
Juha Hurme
Tiu tai tilhi
Tämä pitäisi oikeastaan lukea kirjana. Tässä on paljon mielenkiintoista Suomen kulttuuri- ja kirjallisuushistoriaa. Hurmeen itsensä lukemana tästä saa paljon irti, mutta toisaalta: välillä ärsyyntyy, välillä nauttii. Ajan kanssa kirja kirjana ehkä pitäisin tästä hyvinkin paljon.

23 Suomalainen dekkari
Matti Rönkä
Uskottu mies

24 Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin
Raila Kinnunen, Esko Salminen,
Elämä Eskona & Toinen näytös

25 Kirjassa vietetään juhlapyhää (Hanukkah, Bar mistva)
Katriina Järvinen
Ruben Stiller, Siltä väliltä

26 Kirjan nimessä on sana kirja
Pip Williams
Kadonneiden sanojen kirja

27 Kirja kertoo jälleenrakentamisesta
Tina Harnesk
Lumeenkylväjät

Ehdottomasti hyvä kirja kuunneltavaksi Lapin hangilla hiihdellessä. Ja muutenkin. Kannattaa kuunnella.

28 Kirjailija on Välimeren maasta
Orhan Pamuk
Punatukkainen nainen

29 Kirjassa valehdellaan
Timo T. Tuikka
Vitutuksen voima

30 Kirjassa ei ole nimettyjä lukuja
Katarina Widholm
Viaton sydän lyö

31 Kirjassa on vammainen henkilö
Gianna Solla
Ystävyyden oppimäärä

Tätä suosittelen. Ehkä jotain Ferrantea… Ja lukijana Antti Virmavirta!

32 Pienen kielen (tanska) kirja
Ane Riel
Tiima

”Lämmin ja sydäntä raastava tarina vanhenemisesta, yksinäisyydestä sekä kaiken kestävästä rakkaudesta.” TÄMÄ!!!

33 Kirjassa muutetaan maalle
Jenna Kostet
Punainen noita

34 Kirjan nimessä on käsky
Axel Schulman
Unohda minut

35 Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
Paula Havaste
Kymmenen onnen Anna

36 Kirjailija on maahanmuuttaja
Nura Farah
Lumimaa

37 Kirja herättää voimakkaita tunteita
Sirpa Kähkönen
Mustat morsiamet

38 Kirjan kannessa on kädet
Minna Canth
Kodista pois

39 Kirjassa on bi- tai panseksuaali
Erja Tulasalo
Oranssi puutarha

40 Kirjassa on todella kuuma tai kylmä
Sanmao
Tarinoita Saharasta

41 Kirjassa syntyy lapsi
Johanna Annola
Valkenee kaukainen ranta

42 Kirjan nimessä on alaotsikko
Kari Enqvist
Tulivuoren varjossa – Löytöretkellä identiteettiä etsimässä

43 Kirjalla ei ole päähenkilöä
Joonas Konstig
Hyvät naiset ja herrat

Tämän kirjan äitini olisi ostanut meille kaikille kolmelle lapselle joululahjaksi. Tämä on aika hauska ”käytöksen kultainen kirja”. Paljon hauskempi ja ajankohtaisempi kuin se kirja, joka me saatiin joululahjaksi. 😀

44 Naisen kirjoittama tietokirja
Varpu Tavi
Viisaus on vanhoissa naisissa

45 Kirjassa pelataan
Jaakko Suominen
Pajatsosta pöytätennikseen

46 Kirjan kannen pääväri on musta
Jake Nyman
Monen vuoden jälkeen, Radiomiehen muistelmat

47 Kaksi kirjaa, joilla on sama kääntäjä (Kristiina Riikala)
Elizabeth Strout
Nimeni on Lucy Burton

48 Kaksi kirjaa, joilla on sama kääntäjä (Kristiina Rikman)
Claire Keegan
Kasvatti

49 Julkaistu 2024
Joel Haahtela
Marijan rakkaus

50 Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Camilla Davidsson
Pikkuinen unelmien kaksio

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kirjaa kuunnellen tänäänkin hiihtämässä. Ei pelkkää latuilua tai retkihiihtoa, vaan oikeinkin sujuvaa ja luistavaa hiihtoa. Ehkä paras keli viikkoon ja pari tuntia tunturin ladulla puolipilveisessä säässä sujui ilolla.

