Reija

Kolmas adventti

Aamu niin verkkainen, että olin ryhtyä keittelemään riisipuuroa. Ei tarvetta lähteä mihinkään, ei edes lenkille. Itselleni selittelin, että eilen ja toissa päivänä tuli käveltyä niiiin paljon, että voin tänään fuskata, jättää sunnuntailenkin tekemättä, kieltäytyä lähtemästä tuuliseen aamuun. Laiskasti millekään ryhdyin, kummasti vielä viipyilen eilisessä. Mietin menneitä, [enkö työksenikin?] ja pikkuhiljaa saan koneen käyntiin, pikku hiljaa jollekin ryhdyn.

Iltapäivällä jo innostuin.

Meillä oli sitten tänään tämän vuoden joulukinkku. Tein possurullan ajatuksella ”täytetään sillä mitä kaapista löytyy”. Ei ollenkaan huonosti mätsänneet sinihomejuusto, yrtit, aurinkokuivatut tomaatit, tuorejuuston jämät.

Kun kerran oli ”kinkkua” testautin pehtoorilla myös jouluoluen, maistoinpa itsekin, ja jo vain oli hyvää olutta. Makeaa, pehmeää, eikä runsaahkot prosentit maistuneet väkevänä… Belgialainen, liki hellyyttävään pulloon pistetty jouluolut oli kyllä tavattoman hyvää… http://www.alko.fi/tuotteet/787404/?fromsearch=true Ei ole meidän vahvuusaluetta nämä oluet, mutta äärimmäisen satunnaisille maistelijoille maistui.

Ja kaikki te, jotka ette ole Oulun alueella ja jotka haluatte joulupöytäänne jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa, te joilla on Alkossa tätä viiniä, käykää ihmeessä hakemassa pois. Me ostimme jo pari viikkoa sitten Oulun viimeisen, eikä sitä tänne saa lisää enää tilaamallakaan… joten Rovaniemi, Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Turku, nauttikaapa! Cabernet Franc Kanadasta, ja kylläpäs on hedelmäinen, hieno, tyylikäs viini. Juhlaviini. Jouluviini. Eikä hyljeksittävä seikka ole sekään, että etiketti on tavattoman tyylikäs.

No niin, ja tänään jälkkkäriksi pullaa, – pulla lohduttaa totesi esimies reilut yhdeksän vuotta sitten. Niin se tekee, ja pulla on hyvää. Nyt on pieniä puustisia jouluksi, uudeksi vuodeksikin mökille. Ei ole pikkupuustiset vain Pågensin yksinoikeus, – sitä paitsi näissä on paljon kardemummaa, kanelia, sokeria, voita… hyviä ovat.

Kohta soittaa lapsi Meksikosta! Kohta. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Niitä näitä

Palelee

Cabin crew, please, be seated for take-off. Johan tuota kuulutusta oli tullut odoteltua. Pitkä päivä takana. Nyt jo kuitenkin kotona.

~~~~~~~~~~~~~~~

Honkanummen isossa kappelissa kauniin – aurinkoisenkin – joulukuun aamupäivällä kummitädin siunaustilaisuus. Kyyneleitä. Muistoja. Itku. Ja pienimuotoinen muistotilaisuus. Serkkuja mukava nähdä, surussakin. Lapsuusmuistoja. Yllättävänkin paljon, – vaikka suku aina asunut kaukana. Muitakin sukulaisia … Sitten yksikseni kiertelin hautausmaalla, kävin mummun ja papan haudalla, – lauantaisin hautuumääpäivä. Ei siellä talvi näkynyt, – kuin lokakuu, siltä näytti. Marraskuulta tuntui. Kiertelin ja mietin. ~Kaikenmoista. Ja itkin taas, vähän. Kylmä oli, vaikkei tuullut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Keskustaan palasin alkuiltapäivästä. Ennen kuin oli aika lähteä kentälle, oli monta tuntia aikaa kulutettavana. Kävin hotellilla vaihtamassa vaatteet, luovutin huoneen, laukku matkatavarasäilytykseen ja sitten?? Todellakaan en enää mihinkään shoppaamaan halunnut. Vain Helsingin rannoilla kävelin, palelin (rovasti sanoikin, että hautajaispäivänä palelee aina), kävin tutustumassa Kaisa-taloon (yliopiston uusi kirjasto). Arkkitehtuuriltaan valoisa, vaikuttavakin. Ja siellä oli paljon opiskelijoita, lauantaista, joulun tulosta huolimatta. Mukava tiedekirjakauppakin oli siinä ohessa. Kaikkinensa käynnin arvoinen.

