Reissu kotimaassa ulkomailla jatkuu.
Toinen patikkapäivä Ahvenanmaalla oltiin Sundin kunnassa, ja siellä Bromarsundin ja Prästön saarilla. Kierrettiin ”Kulturstiget på Prästö”, käytiin Kastelholman linnassa ja kuljettiin Bomarsundin linnoituksen raunioilla.
Aurinkoa oli luvattu, kuitenkin matkalla (about 20 km) ripsutteli, mutta lopultakin sateeton päivä saatiin patikoida, ja aurinkokin vilahteli välillä. Meri ja luonto, polut ja metsät, poutasää ja patikoijan päivä!
Ahvenanmaan monipuolisesta luonnosta, maisemista, saaren monenlaisista osista olin toki lukenut, mutta kyllä eilisen ja tämän päivän patikkapolut olivat ”kuin eri maasta”.
Prästön patikka oli kulkua soratiellä (täällä sekä asfaltti että soratiet ovat kauniin terrakotan/punaisen värisiä), kauniilla metsätiellä, kallioisilla poluilla, tylsillä metsätaipaleilla: tiheät, synkeät, risuiset kuusimetsät, joissa kaatuneita puita, jossa pimeää ja jossa risaista näyttivät siltä kuin lapsuuden Grimin satujen pelottavat metsät. Näistä onneksi vain muutama vilahdus. Rannoilla täällä (ja sitten Lapin tuntureilla) on parasta, – on toki viehättäviä metsäpolkujakin.
Prästön kulttuuripolulla oli mm. Minneslund – muistolehto
ja Bomarsundin rakentajien 1800-luvun alkupuolen hautausmaat, erikseen juutalaisille, muslimeille ja ortodokseille (palaan tähän vielä… )
Vanhojen hautausmaiden jälkeen polku jatkui kauniissa metsämaisemassa, pienesti tiukka, pienen vuoren ylitys ja sitten keskellä polkua nämä!
Olimmekin lammashaassa! No, nämä taisivat olla tottuneita turisteihin ja antoivat suosiolla tietä, tai siis ´polkua´. Prästön lenkki oli kahdeksisen kilometriä.
Prästösta ajelimme ensin Bromansundiin. Venäläisten 1840-luvulla rakentama valtava linnoistus (mm. 240 huonetta sotilaille) rakennettiin 11 vuodessa, mutta se tuhoutui muutamassa päivässä (v. 1854, ”Ja se Oolannin sota oli kauhia…”)
Bomarsundista palasimme kohti pääsaarta, ja ensin Kastelholman linnaan tutustumaan.
Kastelholman linnassa kiertelemme, rauhassa sielläkin. Ei turistiahdinkoa, ei jonotusta, ei ahtautta linnankäytävillä. Linna on osittain entisöity ja siellä kulkee portaat ja reitti tornin korkeimpiin kerroksiin. Opastaulut oivallisia, lyhyesti paljon tietoa. Linnalla on yhteistä historiaa myös Eerik XIVn sekä Kaarina Maununtyttären kanssa joten historiallistenromaanien lukijoille paikka on tuttu, tai ainakin tutustumisen arvoinen. Vieressä olevassa Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa ja Ålands DIstellyryssä (liekö enää edes toiminnnassa?) olisimme mieluusti käyneet, mutta sielläkin jo syksy, siis kiinni. Miljöö vaikutti varsin viehättävältä ja kiinnostavalta.
Palasimme Maarianhaminaan ja hotellille hyvissä ajoin iltapäivällä, – pikaisesti piipahdimme – nälissämme Bagarstugan Kaffe & Vin´ssä välipalalla, afterhiking-kuohuvalla.
Sen jälkeen vähän suunnittelin lähtemistä parin korttelin päähän ostoskadun putiikkeihin tutustumaan, shoppaamaan jotain muksuille, mökille, kotiin … jäihän se sitten.
Hyvissä ajoin lähdimme illastamaan: päädyimme Boqueriaan huolimatta siitä, että listalla EI ollut Toast Skagenia. Kaikkien kolesteriarvojen nousun uhallakin olen kolmena päivänä nauttinut katkarapuja alkupalaksi. Noh, mutta löytyihän tuoltakin listalta scampeja! Ja olivatpa hyviä. Muutoinkin lista – kaikkea muuta kuin paikallinen – hyvä.