Niitä näitä

Oululaisia ruokavieraita

Aamukuudelta herätessä oli ulkolämpömittarissa -27.8 C. Noh, ei ollut kiirettä ulos. Iltapäivällä ehdin hiihtämään – tavoitekilomertrimäärä jo lähellä… 🙂

Kun kerran olin saanut aikaiseksi ja purettua erakoitumistamme, olin kutsunut meille ruokavieraita. Tai ei vieraita, vaan tuttuja ystäviä. Oululaisia saariselkälaisiä. He kun asuvat kylillä aika ajoin. Satunnaisesti täällä ollessamme tapaamme. Nyt oli sen aika.

Siinä se ilta vierähti. Onneksi olin Oulusta roudannut mm. parsaa. Ja aika monia muitakin alkupaloja, alkupaloja alkupalojen perään. Ja sitten hillatiramisu. SE oli hyvää. Muukin kelvollista.

Saimme monta tuntia kulumaan ruoan ja viininkin (Engelit rulettaa) parissa. Jutellessa, hyvä on, juoruillessakin. Höpötellessä, muistellessa, yhteisiä muistellessa.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä

Mökkielon rauhassa

Pääsiäismaanantai, toinen pääsiäispäivä. Pyryä, paistetta, pikkupakkasta. Tuulta, tuiverrusta ja tyventä. On asetuttu kunnolla mökkieloon, lumityöt saunalle ja purollekin asti tehty. Otsikkokuvassa notskipaikka vielä keskipäivän auringossa. Nyt (alkuilta) pyryttää. Ihan täys talvi. Ei haittaa.

Viime vuosina, aika usein, juuri näinä mökkiviikkojen ensimmäisinä päivinä tuntuu, että ei oikeastaan olisi ollenkaan mahdotonta, että muuttaisin tänne pysyvästi. Tämä hiljaisuus. Ja mökin viihtyvyys, viehättävyys, sopiva koko, tai siis tämähän on aika pieni (toisen viikon lopulla se alkaa olla vähän niinkuin haittatekijä). Sitä paitsi täällä on hyvä hengittää. Hirsiseinät (oikeasti ne on hirsipaneelia, Tuulentuvassa on oikeaa hirttä)), joka tapauksessa puupinta. Ja sitten tietysti se kaikki, mitä on ulkona.

Täällä on myös (melkein aina) loma. Täällä on loma-olo, vaikka täällä tekisi töitä, on loma, vaikka on eläkkeellä. Onkohan se sitä, että on vähän kuin lomalla itsestään? – Ehkäpä.

Täällä on rauha, vaikka täällä olisi muitakin, ystäviä, perhettä, tuttuja.

Kaikki hyvin. Ainakin nyt. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä.

Jään tänne. Ainakin viikoksi. 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS 1.

Jo eilen piti tämä linkki laittaa jakoon: Oulun säätyläistön, erityisesti naisten, elämästä mielenkiintoinen podcast-jakso. Kuuntelimme automatkalla. Varsinkin oululaisia kiinnostanee se, millaista oli oululaisen kauppaporvarin rouvan elämä ja asema. Väitöskirjan aiheesta tehnyt R. (jonka väitöksestä ja karonkasta kerroinkin ennen joulua) osaa tässä Yle Areenan Elävä historia -podcastin jaksossa kertoa aiheestaan hyvin ja elävästi.

PS 2.

Toinenkin Ouluun liittyvä linkki jakoon: Oulun tuomiokirkon vesivahingon jälkimainingit (tämä vaatii kyllä Facebookin käyttöä) mutta kertoo sitten Oulun tuomiokirkkoseurakunnan jäsenten (ainakin joidenkin) historiatajusta, edistyksellisyydestä ja rohkeastakin esiintymisestä.

Mökkielämää Niitä näitä

Kesken pääsiäisen mökille

Onhan täällä hyvä. Mökille paluu aika lyhyenkin (kuukausi) poissaolon jälkeen tuntuu mieluisalta, levolliselta.

Liikennettä oli yllättävän paljon, samoin kuin loskaa. Auton kyljet saivat uuden koristepinnan, melkein stuccokoristelulta näyttää.

Aamupäivällä täällä oli vielä satanut puuterilumikerroksen, joten kaikki on kirjaimellisesti VITIvalkoista. Tosin vähän tuntuu, että siltikin vähemmän lunta kuin esim. viime vuonna näihin aikoihin. Mutta on sitä riittävästi. Ja täällä on valoisaa.

