Showing: 3391 - 3400 of 6 410 RESULTS
Niitä näitä Valokuvaus VAT

Lähiopetusviikonloppu Kukkolassa

On 13. lähiopetusviikonloppu Torniossa – ja Kukkolassa. Tämän jälkeen neljä varsinaista opetusviikonloppua, sitten on vähintään neljä näyttöviikonloppua eli tutkinnot. Minulla varmaan tuplasti; olen vakuuttunut, että kerralla ei mene yksikään läpi.

Tämä on ihan erilainen kouluviikonloppu kuin yksikään edellisistä, sillä tänä viikonloppuna olemme huomisen ja sunnuntain Kukkolassa, Pohjolan Pirtissä. Asumme, syömme ja pidämme workshoppeja tai paremminkin on kyse palautteen annosta, pari päivää eristyksissä ulkomaailmasta. Tai siis nyt jo olemme täällä. Päivä oltiin Torniossa Lappiassa kuten tavallista, mutta sieltä ajeltiin tänne Kukkolankoskelle.

Ensi yönä on ennätyksellinen perseidien meteoriparvi, ja meidän porukan yökuvaukseen erikoistuneet (nämä ammattilaiset TK, SS ja HA ja muutamia muita) lähtivät kuvausretkelle Aavasakselle. Tähdenlentojen yö menee minulta toivottavasti unten mailla, soisin saavani Nukku-Matin seurakseni, sillä univelkaa on viikolta turhan paljon.

Tyydyin käymään iltalenkillä kala-aittojen luona, olipa hienoa, eikä enää satanut (ks. oik. palkissa videoklippi).

Illansuussa satoi heti paljon, oli ihan syksy, + 11 C, mutta ei se estänyt, etteikö olisi toista tuntia kuvattu. Ja tehtävänanto meni näin:

Kuvaa intuitiivinen, juuri tämän hetken tunnelmakuva eurooppalaisesta rajakaupungista nimeltään Tornio-Haaparanta (5 kuvaa).

1-7

1-8

1-9

Päällekkäinkuvausharjoitukseni sai kiitosta, panoraama oli turha, tai ei ainakaan kuulunut sarjaan….

Ja huomenna suuri palautepäivä… ja paljon muuta.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Hajanaisia fiiliksiä

Oh-hoh! Meinasi unohtua koko blogi!

1-9

Tuonnepa kiiruhdimme illalla… Olihan taas BO:n meeting. Eikä harmittanut, että kiirehdimme. Oli mukava ilta. Ja se oli ”ansaittu”.  Semminkin kun oli Pehtoorin merkkipäivä tänään. Ensi vuonna pyöreitä vuosia, liekö juhlimme silloinkaan isommasti?

1-7

Illan paras viini.

Nyt kun kapitulin, 340 hengen suuren juhlan, järjestely on loppusuoralla, on ollut käsittämätöntä huomata, kuinka ihmiset voivat (sori vaan) a) olla p:ntärkeitä b) olla tietämättömiä, mitä kaikkea näin ison joukon ”liikuttaminen” ja ravitseminen niin ruoalla, viihtyvyydellä, letkeällä olemisella, leppoisalla yhdessäololla, viihteellä ja tiedolla, saatikka erinomaisella ruoalla ja sen tarjoilulla  voi merkitä ja c) ajatella vain omaa napaansa.

No, mutta. Tänäänkin on tehty paljon, että kaikkien kummallisetkin toiveet olisi otettu huomioon.

Tänään, jo tänään, minun valokuvauksen opintojeni meneillään oleva kriisi saavutti ehkä syvimmän pohjakosketuksen. On vaikea kuvitella, että tämän syvemmälle uppoan, mutta eihän sitä tiedä …

1-10

Neitoperho. Sellaisenkin näimme tänään.

1-6

Liikunta on jäänyt tänään tähän: valokuva taksin ikkunasta kohti kotia. Oulu-halli ilta-auringossa joskus yhdeksän jälkeen …

Luettua Niitä näitä Oulu

Kirjallisia juttuja ja kirja-asioita

Kukkia

[Kannattaa klikata isommaksi!]

Sade ei ole pieksänyt ihan kaikkia kukkia liiskoiksi. Ei vaikka tänään on välillä satanut jotakuinkin rutkasti, jos kohta välillä oli oikeinkin suvista.

