Reija

Historian alkuhämärissä, joskus 2000-luvun alkupuolella suoritin töiden yhteydessä ja ohessa korkeakoulupedagogisia opintoja, ja siellä perehdyttiin myös persoonallisuustyyppeihin, ja halutessaan pääsi testattavaksikin. Tietysti halusin ja minulla on vielä tallessa tuloksetkin. Kaivoin ne viime viikolla esille, kun fotojooga-kurssilla käytiin keskustelua persoonallisuuspiirteistä (ja niiden vaikutuksesta myös valokuvaukseen ja myös persoonallisuuden näkymiseen omakuvissa/selfieissä).

Tuon keskustelun kautta löysin persoonallisuustestin, joka on aika lailla tieteellisempi kuin FB:n sähköposteja tai tilejä kalastelevat mitä merkillisimmät ”luonne-testit” (erityisesti Nametest.com), joissa käyttäjä antaa yritykselle luvan hyödyntää käyttäjän antamia tietoja hyvinkin monella tavalla. Ja samalla myös testin tekijän kavereidenkin tiedot kulkeutuvat kolmannelle osapuolelle. Ei hyvä (ks. YLEn artikkeli)

Persoonallisuustesti, jonka tein (luottaen että se ei ole edellisen kaltainen uhka) on täällä. Ja sen tulos on hyvin samankaltainen kuin silloin parikymmentä vuotta sitten tehdyn tulos. Sekin taisi olla juuri Myers-Briggs-tyyppi-indikaattorilla tehty ja ainakin tämän nyt tekemäni perusteeella persoonallisuustyyppini on ”konsuli”, joita on 12 % väestöstä.

Iltalehdssä viime keväänä julkaistussa artikkelissa kerrotaan nimenomaan suomalaisten yleisimmistä persoonallisuustyypeistä ja käyttämisen dimensioista.

Käyttäytymisen keskeisiä dimensioita ovat:

1. Ekstraversio (E, suuntautuminen ihmisiin ja asioihin ulkoisessa maailmassa)
2. Introversio (I, ajatusten, tunteiden ja vaikutelmien pohtimiseen sisäisessä maailmassa)
3. Tosiasialliseen tietoon tukeutuja (S, hankkii tietoa mieluiten viiden aistin kautta, pitää konkreettisesta, käytännöllisestä, hallitsee yksityiskohtia)
4. Intuitio (N, hankkii tietoa mieluiten kuudennen aistin kautta, hallitsee kokonaiskuvaa ja suvaitsee muutoksia)
5. Ajattelija (T, looginen päätöksenteko)
6. Tunteva (F, tunteisiin ja arvoihin perustuva päätöksenteko)
7. Järjestelmällinen (J)
8. Spontaani (P)

Dimensioita on kahdeksan ja niistä muodostuu 16 erilaista persoonallisuustyyppiä, joille annetaan em. testissäkin oma ”koodi” Minä olen ESFJ. Testissä saa ylläolevan kuvion lisäksi parisivuisen analyysin omasta persoonallisuustyypistään, ja kyllä minä siitä itseni tunnistin.

Löytyykö blogin seuraajista kaimojani? Tiedätkö sinä millainen oikein olet tyypiltäsi? 🙂

Testin etusivulle KLIKS

Tänään on ollut jotenkin väljä ilma, taivas korkealla. Kuin olisi korkeapainetta, mutta aika lämmin kuitenkin. Aamupäivällä ladulla tuntui melkein keväiseltä.

Tosin lunta riittää varmasti vielä toukokuun lopulle asti.

Eilen aamulla meidän pihalla näytti tältä!

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Eikä aina voi olla hyvä mieli, eikä huoleton.

Tästäkin keskusteltiin Juniorin kanssa tänään.

Ja todettiin yksissä tuumin, että saa ja ehkä jopa pitää näyttää, jos on huono päivä, olo. Miten ja kenelle sen näyttää, on tietysti hyvä kysymys.

Jotain olen tänään voittanutkin: myin pyöräni. 🙂 Liki 10 000 yhteistä kilometriä takana, ja heippa! Hyvillä mielin erosimme: sykkeli pääsi hyvään kotiin ja minulla on nyt mahdollisuus hankkia uusi! Vanha pyörähän on ihan hyvä, miksi siis uusi? – Uudella voi tehdä vielä pitempiä matkoja kuin entisellä. Lähimatkailu on varmasti ensi kesänäkin hyvä laji ja mainio, terveellinen ajanviete. Ensi kuussa sukset vaihtuvat pyörään. Siitä on jo nyt hyvä mieli.

Kevättalven aurinko paistaa jo sisälle asti. 🙂 Se tuntuu hyvälle.

Olen miettinyt, josko alkaisin tekemään kevätkylvöjä. Taimien kasvatusta siemenestä, kodinhoitohuoneen pöydille pieni herbaario tai mikä lieneekään. Daalioita, auringonkukkia, basilikaa ja mitä näitä nyt on. Mutta ehkä en sittenkään. En viitsi. Kun pihalla on paikka paikoin 1,5 metrin korkuiset lumikinokset, kesäiset yrttipenkit kodin takapihalla tuntuvat melkoisen kaukaisilta jutuilta. Tämänkin kohdalla sellainen puolankalainen ”mitäpä se hyvejää” -fiilis.

Pikkuisen tuntuu, että jossain minussa heräilee kevätsiivous-niminen hurrikaani, mutta toivon, että se torkuttelesi vielä jonkun viikon. Sitten olisikin jo pääsiäinen, ehkä pääsy mökille ja sen jälkeen alkaa pyöräilykausi, joten ei enää ehdi. 🙂

Kevättä myös lautasella: parsakausi avattu. Eilisen sushi-näpertelyn jälkeen kaapissa lohta, nieriää ja poroa, ja ne kaikkihan sopivat parsan ja hollandaisen oheen oikeinkin hyvin. Nyt on kolmen päivän runsas syöminen tehnyt tehtävänsä ja ensi viikolla on tiedossa kurinpalautus.

Enpä olisi uskonut, että hiihdon jälkeisessä endorfiinin huumassa heittäydyn kerta kaikkisen innokkaaksi kauppa-asioille, mutta niin vain kävi.

Ei muuta kuin ”ykköset ylle”, maski naamalle ja kaupunkiin. Ensin halliin, sitten Torin Lihamestarille ja vielä markettiin. Uusia reseptejä ”takataskussa” ja suunnitelma kahden hengen ”kynttiläillallisesta”. Ajatus oli tehdä kuvakooste Burgundin padan valmistamisesta ja maa-artisokkaherkun houkuttelevuudesta, mutta —

Palaan reseptien kera asiaan tulevina päivinä, mutta jo nyt on todettava, kannustettava, että kyllä kotona kokkailu kannattaa. Rentouttaa se, ja maistuu.

Ilta takkatulen, kirjan, netin, Pehtoorin riddarin, kynttilänvalon äärellä… Ja koronaa kiroten ja miettien sitä, vähän sitä peläten, myös siitä ahdistuen, … Ja sitten päättää, että ei tässä hätää.

Onkohan se vain päätettävissä?