On joulukalenterin aika. On adventin aika. Se tarkoittaa, että on aika ja lupa odottaa. Odottaa ainakin seuraavaa päivää, seuraavaa luukkua.

Odotin itseltäni, aikaansaanniltani paljon enemmän tälle päivälle, mutta aina ei voi voittaa. Mutta joulukalenterin aloitan. Tämän blogin neljäs joulukalenteri on edessä.

Tänä vuonna kalenterini on sininen, ja ajattelin tehdä joulusta muutoinkin sinisen. Ajatus voi vielä muuttua moneen kertaan, mutta haitanneeko tuo… Nyt ajattelen niin, että joulupöydän katan siniseksi, joulupaperit olkoot sinisiä, joulukortista tuli kyllä musta-valkoinen, tai ”musta-valoinen”, toivoisin, että olisi paljon sinisiä hetkiä joulukuussa, Liekö kalenterin kuvat sinisiä, ehkä pyrin siihen…?

Olisin suonut, että tänään sääkin olisi ollut sinisempi, olisi satanut kauniisti lunta, olisi ollut mukava lenkillä tepastella ja kuvailla, – mutta ei. Oli vihmova tuuli aamulla postilaatikolla, luihin ja ytimiin koskeva vinkka puhalsi asioilla ollessa, hautuumaalla oli kalsea, harmaa tunnelma, Caritaksen pihassa kylmyys sai kädet kohmeeseen ja aukoessani auton takakonttia ja yrittäessäni järjestellä tavaroita, iskin pääni kontin reunaan niin kipeästi, että olin pudota polvilleni. Nyt sinipunainen mustelma paistaa hiusrajassa ja lenkille lähtiessä tuntui, ettei pipoakaan voi päähän pistää, koskee!

Mutta tänään sentään ruoka oli hyvää. Oli sininen hetki kaksin syödessämme. Syystalven kuha on järjettömän hyvää ja helppoa. Minnalta hallista haettujen takuuvarmasti tuoreiden kuhafileiden leivitys jauhoissa, suolaa ja valkopippuria pintaan, nopeahko paisto oikeassa voissa ja pinnalle pirskotellen vähän sitruunamehua, oheen porkkanoita persiljan ja voisulan kera, voissa paistettuja sieniä (tigri vai mikä onkaan nimi), eilisen maa-artisokkapyreen paisto samalla pannulla ja siinä kaikki. Ei ole monimutkaista, mutta on gourmet-tason sapuskaa. Kuvakin olisi, mutten sittenkään laita tähän – ei sekään oikein simahtanut. 🙂

Niin ja iltapäivän lenkiltä palattuani pehtoori oli järjestänyt lämmikettä. Tämän vuoden glögikausi avattu; glögimaaottelu käyty. Kerron tulokset huomenissa tai lähipäivinä.

Ja nyt ja tämän jälkeen 23 joulukalenterikuvaa (klikkaa isommaksi ja käytä vaikka taustakuvaksi, ole hyvä) … Sinisiä hetkiä ja ihanaa odotusta toivottelen kaikille!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Minulla on ollut kauan aikaa tekeillä postaus niistä verkkokaupoista, joita käytän ja joita voin lämpimästi suositella. Aie julkaista melkein valmis postaus on venähtänyt tänne asti ja tästähän voinkin nyt soveltaa joululahjavinkkijutun.

Tertin kartanon verkkokauppa

http://www.tertinkartano.fi/verkkokauppa

Mikkelin lähellä olevassa Tertin kartanossa on käyty pari kertaa, ja molemmilla kerroilla ostettu kassillinen herkkuja. Ja kahdesti olen noiden reissujen jälkeen verkkokaupasta tilannutkin.