Enin osa päivää sujui kirjallisissa hommissa ja iltapäivällä oli sitten testilounas ravintola Hellassa. Sen voin kertoa, että hyvää oli, muutamilta osin erinomaisen maistuvaa, ja vähintäänkin kylläinen olen vieläkin.

Kävin Valkeassa. Kun oli pakko. Kun ei Oulussa ei enää paljon muualla mitään erikoiskauppoja ole. Tai noh.

Etsin itselleni jotain mukavaa syyskesän neuletta (no hyvä on, ehkä tummansinistä villatakkia). Useimmat vaatteeni Oulussa olen ostanut Pukumiehestä, Stockalta ja Partioaitasta. Tänään en ostanut mitään. Minulle tuli ”markettiolo”. Lähdin pois Sokokselta.

Kävin kirjakaupassa, Suomalaisessa, sekin Valkeassa. Siellä oli enemmän värityskirjoja, lasten ja aikuisten, kuin historiakirjoja. Siellä oli enemmän laihdutus-, jumppa-, elämäntapa-, juttagustafbergetc., maaretkallioetc., -kirjoja kuin keittokirjoja. Siellä oli enemmän koriste-esineitä kuin äänikirjoja. Siellä ei ollut kuin muutama matkakirja, mutta siellä oli monta hyllyllistä skräppäystarvikkeita. Siellä oli paljon pokkareita, mikä on hyvä asia.

Naurettavaa valittaa moisesta? – Tiedän. Ja tiedän senkin, että kaupoissa myydään sitä, mitä ihmiset ostavat. Mutta minä olisin mieluusti ostanut matkakirjan, keittokirjan, ehkä jopa hurahtanut johonkin historiantutkimukseenkin tai ainakin popularisoituun historiaan. Mutta ei siellä ollut. Ostin pokkareita, monta.

Olisin mielelläni kävellyt kirjahyllyjen välissä ja miettinyt asioita, kirjoja, matkannut jo ajatuksissani uusiin maailmoihin pelkkiä kirjojen nimiä lukiessani. Ostin kortin, kaksikin. Ja muistelin aikaa, jolloin kirjakaupassa saattoi tutun myyjän kanssa vaihtaa mielipiteitä jostakin kirjasta, saada suosituksia uusista keittokirjoista ja käydä ostamassa Parkerin kynän ja kauniin ruutuvihon.

Minä kun edelleen tykkään tehdä muistiinpanoja, to-do-listoja, kirjoittaa paperille hetken mielijohteesta jotain. Tiedättekö miksi? Jotta muistaisin kirjoittaa illalla tänne blogiin. Sellainen vanhanaikainen olen. Pidän kirjoista ja muistiinpanoista.

Ja ruusuista tuossa työhuoneeni ikkunan edessä.

Kukkia-2

Niitä näitä

Niksinurkka vol. II

Tuulestatemmatun niksinurkka kakkosen aika. Huhtikuussa kirjoittelin kaikkia pikkuniksejä arkisiin askareihin, tuli hyvää palautetta, joten jatketaanpas.

1) Täytekakkuja teen harvoin, ja vielä harvemmin ne kuorrutan kermavaahdolla, mutta silloin kun niin teen, niin nämä kaksi juttua parantavat lopputulosta. Levitä kakun pinnalle ENNEN kermistä pari ruokalusikallista aprikoosimarmeladia tai Lemon Curdia. Levitä veitsellä tasaisesti koko pinnalle. Se estää kerman imeytymisen kakkuun ja kermakerroksesta tulee pysyvämpi ja siistimpi. Ja sitten vispatessa (käytän aina Vispikermaa kermavaahtoon, on vaan paremman makuista) lisää joukkoon 1 – 2 creme fraichea. Tekee kermavaahdosta tymäkämpää, eli pysyy kuosissa ja on napakkaa pursottaa.

