Ahvennanmaalla oli monen kodin, liikkeen, hotellin etuovella kurpitsa-, omena-, syyskukka-asetelmia. Myös sisätiloissa oli pieniä kurpitsa-asetelmia. Taidanpa minäkin huomenna sellaisen laitella meille.
Tänään olisi ollut siihen tilaisuus samoin kuin calluna-jäkälä-havu -”istutus” haudoille, oli kirkas syyspäivä, mutta tämäkin päivä on mennyt sisällä, samoin kuin eilinenkin. Toin nimittäin reissusta tuliaisena melkoisen romuskan: koko kroppa väsynyt, on lihassärkyä ja ennen kaikkea kurkkukipua. Nyt tauti oireilee enää vain ”äänen menemisellä”. Muutoinkin matala puheääneni on ollut hyvin olematon, tänään olen vain kuiskaillut.
Niinpä olen lukenut (historiateoksen käsikirjoitusta ja sitä kommentoidakseni myös muuta Oulun historiaa) ja editoinut reissukuvia ja kuunnellut kirjoja. Toisin kuin ajattelin ja toivoin reissun kuvakansiot eivät valmistuneetkaan tänään.
Tämä omenamehupuristamon mainoskärry nähtiin matkalla saaren pohjoisosaan Getaan. Ahvenanmaan suurimpiin kuuluva omenatila Grannas sijaitsee Finströmin kunnan Västanträskin kylässä. Tilan tölkkiomenamehua oli meidän hotellin aamiaispöydässäkin, – ei lisäaineita, ei vettä, ei juuri makeutustakaan. Ei tullut mun lemppari tästä, mutta paikallisia omenoita söin parinakin aamuna – ja ne OLI hyviä.
Me nähtiin eka kertaa omppupuita viljeltävän samanlaisissa tarhoilla olevissa kuin viiniköynniksiä kasvatetaan. Näitä oli paljon pitkin poikin Ahvenanmaata.