Mitäkö sieltä kannattaa ostaa? Iivarin savumuikkuja. Ihan ylivertaisen hyviä, ja meillä on kyllä vertailupohjaa ympäri Suomenniemeä. Ja sitten ratuleipää elikkäs näkkäriä. Ja kukkaissokeria olen myös kokeillut. Kaupan sivuilla lukee näin:  ”Yrttisokerista syntyy esimerkiksi Tertin herkullinen kukkais-sokerikakku, jonka ohjeen voi tulostaa reseptivinkeistä!” Se on hyvää ja erilaista kuivaa kakkua. Ja sitten omena-calvados-hyytelöä: sopii yhtä lailla riistalle kuin juustoillekin, maksapateelle ja kinkullekin arvelisin sen sopivan. Mutta ennen kaikkea Iivarin muikut ja näkkäri!

Sitten Viskaalin 

viskaalin.fi

Tätä olen jo monta kertaa mainostanut. Enkä syyttä. Käytän sitä jatkuvasti. Limousin-lihasta jauhettu paistijauhelihalasagne tai luomulantuista tehdyt lantturieskat ovat semmoisia herkkuja,  joita teen sen jälkeen kun Viskaalista tulee paketti. Kananmunia ei kannattaisi muualta ostaakaan, eikä muualta saa erinomaista kalamaustetta. Pateeseen tai uunikalan päälle, savukalatahnaan ja miksei keittoonkin. Suosittelen. Niin ja vuohenmaidosta tehtyä leipäjuustoa silloin kun sitä on saatavissa. Aina ei ole. Silloin kun on kannattaa tilata. Ja nyt kaupassa näyttää olevan valmiita lahjapakkauksiakin. (Juttuni tilalla vierailusta täällä).

Umbria-kauppa

Tätä nettikauppaa pitää suomalainen Umbriassa asuva pariskunta, joka hoitaa tilaukset tulleineen ja kaikkine papereineen nopeasti ja ilman mitään ongelmia.

Viinit kotiovelle! Samalla tilauksella oliiviöljyä ja tryffeleitä ihanaista pastakastiketta varten. (ks. ohje ja juttu täällä) Kastikkeeseen käytin näitä: Carpaccio di Tartufo Nero Pregiato, mustatryffelilastut.

Viineissä on monia erinomaisia erikoisuuksia, joita ei Suomesta saa. Meidän ehdoton lemppari on Antonellin Crechetto.

http://kauppa.umbria.fi/tuotteet.html?id=27/54

Ihanainen jälkiruokaviini joka sopisi joulun suklaakakulle  on Vero Amore Chiorri. Se on makea muttei hapoton, eikä imelä. On kauniissa pullossa ja paketissa, joten vallan oivallinen joululahjaksi.

Klikkaudu Umbria-kauppaan! http://kauppa.umbria.fi/

Jos haluat viinivinkkejä, niin voit kyllä posteilla ja kysellä minultakin, mutta ehdottomasti kannattaa käyttää umbrilaistuneiden P:n & S:n asiantuntemusta. Varmasti auttavat kun pistät sähköpostia.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

Sitten vielä yksi ihan joku muu verkkokauppa kuin ruokaan tai juomaan liittyvä.

Karttakauppa.fi

Siellä on kaikkea valmista mukavaa kartta-aineistoa, mutta sieltä voi tilata oman tarpeensa/lahjansaajan tarpeen mukaan jotain hieman erilaista. Me on tilattu sieltä muovitettu (kestää patikkareppuun ruttaamisenkin, eikä piittää vesisateesta)  maastokartta mökin lähitienoosta (ks. täältä). Meidän kartan keskipisteessä on mökin rantasauna! Voit tilata omasi vaikka ja millaisin merkinnöin ja mittakaavoin. Tauluksi tai julisteeksi? Tai käy itse kurkkaamassa mitä kaikkea siellä onkaan. (Sivun vasemmassa reunassa valikko karttatulostepalvelu; sieltä pääset räätäläimään omia karttojasi.)

Kaikki nuo kaupat ovat toimittaneet tavarat nopeasti ja perille. Hyvin pakattuina ovat tulleet ja ruoka/viinikaupoista on tullut ohjeita, kaupantekijäisiä, maistiaisia … Siis suosittelen: ruokalahjat ovat siitäkin ihania etteivät jää (yleensä ainakaan) käyttämättä.