2) Keittiöön liittyy toinenkin vinkki. Jos sattuu jäämään sitruunan (tai vaikka limen) puolikas käyttämättä tai jos esimerkiksi limoncellon valmistuksessa käyttämäsi sitruunat, joista olet tarvinnut vain kuoret, eivät päädy mehuksi tms., niin laita puolikas sitruuna tiskikoneen lusikkakoriin. Raikastaa koneen kummasti. Meillä riittää nyt seuraavaksi viikoksi näitä raikastajia, kun tein sunnuntaina uuden  limoncello-satsin tekeytymään; ei siksi, että vieraat olisivat juoneet kaiken pois, vaan koska päätin tehdä ”repparin” nimellä Limoncellon valmistus, siis kuvallinen ”resepti” siihen. Kirjallisena sen olenkin täällä julkaissut jo paljon aiemmin.

Niksinurkka

3) Kolmas vinkki on meillä joka päivä käytössä, ja aika uusi käytäntö. Meillä kun on (pahana?) tapana pestä rillit vähintään kerran päivässä, ja varsinkin minulla nykyisin useamminkin, sillä kuvatessa kameran etsimeen tuijottaminen sotkee lasit aika nopsasti. Aiemmin putsailtiin siten, että suihkutettiin suoraan linsseihin ikkunanpesuainetta ja sitten rievulla kiillotus. Aika monet sangat on tällä keinoin tullut hangattua sameiksi.

Nyt on uusi systeemi: suihkepulloon vettä, jossa on Fairya sopivasti (1 rkl?) ja se on keittiön tiskikaapissa ja vieressä on viinilasienkiillotusliina (Riedel tai joku vastaava). Ensin laseihin pari suihkausta pesuainetta, sitten hanan alle, pesu ja virutus ja sitten liinalla kuivaksi. Kiiltää, kiiltää.

Niksinurkka-2

4) Hammaskisko on nykyään aika monella. Minun tuttavapiirissäni ainakin puolella tusinalla. Täällä olen joskus avautunut sen käytöstä, ja sen käyttöön liittyvän vinkin olen tainnut antaa ennenkin, mutta tässäpä tämä vielä. Kiskohan pitää laittaa kosteaan kääreeseen ja sitten rasiaan päiväksi; vuosikausia käärin sen kostutettuun talouspaperin tai pahimmassa tapauksessa vessanpaperin palaan, ja sitten se oli illalla ihan nöyhtässä koko kapistus. Mutta! tähän on parempi keino: kahvinsuodattimet. Eivät nuhjaannu, ja voi käyttää pari, kolme kertaa samaa. Ja nyt olen vielä löytänyt sellaisia pieniä, aivan kuin tehty kiskon jemmaksi. Pieni ilo, jokapäiväinen ilo.

Niksinurkka-7

5) Lopuksi vielä tietotekniikka- tai paremminkin tekstin- ja kuvankäsittelyyn liittyvä aika yleisesti tiedossa oleva juttu, mutta jos joku ei tiedä niin tässä: ihan sama, mikä toiminto on tullut koneen ääressä tehdyksi ja se pitäisi perua. Klikkaa yhtä aikaa ctrl ja Z. Jos vaikka olet onnistunut deletoimaa kokonaisen sivullisen tekstiä, ctrl ja Z palauttaa sen. Ja kuvankäsittelyssä esim. Lightroomilla toimii samoin. Ja klikkaamaalla viisi kertaa peräkkäin ctrl ja Z, poistuu viisi viimeistä toimintoa.

Niksinurkka-3

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus VAT

Sisähommissa

Avaan työhuoneen ulko-oven, annan elokuun aamun vielä hieman viileän ilman tulvia huoneeseen, haen vielä villasukat jalkaan ja villatakin ylle. Istahdan koneelle, ja tuntuu oikein hyvälle kirjoittaa. Parin tunnin jälkeen käyn keittämässä Cupsolo-cappucinon, haen salmiakki-suffeleita ja vaihdan kuvankäsittelyyn.

Sekin sujuu niin kauan kunnes ryhdyn tarkistamaan gamut-varoituksia!! Miksi minä olen valinnut aiheekseni sitruunat ja kirkkaansinisiin (hoksasin kyllä sanoa että ei keltasia, eikä limeä Apsulle ylle, mutta enpäs tiennyt että sähkönsininenkin on herkkä) vaatteisiin pukeutuneen pojanpojan, joka vielä touhuaa lehtivihreän ympäröimässä puistossa. Gamut-varoitin kirkuu!  Kirjaimellisesti menee hillittömäksi säätämiseksi.