Kuvista puheenollen, kävin Rajala Shopin uudessa liikkeessä. Sekin minulle vähän kuin näyttely. Canon Mark III tai 6 D? Kunhan katselin. Valokuvaajan must-paikka Helsingissä? Tiedä häntä, mutta olisi ollut monenmoista ostettavaa. 🙂 En ostanut. Ja katselin Ateneumin shopissakin kaikkea. Jatkoin kauppatorin rantaan. Sitten …

Teatterimuseo oli tehnyt keskustaan pop-up -näyttelyn teemalla ”Saako sitä syödä?” Teatterinäytöksissä tarvitaan ruoka”lavasteita”; ilta illan jälkeen anjovisleipä on katettava näyttämölle. Mielenkiintoista.

Ruoasta puheenollen, oli nälkä. Sittenkin. Grotesk Erottajalla. Tapaksia ja viiniäkin lasillinen. Suomen sommelierien ykkönen paikassa ”tarjoilijana”? Tiedä häntä, mutta mukava oli. Juttelimme enemmän kuin hänen olisi tehtävänsä takia tarvinnut 😉 Ja monta pientä hyvää herkkua ehdin syödä ennen kuin lähdin Finnairin bussille. Ehdin bussille, ehdin koneeseen sitten kun se vihdoin lähti, ja auto lähti lentokentän parkista käyntiin, ajelin pakkasillassa kotiin. Nyt hyvä, mutta …

Palelee …

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Niitä näitä

Isolla kirkolla

Olipa aika hurja laskeutuminen. Aamulla Helsingin yllä vielä myrskytuulet; kummasti kieputti konetta, siipi viistäen laskeutuminen … Ei pelottanut, mutta paha olo siitä turbulenssista tuli.

Isolla kirkolla siis ollaan. Tai siis olen. Yksin olen. Olisi pehtoori lähtenyt kaveriksi, tueksi, mutta halusin lähteä yksin. Halusin, että saan olla yksin. Kuljeksia, kierrellä, istahtaa päivälliselle, olla hiljaa, kysymättä, mitäs sitten tehtäisiin. No, enhän vain yksinolemisen tarpeen vuoksi Helsinkiin lentänyt; huomenna on tädin, kummitädin hautajaiset, jotta siksi tänne tulin.

Ihan ensimmäiseksi keskustaan päästyäni vein laukun hotelliin (= Seurahuone. Holiday Inniin olisin halunnut, mutta siellä ei ollut tilaa, ja ehdoton Helsingin lempparihotellini Klaus K. on vähän sivussa, eikä edullisia huonetarjouksia ollut. Ja onhan Seurahuone tuttu, yhteensä varmaan kuukauden olen tässä hotellissa asunut. Tämä on ollut ”aina” yliopiston sopimushotelli, joten työ/arkistoreissuilla täällä on tullut yövyttyä eräänkin kerran. Tässä samassa huoneessakin ainakin keran. 😉 No nyt ei työmatkalla, mutta silti täällä.

Seuraavaksi kohti Kansallismuseota. Siellä Aho & Soldan veljesten (Juhani Ahon pojat) valokuvanäyttely. Sotien välisen autoistuvan Helsingin kuvia. Kiehtovia kuvia autoista, Helsingistä, – kiehtovia kuvinakin.
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/nayttelyt/vaihtuvat#aho-ja-soldan
http://www.ahosoldan.com/nationalmuseumfinland.html

Vuonna 1921 Suomessa oli 1131 autoa, ja juuri ennen viime sotia niitä oli edelleenkin vain 30 000 [nyt 2,5 miljoonaa], mutta näyttelyssä tuntuu, että Aho & Soldan ovat onnistuneet kuvissaaan kiteyttämään sen liki romanttisen viehätyksen, joka autojen tuloon liittyi, sen glamourin ja edistysajattelun, joka niihin sotien välisellä kaudella luotiin ja joka niihin liittyi. Hieno näyttely.

Sitten jouluostoksille. Kampin kompleksi, Forum, Stocka, Kämpin pasaasi, muutamia pikkuputiikkeja, pitkään viivyin Sinellissä [kattaustarvikkeita ja menukorttiaineksia!] ja kaikkinensa jotain löysinkin. Pehtoorille, pojalle, miniälle. Ja tulinpahan todenneeksi, että onhan täällä valinnan varaa ihan eri lailla kuin Oulussa.

