Reija

Home Reija (Page 53)
Showing: 521 - 530 of 6 405 RESULTS
Ruoka ja viini Viini

Kepeitä ja raikkaita kesäviinejä

Keskikesää ja lomakuukautta kohti mentäessä tässä pari viinivinkkiä. Eivät mitään ”suuria viinejä”, mutta ainakin mökkielossa, vaihtelevien kesäruokien parina sekä puronrannan iltapäivähetkinä  sekä kotipiazzalla perheen kesken juhannuksen vietossa ovat maistuneet raikkaille ja kaikin puolin kelvollisilta.

Vinho Verde Portugalista on yleensä hyvin kevyt, liiankin?, viini, mutta tämä (viraalihitti) maistui meillekin.

U/B Ponto de Partida Vinho Verde Loureiro 2023

Ja jo aiemmin mainitsemani kesärosee Asio Otus. Tämän talon viineistä ollaan tykätty ennenkin. Ja jo aiemminkin tätä suosittelin, mutta nyt vielä muistutan. Kyllä se hintansa väärti ehdottomasti on. Asio Otus Kesärosee. Kepeä, raikas, viinillinen, marjaisa.

Kesäistä, kepeää, minun makuuni jopa vähän kirpeää, mutta juuri sellaisena hyvää cavaa nautittiin mökkipuron rannassa afterhiking -hetkessä, saunan lämpiämistä odotellessa, puron pulputusta kuunnellessa. Etiketti on vähän ”kosiskeleva”, mutta ainakin kesäinen, eikä heikentänyt tämän skumpan makua yhtään. Skinny

Laadukas, yllättävänkin runsas ja täyteläinen olematta raskas tai tamminen, on sisilialainen chardonnay, jota saa (vain?) tömppöviininä. Kahden litran hanaviini maksaa 30 €, joten ei edullisimpia, mutta on todella hyvä esim. lohen tai vaikka grillatun possunlihan oheen: Passi Reali Prganic Chardonnay.

Jos kesäjuhliin on tulossa paljon vieraita ja alkuun on tarvetta hyvälle, laadukkaalle, juhlavalle kuohuvalle, niin magnumpullollinen viini on silloin aika hyvä ja näyttävä ratkaisu. Tämmöinen  (Giersberger Crémant d’Alsace Magnum Brut) meillä oli perheen kanssa juhannuspäivän päivällisellä. Ei kellään ollut mitään huomauttamista.

Ja sokerina pohjalla: Limoncello Spritz. Nythän minulla on täällä kotitekoista (ehkä vähän turhan makeaa) limoncello/limonchinoa, mutta mökillä haimme Alkosta yhden pullollisen Sorrenton Limoncelloa, ja tein meillä jälkkärijuhomat siitä.

Ei tullut niin hyvää kuin oli Gardajärven rannalla Limonessa, mutta kyllä mökkioloissa tämäkin maistui.

Limoncello Spritz di casa 
(Yhteen lasiin)

4 cl Limoncelloa
8 cl Proceccoa
1 – 2 rkl sitruunamehua
10 cl vichyä/sitruunanovellea
jäitä ja sitruunaviipale

Enemmän pidän Hugosta, jota ei kyllä pitkään aikaan ole tullut tehtyä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt (klo 22)  olemme juuri palanneet pyöräillen parinkymmenen kilometrin päästä, läpi helteisen, leppoisan keskustan. Illansuussa ajelimme Oulunsaloon, koska kutsu oli käynyt:

Hüvät üstävät,
Tulgua terveh Oulunsaloh tämän nedälin piätteniččän viijen aigah, viinuloi kiistahkizas oppimah! Kilbailendus on kolme valgiedu i kolme ruskiedu viinua. Kai ollah yhten rübälehen viinuloi.
Viinutervehyzin … 

Karjalankielinen kutsu viininmaisteluun, jokavuotiseen kilpailuun (19 th Challenge) oli käynyt ja mehän tietysti lähdimme. Poljimme vähän mutkan kautta, sää mitä mainioin ja vietimme illan ystävien kanssa kilpaillen.

Noin kerran kuussa heitä ruoan ja viinin ääressä heitä tapaamme, kerran vuodessa kilpailemme viinitietoudesta ja -tuntemuksesta. Pehtoori on muutaman kerran voittanut kilpailun, minä vain kerran ja tänään olin pronssilla. Australian shiraz oli sitä paitsi aika huikean hyvää. Ja kuinka  hyvin saimmekaan syödäksemme.  Oi että! Kesä on!!