Puolelta päivin olkapää on täysin lukossa ja kipeä. On aika lähteä sauvakävelemään. On jo hyvinkin lämmin. Tuntuu, että voisin kävellä vaikka kuinka kauan.

Iltapäivällä hommat jatkui, välillä vain syötiin, liekö viimeinen kerta pihalla tälle kesälle?

Henkilö miljöössä (Aapeli leikkipuistossa) -sarja ehdolle näyttöön lähti arvioitavaksi. Olipa taas vaikea päättää, tehdä valintaa. Olisiko kommentteja?

Viimeinen sarja jäänee viimeiseen tappiin, ja olen jotansakin satavarma, että teen syyskuussa vielä uuden repparin. Ei oikein tämä nyt simahda.

Olen tässä tänään vasemmalla kädellä kerännyt myös Tuulestatemmatun niksinurkka kakkoseen aineksia, mutta jätänpä senkin huomiseksi tai ylihuomiseksi.

Tähän kuitenkin lupaamani karibialaisen

Katkarapu-hedelmäsalaatin ohje

Yritän mitoittaa neljälle…

Pussillinen  (200 g?) hyviä, isoja pakastekatkarapuja

kypsä mango
kypsä avokavo
½ cantaloupe-meloni
pieni palanen vesimelonia
pätkä purjo tai ruohosipulia
1 punainen chili
1 valkosipulin kynsi
2 rkl öljyä
1 limen mehu
1-2 tl (chili)hunajaa
(pari teelusikallista Tailor Jerry -rommia) 
suolaa, mustapippuria
silputtua korianteria

Sulata ja valuta katkaravut.
Tee marinointiliemi: puhdista chili kalvoista ja siemenistä ja murskaa valkosipuli sekä purista limen mehu. Sekoita ne ja öljy sekä pippuri ja suola keskenään. Laita katkaravut liemeen ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Pilko avokado ja pirskottele sen pinnalle limemehua (puristettujen kuorista lähtee vielä sen verran kuin tarvitaan). Pilko mango ja melonit, sekä purjo. Sekoita ne keskenään ja laita jääkaappiin.

Ennen tarjolle tuomista, sekoita hedelmätsalsa, katkat ja myös marinadiliemi keskenään. Lisää tässä vaiheessa myös silputtua korianteria, mutta varo, ettei se peitä kaikkea muuta maullaan. Jätä muutama rapu pinnalle koristeeksi. Jos mahdollista tarjoa vesimelonin koverretusta kuoresta (ks. yllä ja täältä). Sopii alkuruoaksi tai lisäkkeeksi.

 

 

Isovanhemmuus Kalaasit Ruoka ja viini Valokuvaus VAT

Kalaasien jälkeen kuvauspäivä

Ystävät sanoivat, että oli kesän kohokohta, tai ainakin yksi tärkeimmistä. Siis Kalaasit meillä. Onhan ne meillekin yksi kesän kohokohta. Ollut jo kauan.

Eilen ne taas oli. Ja kyllä me jo puolen päivän jälkeen Pehtoorin kanssa olimme vähän huolissamme, että mitä olemme unohtaneet, onko joku asia jäänyt tekemättä, ruoka valmistamatta, piha tai Festa jotenkin järjestämättä? Sellaisia pohdimme, kun kaikki alkoi olla valmiina jo monta tuntia etuajassa… Sellainen huolettaa.

Mutta ilmeisesti ei, koskapa ilta pitkälle yli puolenyön sujui mallikkaasti, ruokaa oli riittävästi, pääosin ihan hyvää, kurkkukeitto tosin hieman liian valkosipulista [ainakin minun mielestäni], pinacolada-kakussa liian vähän rommia ja kookosta [minun mielestäni], jokirapukastike kuhan kera oli oivallista [useimpien mielestä], samppanja ja Kyrö Distelleryn lonkero ja Haaparannan Amarone erinomaista [kaikkien mielestä].

