Ahvennanmaalla oli monen kodin, liikkeen, hotellin etuovella kurpitsa-, omena-, syyskukka-asetelmia. Myös sisätiloissa oli pieniä kurpitsa-asetelmia. Taidanpa minäkin huomenna sellaisen laitella meille.
Tänään olisi ollut siihen tilaisuus samoin kuin calluna-jäkälä-havu -”istutus” haudoille, oli kirkas syyspäivä, mutta tämäkin päivä on mennyt sisällä, samoin kuin eilinenkin. Toin nimittäin reissusta tuliaisena melkoisen romuskan: koko kroppa väsynyt, on lihassärkyä ja ennen kaikkea kurkkukipua. Nyt tauti oireilee enää vain ”äänen menemisellä”. Muutoinkin matala puheääneni on ollut hyvin olematon, tänään olen vain kuiskaillut.
Niinpä olen lukenut (historiateoksen käsikirjoitusta ja sitä kommentoidakseni myös muuta Oulun historiaa) ja editoinut reissukuvia ja kuunnellut kirjoja. Toisin kuin ajattelin ja toivoin reissun kuvakansiot eivät valmistuneetkaan tänään.
Tämä omenamehupuristamon mainoskärry nähtiin matkalla saaren pohjoisosaan Getaan. Ahvenanmaan suurimpiin kuuluva omenatila Grannas sijaitsee Finströmin kunnan Västanträskin kylässä. Tilan tölkkiomenamehua oli meidän hotellin aamiaispöydässäkin, – ei lisäaineita, ei vettä, ei juuri makeutustakaan. Ei tullut mun lemppari tästä, mutta paikallisia omenoita söin parinakin aamuna – ja ne OLI hyviä.
Me nähtiin eka kertaa omppupuita viljeltävän samanlaisissa tarhoilla olevissa ’telineissä’ kuin viiniköynniksiä kasvatetaan. Näitä oli paljon pitkin poikin Ahvenanmaata.
Siis onhan ne Ahvenanmaan omenat todella hyviä!En nyt juuri muista lajikkeita,mutta useampikin ihan mahtavan samettisia ja maukkaita.Täällä saa K-kaupoista ostettua nyt ja toivottavasti pidempäänkin.
Ollaan käyty tutustumassa saareen aiemmin ja olo on tosiaan kuin jossain ulkomailla,mutta silloin ainakin-kaikki kohtaamamme ihmiset puhuivat myös suomea.
Lämpimät muistot sieltä!
Meidän reissullamme kohtaamat ahvenanmaalaiset puhuivat enimmäkseen ruotsia, – tai englantia. Hotellin respassa kyllä suomi sujui, mutta ei juuri muualla.
Ei silti, ei me paljon muiden kuin tarjoilijoiden kanssa juteltukaan. Viimeisen illan, suomea puhuneelta, tarjoilijoilta kysyinkin asiasta; hän kertoi, että enää oikeastaan vain mantereelta muuttaneet puhuvat suomea. Vielä joskus muuttaneen ”toinen ksukupolvi” oppii suomen kielen.
(Luin, että vain viisi prosenttia väestöstä puhuu suomea äidinkielenään.)
Ahvenanmaa on kyllä käymisen väärti; paljon kiinnostavia patikkapolkuja jäi kokematta. Ja toisella kerralla – ehk sellainenkin vielä tulee? – voisin mennä keväällä matkailusesongin alussa.