 

Muistikuvia Ravintolat Ruoka ja viini

Ruokakuvia ja aikeita …

Ja niinhän siinä taas kävi, että tänäänkin olin ravintolassa. Tällä kertaa kylläkin kuvaamassa.

Kuten kuvasta näkyy De Gamlas Hem ”työllisti” minut hetkeksi. Heillä kun on ”oma” olutkin, joka ansaitsee tulla mainoksiin liitetyksi. Maistoinkin. Ei ollenkaan huonoa näin oluesta piittaamattoman makuaistillekaan.

Ja tulihan se sitten Punajuuri-fenkoli -risottoa, paahdettua porkkanaa ja vuohenjuustoa -annos syötyä. Se oli ihan tavattoman hyvää. Aika monta päivää peräjälkeen voisin sitä syödä pääruokana. Ehkä tänään oli viimeinen De Gamlas Hemin kuvauskeikkani, – jokohan se oli kymmenes?

Aurinkoisessa päivässä kuvien lisäksi pyöräilyä, kirjeenvaihtoa, nettiostoksia, La Promesaa, ja viinipostauksen aloitus – — ja nythän se on niin kesken, että luovutan homman ja julkaisen vasta huomenna.

Oulu Rotissöörit Ruoka ja viini

Paljon hyviä aistimuksia tänään

Puoleenpäivään mennessä sain päivän agendalla olleet jutut valmiiksi: kuvat asiakkaalle, pyykit silitettyä ja parit sähköpostit hoidettua.

Aika kesäiselle Oulu-kierrokselle: pari, kolme tuntia kiertelin ja kaartelin, pysähtelin ja nautin kauniista kotikaupungista, jossa tuntuu nyt olevan ennätysmäärä tietöitä, saksalaisia turistibusseja ja pyöräteillä hortoilevia koiria ja vanhuksia.

Tuiranpuiston rodot jo melkein kukintansa ohittaneet…

Tänään vain salaattilounas (illalla tiedossa ravintolaruokaa), joten oli hyvä syy pysähtyä Mon Choun (”monsuunin”) kohdalla ja käydä ostamassa pari croissantia. Sen edessä (kuten toisellakin puolella Pakkahuoneenkatua) on riemunkirjavat kukkalaatikot. Melkein kuin olisi ulkomailla. 🙂

Liekkö Monsuunissa käyttävät croissantien voiteluun paahdettua voita, – vai mikä on toffeisen maun salaisuus? Ja ilokseni hoksasin, että pasticceria oli saanut laajennuttua pikkuruista konditoriaa useilla pöydillä. Hyvä, hyvä.

Illalla olimme Rotissööri-illassa: Koivurannan kahvilan smokeryssä

MENU
Savustettua lohta wakame-pedillä ja savustettuja jättikatkarapuja
24 h savustettua briskettiä kauden lisukkeilla
Amerikkalainen juustokakku ja vadelmamelbaa

Vaikka en oikein pidäkään Koivurannan idyllisen kahvilan pihapiirin muuttumisesta parin ison teltan peittämäksi, oli ilta mukava, ruoka oikeinkin hyvää. Erityisesti nuo savustetut katkat olivat mieleeni, eivät olleet sitkeitä, sopivan chilisiä. Nam. Jälkkäri on ehkä heikoin lenkki. Mutta upposi toki sekin. 🙂

Ja niinhän se nyt on että minulla on taas kymmeniä kuvia huomenna editoitavaksi. Mutta ei haittaa. Aikaa on.

Niitä näitä

Rästihommien parissa

Paluu arkeen.

Rästissä, vuorossa, tekemättä, aiottuna on ollut kaikenlaista. Tänään sitten juhannuksen ja juhannusvieraiden jäljiltä siivoilua, kaiken asettelua paikalleen, pihakukat ja pyykit, kuvaussuunnitelman laatiminen, sähköposteja, tapaamisten sopimisia, kesäkuussa kovin vajaaksi jääneiden pyöräkilometrien kerryttäminen pitkällä lenkillä (melkein 50 km!), jääkaapin tyhjennysruokaa, kalenterointia. Ja puheluita. Ihan tavattoman vähän olen nykyisin puhelimessa; äidin mentyä ei ole juuri enää ollut mitään puheluja vaativia juttuja, ei hoidettavia asioita. Mutta tänään sitten Muistikuvia-juttuja.