Kalaasit-10

Jutuista ei ollut puutetta, eikä aputyövoimasta [käytäntö toimii aina vaan paremmin, aina vaan tyytyväisempiä me kaikki olemme siihen]. Jokainen pariskunta vuorollaan, – sopivasti kuuden ruokalajin menu, kuusi pariskuntaa, – ovat apuna yhden ruokalajin esillepanossa, viimeistelyssä, tarjoilussa ja sen jälkeen astioiden bloggaamisessa (ks. eilisestä postauksesta menu. Siellä suluissa nimikirjaimet esim. M &  I tarkoittaa kenen huki on olla serviisissä). Toimii. Edelleenkin meille jää Pehtoorin kanssa puuhaa tiskikoneiden täytössä/tyhjentämisessä, juomien kaatamisessa etc. mutta menee siinä ohessa. Muutkin tekevät. Siinä se sujuu. Mekin ehdimme seurustella, emmekä vain serveerata. Suosittelen soveltamista omiin juhliinne.

Kalaasit-11

Eilen oli huippu kelikin. Alkuillasta pikkuperhekin piipahti; Aapeli reppana oli vähän ihmeissään mummilaan tulleesta hälystä ja väenpaljoudesta, mutta minusta oli mukava kun kävivät. Juniorin lisäksi toinenkin toisen polven grupposanlorenzolainen ilahdutti käymällä kalaaseissa, edes kakulla ja hakemassa vanhempansa kotiin.

Viimeisenkin taksin takavalojen käännyttyä kujan päästä kohti kaupunkia (noin yhdeltä), ajattelimme tovin, että jätämme silleen: ”siivotaan aamulla”, mutta sen verran ylikierroksia oli, että katsoimme parhaaksi hoidella hommat loppuun. Hyvä niin.

Aamukahdeksalta loppui uni, jätin lenkin väliin, ja eikun näyttökuvien pariin. Monta tuntia kuvailin, reportaasi (8 kuvaa) nimellä ”Limoncellon valmistus” oli aiheena.

Saapa nähdä, tuleeko siitä palautuskelpoista, mutta sitten iltapäivällä toisen tehtävän kimppuun: Miniän kanssa oli sovittu, että kuvailen Aapelia ”Henkilö miljöössä” -sarjaan. Aie oli mennä huomenna puistoon, mutta varhaistimmekin sitä. Juniorin tarhan (Taskilan päiväkoti) vieressä on meille kovin tuttu leikkipuisto, ja sinne teimme treffit. Olipas hyvä valo kuvata, ja Aapelihan on paras. Ihana, aurinkoinen, ja  suhtautuu kovin luontevasti siihen, että mummi häärää kameran kanssa … Reilu tunti puistossa ja yli 200 kuvaa. Kyllä niistä viiden kuvan sarja vielä tänä iltana valmistuu. 🙂

Aapeli puistossa-4

Aapeli puistossa-7

Aapeli puistossa-2

Aapeli puistossa-10

Aapeli puistossa-11

Kuvaussession jälkeen nuoret olivat sitten rääppiäisissä … Ei paljon ollut jäänyt, mutta jotain kuitenkin, vähän jatketta tein.

Nyt on elokuun jutuista 1/3 ”suoritettu”. Eilisen jälkeen tulevia odotelessa hyvä mieli.

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus VAT

Kalaasien edellä

Lasit on putsattu, liinat silitetty, servietit taiteltu…

Tämä kaikki on niin paljon mukavampaa ja sujuvampaa, kun ei ole duunia hidastamassa juhlien järjestämistä. … Tosin edelleen ensi viikon dead-linet kapitulin ja koulun osalta nakuttavat takaraivossa, mutta tänään sain jo kaksi kuvasarjaa lähtemäänkin (varakuvineenkin, ei saisi olla kuin viis/sarja… käyhän katsomassa jos kiinnostaa,… ). Enää kaksi sarjaa puuttuu.

Isoin osa päivästä kuitenkin puuhattu huomisten juhlien parissa. Piti olla juhlissa  karibialainen teema. Ei ole. On teema Kokkola – Karibia ja kaikkea siltä väliltä. Ei edes crosskitcheniä vaan kaikkea sieltä täältä. Ja aika vähänkin ruokalajeja? – Vrt. esim näihin kalaaseihin niin, kyllä.

Kalaasit-3

Ja taas hoksasin, että ruoan laittaminen neljälle tai vaikka kahdeksalle on ihan eri asia kuin neljälletoista. Joudut tekemään saman safkan kaksi tai kolme kertaa, koska kotikeittiössä uunin kapasiteetti ei vedä kerralla kovin paljoa. Ja ennenkin olen huomannut, että maku muuttuu, kun tekee pienen tai ison annoksen jotain; vaikkei nyt vielä mistään laitoskeittiökokkaamisesta olekaan puhe.