Stockan Herkkuun en uskaltanut, … Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjakauppa oli vähän riskialtis piipahdus, mutta VAIN yksi kirja mukanani sieltä lähdin. Kaikkinensa kiertelin ja kaartelin pitkin keskustaa. Pidän Helsingistä. Ja iltapäivällä(kin) paistoi aurinko, varjot pitkiä, tuuli tyyntynyt, selkeästi plussan puolella, aika levollinen olo. Vähän huominen mietityttää..

Ja illansuussa jo nälkä. Olin viikolla yrittänyt tehdä varauksen Tomi Björkin ”Boulevard Social”- ravintolaan, joka on hänen kolmesta ravintolastaan se ainoa, jossa vielä en ollut käynyt. Ilmoittivat, että täyteen buukattu on, mutta ehkä loungeen mahtuisi. Minähän yritin. Ja pääsin kuin pääsinkin. Kiva että pääsin. Maistelumenu viineineen houkutti, mutta tyydyin pariin tapastyyppiseen alkupalaan (katkarapuja ja valkoista gaspazhoa ja sammakonreisiä persilja-valkosipulivoissa [kuin pikkuisia broilerinkoipia :)] ja pääruoaksi kampasimpukkaa, kukkakaali-tryffeli creme, kukkakaalisalaattia, parmesaani-ruskeavoikastiketta.

Jos pitää kampasimpukoista, kukkakaalista, parmesaanista kuten minä teen, niin eihän voi muuta kuin istua tyytyväisenä ja syödä (noita kippoja oli neljä!). Odotuksen mukaista, ja odotukset olivat korkealla. Korianterin reippautta hieman karsastin, semminkin kun oli kyse ”välimerellisestä” keittiöstä, ei aasialaisesta kuten Farangissa ja Gaijinissa. Mutta enpä valita. Ja olisi siellä ollut ”tavallisempaakin” einettä, mutta enhän minä sellaista tule Helsinkiin asti maistamaan.

Seitsemän jälkeen olin kylläinen, siispä kohti hotellia, ei enää jaksa shopata, ei enää jaksa mitään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~¨

JOULUKALENTERIKUVANA sama kuin edella.

Yliopistoelämää

Mieluusti sisäsiistissä työssä

Konferenssipäivä tänään. Oulussa koolla historiantutkijoita, antropologeja, arkeologeja, kirjallisuuden, kielen ja kulttuurin tutkijoita: ”Ylikulttuuriset kohtaamiset” – symposiumissa 43 esitelmöitsijää. Ainahan se on virkistävää kuulla muiden tekemisistä ja tutkimuksista, aina oppii. Erityisesti key note -esitelmöitsijä (Montgomery McFate (Naval War College, RI, USA): Transcultural War) antoi varmaan monelle pohtimisen aihetta omaan tutkimukseensa ja tapaan esittää siitä tietoa muille.

Tauoilla lueskelin vuoroin yhtä gradukässäriä ja yhtä väitöskässäriä. Ja toisen kohdalla huokailin ja riivin hiuksia päästäni hyvinkin paljon, toisen kohdalla vain hymyilin tyytyväisenä. No eipähän käy työ yksitoikkoiseksi.

Sää karmea, peilikirkkaat, jäiset tiet ja jalkakäytävät, yliopiston parkkipaikka hengenvaarallinen sekä kävelijöille että autoilijoille. Sataa silkkaa vettä, myrskyä odotellaan. Joulu on kahden viikon päästä? Oikeestiko?

Lapista eivät ole tontutkaan vielä lähteneet liikkeelle, visusti pysvät sisätiloissa nekin …Ei ainakaan tänne maalikyliin päin kannata vielä tulla.