Uudelle? yhteistyö/asiantuntijaverkosto SkillPage -sivustolle on tullut monilta kutsuja, mutta en ole katsonut tarpeelliseksi liittyä, kiitos vain viesteistä. Mutta kyllähän minä ihan hurjasti säikähdin kun sitten iltapäivällä saman sivuston kautta FB:ssä oli näin kamala uhkaus!

Hint: if you don’t connect with Facebook you will miss out on new job opportunities.

Että voisin missata uudet työmahdollisuudet!! Tässä kun on parhaillaan tavoitteena vältellä kaikki mahdolliset jobit, joita kohdalle sattuisi. Ihan on näissä nykyisissä riittämiin ja kyllä se nyt marraskuulla on siihen lipsahtanut, että niitä kotiinkin asti on tullut kanniskeltua. Ei, ei paljoa mutta kuitenkin. Ja taitaapa tässä tovi niiden parissa tänäänkin vielä vierähtää. Mutta eipäs tuo nukutakkaan: digikuvakurssilla tuli juotua oikein torttukahvit ja taivaalla möllöttää täysikuu, joten joutaapa tässä perjantain esitelmää vielä hiomaan ja kiteyttämään: unta tuskin on kuitenkaan toivottavissa.

Mutta enpä ole duunissa ainoa joka esitelmää on viime päivät kasannut. Meitä kun on liki koko henkilökunta osallistumassa kaksipäiväiseen symposioon, niin onkin pitkän käytävän varrella olleet ovet melkoisen napakasti kiinni: kaikki tekevät omia papereitaan.

Valokuvauskurssille vein sen siilo-kuvan – ihan kuten äänestystuloskin kannusti. 🙂 Kuvasta tykättiin, mutta taashan se minulla oli vähän aiheen vierestä – ihan kuten itsekin aattelin. Tänään – ihan liian myöhään – tuli mieleen, että olisi pitänyt ottaa kamera mukaan hammaslääkärireissuille, joita äidin kanssa tässä viime viikkoina olen tehnyt. Olisin voinut kuvailla kaikkia poria, ruuveja, leikkausvälineitä, pihtejä ja muita vempaimia. Minulle kun ne ovat viime vuosina merkinneet pelkoa ainakin jollei nyt ihan helvettiä sentään… Mutta enpä tietty hoksannut, ja olisinko sitten kuitenkaan kehdannut kysyäkään, saako niitä kuvata.

Vanhan kalenterin mukaan tänään on Klemetin päivä ja vanhan kansan säätietojen ja ennusmerkkien mukaan asia on niin, että ”Lementin ilmat vallitsevat matinpäivään (24.2.) saakka”.  Luoja meitä moiselta varjelkoot! (kuva aamusella Linnanmaan liikennevaloissa odotellessa…)

Sattuipa töissä semmoinen juttu että hain Googlen kuvahaulla karttaa esitelmääni varten. Pistin hakusanaksi Hermelinin kartasto, ja tuloksia oli yhteensä 566. Pikkukuvista koetin etsiä tarpeisiini passelia, ja mitä siellä kaikkien keskellä näenkään? Meidän mutikaiset! (klikkaa kuva suuremmaksi, niin näet heidät)

Julkaisin tuon kuvan toissakeväänä kun oltiin menossa tytärtä lentokentälle vastaan, silloin kun tämä palasi vaihtarijaksoltaan Strassbourgista, ja nyt hakurobotti näyttää sen Hermelinin karttojen keskellä?! Internet on ihmeellinen. Tyttären vaihtariudesta tulikin mieleen, että ostettiin sitten tänään lentolippu Oulu – Helsinki – Lontoo Heathrow – Dallas – Monterray. Vuorokauden saa tyär reissata, jotta harjoitteluun pääsee. ..