Kalaasit

Kattaussessakaan ei mitään karibialaista, tuli ihan turhan tyylikäs… mutta ehkä se korvaa ruoan ronskiuden. Ei ole mitään pipertelyhommia tällä kertaa.

Joka tapauksessa nämä ovat yhdeksännettoista (talvikalaasitkin oli kerran) kalaasit. Kuudesta avioparista kaikki eivät ole olleet alusta asti mukana, mutta suurin osa on. On tavattoman mukavaa, että ystävämme ovat ystävystyneet myös keskenään, siis että tapaavat kalaasien välissä toisisaan, reissaavatkin. Me ei Pehtoorin kanssa olla enää ainoa side heidän välillään.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Sensorina ja suhaamassa

Oulun yliopiston kirjasto - Pegasus

[Klikkaa isommaksi.]

Sillä aikaa kun minä olen päivän kierreillyt turuilla ja toreilla, kameran kanssa ja ilman, on Pehtoori hoidellut hommia pihapiirissä. Minunkin osuuteni pesuhommista.

Kaiken – ei niin mukavien  hommien – ohessa tänään yksi palkitseva tuokiokin. Olin testaamassa ensimmäistä lounasta, sen menua Kapitulia varten. Lounaspaikkoja on kuusi (Puistola, Hella, Hugo, Teatteriravintola Vänmanni, Lasaretin Virta ja Istanbul). Voutineuvoston kanssa käymme testaamassa pareina kaikki; minun osalleni tulivat Puistola ja Hella. Tänään Puistola ja ensi viikolla Hella. Ja Grand Diner ~suuri illallinen me on koko porukalla testattukin viineineen jo kerran. Enhän minä vielä saa kertoa, mitä on tarjolla ja miltä ennakkomaistelun perusteella vaikutti, mutta ei tämä testaajan rooli kuitenkaan mikään kurja jobi ole.

Toinen oli kun Apsu oli mummin ja papan hoidossa ja ilona illansuussa. Eihän nekään tuokiot mitään tekemätttömyyshetkiä ole. 😉

Nyt on vuoro paneutua kalaasipöydän kattamiseen!

3

 

Hautausmailla Niitä näitä Ruoka ja viini VAT Vuorotteluvapaa Yliopistoelämää

Herkkukauppa-ajatuksen nousu ja lasku

Herkkukauppa?

Siitähän minä olen puhunut vuosikausia. Täällä blogissakin sitä olen sivunnut, jotain satunnaisia mainintoja on ollut, ja usein olen luvannut siitä aikeesta, sen noususta ja tuhosta kertoa. Olkoon sen aika nyt.

Ensimmäisen kerran herkkukaupan pitäjäksi ryhtyminen oli vakavassa harkinnassa 1990-luvun lopulla, jolloin olin saanut Keminmaan ja Iin seurakunnan historiat vihdoin valmiiksi, lapset olivat vielä ala-asteiässä, minulla kylläkin virka, mutta siinä ei oikein mahdollisuutta väitöskirjaa tehdä, vaikka sellaiseen oli kovasti jo painetta.

Oulussa ei ollut vielä Stockan herkkua, ainoa italialaisia ja muita speliaaliherkkuja (tuolloin mm. aurinkokuivatut tomaatit ja prosciutto) myyvä liike oli Franzenin talossa pieni herkkukauppa nimeltä Konsulinna. Sinnehän minä pari kertaa kuukaudessa ylimääräiset roponi kannoin: ostin viikonlopuksi juustoja ja erikoispastoja ja ties mitä. Kauppias (herkkukauppiaaksi turhankin hoikka, nuori nainen) tuli tutuksi. Pari vuotta kauppaa pidettyään hän joutui siitä luopumaan, koskapa edessä oli muutto Ranskan Biarritziin, josta miehensä sai hyvän työpaikan.