Ja sitten vihdoin loputkin yo-kuvaukset editoinnin alle. Koskaan lyhyellä valokuvaajan ”urallani” en ole näin kauaa pantannut kuvien toimittamista. Mutta tämä oli tiedossa myös kuvat tilanneilla. Ja huomiseksi ei jäänyt enää juuri mitään.

Rästipostauksiin en vielä ole ehtinyt paneutua, mutta eiköhän tällä viikolla tule kesälomalle lukusuosituksia ja viinivinkkejäkin.

 

 

Isovanhemmuus

Kesälomatunnelmaa edelleen

Juhannusjuhlan ”jatkoaika” tänään.

Heräsin vauvan itkuun aamukuudelta. Ja tunnin päästä olimme kaikki jo hyvin hereillä. Aamubrunssilla parikin kattausta, sillä Emmiliini, Tyär ja Vävy lähtivät heti aamusella toiseen mummulaan pariksi päiväksi. En juuri ehtinyt kyynelehtiä, sillä Apsu ja Eepi tulivat samalla oven avauksella, kun toiset lähtivät. Miniä kun toi isommat lapset brunssille ja kesälomapäivää viettämään.

Tänään oltiin sitten papan kanssa sataprosenttisesti läsnä vain heidän kanssaan.

Eepin kanssa vähän aikaa vielä kaipailtiin Emmiliinä, mutta sitten ikävämme unohtui, kun lähdimme Liikennepuistoon (Eepi oli jo ihan mestari, eikä liikennöintiä seuranneella poliisillakaan (ks. otsikkokuva) ollut tytön ajotavoissa, ryhmittäytymisissä tai vauhdissa mitään huomauttamista. Melkein tunnin autoilun jälkeen siirryttiin viereiseen leikkipuistoon ja lopuksi vielä urheilupuistoonkin.

Eilinen nimpparisankari sai päättää, mihin mennään lounaalle, ja – ylläri pylläri – Mäkkärille. Käytiinpä heippaamassa lasten isää työpaikallaankin, ja sitten vielä pikaisesti muutama historiakohde ja lopuksi Linnakahvilaan jälkkärijätskeille. Kesälomapäivä perinteisin menoin, ja lapsethan ne tykkäs. Me tykättiin lapsista. 😀

Niitä näitä

Juhannusjuhlan aikaan

On ollut aurinkoa. On ollut leppeää tuulta, sopivasti lämpöä, eikä sääskiä pihassa. On ollut pitkä aamiainen, pyörälenkki, ja perhepäivällisen valmistelua. On ollut yhdessäoloa, Emmiliinin päivärytmissä elelyä, vieläkin totuttelua toisiimme. Ja minulla melkein kiireinenkin päivä. Nyt on pari päivää syöty hyvin, runsaasti.

Tätähän olen odottanut: molemmat lapset avec ja kolme lastenlasta. Melkein pakahduttavaa. Vuotuisjuhlat tuovat ja tekevät muistoja. Huomenna reissaamiset ja riemut tasaantuvat, touko-kesäkuu ovat olleet monenlaisen menon ja menemisten aikaa, nyt kai hiljalleen hiipuu.

 

 

Isovanhemmuus

Voi sanoa perinteiseksi

Kaupunkijuhannus – kuten niin monina edellisinäkin vuosina. Aurinkoinen, tuulinen, ei niin helteinen juhannusaatto. Ja jos joulu on minulle ruokajuhla ja perhejuhla niin on myös juhannus. Saan sydämeni kyllyydestä tehdä ruokaa, tarjota sitä rakkaille.

Näin tämä päivä on mennyt. Aamupäivällä kävin sentään parin tunnin pyörälenkillä – kuten jo perinteeksi on tullut ajelen Kellon Kiviniemen kalasatamaan meren äärelle toviksi. Matkakahvi mukanani, pieni hetki ihan yksikseni. Tällaiset ovat tärkeitä hetkiä. Vuodenkierrossa toistuvat juhlat tuovat muistoja edellisistä, ehkä on hyväkin tavallaan paaluttaa kuluneita vuosia ja panna niiden muistot kohdilleen. Ja niin kuin tänään: huomata, että asiat voivat muuttua myös paremmiksi.

Muutoin päivä ruoan ja perheen ympärillä ja ääressä. Osasinpas olla lunkisti, ei mitään kummoisia tänään.