Ja hiljaa mielessäni tupisen, että olisihan tuota ollut harjoitttelupaikkoja lähempänäkin… Mutta jupinanihan on vain ikävöivän äidin turhanaikaista jurnutusta… Kahden kuukauden päästä esikoinen lähtee halusin tai en. Ja menköön, nauttikoon nuoruuden rohkeudesta, mahdollisuudesta.

Ja nyt kun näen tuon ketjutetun lentolipun, alan miettiä, voidaanko sittenkään mennä katsomaan tuonne maailman ääreen? Minun viikon lomastani kaksi vuorokautta menisi pelkästään matkan tekoon, lentämiseen, eikä viiden päivän (jetlagissa mennen tullen oleva) piipahdus perillä Monterrayssa ehkä olisi se Meksiko, mitä haluttaisiin nähdä (millä ihmeellä ehtisimme tutustua Inka-kulttuurin jäänteisiin, Jukatanin kaikkiin kohteisiin? Hyvä on, nähtäisiin lapsi, mutta kun hänkin haluaisi vähän reissata Meksikossa, onnistuisiko se edes, antaako työnantaja tyttärelle lomaa vain sen takia, että jostain Hyberborealiksesta ovat vanhemmat tulleet käymään?), ja aikas paljon tulisi tuommoinen piipahdus kyllä maksamaankin,…. mutta mehän suunnittelemme, mietimme.

Tämä ei ole ainoa kohta, jossa tänään, tällä viikolla, olen miettinyt, että ei sittenkään olisi hassumpaa olla vielä vuorotteluvapaalla.

Tänään iltapäivällä oli tämmöinen olo. Ihan noin viehättävästi en vaan hommaa hanskannut. 🙂

Eilen illalla Paistinkääntäjien voutineuvosto, tänään Slow Foodin ja Maatalousnaisten yhteinen ideapalaveri syksyn suurta ruokaseminaaria/-tapahtumaa varten [tulette vielä kuulemaan asiasta, ja paljon!] ja huomenna tutkijaseminaari. Kolmena iltana menoa. Ja perjantaina olisi vielä Tiiman [opiskelijoiden killan] pikkujoulu [ihmettelen suuresti jos jaksan lähteä]. Nyt menojen määrä tuntuu ihan paljolta. Varsinkin kun  kaikkina päivinä on erinäisistä syistä ollut oltava liikenteessä jo seitsemän jälkeen aamulla. Ja tänään ja huomenna on päivälläkin kaikenmoista häppeninkiä.

Äskeisessä palaverissa oli mielenkiintoinen makupari: Paulig Papua New Guinea -kahvia  ja sipulipiirasta. Eipä olisi tullut mieleenkään yhdistää, mutta voinpa suositella.

Töiden ja palaverin välissä ehdin pyörähtää kotosalla, jossa tuli käymään taulukauppias. Äitini oli sen ”lähettänyt” tänne, tai siis välittänyt meidän yhteystiedot. Kauppias tuli näyttämään meille yhtä hienoa taulua, sopisi kyllä mökille väreiltään ja aiheeltaan, mutta ehkä 20 000 euroa!!!! on mökkitauluksi hieman hintava. Eikä sitten kyllä tuntunut löytyvän kotoakaan seinää moiselle kalleudelle.

Mutta kun menin sanomaan että meiltä on makkarista puuttunut vuosikausia taulu, ja haluaisin sängyn päälle Olli Joen taulun – sellaisen kuin tuolla www-sivulla  http://www.ollijoki.com/finnoil.htm   sivun  puolivälissä ”Keskikesän juhla” tai ”Pablon talo” niin tuntui, että kauppias lähtee just ajelemaan Tampereelle ja hakemaan sellaisen. Mutta hänellä oli kyllä mukanaankin pari Joen taulua. Minä pidän niistä. Yksi Joen tauluhan meillä onkin.

Mutta sitten minun oli vain riennettävä kaupungille palaveriin ja jätettävä pehtoori juttelemaan taulukauppiaan kanssa — eikä mies sittenkään ymmärtänyt, että tein tilaa joululahjaostoksiensa suorittamista varten. Eivät olleet kauppoja tehneet 🙁