Mieki taidan huomenissa suunnata vähän parempaan säähän…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Niitä näitä Ruoka ja viini

Pieniä hyviä joulupöytään

Eihän minun mitään erityistä jouluksi pitänyt tehdä, mutta ku…

Tulin ostaneeksi keittokirjan nimeltä Lakritsi ja sen sivuilla silmiin ja makuhermoon, ihan vain aavistuksena, sattui ohje ”Lakritsikorput”. Minähän olen pian parikymmentä vuotta ollut cantuccinien (= italialaisten mantelikorppujen) tykkääjä, leipoja ja ohjeen jakaja (ks. niistä), ja nämä lakritsikorput vaikuttivat vähän samaan genreen kuuluvilta, joten ei muuta kuin leipomaan. Semminkin kun ohjeen saatesanoissa lukee: ” – – sopivat hienosti kahvi- tai teekupillisen kaveriksi. Ne maistuvat kuitenkin hyviltä myös täyteläisen punaviinin, kuten Malbecin tai Amaronen kanssa.”

Tämän jälkeen ei ollut enää vaihtoehtoja.

Emme ole vielä testanneet punaviinin kanssa, mutta ihan kuvausrekvisiitan ja suositusten takia otimme äsken lasilliset portviiniä ja kyllä, – kyllä toimii. Ja ovat erinomaisia ihan sellaisenaan.

Alla tykötarpeet, joista tulee noin 50 korppua

LAKRITSIKORPUT

100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tkl lakritsirouhetta tai -jauhetta
125 g tummaa suklaata
4 Kick-patukkaa
2 dl manteleita
1 valkuainen voiteluun
3 rkl ruokosokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita keskenään voi, sokeri, munat, vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe, suola ja lakritsi. Pilko suklaa ja sekoita sekin taikinaan. Leikkaa lakritsi pikku kuutioiksi, rouhi mantelit aika karkeaksi. Lisää nämäkin taikinaan.

Jaa taikina kolmeen palaan ja pyörittele niitä kolme pellinlevyistä tankoa. Voitele valkuaisella, ripottele pinnalle ruokosokeri. Paista noin 20 – 25 minuuttia. Ota pelti uunista ja anna jäähtyä 10 minuuttia, laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Leikkaa tangot viipaleiksi ja nosta korput pellille leikkauspinta ylöspäin ja laita uudelleen uudelleen uuniin: kymmenen minuuntin jälkeen sammuta uuni, mutta jätä korput vielä jälkilämpöön vartiksi. Anna jäähtyä ja pakkaa ilmatiiviiseen rasiaan.

Sitten toinen hyvä. Sen varioin ihan itse. 😉 Aiemmin olen kertonut Domino-tryffelipalleroista, – nyt muutoin sama, mutta Domino-keksien tilalle uusia Marianne-täytekeksejä. Kun näitä eilen tein tuntui, että lihoo vaikkei söisikään. Mutta sitten lohduttauduin yhden ystäväni sanonnalla näissä tilanteissa: on niin paljon rasvaa ja sokeria, että kalorit tukehtuu niihin. Siihen minä luotan.

Domino-palleroiden alkuperäisohje menee näin: Murskaa paketillinen Domino-keksejä (175 g) pamixilla murusiksi ja lisää joukkoon 100g (”laitti”) Philadelphiaa tai muuta tuorejuustoa. Sekoita tahnaksi ja pistä jääkaappiin tunniksi. Pyörittele sitten massasta palloja ja pistä taas jääkaappiin jäähtymään. Sulata 100 g suklaata, kierittele dominopallerot suklaassa ja laita pintaan kuivattuja karpalopaloja, kookosta, strösseleitä… Laita taas jääkaappiin. Nauti pois.

Marianne-tryffelit muutoin samoin, mutta vaihda keksimerkki.

Kun tänään söimme kevyttä, hyvää keittoa, jonka nimi on Maailman paras bataattikeitto, sallin itseni tekaista meille pienet nopeat jälkkärit. Ainekset alla, ja lopputulos sen alla. Siis Sortolan jätskiä ja Annan piparkakkuja: piparnakkeli oli valmis. Eikä pehtoori valittanut. 😉

Näin pimeänä ja sateisena päivänä saa vähän herkutella. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Luettua Niitä näitä Yliopistoelämää

Muutakin tekemistä

Yhtenäkään päivänä ei ole ollut kurja tulla töihin. Yhtäkään en vaihtaisi pois. Työ ja työkaverit ovat olleet tärkeitä ja tänne on ollut aina mukava tulla…

Ja kaikkea tällaista pitkät pätkät. Meillä kun on yhdet sun toiset läksiäiset, eläköityimiset viimeisen parin vuoden aikana ollut. Minä en kyllä tuollaisia lähtiessäni voi – ainakaan rehellisesti – väittää. Niinkuin nyt tänäänkin. Olisin niin kovin mielelläni pitänyt vapaapäivän: aamulla oli ulkona niin kaunista. Olisin halunnut lähteä kävelemään. Ja kuvaamaan. Päivällä mennä jotain joulujuttuja ostamaan, mitään kun en ole vielä hankkinut… Iltapäivällä sytytellä leivinuuniin ja leipoa jotain… Ottaa ehkä pienet unoset.