Nämä me tehtiin Eepin kanssa, eivät ihan sitä mitä aiottiin, mutta hyvin upposivat…

Hyvää yhdessä oloa, yhdessä tekemistä, Eepistä on mukava kattaa pöytää, Apsusta ei. Välillä ehdimme pelata pihalla. Ja ”vaaaauuuuu”. Se on jäänyt parin viikon takaisen Kalajoen reissun jälkeen lähtemättömästi meidän keskinäisen kanssakäymisen perusilmaukseksi. 😀

Nyt oli ensimmäinen vuosi, jolloin Eepi sai papan kanssa nostaa lipun salkoon. Se on lapselle jännä juttu.

Tänään olimme kuudestaan (me + Juniori, Miniä ja muksut), huomenna saadaan tänne Emmiliini vanhempineen. 🧡Brunssipöytä on jo katettu.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini Viini

Mökin jälkeen, ennen juhannusta

Eilisen mökiltä paluun ja huomisen juhannusaaton välissä yksi päivä; paljon sitä ehtii, kun herää aamukuudelta. Ollaan edelleen aamutuurissa, ja minä edelleen myös iltatuurissa. Siis unta noin kuusi tuntia yössä. Kuulostaa ihan kiireisiltä työviikoilta – sikäli kuin muistan. 😀

Kahdeksalta istahdin kampaajalle hiusten leikkuuseen, sitä ennen ehdin pyöräillä (ihan liian vähällä vaatteella) reilun tunteroisen, käydä hautausmaallakin heippaamassa vanhemmille hyvät juhannukset ja Lapin terveiset, niitä äiti ainakin odotti. Tai minä ainakin muistin, että hän olisi ne halunnut kuulla.

Tästä kukkaistutuksestakin tuli äiti mieleen. Se on Oulussa ihan keskustassa kampaamon parkkipaikan ja viereisen Makia-kahvilan pation vieressä. Ukonlaukkaa ihasteltiin äidin kanssa kesällä 2021, jolloin olimme pyörätuolilenkillä ja nautimme lounaskahvit ulkona. Se oli viimeinen päivä kun äiti oli ulkona. Seuraavana päivänä alkoi pitkä sairaalajakso, ja sen jälkeen suoraan hoivakotiin.

Mökkijuttuja

 … piti täällä blogissakin vielä kertomani.

Kuten kerroin, tänä vuonna minulla oli tunturissa ahkerassa käytössä ”Suomen muuttolinnut” -äppi. Ja niinhän siinä kävi, että se linnun laulu, josta en erityisemmin pidä ja josta olen täällä höpissyt monta kertaa tyyliin ”taas-järripeipon-narinaa-metsässä”. Järripeippo on aiheetta saanut minulta nuivat kommentit vuosi toisensa jälkeen. Se on VIHERpeippo, joka narisee. Toki järripeippokin, mutta ei niin pahasti, sillä on paljon laulavampi ääni. En aio ryhtyä etsimään vanhoista postauksista järripeippoa loukkaavia lausahduksiani, korjaus näin riittäköön. Sori koko Saariselän järripeippo-yhteisö!

Blogiini mökkiviikoilla laittamiani kuvia selailin tänään täällä kotona isolla, kalibroidulaa näytöllä, ja hämmästelin. Ovat paikoin kovin hailakoita, vähäkontrastisia, utuisiakin. Editointi on paikoin hyvinkin pielessä: on koetettava ens reissulla mökkiläppärin näyttö kalibroida. Noh, muutoinkin kone alkaa kyllä olla jo tehtävänsä tehnyt, aika raihnaista on toiminta.  On mietittävä, mitä tehdä. Pahoittelen siis kuvien vajavaista laatua.

Ja sellainen juttu vielä kerrottava tässä ”etusivullakin”, jos kaikki eivät lukeneet kommenteista tietoa, joka liittyy Kaunispään päällä olevaan valkoiseen ”mysteeripalloon”.  Pallo on säätutka, kertoo Lapin Kansan uutinen. Samassa jutussa kerrotaan myös – taas – uudesta Kaunispään rinteille suunnitellusta isosta hotellista.

Juhannusta tehden

Keittiössä ja Festassa, järjestellessä, vähän siivoillessa, enemmän leipoessa ja kokatessa, on päivä paljolti kulunut. Saaristolaisleivät, Pinocchio- alias Brita-kakun pohjat mansikkakakkua varten sekä kirsikkaclafoutis uunissa vuorotellen.  Kirsikkapannaria ja jätskiä nautittiin jo tänään jälkkäriksi.