1-3

Ja kauppias tarjosi kauppaansa minulle: ”Ala sinä tähän kauppiaaksi.” Ja minähän otin tarjouksen vakavasti: mietin jo, mitä tuotevalikoimaan kuuluisi, mitä itse aina tekisin tiskiin, miten kehittelisin tuotteille reseptejä, joita sitten asiakkaille jakaisin. Miten oheen voisi laajentaa pitopalvelun ja hiljaisina hetkinä voisin sitten vielä vääntää sitä väitöskirjaa (voi hyvä tavaton, että ihminen voi olla tyhmä!). Isäni innostui myös ajatuksesta, lupasi takaajaksi ja tukijaksi, ja olisi varmasti omilla ostoillaan pitänytkin putiikin taseen positiivisena. Viikon asiaa pohdin, yhdessä Pehtoorin kanssa pohdimme, mutta sitten, semminkin kun oli jo tiedossa, että Oulussa avattaisiin pian Stockan herkku, luopua koko hommasta.

1-2

Toisen kerran herkkuputiikki-haave nosti päätään 2010-luvun alussa. Oltiin käyty ostoksilla ja ihastelemassa sekä Tampereen Culinaria Keittiöelämää– että Kokkolan Olivette-putiikeissa, ja kun Oulussa ei mitään vastaavaa ollut, ja kun se Stocka ei sitten kuitenkaan ole putiikki, niin ajattelin, että josko Ouluunkin tuollainen kauppa. Kun syksyllä 2011 jäin vuorotteluvapaalle yksi (kymmenistä!) tehtävistä oli pohtia, palaanko vuoden päästä duuniin yliopistolle vai perustanko herkkukaupan? Ja asia oli ihan vakavassa harkinnassa. Kävimme uudelleen Tampereen ja Kokkolan liikkeissä, sovittiin niiden pitäjien kanssa jo alustavasti maahantuonnin yhteistyöstä ja lupasivat neuvoja ja vinkkejä alkuun. Harkitsin ja keskustelin yhteistyöstä muutaman oululaisen ravintoloitsijan kanssa, – niitä kun tuossa vaiheessa paistinkääntäjyyden myötä oli tullut tutuksi. Pankissakin jo asian otin puheeksi.

Laskesteltiin ja etsittiin jo sillä silmällä vuokratilojakin Oulun keskustasta, sillä keskustassa tuollaisen putiikin pitää olla. Kauppahalliin menemistä suunnittelin. Pehtoori ei estellyt, mutta vähän vihjaili, että olenko varma, että sittenkään haluan yrittäjäksi, enkö aikanaan ollut nimenomaan tehnyt vanhemmillenikin selväksi, että minusta ei kaupalliselle ole, enkä kauppaopistoon lähde, saatikka yksityisyrittäjäksi. Ja nyt olin sitten luopumassa itse rakentamastani ”urasta” yliopistossa, vaikka lopultakin ihan erinomaisen hyvin (vielä tuolloin) siinä viihdyin ja elantoni sieltä tienasin.

1

Ratkaiseva tekijä putiikinpitäjäksi luopumisessa ajatuksesta ryhtyä putiikinpitäjäksi oli Oulun ydinkeskustan (= Rotuaarin kivijalkaliikehuoneistojen) hurjat vuokrat. Olin haaveillut mm. silloin tovin tyhjillään olleesta Zebra-kenkäkaupan tilasta, johon sitten tuli Tillander, ja sen jälkeen siinä on ollut vielä ainakin kaksi liikettä. Kun kuulin, mitä muutamat kahvila-baarit Rotuaarilla maksavat vuokraa, tajusin, ettei kannata hyväntekeväisyysmielessä ryhtyä herkkuja oululaisille ja kaupungissa kävijöille myymään. Yhden vaihtoehdonhan Anneli My way -postaukseni loppuun heitti sen jälkeen kun irtisanouduin yliopistosta: ”voit vaikka perustaa historiallisen, mutta ajan hengessä olevan herkkuruoka puotiravintolan, joka kulkee bussilla paikasta toiseen!”

Sen pituinen se!

Herkkuputiikkia en perustanut, enkä lähtenyt opiskelemaan kokiksi, joka sekin oli vielä pari vuotta yhtenä vaihtoehtona. Pyrin ja pääsin suorittamaan Valokuvaajan ammattitutkintoon johtavaa kaksivuotista koulutusta. Siksi nuo kuvat tässä postauksessa. Ehkä ne myös symboloivat putiikkiajatuksen hautaamista, mutta kertovat myös siitä, että olen ollut tänään – pitkästä aikaa – hautuumaalla kuvaamassa.