Sitä paitsi töissä oli odottamassa heti aamusta oppiainekokous, jossa oli – vielä kerran, nyt lopullisesti 😉 – torpedoitava yksi ”hanke”. No lopultakin meni hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ja sitten kun ei ole niin työntäyteistä, ettei ehdi ajattelemaan mitään erityisiä, niin tulee ajateltua, mitä kaikkea voisikaan tehdä, jos olisi jossain muualla. Maisteriohjelman tutkintorankennekaavioiden rustaaminen ja www-sivupäivitykset, ”ahotoinnit” ja monta muuta jonnin joutavaa pakkopullaa olisin mielihyvin voinut vaihtaa kotoiluun.

No nyt iltasella olen sitten leiponut. Onhan nyt jotain niin järisyttävän pikkuhyviä tullut tehdyksi, että kertonen kuvien kera huomenna täällä asiasta enemmänkin. 🙂

Joulukalenterikuvaan enkeli: sain eilen luetuksi Pauliina Rauhalan paljon kehutun, puhutun ”Taivaslaulun”. Siitä on kirjoitettu niin paljon, etten osaa enää mitään uutta sanoa. Rauhala itse kertoi yhdessä haastattelussa, että sitä on sanottu ennen kaikkea kauniiksi, koskettavaksi ja kipeäksi. Sitä se on. Todellakin, mutta se on myös tavattoman hienosti, monikerroksisesti, viisaasti kirjoitettu. Kirjan teksti on runoa, asiaproosaa, kaunokirjallisuutta parhaimmillaan, siinä on monia kerroksia, ja silti se on hyvin ehyt. Näkökulmien runsaus ja niiden uskottava, koskettava aukaiseminen tekevät kirjasta sellaisen, että pidin siitä hyvin paljon, hyvin paljon. Lue ihmeessä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Madeira

Joulutähtiä

Eipä ole tämän päiväisessä tekemisessä paljon leuhkimista. Merkillisen vitkainen päivä, kovin niukasti tulosta, kovin ahkerasti kyllä istuin työhuoneessani ja kaavakkeita täyttelin, sähköposteihin vastailin, mutta eipä oikein ollut tekemisen meininkiä. Aina ei ole. Tänään ei ollut. Tarvinneeko sitä aina?

Joulukalenteriin valikoitui kuva, jonka otin syyslomalla Madeiralla, Jardim Botanicossa. Tämän vuotisen kalenterin joulutähtiotos on aiemmista poikkeava, mutta se oli tänä vuonna ensimmäinen, jota ottaessa ajattelin: ”Tästä tulee blogiin joulukalenteriin kuva!”

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Näitä joulutahtiä oli siellä vähän enemmänkin.

Ja olen aika satavarma, että ruotsalaiset näkisivät tuossa keskimmäisessä istutuksessa
Suomen ilmavoimien tunnuksen, tai joulutortun tai jotain muuta epäilyttävää …

Tuo allaoleva näytti minusta säteilyvaara-merkiltä. 🙂

Näkymä yli botanicon ja Funchalin oli huikea.

Joulutähdethän siellä kasvaa kuten meillä syreenit tai tuomet.
Kukkivat vaan paljon kauemmin.
Ja kasvavat myös villinä.

Botanicon kaktusosastokin oli valtaisa.

Ehkä nämä Madeiran kuvat sopivat tähän -19 C säähän.

Tuon päivän muista kohteista merkinnät täällä.

Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Lomasen lopulla

Nyt kuu pilviharson takana. Edelleen pakkasta. Talvi on. Pimeä. Olkoot!