Ja sitten graavasin lohen. Kauppahallista haetaan huomenna perinteistä rasiallinen, mutta tein puolen kilon palasesta myös uuden – vähän uskaliaan? – kokeilun. Miniä kertoi viikolla, että Alkosta haetaan Aperolia todella paljon – nimenomaan juhannuslohen graavaamiseksi. Meillä on  usein kesäisin Aperol-pullollinen muutenkin kaapissa, joten olihan se kokeiltava. Löysin tik-tok-videon, ja sen mukaan tein tällaisilla mitoilla.

Aperol-graavattu lohi

500 g pala lohta
1 – 2 rkl karkeaa suolaa
4 cl Aperolia
tillinippu
yhden appelsiinin raastettu kuori

Kuivaa kalan pinta, painele siihen kevyesti suolarakeet.
Valele file Aperolilla.
Silppua tilli, raasta appelsiini ja sekoita niistä tahna,
ja levitä se kalan pinnalle.

Kääri lohi tiiviisti talouspaperiin, laita vielä kelmu tai folio päälle,
ja paketti jääkaappiin vuorokaudeksi (tai kahdeksi?) pienen painon alle .

Saapa nähdä kuinka maistuu.

Toivottelen jo nyt aurinkoa ja aurinkoista mieltä keskikesän juhlaan!

Oulu

Hopusti kotiin

Me lähdimme eiliseltä aurinkoiselta, helteiseltä, sääskettömältä Hangasojalta aamusella. Vielä aamukahvipöydästä katselimme, kun pupu mussutti juolukanlehtiä, – sillä on värinvaihtoviikot menossa. Talvista vaaleaa on vielä selkäpuolella.

Sodankylään asti satoi, välillä liki vaarallisesti, oli pakko pudottaa vauhtia… Rollon jälkeen sade taukosi, mutta paljon tietöitä, uutta höyryävää asfalttia kilometrikaupalla, ja lisäksi Koivun ja Louen välissä iso, jättipalkkia kuljettanut rekka poikittain tiellä. Hitaasti mutta varmasti kuitenkin kotiuduimme ja aurinkoisella kotipihalla avatessa auton ovet ensimmäinen reaktio molemmilla oli: täällä tuoksuu vihreä, täällä tuoksuu kesä!

Asettautuminen, pihan ja jääkaapin suurpiirteinen päivitys, kaupassa käynti, saapuneiden pakettien nouto postista, ja sushien haku. Noutosushista on tullut jo ”perinteinen” mökiltä paluupäivän ruoka. Sitä siis tänäänkin. Usein tämän kesäkuun alun mökkireissulta on palattu Kukkolaforssenin kalabuffetin ja Haaparannan kautta, mutta kun tänään oli vähän jo hoppukin kotiin ja kun kerran satoi, niin tultiin suoraan.

Olisin jopa ehtinyt mielenosoitukseen – vakavasti harkitsin lähtemistä. En ole koskaan ennen ollut, mutta tänään olisi kyllä voinut osallistua. Oulussa leimahtunut rasismi koskee, pelottaa, inhottaa ja huolettaa.

JOS ei olisi tulossa juhannus ja sen myötä iloksemme kaikki kolme lastenlasta ”porukoineen” tuskin olisimme vielä palanneet. Kieltämättä ennuste Saariselän juhannusviikon lopun säästä oli osaltaan työntävä tekijä: viileää ja sadetta lupaili. Ouluun vähän parempaa, vaikkei mitään helteitä ole tulossakaan.

Vaikka täällä näin kymmenen aikaan on ’paljon’ pimeämpään kuin pohjoisessa, niin silti hämmästyin äsken, että on jo näin myöhä. Käsitykseni ajasta ja sen kulumisesta, lomasta ja arjesta, juhlasta ja vastuista on parhaillaan isossa murrosvaiheessa – tämäkin päivä on siitä hyvä esimerkki. Kerron siitä tässä joku päivä lisää. Ja vielä mökkijuttujakin huomenna, ehkä. Nyt on vielä puuhailuja, ja aamukahdeksalta oltava jo kaupungissa, joten hyviä öitä, palaan huomenna paremmalla ajalla.

Huomenna on aika vaihtaa patikointi pyöräilyyn.

Tämä pyöräaita on Vuotsossa, Sompion Arjan matkamuistomyymälän pihassa.