Hangasojalla näyttää lähes joka mökin pihalla olevan auto. Sesongilta vaikuttaa. Nyt ei haittaa.

Koska takana oli pari ulkoilematonta ja lähes liikkumatonta päivää ja kun kerran olimme aika ajoissa perillä, kävin pienen sprintin, + vähän päälle, hiihtämässäkin. Puuterilumi ei ladulla ollutkaan ehkä paras juttu, olisikin ehkä kannattanut sittenkin mennä mäkeen… No mutta, mukava oli.

Nyt takkatulen ääreen. Eilisten rääppiäisten oheen avasimme mökin kellarista pullollisen valkoviiniä, tykkäsimme todella paljon ”miten voi olla näin hyvää” ja kun sitten käväisimme Alkon sivuilla Oremus Mandolas Furmint 2019; hoksasimme, että olimme avanneet jonkun spessuviinin, ehkä vierasvaraksi aikomamme, korkasimme ohimennen.

Pääsiäisen paras viini. Sitä on nyt vielä lasillinen. Nautimme ilolla senkin. Ja jäihän kellariin vielä varalle muitakin…

Liikkuminen Niitä näitä Ruoka ja viini

Harrastusten parissa – hiihtoa ja kokkailua

Se oli sitten siinä! Hiihtäminen Oulussa tälle kaudelle riitti nyt. Ei ihan tuskaista, mutta tänään oli ladulla työlästä (<- liikaa vaatetta, ladut todella nihkeitä, melkein upottavia, ei aurinkoa, ). Kaikkea muuta kuin juhlaa. Mutta kuten ainakin kasikymppinen papparainen, jonka kanssa parkkiksella yhtä aikaa laiteltiin suksia autojemme peräkonttiin, totesi: ”Eipä tässä kiirettä, ja nostaa se kuntoa tämmönenkin keli.” Tämäpä!

Kaikista epäilyistäni huolimatta asettamani kilometritavoite tälle talvelle ei kuitenkaan ole enää kauhean kaukana. Koska Saariselän ladut – here I come again! Ehkä jo maanantaina kohti Ahopäätä tai Vellinsärpimää. Tavoite on vielä saavutettavissa!

Mutta sitä ennen on pari mummeilupäivää. Muksuthan ne ovat syy, ettei jo viikolla ajeltu pohjoiseen. Me kun voidaan valita.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Mummeiluun ja juhlaan kuuluu hyvä ruoka.

Lähdin ostamaan kaupasta fenkolia ja litran kermaa. Tulin kotiin kahden ison marikassillisen kanssa: eikä niissä ollut jauhoja ja maitoa, onneksi sentään kilo fenkolia ja litra kermaa. Mutta niin paljon kaikkea muutakin (toki myös mökille vietäväksi), että itseäkin hirvitti kuitin pituus ja lukemat. Sehän lähtee minulla lapasesta, kun on juhlan aika.

Ja olen ihan ekspertti perustelemaan itselleni ”turhia” ostoksia:

1) Minttua, timjamia ja rosmariinia ei KANNATA ostaa pieniä hipsuttelutaimia (alle 2 €/kpl) jos kerran voi ostaa ruukut (á 7 €/kpl), ihan vaan jo sen takia, että nehän ovat mökkikeittiössä mukavia viherkasvejakin. Näistä ruukuista huolimatta tuli silti ostettua myös keltaisia kallankukkia (ks. bannerikuva) ruukussa.

2) Onko mitään järkeä ostaa pientä ”lavallista” tuontimansikoita, tähän aikaan vuodesta, ja vielä hintaan 9.90 €? – Toki, kun ne sokeroi, niin jo huomenna ne ovat ihan hyviä jälkkäreiden koristeeksi ja salaattiin tuomaan väriä, ja lapset joka tapauksessa ihastuvat, kun niitä on tarjolla vaikka alkupaloina.

3) Erikoiskahvia mökille? – No kun siellä keitellään keittimellä, eikä pannukahvia, kuten kotona, niin täytyy saada jotain jänniä uusia makuja. (Totta puhuen mökillä vesi on niin hyvää, että kahvista ja kaurapuurosta tulee parempaa kuin missään, ihan ilman mitään hifistelyjä.)

4) Katkarapusulatejuustoa sekä paketissa että tuubissa? – Noku. Tuubilla on mukava koristella pieniä syötäviä, lapaksia, leipäsiä. Ja juhlaviikonloppuna ruokia koristellaan.

5) … Tätä voisin jatkaa pitkäääään.