Ja tämä aina parempi kuin sulat tiet, kiiltävät asfaltit, sateiset aamut… Tänään ajelin aika varhain Tuiranrantaan autolla, ja siitä sitten kävellen, kameran kanssa, pitkä lenkki. Ei niitä sinisiä hetkiä ole vain Lapissa, vain iltapäivisin. On niitä aamuisin Oulussakin. Tavattoman reipas olo oli. Ja joesta hienot heijastukset… (kuvat suurenevat klikkaamalla.., ks. tuo hieno sininen rantaviiva. Ihan vahingossa kuvattu, mutta hieno se on. ;))

Sunnuntaihan on yleensä sellainen ruokapostauksen paikka. Nyt kolmen vapaapäivän aikana on ehtinyt kokeilla ja maistella monenlaista hyvää, uuttakin. Ohjeita en nyt kehtaa kirjoitella, muutaman kuvan voin laittaa… Perjantaina ”normisiian” kanssa lohitartar, hmmm. Hyvää oli.

Tämmöiset välipalat meille joku päivä pipertelin … Ja taas kerran erinomaisen hyvä, helppo saaristolaisleipä teki tehtävänsä. Välipalaleivästä tuli gourmet-juttu.

Ruoanlaiton ohessa on siivottu viimeisetkin keittiön kaapit, jääkaappi kuurnattu ja pakastin sulatettu, mikä on väistämättä johtanut erinäisiin ”koostekeittelyihin”, joista ei sitten kuitenkaan ehkä enempää. 😉 Laatikot ja limput jouluksi tehty, paljon enempää en aio tehdäkään.

Äsken söimme nuorenparin kanssa alkupalaksi muutaman viikon takaisen Hesarin ruokatorstaissa olleen ohjeen mukaan tehtyjä paprika-vuohenjuustoleipiä salaattipedillä. Merkillisen monimutkaisen oloinen ohje, lopulta helppo ja kyllä, kyllä se oli hyvää. Nuortenkin mielestä. 😉

Jälkkäriksi suklaarahkaa, josssa niitä kaappien tyhjennyshyviä (vaahtokarkkeja, suklaakeksejä, goji-marjoja etc.) ja sitten uusi juttu: pakastettuja kirsikkahillokesydämiä (ehkä palaan asiaan).

Ja kun tässä about kuudennen kerran peräkkäin kuuntelen Anna Abreaun versiota Jukka Pojan biisistä Kylmästä lämpimään… mietin, että jos vielä voisi jonkun jouluvalon laitella, poikkeuksellisen paljon niitä tänä vuonna on laiteltukin. Pehtoori ulos, minä sisälle.

Paras valo tälle päivälle on ollut – paitsi pojan nauru ruokapöydässä – äskeinen skype tyttären kanssa. Sitäkin tuossa jutustellessamme mietin, että ei olisi minulla ollut rohkeutta 24-vuotiaana lähteä moisia duuneja ja kulttuurieroja kokemaan …

Valoa ja iloa kuitenkin siis tänä vapaana, pitkänä viikonloppuna ollut. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Niitä näitä

Että tämmöinen juttu

Aamulla kävellessäni hautuumaalta Caritakseen seisoin marketin kohdalla liikennevaloissa ja viereeni pysähtyi noin 35-vuotias mies, avopäin ja -käsin, vaikka oli pureva tuuli ja melkein kymmenen pakkasastetta, muutoin aika tavallisen duunarin (raksa tms.) näköinen mies.

Odotellessamme vihreän vaihtumista kysyi: ”Onko tuola päin linja-autoasema?”

M(inä): On se, melkein näkyykin tuolla.

H(än): Saanko kävellä sun kans sinne päin?

M: Joo, vaikka et sinä tässä eksyisi.

H: Mutta en tiiä, en oo täältä kotoisin, olin vaan käymässä. Linnasa. Olin viikon vankilasa.

M: Yhy. Aika lyhyen aikaa olit…

H: Kävin yhe sakon kuittaamassa istumalla. Oli kyllä hyvä ruoka. Tosi hyvvää oli.

M: No sehän mukava, miten muuten meni?

H: Hyvin, vartijat oli tosi reiluja ja mukavia, sanovat, ettei kyllä kannattais toista kertaa tulla vankilaan. Sain ihan oman sellin, ja telkkari toimi hyvin. Eilen kattoin linnan juhulat, tai eihän ne linnasa olleet. Mää olin. he- he…

M: No sullahan on ollut ihan lokoset oltavat.

H: Joo mutta aina aamulla ennen seittemää piti herätä ja lähtä pihalle kävelee ympyrää. Ihan niinku elokuvissaki tekevät. Vankilasa pittää sillai tehä. Se oli kyllä huono juttu.

M: Mutta sakko tuli hoidelluksi.

H: Joo, ja antovat kympin kyytirahaksi kotia.

M: Just nii. Tuossa se linja-autoasema onki jo.

H: Selevä. Saatan minä tulla toisteki Ouluun ….

Jotta sellainen kokemus aamulenkillä: miksi minulle jäi sellainen olo niin kuin joku olisi tullut joltain kylpylälomalta tai jotain …

Aamuisella reissullani kävin sitten Pohjankartanossakin, siellä oli ”itse tehty” -messut. Kävin sitten siellä kun kerran ei äiti lähtenyt taidemuseoon Säräistöniemen näyttelyyn, eikä miniä töiden takia päässyt verho-ostoksille.Menin sitten yksin messuille, jossa olin ehkä vartin. 😉 Messuilta ostin mökille uuden tilkkutekniiikalla tehdyn kaitaliinan ja ihailin, mitä kaikkia kätevät ihmiset osaavat tehdä.

Minä olen osannut tehdä kotihommia ja rotissöörien vuosi/toimintakertomusta. Ja kuvailla huurteita. Auton ikkunassa oli noin hieno ”käkkärämänty”.

Ruokaakaan ei ole tarvinnut tehdä. Kävimme eksnaapureilla syömässä, höpöttämässä. Jo vain oli mukava.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Historiaa Niitä näitä

Itsenäisyyden syvin olemus

Kotimaani ompi Suomi …

Juuri tänä itsenäisyyspäivänä, tosin usein ennenkin (kerran ääneenkin yhdessä pitämässäni itsenäisyyspäivän juhlapuheessa ks. täältä), olen miettinyt Suomen itsenäisyyspäivän luennetta. Olisiko Suomen itsenäisyysjuhla erilainen, jos eduskunta olisikin tehnyt julistuksensa huhtikuussa, eikä pimeimpänä aikana vuodesta? Aikalaisillekin itsenäisyysjulistus meni vähän ”ohi”. Esimerkiksi Kalevassa oli asiasta vain pikku-uutinen, Pohjolan Sanomissa asiasta mainittiin sisäsivuilla – ei mitään valtaisia riemuotsikoita, ei mitään revittelyjä.

Jos itsenäisyysjulistuksen antaminen olisi ollut jotenkin räväkämpi tapahtuma, olisiko 2000-luvun Suomessa itsenäisyyspäivän juhla iloisempi juhla? Jos itsenäisyys olisi saavutettu taistelujen jälkeen, olisiko juhla enemmän kiitoksen juhla? Vaikuttaako se, että sisällissota syttyi heti kohta itsenäistymisen jälkeen, edelleen niin, että itsenäisyydestä ei riemuita, vaan sitä juhlitaan hartaasti ja arvokkaasti, liki hautajaismaisesti, ja sotilasparaatein ja pönäköin puhein pönkitetään. Vai johtuuko tämä tummasävyisyys vain perisuomalaisesta jäyhyydestä tai talvi- ja jatkosodasta?

En tarkoita, että riekkumista ja riehaa kaduilla pitäisi olla, enkä että täytyisi ryhtyä karnevalistisiin kekkereihin, kuten – hyvänen aika – maailmalla usein valtiollista itsenäisyyttä juhlistetaan, saatikka, että pitäisi unohtaa viime sotien merkitys itsenäisyyden säilyttämisessä, mutta – miksei ilon kautta!

Demokratia, kansanvalta, itsemääräämisoikeus ovat ilon asioita. Isoja asioita. Iloittavia asioita.

Iloista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää, ihmiset!

Ehkä olen tullut pohtineeksi tätä itsenäisyyden iloisempaa sanomaa Mandelan poismenon vuoksikin…

R. I. P.

”Olen taistellut valkoisten ylivaltaa vastaan ja olen taistellut mustien ylivaltaa vastaan. Olen vaalinut ihannetta demokraattisesta ja vapaasta yhteiskunnasta, jossa kaikki voivat elää yhdessä yhtäläisin mahdollisuuksin. Toivon eläväni ja näkeväni sen ihanteen toteutuvan. Mutta tarvittaessa olen valmis kuolemaan sen ihanteen puolesta.”

Nelson Mandela
(Oikeudenkäyntinsä puolustuspuheessa 1964)

Mandelan kotikadulla kävimme: http://www.satokangas.fi/Matka/Afrikka/Soweto.htm

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI